Jehova antaa kasvun

”Meille ei kuulu mitään, Jehova, meille ei kuulu mitään, vaan anna omalle nimellesi kunnia laupeutesi mukaan, totuudellisuutesi mukaan.” – Ps. 115:1, Um.

1. a) Miksi tässä sanotaan kristillisyyden olevan kasvamassa? b) Mille tulee kunnia tästä kasvusta antaa ja miksi?

VÄÄRÄ, jäljitelty kristillisyys on kirous ihmiskunnalle. Oikea, aito kristillisyys on siunaus hyvää tahtoville ihmisille. Onko oikea kristillisyys lisääntymässä tähän aikaan? Kyllä se on. Tämä on hyvin harkittu vastaus, mikä perustuu todellisuudessa esiintyviin tapahtumiin, ja se pitää paikkansa siitä tosiseikasta huolimatta, että nyt on ihmisen historian materialistisin aika. Kuka aikaansaa oikean kristillisyyden kasvun? Sen aikaansaaja, Se, jolle kaikki kunnia kuuluu, on itse tosi Jumala, Jehova. Ns. puhdasoppinen kirkollinen evankeliuminjulistus on hyvin huomattava silloin tällöin joissakin osissa maailmaa, mutta sillä ”evankeliumin julistamisella” ei ole mitään tekemistä tosi kristillisyyden Jumalalta tulevan kasvun kanssa. On totta, että kirkkoon liittyminen ja kirkossa käyminen on lisääntynyt joissakin paikoissa, mutta se seikka, että pirullinen materialismikin lisääntyy samoissa paikoissa ja kasvava rikollisuus, laittomuus ja kaikkien kristillisten vanhurskasten käskyjen ja periaatteitten rikkominen seuraa sitä, osoittaa, että tuollainen lisääntyminen ei kuulu lainkaan oikean kristillisyyden nykyiseen laajentumiseen. Kukaan ihminen ja mikään ihmisjärjestö ei voi siis vaatia kunniaa puhtaan palvonnan, uskonnon, oikean kristillisyyden, edistymisestä, vaan päinvastoin: ”Meille ei kuulu mitään, Jehova, meille ei kuulu mitään, vaan anna omalle nimellesi kunnia laupeutesi mukaan, totuudellisuutesi mukaan.” – Ps. 115:1, Um.

2. Miksi meidän täytyy olla yhtä mieltä Psalmin 115:1 kanssa?

² Oletko sinä yhtä mieltä tämän psalmin lausunnon kanssa? Oletko sinä halukas, niin, innokas näkemään, että kunnia tulee Jehovan nimelle? Jehova toteuttaa päätöksensä nimensä kunniaksi ja oman laupeutensa mukaisesti, ja meidän täytyy olla sopusoinnussa sen kanssa, jos me aiomme osallistua nyt kristillisyyden kasvun siunauksiin. Tämä kasvu tapahtuu myöskin ’hänen totuudellisuutensa mukaan’. Jumalan Sanan, Raamatun, totuus on kallisarvoinen kokoamisväline, mitä hän käyttää tämän kasvun aikaansaamiseksi maailmanlaajuisesti. – Ps. 115:1, Um, reunam.

3. a) Miksi kristillinen menestys on varma? b) Miten se toteutuu? c) Mihin tosiasiat sijoittavat sen? Miksi?

³ Mihin me voimme katsoa havaitaksemme tämän Jehovan nimelle hänen laupeutensa ja totuutensa mukaisesti tulevan kunnian kasvun? Mihin suuntaan me voimme kääntyä nähdäksemme sen tosiaan edistyvän? On kiistattoman varmaa, että tällaista kasvua tapahtuu ja että se on pysyvästi menestyvää, koska Jehova itse on se Suuri, joka saa sen aikaan. Miten se toteutuu maan päällä? Taloudellisestiko? Ei, koska maailman talous on samalla sekä materialistinen että sairas. Poliittisestiko? Ei, koska ei yksikään Idän eikä Lännen poliittinen järjestö eikä kansa ole antautunut Jehovan nimen kunnialle, hänen laupeudelleen eikä totuudellisuudelleen. Uskonnollisestiko? Kyllä, uskonnollisesti, mutta ei suinkaan pakanamaailman eikä kristikunnan ns. puhdasoppisten uskontojen keskuudessa, koska mikään noista uskonnoista ei pidä korkealla Jehova Jumalan nimeä eikä vaadi kannattajiaan tunnustamaan hänen laupeuttaan eikä mukautumaan hänen totuuteensa. Ja kuitenkin nähdään kaikkialla, maan kaikissa osissa, tosi kristillisyyden kasvu, minkä Jehova Jumala itse aikaansaa meidän ihmeellisenä päivänämme. Se nähdään maailmanlaajuisessa kristillisessä uuden maailman yhteiskunnassa. Uuden maailman yhteiskunta ei esitä taloudellista eikä poliittista filosofiaa, eikä sillä ole mitään yhteistä ns. puhdasoppisen uskonnon kanssa, vaan se on jyrkästi kristillinen.

