Karta kapinallisia taipumuksia
”Minä olen kutsunut, mutta te kieltäydytte jatkuvasti, . . . ja te jätätte jatkuvasti huomioonottamatta kaikki minun neuvoni, ettekä te ole ottaneet vastaan minun nuhdettani.” – Sananl. 1:24, 25, Um.
1, 2. Mitä lajia ensimmäinen synti oli? Mikä saattaa olla sellaiseen syynä, ja mihin se huipentuu?
KAPINA oli ensimmäinen synninteko taivaassa ja maassa. Se johti niiden epäsuotuisaan tuomioon, jotka menettelivät kapinallisesti. Koska ensimmäinen kapinoitsija asettuu nyt viimeistä kertaa Jehovaa ja Hänen uskollisia palvelijoitaan vastaan käyttäen erilaisia ovelia juonia, niin on kaikkien tarkastettava huolellisesti ajatukset, vaikuttimet, käytös ja joka ainoa menettelytapa voidakseen olla varuillaan.
2 Meidän tulee ajatuksiamme varjellessamme ymmärtää, että ihmisen ratkaisut eli päätökset ovat oikeat ainoastaan silloin kun ne ovat sopusoinnussa Jehovan Sanassaan ilmaisemien päätösten kanssa. Kun ne eroavat niistä jollain tavalla, niin se osoittaa, taipumusta antautua luomusten ajatusten ohjattavaksi. Tämä on eräänlaista kapinallisuutta. Se saattaa olla vain hyvin vähäistä alussa, mutta kun ihmisten nurinkuriset ajatukset ja päätökset tahrivat jatkuvasti, niin se voi johtaa siihen tilaan, mistä Jaakob puhuu: ”Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun halu on sitten hedelmöitynyt, niin se synnyttää synnin; kun taas synti on vuorostaan täyttynyt, niin se tuottaa kuoleman.” – Jaak. 1:14, 15, Um.
3. Mikä ratkaisee ihmisten käyttäytymisen, ja miten se voidaan muuttaa?
3 Kun me huomioimme vanhaan maailmaan kuuluvien ihmisten tekoja, niin me näemme, että heidän ajatuksensa ja käyttäytymisensä on muovautunut ”tämän maailman Jumalan”, Saatanaksi tulleen alkuperäisen kapinoitsijan, mukaisiksi. Samoin kuin vanhempien luonteen piirteet ja ominaisuudet vaikuttavat lapsiin, niin alkuperäiset kapinalliset vanhemmat ja heidän syntinen menettelynsä Eedenin puutarhassa vaikuttavat koko ihmiskuntaan, ja kapinallisuuden synti on ihmisissä voimakas nykyään. On sen tähden välttämätöntä, että kaikki kääntyvät Jehova Jumalan ihmiselle vanhemman ominaisuudessa varaaman avun, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, puoleen. (Joh. 3:16) Ihmiset eivät saa siten ruumiillista uudestisyntymää, mutta tämä Pojan vastaanottaminen tapahtuu mielen muuttamisella ja pukeutumalla ”uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaan, joka loi sen”. – Kol. 3:10, Um.
4, 5. a) Mihin Jeesuksen täydellinen esimerkki perustui? b) Miksi täydellinen alistuminen Isän tahtoon on niin tärkeä?
4 Kristus Jeesus noudatti täydellistä menettelytapaa ollen vapaa kaikista kapinallisista ominaisuuksista ja ollen siis täydellinen esikuva. Hän ei tehnyt mitään ratkaisuja omin päin. ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” ”Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.” ”Minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.” Tässä on kaunis esimerkki täydellisestä ja yksinomaisesta antautumisesta Isälle – täydelleen vapaana kapinallisista taipumuksista. Tämä on totisesti vertaansa vailla oleva näyte täydellisestä vallanalaisuudesta. Samoin kuin hän seurasi ehdottomasti Isäänsä, niin hän kehotti toisia seuraamaan itseään: ”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Tämä lausunto koski luonnollisesti niitä, jotka olivat tulleet pois maailmasta ja liittyneet Mestariin, niin kuin hän itse sanoi: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” – Joh. 5:30; 6:38; 8:29; 15:10; 17:16.
5 Hänen omista sanoistaan käy ilmi, että täydellinen yhtäläisyys hänen ja hänen Isänsä kanssa on ehdoton vaatimus lapseksi tunnustamiselle. Erilaisuus on sen tähden epämieluinen ja merkitsee kapinallisuutta sitä vastaan, mikä on oikein. Sen vuoksi täytyy toimintaa ja tekoja hallitsevia ratkaisuja ja vaikuttimia vartioida hyvin ja välttää kapinaa.
6. Mikä on seurauksena, kun joku ottaa omakohtaisia vapauksia Jehovan Sanaan nähden?
6 Isä asetti vanhurskaat ohjeet, ja koska ne ovat täydelliset ja tiukat, niin eivät enkelit enempää kuin ihmisetkään saa ottaa vapauksia. Eräs huomattava taivaallinen luomus omaksui petollisen eli kurittoman tien omakohtaisesti Eedenin puutarhassa ja houkutteli sitten toisia seuraamaan itseään. Luonteeltaan kapinalliset koettavat melkein aina saada toisia samanmielisiksi kuin he itse ovat ja etsivät siten kapinallisen tiensä seuraajia. Kapinoitsijan tie johti tässä asiassa hänen karkoitukseensa. Erottaminen oli myöhemmin seurauksena niille ”enkeleille, jotka eivät säilyttäneet alkuperäistä asemaansa”, vaan turvasivat omaan ymmärrykseensä. Ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, karkoitettiin pois Jehovan heille antamasta paratiisikodista ja asuinpaikasta heidän itsekkään ja ahneen halunsa takia, kun he kuuntelivat Käärmettä ja luopuivat siten Jumalan luotettavasta Sanasta. Koska Jehova ’ei muutu’, niin Aadam ja Eeva olivat epäilemättä hyvin tietoisia sellaisesta Jehovan neuvosta kuin tämä: ”Turvaa Jehovaan koko sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee sinun polkusi suoriksi”, kuten myöhemmin esitettiin Sananlaskujen 3:5, 6:nnessa, Um. – Juud. 6.
