Onko joululahjojen antaminen kristillistä?
ANTAMINEN on suositeltavaa. Se tekee toiset onnellisiksi, mutta antaja saa suurimman onnen. Kristus osoitti tämän sanoessaan: ”Antamisessa on suurempi onni kuin saamisessa.” Suuren onnen pitäisi siis seurata antamista. Koska tämä on vuodenaika, jolloin kristikunnassa annetaan enemmän kuin tavallisesti, niin pitäisi onnen olla ylenpalttinen. Mutta johtuuko jouluajan pääasiallinen ilo antamisesta? – Apt. 20:35, Um.
Joululahjojen antajat antavat aivan liian usein pelkästään mukautuakseen tapaan ja menettävät siten tosi onnen. Jotkut antavat saadakseen mainetta tai henkilökohtaista kunniaa. ”Kun sinä alat antaa armolahjoja”, sanoi Kristus Jeesus, ”niin älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla, jotta ihmiset ylistäisivät heitä. Totisesti minä sanon teille: He nauttivat täyttä palkkaansa. Mutta kun sinä annat armolahjoja, niin älä salli vasemman kätesi tietää, mitä oikea kätesi tekee, jotta armolahjasi olisi salassa. Silloin sinun Isäsi, joka katselee salassa, maksaa sinulle.” – Matt. 6:2–4, Um.
Kristillisyyden perustaja tekee näin selväksi, että kaikki antaminen ei ansaitse Jumalalta tulevaa palkkaa. Kaikki antaminen ei ole siis kristillistä antamista.
Onko joululahjojen antaminen kristillistä? Jos se on, niin siitä ei pitäisi johtua ainoastaan suuri onni, vaan sen pitäisi myöskin perustua Raamatun periaatteeseen. Joululahjojen antaminen on pohjimmaltaan lahjojen vaihtamista. Mutta missä kohdassa Raamattua on tästä esimerkki?
Niin sanotut viisaat miehet eli tietäjät antoivat lahjoja Jeesus-lapselle. Mutta tällöin ei vaihdettu lahjoja. He eivät antaneet missään tapauksessa esimerkkiä tosi kristityille, sillä nuo tietäjät olivat paholaisia palvovia tähdistä ennustajia, jotka Jumalan Sana tuomitsee mm. Jesajan 47:13, 14:nnessä; 2. Kuningasten kirjan 17:16:nnessa ja muissa raamatunkohdissa.
Kristus ei julistanut milloinkaan oikeaksi lahjojen vaihtamisen tyyppistä antamista. Kristus Jeesus ei käskenyt milloinkaan antamaan siksi, että antaja itse olisi saanut takaisin, niin kuin monet ihmiset tekevät ylhäisenä jouluaikana. Joulu houkuttelee monet asettamaan itsekkyyden ylimmäksi. Osoittaen, ettei kristillinen antaminen ole pelkkää lahjojen vaihtoa Kristus sanoi: ”Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.” – Luuk. 6:33.
Mitä kristillinen antaminen on sitten? Kristus määrittelee sen: ”Kun sinä katat päivällisen tai illallisen, niin älä kutsu ystäviäsi äläkä veljiäsi äläkä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureitasi. Ehkä he saattaisivat jolloinkin myöskin kutsua vuorostaan sinut, ja siitä koituisi maksu sinulle. Mutta kun sinä valmistat juhlat, niin kutsu köyhiä ihmisiä, rampoja, raajarikkoja, sokeita, ja sinä olet onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle. Sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” – Luuk. 14:12–14, Um.
On sydäntä ilahduttavaa, kun näemme tällaista antamista, jollaista tapahtuu hiukan joulun aikaan. Mutta aivan liian usein se tapahtuu ainoastaan jouluna. Kristillistä antamista ei ole toisaalta rajoitettu vuoden yhteen päivään. Sitä harjoitetaan tarvitseville myöskin vuoden muina 364:nä päivänä.