4. Millä tavalla Hesekielin 36:8–11 osoittaa syyn, miksi Jehova antaa kasvun?

⁴ Meidän on hyvä ymmärtää selvästi, että kun kasvu on varma siitä syystä, että Jehova antaa sen, niin hän tekee siten omaa hyvää päätöstään varten. Mikä hänen päätöksensä on? Miksi hän suo menestyksen palvojilleen? Koska he antavat kunnian hänen nimelleen; oman nimensä takia: ”Mutta te, Israelin vuoret, te työnnätte esiin oksanne ja annatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat lähellä tulossa. Sillä, katso, minä olen teidän puolellanne, ja minä käännyn teidän puoleenne, ja teidät kynnetään ja kylvetään, ja minä lisään ihmisiä teille, koko Israelin huoneelle, sille kokonaan, ja sen kaupungit asutaan ja autiot paikat rakennetaan, ja minä lisään teille ihmisiä ja eläimiä, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmällisiä. Ja minä asutan teidät teidän entisen tilanne mukaisesti ja teen teille paremmin kuin teidän alkuaikoinanne, ja te tulette tietämään, että minä olen Jehova.” (Hes. 36:8–11, As) Ettei tämä kaunis, kuvaileva ennustus täyty missään maailman poliittisessa kansassa, ei nykyisessä Israelin kansassa eikä muussakaan, käy ilmi noiden kansojen olosuhteista, perussäännöistä ja menettelytavoista. Ja kuitenkin on ennustus tosi. Me näemme sen täyttyvän niissä, jotka kuuluvat todellisesti nykyään ”Jumalan Israeliin”, hengelliseen Israeliin, kristilliseen seurakuntaan. – Gal. 6:16.

5. a) Miten me voimme tulla osallisiksi nykyisestä hengellisestä menestyksestä? b) Mikä uusi kansa on taivaassa olevan Jumalan alainen? c) Mikä todistaa, että tämä uusi kansa tuntee Jumalansa?

⁵ Jos me aiomme päästä osallisiksi nykyisen hengellisen menestyksen siunauksista, niin meidän ei ole ainoastaan oltava tietoisia Jehovan aikaansaamasta kasvusta, vaan meidän täytyy myöskin olla täysin selvillä sen merkityksestä, ottaa osaa siihen, olla valppaita Jumalan totuuden suhteen. Uuden maailman yhteiskunta on koko maailman edessä todistuksena tästä suurenevasta kasvusta. Se ei ole tällaisena todistuksena uutena lahkona tai uutena uskontokuntana, koska uuden maailman yhteiskunta on alkukristittyjen yhteiskunta, eikä se ole myöskään mikään lahko eikä uskontokunta näiden sanojen tavallisessa eriuskoisia tarkoittavassa merkityksessä. Se on päinvastoin maailman edessä nyt uusi kansa, joka ei ole maailmallisen ohjauksen alainen, ei ylistä vähäisempiä jumalia eikä palvele maallisia jumalia, vaan joka ylistää ja palvelee suurta taivaallista Jumalaa. Jehovan todistajat sanovat tämän tähden: ”Miksi kansojen pitäisi sanoa: ’Missä on nyt heidän Jumalansa?’ Mutta meidän Jumalamme on taivaissa. Kaiken, mistä hän iloitsi, hän on tehnyt.” (Ps. 115:2, 3, Um) Uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvat tuntevat tämän tähden Jumalansa ja tekevät hänet tunnetuksi toisillekin julistamalla hänen totuuttaan, mikä vuorostaan kokoaa muita hänen ylistyksekseen. Tämä kristillinen järjestö ja työ on tullut niin edistyneeksi, että sitä edustaa kautta maailman enemmän kuin 700 000 innokasta evankeliuminpalvelijaa, jotka vievät toisille ihmisille Jehovan totuudellisuuden tärkeää tietoa.