7. Vaikka synti oli seurauksena kummallekin, niin mikä ero oli Eevan synnillä ja Aadamin rikkomuksella?
7 Eevan kapinallinen menettely johtui petoksesta, kuten huomaamme 1. Mooseksen kirjan kertomuksesta: ”Sen tähden vaimo näki, että puun hedelmä oli hyvä ravinnoksi ja että se oli ilo silmille, niin, puu oli mieluinen katsella. Niin hän alkoi ottaa sen hedelmää ja syödä sitä. Jälkeenpäin hän antoi vähän miehelleenkin tämän ollessa hänen kanssaan, ja hänkin alkoi syödä sitä.” Aadamin kapinallinen menettely oli tahallinen eikä herättänyt katumusta, ja se aiheutti Jehovan hänelle ja hänen vaimolleenkin lausuman epäsuotuisan tuomion. – 1. Moos. 3:6, 17–19, Um.
JEHOVAN HYLKÄÄMINEN
8, 9. Minkä kapinallisen erehdyksen israelilaiset tekivät?
8 Vaikka israelilaisilla oli tämä historiallinen kertomus siitä, mitä tapahtui ensiksi Eedenin puutarhassa ja sitten vedenpaisumuksen aikaan, ja vaikka he näkivät Jehovan voiman ilmenemisen heidän hyväkseen, kun hän vapautti heidät egyptiläisten sortavasta kädestä, niin he kääntyivät itseluottamuksen tielle ja hylkäsivät sen suositun aseman, minkä Jehova oli antanut heille kansojen joukossa. Sen lisäksi, että heillä oli Jumalan kirjoitettu sana oppaanaan, heillä oli esi-isiensä suoranainen todistus Jehovan voiman ja rakkauden ilmenemisestä heidän hyväkseen. Jehova meni vieläkin pidemmälle varatessaan kansalleen turvakeinoja, kun hän antoi sille lain Mooseksen kautta. Hän ei antanut sille ainoastaan kymmeniä käskyjä kirjoittamalla ne omalla sormellaan, vaan myöskin monia muita vähäisempiä asioita koskevia lakeja annettiin sen käyttäytymisen ja jokaisen teon turvaamiseksi.
9 Kun israelilaiset menivät Jehovan heille antamaan maahan, niin hän varoitti heitä nimenomaan siellä asuvien pakanoiden epäjumalien palvonnasta. Heille annettiin käsky hävittää kaikki Baalin palvontapaikat, jotta he eivät joutuisi ansaan. Kun he eivät totelleet tätä, niin se oli suoranaista tottelemattomuutta. Kun Jehovan Sanan tarkka noudattaminen herpaantui, niin monet israelilaiset käänsivät huomionsa tähän väärään palvontaan, mikä heidän käskettiin hävittää, ja niin heidän kapinallisuutensa johti heidät väärän palvonnan orjuuteen. Jooaan piti kerran antaa haaste väärän jumalan Baalin voimalle sanomalla israelilaisille: ”Tekö tahdotte laillisesti puolustaa Baalia nähdäksenne, voitteko te pelastaa hänet? Se, joka puolustaa häntä laillisesti tulee surmata.” (Tuom. 6:31, Um) Kun hän oli esittänyt tämän haasteen, niin kävi ilmi, että jotkut noudattivat tuota epäjumalanpalvelusta ja yrittivät tukea ja puolustaa tätä vierasta uskontoa uhmaten Jehovan käskyä tuhota sen jokainen jälkikin.
10. Millainen oli israelilaisten asema Jehovan silmissä silloin, kun he olivat tottelevaisia, ja silloin, kun he olivat kapinallisia?
10 Israelilaisia kiellettiin edelleen pystyttämästä itselleen kivestä tai puusta veistettyä kuvaa maahansa ja kumartamasta sitä, koska se olisi ollut samanlaisen palvonnan harjoittamista kuin se, mitä heidän ympärillään olevat kansat noudattivat. Pane merkille niiden ohjeitten sopivaisuus, mitkä annettiin 3. Mooseksen kirjan 26. luvussa: ”Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä. Ja puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti.” (3. Moos. 26:3–5) Hän jatkaa tässä samassa luvussa osoittaen, miten hän pitää huolen heidän kaikista tarpeistaan ja auttaa heitä ja on heidän kanssaan, kun he poistavat muukalaiset maasta. Mutta jakeissa 14–16 osoitetaan varoitus niiden rangaistusten suhteen, mitkä seuraisivat tottelemattomuutta: ”Jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä, vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni . . . niin [että] . . . rikotte minun liittoni, niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla.” Tämä oli hyvin selvää kieltä, ja kuitenkin me huomaamme israelilaisten jättäneen huomioonottamatta nämä säädökset. Se oli kapinallisuutta. Se on saattanut tosiaan alkaa vähäisestä, mutta kun siitä pidettiin kiinni, niin se johti täydelliseen tottelemattomuuteen ja Jehovan epäsuosioon. Meidän täytyy oppia tästä tottelevaisuutta, ettemme kapinoi.
11. a) Mikä rangaistus määrättiin rikkojille? b) Mikä vallassa olevien velvollisuus oli?
11 Israelissa ryhdyttiin jyrkästi kurinpidollisiin toimenpiteisiin, jos mies tai nainen kapinoi liittosopimuksia vastaan. Niitä, jotka olivat kansassa vastuuasemissa, neuvottiin huolehtimaan siitä, että rikkojat poistettiin ja kivitettiin, koska he ansaitsivat kuoleman (erottamisen) Jumalan Sanan häpäisemisen takia. Jos ne, joille uskottiin vastuu kansan toimintojen pitämisestä puhtaina ja vapaina kapinallisuudesta, laiminlöivät tehtävänsä, niin hekin saivat Jehovan epäsuotuisan tuomion, sillä tämä osoitti heidän turvaavan omiin ajatuksiinsa, ja seurauksena oli, että he eivät toteuttaneet Jumalan vaatimuksia. Heillä oli suurempi vastuu. Tämä on tehty selväksi 5. Mooseksen kirjan 17:2–7: ”Jos sinun keskuudessasi, niiden kaupunkien porttien sisäpuolella, jotka Herra [Jehova], sinun Jumalasi, sinulle antaa, on mies tai nainen, joka tekee sitä, mikä on pahaa Herran [Jehovan], sinun Jumalasi, silmissä, rikkoo hänen liittonsa, ja menee ja palvelee muita jumalia ja kumartaa niitä: aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä minä olen kieltänyt, ja siitä ilmoitetaan sinulle, niin että saat sen kuulla, niin tutki asia tarkoin, ja jos on totta ja varmaa, että sellaista kauhistusta on harjoitettu Israelissa, niin vie se mies tai se nainen, joka on sellaisen pahan tehnyt, porttiesi edustalle – se mies tai se nainen – ja kivitä heidät kuoliaaksi. . . . Poista paha keskuudestasi.” Vastuussa olevien velvollisuus oli katsoa, että kaikenlaiset Jehovan hylänneitten kapinalliset teot hävitettiin. Oli selvää, että Jehova inhosi kapinallisuutta ja vaati, että hänen kansansa täytyi pitää puhtaana sen saastaisuudesta.
12. Miten jotkut ihmiset saattavat ajatella väärintekemisestä siksi, että heidän nurinkurista menettelyään ei huomata?
12 Vapaa seurustelu pakanakansoihin kuuluvien kanssa merkitsi Jehovan hylkäämisen alkua, sillä Jehova vaati täydellistä eroa noista kansoista. Kuitenkin oli tuollaisesta yhteydestä seurauksena saastuminen, ja pian joutuivat monet Israelin kansaan kuuluvat samaan sydämentilaan kuin pakanatkin. Niin he sanoivat: ”Jumala ei koskaan näe, mitä me teemme!” (Jer. 12:4, Mo) He ajattelivat nähtävästi, että Jumala ei huomannut heidän häpäiseviä tekojaan ja avointa kapinaansa, ja he luulivat selviytyvänsä jotenkin, mutta Jumalan näkökyky ei himmentynyt koskaan. Hän teki tämän selväksi sanoen: ”He ovat menettäneet satonsa Iankaikkisen kiivaan vihan tähden.” (Jer. 12:13, Mo) Tosiaankin, kun heidät paljastettiin, niin he korjasivat ohdakkeita. Heidän tahallisesta kapinastaan ei voinut seurata hedelmällisyyttä, vaan ainoastaan ohdakkeita. Inhottavista töistä ei tule hedelmällistä satoa. Senmieliset ihmiset pettyvät nykyäänkin, kun Jumalan viha kohdistuu heihin hänen järjestönsä kautta ja heidät heitetään ulkopuolelle, tai vaikka Jehovan näkyvä järjestö ei tuntisikaan heidän salaisia tekojaan, niin että voitaisiin ryhtyä asianmukaiseen toimintaan, niin Jehova on silti tietoinen tästä, ja sellaiset tulevat pian hyvin sairaiksi henkisesti, koska heillä ei ole enää Jehovan suosiota, hänen siunauksiaan eikä hänen henkeään. Jehova ei suvaitse laittomia. Toimenpide, mihin tottelemattoman asenteen johdosta ryhdytään nykyäänkin, on sama kuin Israelin kansan päivinä, ja kapinoitsija heitetään Jehovan suosion ulkopuolelle, koska hän ei ole pysynyt Hänen tiukoissa ja vanhurskaissa periaatteissaan. Hänen uskolliset palvelijansa ovat toisaalta omistautuneet täysin uskollisuudelle.
13, 14. a) Mikä on seurauksena, kun luotetaan henkilökohtaiseen päättämiskykyyn? b) Mitkä rangaistukset Jehova määrää?
13 Jehovan hylkäämisen synti on kapinasynti ja johtuu itseensä tai toisen ihmisluomuksen päätelmiin turvaamisesta. Jeremialla oli jotain sanottavaa tässä suhteessa: ”Kirous sille, joka turvaa ihmiseen ja nojaa pelkästään ihmisen apuun kääntäen ajatuksensa pois Iankaikkisesta!” Jumalan palvelija huomaa Jehovan hylättyään olevansa siinä tilassa, mikä on kuvailtu seuraavin sanoin: ”Sillä minun kanssani on tehnyt kaksinkertaisesti väärin: he ovat hylänneet minut, raikkaan veden säiliön, ja ovat hakanneet vesisäiliöitä itselleen, vuotavia vesisäiliöitä, mitkä eivät voi pitää vettä!” Jos henkilöt eivät juo hengellisiä totuuksia, niin he kärsivät hengellistä janoa, ja tämän jatkuminen johtaa lopulta kuolemaan. Jumala kysyi edelleen muinaiselta Israelilta: ”Miten minä voin antaa sinulle anteeksi? Sinun lapsesi ovat hylänneet minut ja ovat vannoneet niiden kautta, jotka eivät ole jumalia. Kun minä ravitsin heidät kylläisiksi, niin he harjoittivat aviorikosta ja kokoontuivat joukoissa porttojen taloille; . . . eikö minun sieluni rankaisisi tällaista kansaa kuin tämä?” – Jer. 17:5; 2:13, Mo; 5:5–9, As.
14 Ne, jotka kääntyivät jonkin muun kuin Jehovan antaman neuvon tai ohjeen puoleen, saivat suoraan häneltä nuhteita. Se on kerrottu 5. Mooseksen kirjan 28:20:nnessä (Um): ”Jehova lähettää sinulle kirouksen, hämmennyksen ja nuhteen joka asiassa, mihin sinä ryhdyt yrittäen suorittaa sen, kunnes sinut on hävitetty ja sinä olet tuhoutunut kiiruusti menettelyjesi pahuuden tähden, kun olet hylännyt minut.” Mikä äärimmäisen tyhjä ja kohtalokas tila niille, jotka hylkäsivät Jehovan lain kapinallisella menettelyllään!