EI OMAHYVÄISTÄ EPÄJUMALANPALVONTAA

6, 7. a) Mikä varoitus annetaan yksityisille kristityille? b) Minkä käskyn uuden maailman yhteiskunta saa järjestönä? c) Mihin meidän täytyy kiinnittää yksinomainen antaumuksemme ja luottamuksemme?

⁶ Jehova kaiuttaa laupeudessaan varoitusta Sanansa kautta, jotta ne, jotka haluavat kunnioittaa häntä ja saada hänen hyväksymyksensä, karttaisivat aina väärän ”kristillisyyden” epäjumalanpalvontaa. Hän on tietoinen epäjumalanpalvonnan petollisuudesta. Emmekö me voi nähdä sen vaaraa? Epäjumalanpalvonta on totisesti materialistista, koska kirjaimelliset epäjumalat ovat materiasta, aineesta tehtyjä. Kuitenkin saattaa joku olla taipuvainen uskomaan, että koska jollakin esineellä on suu, silmät, korvat, nenä ja kädet ja jalat sekä kurkku, niin sen täytyy merkitä jotakin, sen täytyy jopa elää. Ulkonäkö saattaa pettää. On mahdollista, että kristitty tuudittautuu omahyväisyyteen, tulee syrjäänvedetyksi, ja siksi saammekin samassa Psalmissa 115 varoituksen vastapainoksi. Sinä olet Vartiotornin lukija. Sinä et ole ehkä Jehovan todistaja, vaan heidän toiminnastaan tai jossakin määrin Raamatusta kiinnostunut henkilö, tai kenties sinä olet saanut vasta ensimmäisen kosketuksen tähän julkaisuun. Ken lienetkin, niin etkö voi havaita tässä raamatunkohdassa olevaa varoitusta? Jokaiselle meistä yksilöinä ja myös koko uuden maailman yhteiskunnalle järjestönä tulee käsky välttää niiden kansojen kuolettavia epäjumalia, jotka sanovat uuden maailman yhteiskuntaan kuuluville: ’Missä on nyt teidän Jumalanne?’ ja turvata yksistään Jehova Jumalaan: ”Heidän epäjumalansa ovat hopeaa ja kultaa, maisen ihmisen kätten tekoa. Suu niillä on, mutta ne eivät voi puhua; silmät niillä on, mutta ne eivät voi nähdä; korvat niillä on, mutta ne eivät voi kuulla. Nenä niillä on, mutta ne eivät voi haistaa. Kädet ovat niiden, mutta ne eivät voi tunnustella. Jalat ovat niiden, mutta ne eivät voi kävellä. Ne eivät päästä mitään ääntä kurkullaan. Niiden tekijöistä tulee juuri niiden kaltaisia, kaikista niistä, jotka turvaavat niihin. Israel, turvaa Jehovaan! Hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.” – Ps. 115:4–9, Um.

⁷ Meillä ei saa olla näitä epäjumalia. Niiden palvonta ei ole sitä uskontoa, mitä meidän tulee harjoittaa. Meidän täytyy turvata jatkuvasti Jehovaan, apuumme ja kilpeemme. Me emme voi kulkea niiden yksilöiden ja järjestöjen tietä, mitkä palvovat epäjumalia; me emme voi kulkea niiden yksilöiden tai järjestöjen tietä, mitkä palvelevat ja palvovat mitä tahansa, mitä jumalaa hyvänsä, mikä ei ole tosi Jumala Jehova. Tässä on meille varoitus yksilöinä ja järjestönä.