15. Kuvaile Jeesuksen seuraajien ilmaisema kapinallisuus.
15 Vaikka esitettiinkin paljon todisteita siitä, millainen ansa se on, jos ei ota tiukasti vaarin Jehovan Sanasta, kun on tullut liittosuhteisiin hänen kanssaan, niin se ei lopettanut silloin hänen hylkäämistään. Jeesuskin käsitti aikanaan juuri kiinniottamisensa edellä, että jotkut hänen opetuslapsistaan nurisivat painostuksessa ollessaan, ja sanoi: ”Teissä on muutamia, jotka eivät usko.” Kun joku ei enää usko Jehovan Sanaan, niin se merkitsee sitä, että hänen huomionsa on suuntautunut pois viisaalta tieltä, koska hän turvaa henkilökohtaiseen viisauteensa tai toisten epätäydellisten luomusten mielipiteeseen. Tämä merkitsee kapinaa. Jeesus kysyi tällaisissa olosuhteissa opetuslapsiltaan: ’Haluatteko tekin mennä?’ Pietari antoi oikean vastauksen: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Ne, jotka jatkoivat nurisevaa tietään, hylkäsivät Mestarin siihen aikaan. Jatkuva nuriseminen nykyään johtaa siihen, että Jehova hylkää nurisijan. – Joh. 6:64, 67–69.
16. Osoita, mikä muu kapinallisuus oli ilmenevä kirkossa vähän myöhemmin.
16 Apostoli Paavali ilmoitti sitten, että Jumalan tie hylättäisiin suuremmassa määrin myöhemmin, kun hän sanoi: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Tämä osoittaa, että useammat turvaisivat omaan ymmärrykseensä ja kapinoisivat ja johtaisivat vielä suuremman lukumäärän tekemään samalla tavalla. Jeesus varoitti edelleen, että ’viimeisinä päivinä’, joissa me nyt olemme, tapahtuisi myös samanlainen poislankeaminen, erityisesti hänen näkymättömän toisen läsnäolonsa aikaan. Hän valaisi sitä puhumalla ’tyhmien neitseitten’ luokasta, jolla olisi riittämätön öljyvarasto lampuissaan silloin vallitsevaa pimeyden aikaa varten. Heitä kehotettiin turvautumaan Jehovan Sanaan ja sallimaan sen olla elämäänsä hallitsevana oppaana, mutta heidän lamppunsa olivat puutteellisesti täytetyt, joten heillä ei ollut hengellistä valoa, mikä olisi ohjannut heitä. Tämä oli seuraus siitä, että he turvasivat omaan päätöskykyynsä hengellisissä asioissa, ja niin monet kaatuivat tien oheen. – Apt. 20:29, 30; Matt. 25:1–13.
17. Millaista erehdystä vastaan kristityn täytyy nykyään varjeltautua?
17 Olkaamme sen tähden varuillamme ja valppaat, jotta emme lankeaisi siihen ansaan, että teemme omia päätöksiämme ja käännymme kapinallisuuden tielle. Sivut toisensa jälkeen ovat Raamatussa kertoneet tietoa niiden opastukseksi, jotka haluavat vanhurskautta ja tahtovat kulkea uskollisuuden tietä, jotta he varjeltuisivat tällaiselta laittomalta menettelyltä. Jehova ei oikeuta käyttämään ihmisen päätöskykyä maanpäällisen järjestönsä ohjaamiseksi, vaan vaatii ihmistä alistumaan täydelleen hänen jumalalliseen päätökseensä. Niiltä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet orjuusasemansa ja ovat antaneet elämänsä hänelle, vaaditaan yksinomaista antaumusta hänelle. – Joos. 24:19, 20.
KAPINA KRISTIKUNNASSA
18. a) Millä tavalla nimikristikunta on kapinoinut Jehovan sääntöjä ja periaatteita vastaan? b) Mitä Jehovaa häpäiseviä ristiriitaisia oppeja se on puolustanut?
18 Kristikunnan uskonnolliset jakaumat ovat kapinoineet tänä aikana Jehovan toimeenpanevan virkailijansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta toteuttaman hallinnon hyväksymistä vastaan. Se ei ole ainoastaan hylännyt niiden esittämää todistusta, jotka puolustavat Jumalan hallintoa Poikansa kautta, vaan se myöskin vainoaa Jumalan tosi palvelijoita. Vaikka Jumalan Sana sanoo, että kristityn on oltava erossa maailmasta, niin kristikunta veljeilee maailman poliittisten ja kaupallisten ainesten kanssa ja muodostaa niiden olennaisen, liittoutuneen osan. (Jaak. 4:4; 2. Kor. 6:17) Jumala vaatii kristittyjä pysymään vapaina verivelkaisuudesta, mutta kristikunta osallistuu auliisti tähän syntiin olemalla liitossa sotivien kansojen kanssa. Kristikunta on kapinoinut Jehovan vanhurskaita periaatteita vastaan siinä määrin, että sen alueella suvaitaan aviorikoksiakin. Se hyväksyy ne kieltäytymällä erottamasta niitä, jotka tekevät aviorikoksen ja muita rikoksia. (1. Kor. 6:9, 10) Kristikunnan asukkaat ovat kapinoineet Jehova Jumalan ylimmyyttä vastaan kannattamalla kolminaisuusoppia, missä Jehovan ja Jeesuksen sanotaan olevan tasavertaiset ja yhtä iankaikkiset. (Joh. 14:28; Ilm. 3:14) Kapinallisuus ilmenee siinä, että he hylkäävät sielun kuolemista koskevan Raamatun totuuden ja hyväksyvät sielun synnynnäistä kuolemattomuutta puoltavan väärän ja pakanallisen opin. (Hes. 18:4; Saarn. 9:5, 10; 1. Kor. 15:53) He muodostavat osan maailmasta samoin kuin Baalia palvovat israelilaisetkin ja ovat verrattavissa Jeesuksen ajan kirjanoppineisiin ja fariseuksiin. – Matt. 23:9, 13, 15.
19. Mitä kristityn täytyy erottaa?
19 Miten ilmeistä onkaan siis, että tosi kristityn täytyy pysyä kokonaan erossa tämän asiainjärjestelmän poliittisista, kirkollisista ja kaupallisista sekä materialistisista vaikutuksista. Paluu sellaiseen menettelyyn, mitä maailma nyt noudattaa, merkitsisi varmasti luottamista oman mielen päätöksiin ja kääntymistä pois Jumalan terveen neuvon Sanasta. On ainoastaan yksi varma opas, mikä ohjaa ihmisen vaellusta oikein, ja se on Jehovan Sana, Pyhä Raamattu.
KARTA MATERIALISTISIA TAIPUMUKSIA
20. Mitä esimerkkejä meillä on osoittamassa oikean kristillisen vaikuttimen?
20 Kristityn vaikuttimien täytyy olla puhtaat, ja hänen on oltava vilpitön toiminnassaan. Hän ei saa katsoa oikealle eikä vasemmalle. Se on Kristuksen Jeesuksen antama ohje, kun hän sanoi: ’Minä teen mielelläni sinun tahtosi, Jumalani!’ Häneen ei vaikuttanut mikään muu hänen eteensä asetettu tie, sellainen kuin esim. suuren kapinoitsijan Saatanan hänelle esittämä kiusaus, kun hän tahtoi antaa Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat. Paavalilla oli sama timantinkova tahto, kun hän sanoi, ettei mikään voi pidättää häntä hänen yksinomaiselta uraltaan, täydellisestä Jehovan-orjuudestaan. (Fil. 3:7–14) Mitkään muut harrastukset eivät voineet voittaa apostoli Paavalia, eivät nekään, mitkä koskivat häntä itseään, materialistiset asiat, mitkä olisivat voineet tehdä hänen elämänsä helpommaksi.
21. Miten vuorisaarna varoittaa kristittyjä tärkeitten elämässä ilmenevien seikkojen väärästä arvioinnista?
21 Tämä ohje materialismia vastaan saa hyvän vahvistuksen vuorisaarnassa, missä Jeesus neuvoi: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, mitä syötte tai mitä juotte, tai ruumiistanne, mitä pidätte yllänne. Eikö sielu [tai elämä] merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatetus?” (Matt. 6:25, Um, reunam.) Jeesus odotti, että jotkut ihmiset olisivat erittäin huolissaan tämän elämän asioista, jopa siinä määrin, että he sallisivat näiden aineellisten asioitten ja rakkauden niihin estää itseään tarttumasta Valtakunnan palvelukseen. Kun meidän ajatuksemme kohdistuvat ja ovat alituisesti suunnatut tällaisiin lihallisiin haluihin, niin se merkitsee itseemme ja omakohtaiseen päätökseemme luottamista. Jehova Jumala on tietoinen kansansa tarpeista ja huolehtii siitä, että ne tyydytetään. Me osoitamme menettelytavallamme, uskommeko me tämän todellisuudessa vai emme. Meidän halumme voivat ylittää suuresti meidän tarpeemme ja voivat saada monen tarpeittensa voittamaksi tai olemaan niistä liiaksi huolissaan. Jeesus varoittaa tästä seuraavin sanoin: ”Älkää olko siis koskaan huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me panemme yllemme?’” (Matt. 6:31, Um) Tämän vanhan maailman ihmiset kokevat tällaisia huolia, koska heidän halunsa mukaviin koteihin, komeisiin autoihin, kauniisiin ympäristöihin ja moniin elämän mukavuuksiin nähden ei ole tullut tyydytetyksi. ”Sillä kaikkea tätä tavoittelevat kansat innokkaasti.” Nämä eivät ole välttämättömiä evankeliuminpalveluksen menestykselliseksi suorittamiseksi. Jumalan Sanassa esitetty luotettava neuvo on: ”Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille. Älkää olko siis koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa.” – Matt. 6:32–34, Um.
22. Mitä hyötyä on sillä ihmisellä, joka rakentaa kuvaannolliselle kalliolle?
22 Kristittyä, joka mukauttaa elämänsä täydelleen Jehovan Sanan ohjeisiin, verrataan viisaaseen mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Silloin voivat myrskyt ja tulvat ja tuulet törmätä sitä vasten, mutta eivät pysty poistamaan sitä sen lujalta perustalta. Mutta jos ihminen nojaa omaan ymmärrykseensä ja kääntyy pois Jehovan viisaista neuvoista tässä suhteessa, kääntää ajatuksensa ja huomionsa kansojen yleisen menettelyn mukaiseksi, so. suuren rikkauden kokoamiseen, niin hän alkaa tahallaan muuttaa lujalla perustalla olevasta talostaan taloon, mikä on rakennettu materialismin hietapohjalle. Hänen menettelynsä on kapinallisuutta parempaa tietoa vastaan, koska häntä on neuvottu perusteellisesti sellaisen menettelytavan mielettömyyden suhteen. Huono perustus on oma henkilökohtainen päätös etsiä ensin kansojen rikkautta ja panna Valtakunnan edut toiseksi. – Matt. 7:24–27.
23. Mitkä tavoitteet kietovat monet ansaan?
23 Ihmiset, jotka ovat toisinaan kristittyjä, syventyvät siinä määrin omiin suunnitteluihinsa ja tulevat niin riippuvaisiksi materialistista arvoa omaavista asioista, että he eivät näe tärkeintä, so. Jumalalle tekemänsä antautumislupauksen mukaan elämistä, ja niin he kuluttavat voimansa rikkauden hankkimiseen. Salomo ennusti tämän tyhmän menettelyn: ”Minä näin toisen turhanpäiväisen asian auringon alla – yksinäinen mies, jolla ei ole sukulaisia, ei poikaa eikä veljeä, ja kuitenkin raataa hankkiakseen rahaa; hän ei voi tyydyttää itseään sillä, mitä hän saa, ja hän . . . raataa eikä suo itselleen huvia. Tämäkin on turhaa, surullinen asia.” Tällainen ihminen, joka etsii tämän maailman rahaa ja huvituksia, kapinoi pian Jumalan palveluksen nautintoa vastaan ja kääntyy siitä pois. Apostoli Paavali neuvoi: ”Anna määräys niille, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ole ylpeitä eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan.” Kun joku panee luottamuksensa aineelliseen rikkauteen, niin se merkitsee sitä, että hän turvaa siihen pelastuksekseen. Raha on voima ja puolustuskeino, mutta ei johda etsijäänsä iankaikkiseen elämään. Päinvastoin jumalisuus tyytyväisyyden ohella on suuri voitto. Uskollinen Mooses neuvoi: ”Hopea ja kulta saattavat lisääntyä sinulle ja kaikki, mikä on sinun, saattaa lisääntyä, ja sinun sydämesi saattaa tosiaan pöyhistyä, ja sinä saatat todella unohtaa Jehovan . . . joka ravitsi sinua mannalla.” On sen tähden parempi turvata mieluummin Jehovan lujaan käsivarteen kuin rikkauden tarjoamaan heikkoon tukeen tai ruhtinaittenkaan voimaan. – Saarn. 4:7, 8, Mo; 1. Tim. 6:17; 5. Moos. 8:13, 14, 16, Um; Ps. 118:9; 146:3.