8. Osoita, miten sopivaa on, että Psalmissa 115:4–9 oleva varoitus seuraa hengellistä menestystä.

⁸ Jehova on antanut ihmeellisen kasvunsa, ja kuitenkin tulee varoitus tämän hengellisen menestyksen yhteydessä. Meidän täytyy katsoa, että kasvu koituu Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä ainoastaan hyväksi, uuden maailman yhteiskunnan hyväksi kokonaisuudessaan, meidän siinä olevien tovereittemme hyväksi sekä itsemme hyväksi yksilöinä. Kasvu ei saa olla seuraus siitä, että me mukautuisimme vanhaan maailmaan. Suuruus ei saa johtaa siihen, että meistä tulisi vain muodollisia ”kirkossakävijöitä”. Lukumäärän kasvu ei saa koitua omahyväisyydeksi meidän puoleltamme, koska me emme ole epäjumalien kaltaisia, emmekä me ole epäjumalanpalvojienkaan kaltaisia. Meillä on suu, silmät, korvat, nenä, kädet, jalat ja kurkku, mutta ne ovat erilaiset kuin epäjumalilla, koska meidän täytyy Jehovan palvelijoina olla eläviä ja käyttää kirjaimellisia ja kuvaannollisia kykyjämme ja mahdollisuuksiamme tosi kristillisyyden jatkuvaksi edistämiseksi pysyen erillään vanhasta maailmasta, antaen uskollisesti todistusta Jehovan nimestä ja valtakunnasta lähimmäisemme siunaukseksi ja ’taivaassa olevan’ Jumalamme ylistykseksi.

9, 10. Millä tavalla on eräs uskonnollinen kirjoittaja kuvaillut Jehovan todistajain kohtelua, heidän menestystään ja toivoa heidän sovittelemisestaan?

⁹ On ihmisiä, jotka ilmeisesti toivovat meidän mukautuvan maailmaan ja jotka yrittävät nähdä meidän lisääntymisessämme ja menestyksessämme merkkejä tällaisesta mukautumisesta. Tällaiset usein puhutut ajatukset saavat joskus ilmaisunsa julkisuudessakin. Kiinnostava on seuraava esimerkki, mikä – tarkasteltuaan nykyisiä tapahtumia jotenkuten – ilmaisee toiveen, että me mukautuisimme, seuraavasti: ”Jehovan todistajat on nopeimmin kasvava uskonnollinen liike maailmassa. Se on kolminkertaistanut jäsenmääränsä viidessätoista vuodessa. . . . Sain erään varhaisimman vaikutelmani tuosta joukosta toisen maailmansodan päivinä, kun minä näin erään kaupungin kadulla papin tönäisevän Vartiotornin todistajaa ja huudahtavan: ’Sinä kirottu omantunnonarka!’ Todistaja hymyili, ikään kuin kohtelu olisi ollut vain sen täyttymistä, mitä Herra ja Brooklynin päämaja olivat luvanneet hänelle. . . . me hyökkäsimme erään heikäläisten joukon kimppuun Arkansasissa v. 1940 ja hakkasimme viittä lyijyputkilla. Me kaadoimme heidän perävaununsa eräässä heidän Iowassa pitämässään konferenssissa. Me sulloimme heidät vankiloihin heidän sotapalvelusta koskevien mielipiteittensä takia ja koska he kieltäytyivät uppiniskaisesti alistumasta kutsuntaan. Me pyysimme poliisia panemaan sata heikäläistä putkaan New Jerseyssä, koska he olivat ’vaarallisia’. Me läksytimme heitä julkisesti heidän suhtautumisestaan Amerikan lippuun ja Amerikan menettelyyn. Me vaadimme heidät tilille siksi, että he vastustivat verensiirtoa. Me pamautimme ovet kiinni heidän nenänsä edessä. Me saarnasimme heitä vastaan ja varoitimme kansaamme heistä. Ja me osoitimme jälleen näillä ja muilla tavoilla, että ne, jotka jotkut haluavat tappaa, toiset julistavat pyhimyksiksi. . . . Mutta hämmästyttävin kaikista näistä hätkähdyttäviä todistajia koskevista piirteistä on, että he ovat muuttumassa. . . . Ensiksi tulee muuttuminen henkilöllisyyden painottamisen alalla. . . . Tämä tuo meidät toiseen muuttumiskohtaan, ammattisanastoasiaan. . . . mikä johtaa meidät kolmanteen muuttumisilmiöön sosiaalisen valveutuneisuuden alalle. . . . asiat ovat muuttuneet. Todistajat etsiytyvät hyväksyttyjen kirkkojen luetteloihin. Uuteen ja kasvavaan Brooklynin uskontokuntaan tuleva nykyaikainen käännynnäinen ei ole enää järjestyksenvastainen sielu alhaisemmasta kansasta. Hän on samanlainen ihminen, joka istuu kotikaupungin kirkon pehmustetussa penkissä kulman takana. Ja hän muuttaa tämän kunnianhimoisen millenistisen joukon mallin niin, että se on tulossa yhteiskunnallisesti hyväksyttäväksi ja huomattavasti enemmän arvostetuksi kuin Russellin huomattavina päivinä ja Mr. Rutherfordin ’miljoonat nykyään elävät eivät kuole koskaan’ päivinä. . . . koska nämä hätkähdyttävät todistajat tulevat pysymään täällä, niin voin vain toivoa, että tähtiin olisi kirjoitettu, että he myöskin lieventävät käsittämätöntä asennettaan. . . . Todistajat osoittavat joitakin merkkejä siitä, että he tulevat sosiaalisemmiksi mieleltään ja enemmän yhteiskuntatietoisiksi. . . . Jehovan todistajat eivät ole uhka, vaan haaste, joka vaatii vielä kerran kirkkoa – todistamaan!” – The Christian Century, 13. 2. 1957.