24. a) Onko rikkauden omistaminen itsessään synti? b) Osoita, miten rakkaus rahaan voi merkitä kapinallisuutta.
24 Ne, jotka omistavat rikkautta, tietävät, ettei sen omistaminen ole paha, vaan sen rakastaminen ja pelastuksen odottaminen siltä aikaansaa huonot seuraukset. Niille taas, jotka eivät omista rikkautta, mutta jotka kaipaavat sitä, tuottaa sen alituinen kaipaaminen ja etsiminen huonot seuraukset, koska se merkitsee Jehovan palvelukseen pyhitetyn ajan ja voiman käyttämistä sen saavuttamiseen, ja sellainen menettely voi tuoda vain pettymystä sen tavoittelijalle, sillä sen ylläpitävä voima on parhaimmillaankin lyhytaikainen. Kuinka äärimmäisen tyhmää onkaan näin ollen hylätä Jehovan palveluksen rikkaudet tämän häviävän turvallisuuden hitusen takia! ”Ihmisen uurastava elämä on vain utukuva, tyhjää touhuamista, rikkauden kokoamista, ilman että tietää, kuka hänen säästönsä saa.” (Ps. 39:6, Mo) On kauheaa, miten rakkaus rahaan valtaa ihmisen mielen ja tulee kuin pahanlaatuiseksi kasvannaiseksi. Se ottaa helposti Jumalaan kohdistettavan rakkauden paikan ja tulee tyydyttämättömäksi haluksi. Se ei tuo kuitenkaan pysyvää mielihyvää sillekään, joka sitä saa, kuten Saarnaajan 5:10–12 (Mo) osoittaa: ”Rahaa rakastava ei tule koskaan rahansa tyydyttämäksi, eikä rikkautta rakastava saa milloinkaan mitään hyötyä siitä (tämäkin on turhaa!). Mitä enemmän ihminen saa, sitä enemmän on sen kuluttajia – ja omistaja voi vain katsella sitä. . . . rikkaitten yltäkylläisyys estää heitä nukkumasta.” Aineellisten asioitten petollisuus on osoitettu myös Sananlaskujen 11:4:nnessä (Mo): ”Jumalan vihan päivänä ei rikkaus ole miksikään hyödyksi. Yksistään hyvyys pelastaa ihmisen kuolemasta.” Kun joku alkaa saada menestystä liikealalla eli aineellisesti, niin hän saattaa usein sanoa: ’Minä käytän aikaani tällä tavalla ainoastaan vähän vielä, ja sitten minulla on kylliksi huolehtiakseni itsestäni, jotta kykenisin astumaan kokoajan palvelukseen.’ Sitten hän saa enemmän menestystä tiellään, ja tuollaiset ajatukset toistuvat. On oltava äärimmäisen varovainen, ettei tule voitetuksi, niin kuin Jeesus valaisi asiaa rikkaalla miehellä, joka hänkin menestyi. Hän sanoi hetken päästä: ’Minulla ei ole, mihin kokoaisin satoni.’ Sen sijaan että hän olisi saanut tyydytystä siitä, mitä hän omisti, hän lausui: ”Minä teen näin: minä puran varastohuoneeni ja rakennan suuremmat, ja niihin minä kokoan kaiken viljani ja kaiken hyvän, ja minä sanon sielulleni: ’Sielu, sinulla on paljon hyvää varastoituna moniksi vuosiksi, asetu lepoon, syö, juo ja pidä hauskaa.’” Tämä on luonnollinen ajattelutapa, kun ihminen turvaa omiin ajatuksiinsa. Mutta huomaa tähän tapaan järkeilevälle annetusta vastauksesta, miten tuhoisia seurauksia siitä voidaan odottaa: ”Jumala sanoi hänelle: ’Mieletön, tänä yönä he vaativat sinulta sinun sielusi. . . .’ Niin käy sille ihmiselle, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalan ollessa kysymyksessä.” Apostoli Paavalikin todisti, miten petollista on luottaa omiin ajatuksiin ja noudattaa maailman mallin mukaista menettelyä, sanoessaan: ”Te ette enää vaella niin kuin kansatkin vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä samalla kun ne ovat pimeydessä henkisesti ja vieraantuneita siitä elämästä, mikä kuuluu Jumalalle, heissä olevan tietämättömyyden tähden, heidän sydämensä tunteettomuuden takia.” Maailman ihmiset ovat tietysti pimeydessä henkisesti ja sen vuoksi vieroittuneita Jehovasta. Maailman antaman mallin mukaileminen on sen tähden ’hyödytöntä menettelyä’, ja se olisi kapinoimista Jehovan viisasta opetusta vastaan. Kristittyjen on kartettava sellaista menettelyä antamatta toisten ajatusten ja esimerkkien pettää itseään. – Luuk. 12:16–21; Ef. 4:17, 18, Um.
NURISEMINEN
25, 26. a) Miten israelilaiset ilmaisivat kapinahenkeä? b) Miten Paavali varoitti nurisemisesta? Mitä napisemista tulee välttää nykyään ja miksi?
25 Israelilaiset saivat monia siunauksia vaeltaessaan Egyptistä Luvattuun maahan, ja heidän hyväkseen suoritettiin useita ihmetöitä, mutta kuitenkin he nurisivat Jehovaa vastaan. Tällaisessa mielentilassa ei kestänyt kauan, ennen kuin he kadottivat näkyvistään ne edut, joita he olivat nauttineet Jehovan rakastavasta kädestä. He menettivät luottamuksen Jehovaan ja alkoivat sitten nojata omaan ymmärrykseensä, ja seurauksena oli, että he nurisivat Häntä vastaan, koska heillä ei ollut kylliksi tämän maailman hyvyyksiä. Vaikka heitä ravittiin hyvin, niin he vaativat enemmän ja parempaa ruokaa, he vaativat lihaa ja mainitsivat nurkuessaan, että olisi ollut parempi, jos he olisivat jääneet Egyptin orjuuteen. Tämä oli heidän puoleltaan läpeensä kapinallinen asenne Jehovaa kohtaan. Se voi olla hyvä esimerkki kristityille nykyään, jotta he eivät lankeaisi kapinoitsijoiksi nurisemalla Jehovaa vastaan tai hänen järjestöäänkään vastaan tänä aikana. Paavali varoitti, mitä tapahtuisi nurisijoille, ja neuvoi kristittyjä välttämään ehdottomasti tällaista sanoen: ”Älkää napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.” (1. Kor. 10:10) Tämä annettiin esimerkiksi, jotta nykyään elävät kristityt voisivat välttää moista onnetonta menettelyä. Jos joku ei ole varuillaan ja valpas tällaisen mielentilan suhteen, niin hän huomaa pian olevansa levoton sen tavan suhteen, millä Jehova ohjaa järjestöään, miten hän määrää eri palvelijansa vastuuasemiin ja missä hän haluaa heidän palvelevan.
26 Nuriseminen sen puolelta, joka väittää olevansa uskollinen antautunut palvelija, voi merkitä kapinallisen asenteen alkua ja saa lopulta sen, joka vajoaa tällaiseen kapinallisuuteen, kärsimään kuritusta, jos sellainen menettely jatkuu. Jehova oli tyytymätön kansansa kapinalliseen henkeen menneinä aikoina, ja hän teki ajatuksensa asiasta tunnetuksi, jotta ne, jotka pysyvät nykyään itsepintaisesti sellaisessa menettelytavassa, tietäisivät varmasti joutuvansa hänen epäsuosioonsa. Mitään nurkumisrynnistystä Jehovaa tai hänen järjestönsä mitään osaa vastaan ei suvaita. Niiden velvollisuus, joilla on valvonta seurakunnissa, on ryhtyä toimenpiteisiin niitä vastaan, jotka kylvävät epäsopua nurinallaan ja kapinallisuudellaan.
27. Minkä kapinallisuuden Jaakobin 3:14–17 ilmaisee?
27 Kapinalliseen menettelyyn liittyy tavallisesti kilpailun ja kateuden henki. Tämä kilpailun ja kateuden henki on sen rakkauden hengen vastainen, mikä vallitsee Jehovan järjestössä, ja tällaisen käyttäytymisen omaksuminen tekee henkilön veljestä hänen vihollisensa. Jaakobin 3:14–17 annetaan seuraava neuvo tässä suhteessa: ”Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.” Huomaa sitten vastakohta: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksi puhdas, sitten rauhaisa, lempeä [järkevä], taipuisa [valmis tottelemaan], täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile [ei tee puolueellisia erotuksia], ei teeskentele.” Kateus ja kilpailu ovat hengellisen sairauden merkkejä ja voivat johtaa elämän menetykseen samoin kuin muunkin laatuinen kapinallisuus.
ITSEPÄISYYS JA UPPINISKAISUUS
28. Mistä itsepäisyys ja uppiniskaisuus ovat todistus?
28 Itsepäisyys ja uppiniskaisuus eivät ole kristillisiä ominaisuuksia eikä niitä esiinny Jehovan järjestössä. Jehovan tosi palvelijat toimivat täysin sopusoinnussa hänen jumalisen Sanansa kanssa. Heitä kehotetaan jatkamaan tällä tiellä ja pyrkimään jatkuvasti parantamaan kypsää käytöstään, mikä sopii kristitylle. Kun joku ilmaisee uppiniskaisuutta ja itsepäisyyttä, niin on ilmeistä, että Jumalan Sana ei ole hänen ajatuksissaan riittävässä määrässä. Jehova antoi varman neuvon tästä 2. Kuningasten kirjan 17:14, 15:nnessä: ”He eivät kuulleet, vaan olivat niskureita niinkuin heidän isänsäkin, jotka eivät uskoneet . . . He hylkäsivät hänen käskynsä ja hänen liittonsa, . . . kun seurasivat pakanakansoja, jotka asuivat heidän ympärillänsä.” Jehova sanoi edelleen tästä asiasta Jeremian 7:24:nnessä (As): ”Mutta he eivät kuunnelleet eivätkä kallistaneet korvaansa, vaan vaelsivat omien neuvojensa mukaan ja pahan sydämensä uppiniskaisuudessa ja menivät taaksepäin eivätkä eteenpäin.”
29. Mitä ihminen tekee todellisuudessa torjuessaan Jumalan neuvon?
29 Kun joku hylkää Jumalan neuvon tai torjuu nuhteen, tulkoonpa se sitten Jehovan Sanasta tai hänen järjestöltään, niin hän hylkää Kaikkivaltiaan Jumalan neuvon. ”Kääntykää takaisin minun nuhdellessani. . . . mutta te kieltäydyitte jatkuvasti, . . . ja te hylkäätte jatkuvasti kaikki minun neuvoni, ettekä te ole ottaneet vastaan minun nuhdettani.” – Sananl. 1:23–25, Um.
30. Minkä rangaistuksen Jehova määräsi uppiniskaisille lapsille?
30 Lapset osoittavat usein uppiniskaisuutta. Vanhempien velvollisuus on ohjata lasta oikein tässä suhteessa, jotta he estäisivät tämän taipumuksen kasvamasta ja muodostumasta osaksi lapsen luonteesta hänen tullessaan täysikasvuiseksi. Se voisi aivan hyvin aiheuttaa hänen Jehovan epäsuosioon joutumisensa myöhemmin elämässään, jollei hänelle anneta sopivaa kuria ja ohjausta, kun tuo taipumus tulee ensiksi ilmi. Kun vanhemmat eivät ole tilanteen tasalla, niin he saattaisivat pyytää jonkun kypsän veljen tai seurakunnan palveluskomitean jäsenten apua. Jehovan Sana käsittelee tätä asiaa 5. Mooseksen kirjan 21:18–21 (Um): ”Jos jollakulla miehellä sattuisi olemaan poika, joka on uppiniskainen ja kapinallinen eikä kuuntele isänsä ääntä eikä äitinsä ääntä, ja he ovat oikaisseet häntä, mutta hän ei tahdo kuulla heitä, niin hänen isänsä ja äitinsä täytyy tarttua häneen ja tuoda hänet kaupungin vanhempien miesten luo ja hänen asuinpaikkansa portille, ja heidän täytyy sanoa hänen kaupunkinsa vanhemmille miehille: ’Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kapinallinen, hän ei kuuntele meidän ääntämme, vaan on ahmatti ja juoppo.’ Silloin täytyy kaikkien hänen kaupunkinsa miesten kivittää hänet kivillä, ja hänen täytyy kuolla. Niin sinun täytyy puhdistaa keskuudestasi pois se, mikä on paha, ja koko Israel kuulee ja rupeaa pelkäämään.” Tietäköön totisesti nyt Jumalan nuori palvelija, että hän joutuu Jumalan, Jehovan, epäsuosioon kulkemalla uppiniskaisuuden ja itsepäisyyden tietä. Nämä ominaisuudet ilmenevät ainoastaan Saatanalle kuuluvassa maailmassa, ja jos joku nuori tai iäkäs Jehovan lapsi ilmaisee tällaisia ominaisuuksia ja pysyy niissä, niin se johtaa hänen erottamiseensa Jehovan puhtaasta ja tahrattomasta järjestöstä.