¹⁰ Eikö tämä ole ilmaistu toivomus, että me mukautuisimme, olisimme toisten uskontojen kaltaisia, lakkaisimme saarnaamasta Jumalan valtakunnan evankeliumia ja lopettaisimme pitämästä hellittämättä kiinni Jehova Jumalan yksinomaisesta palvomisesta?

11. Mikä peruste meillä on päätellessämme tulevaisuutta?

¹¹ Nykyinen historia, mikä osoittaa järkähtämättömyyden Jumalan totuutta kohtaa juuri menneitten vuosien aikana kärsitystä vastustuksesta ja vainosta huolimatta, ei suinkaan osoita, että Jehovan kansa hylkäisi hänen vaatimuksensa tulevaisuudessa. Jehovan todistajain tulevaa menettelytapaa ei ole ”kirjoitettu tähtiin”, sitä ei nähdä tähyilemällä Jehovan tähtiluomuksia. On tosiaan vastoin Jehovan Sanaa yrittää ennustaa tapahtumia tähdistä tai luottaa tähtien ”vaikutukseen”. Me emme tähyile tulevaisuuttamme taivaitten tähdistä, vaan taivaan Jumalalta.

12. Miten historia ja ennustukset ovat yhtyneet vuodesta 1919 lähtien?

¹² Viimeisten viidentoista vuoden ja todellisuudessa kaikkien vuosien todistus erityisesti vuodesta 1919 lähtien on koonnut mahtavan todistusroukkion Jehovan nimelle ja valtakunnalle ja kristittyjen uskollisuudelle. Tämä uuden maailman yhteiskunnan nykyinen historia on täyttänyt paljon Raamatun ennustuksia. Entä tulevaisuus? Tuleeko se näkemään sovittelua Jehovan ylimmyyttä ja hänen Sanansa sitovuutta koskevassa kristillisessä katsantokannassa? Onko se näkevä Jehovan antaman kasvun lopun? Uskovatko edes Jumalan vihollisetkaan sitä? Ehkä jotkut, ja kenties monet toivovat sitä. Sellaiset uskomukset tai toiveet eivät merkitse mitään.

13. a) Millä on merkitystä kristillisyyden tulevaisuutta tarkasteltaessa? b) Voiko Jehovan toimiva voima johtaa sinua?

¹³ Jehovan jatkuvat siunaukset merkitsevät jotain, ’ne tekevät rikkaaksi’. Hän antaa kasvun. Hänen henkensä eli toimiva voimansa toteuttaa hänen päätöksensä hänen ylistyksekseen ja niiden ikuiseksi hyvinvoinniksi, jotka rakastavat häntä. Eikö hän johda siten uuden maailman yhteiskuntaa edessämme olevina päivinä? Kyllä, ehdottomasti! Johtaako hänen toimiva voimansa sinut uuden maailman yhteiskunnan kautta lupaavaan tulevaisuuteen? Se voi tehdä sen. – Sananl. 10:22.