OMATEKOINEN VAPAUS
31. Miksi monet kapinoivat Jehovan vanhurskautta koskevia säädöksiä vastaan?
31 Monet Jehovan järjestön ulkopuolella olevat ihmiset noudattavat nyt ajatuksen ja toiminnan ”täydellistä vapautta”, kuten he sanovat. He omaksuvat filosofian, mikä sallii heidän tyydyttää jokaista päähänpistoaan. Koska he eivät halua olla sidottuja missään merkityksessä, niin he kieltäytyvät hyväksymästä Jumalan puhdasta Sanaa oppaaksi, ja he jatkavat omatekoisen vapautensa tietä. Tämä on kapinallinen tie ja aikaansaa niille, jotka sitä kulkevat, sen, että he ovat soveliaita ainoastaan tuhoon Harmagedonin taistelussa. Monet tällaiset ihmiset omaksuvat tämän asenteen, koska he näkevät nimellisen uskonnon eksytyksen ja uskonnollisten johtajien filosofian välisen ristiriidan ja ajattelevat olevansa aivan yhtä kykeneviä valitsemaan ja vahvistamaan oman siveysoppinsa.
32. Miksi ”vapaa-ajattelijoitten” filosofia on suosittu, ja miksi se on viekoitteleva? Mikä kohtaa tämän filosofian valtaamia?
32 Tällainen filosofia sallii sen tähden henkilön tehdä, mitä hän haluaa, kun hän tahtoo niin menetellä minkään estämättä hänen halujaan. Hänen mittapuunsa ja moraalinsa voivat olla hänen tarkoituksiinsa sopivat. Kun tällainen otaksuma on niin yleinen maailmassa, niin ne, joita Jumalan suorat ja ylistettävät moraaliohjeet eivät sido, huomaavat pian tulevansa viekoitelluiksi ja petkutetuiksi alhaiseen, nurinkuriseen menettelyyn, seurusteluun toisten samanmielisten kanssa osallistuen heidän aistilliseen ja irstaaseen lihallisuuteensa. Tämä väärä järkeily voi saada ilman Jehovan puhtaan Sanan ja järjestön opastusta kristitytkin uhreikseen ja lankeamaan ansaan, mikä on kietonut ”vapaa-ajattelijoiden” maailman.
33. Mistä kristityt ovat sitävastoin tietoisia? Miten he varjeltautuvat?
33 Jehova ei ole hylännyt kansaansa siten petettäväksi ja johdettavaksi harhaan. Vapaa-ajattelijoiden maailmaan kuuluvat voivat sallia itsensä langeta moraalittomaan elämään, mikä on tällaisen järkeilyn seurauksena. Mutta Jehovan palvelijat ovat hyvin tietoisia siitä, että avionrikkojat ja haureelliset eivät voi päästä Valtakunnan tuomaan päämäärään, ja he ovat aina tietoisia tästä neuvosta, mikä on ohjaava voima heidän elämässään ja pitää heidät täysin puhtaina ja tahrattomina Jehovan palvelusta varten. He tuntevat hyvin ihmisruumiin väkevät voimat, mitkä voivat johtaa rappeutumiseen, jos niitä ei hallita oikein. Jehovan järjestössä olevat nuoret miehet ja naiset ovat sen tähden varuillaan ja pysyttelevät puhtaina ja vapaina moraalittomasta käytöksestä, jotta heidän omat itsekkäät halunsa eivät turmelisi heitä. Jos he eivät pitäisi tunteitaan kurissa, niin he noudattaisivat omaa tahtoaan tai lihan tahtoa eivätkä Jehovan tahtoa, ja se merkitsisi suoranaista kapinallisuutta Jehovan viisasta neuvoa vastaan. Jehova ei salli noudattaa moisia tapoja järjestössään siksi, että ympäröivä kristikunta niin tekee.
34. a) Millainen asenne niiden vanhempien tulee ottaa, joiden lapset ovat joutuneet moraalittomien tekojen ansaan? b) Miten vanhemmat saattavat joutua osallisiksi väärään menettelyyn?
34 Kun vanhemmat saavat tietää lastensa laiminlyönneistä tässä suhteessa, niin jos nämä ovat langenneet moraalittomaan suhteeseen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, he eivät joskus välitä ilmoittaa siitä järjestössä oleville vastuullisille henkilöille, joiden velvollisuus on pitää järjestö puhtaana tällaisista teoista. Vanhemmat osallistuvat siten laittomaan menettelyyn, koska asianomainen on heidän omaa lihaansa ja vertansa. Tällä läheisellä suhteella ei pitäisi olla mitään tekemistä oikeuteen nähden, vaan sellainen tulee ilmoittaa seurakunnan vastuullisille henkilöille, vaikka olisi kysymyksessä joku niin läheinen kuin oma lapsi tai joku muu kristillisessä seurakunnassa. Jos joku järjestössä oleva on tietoinen tällaisesta tilanteesta eikä ilmoita siitä, niin hän tulee suoraan asianosaiseksi, ja silloin hänkin osallistuu kapinallisuuteen. Väärintekemisellä ei ole osaa eikä sijaa Jehovan puhtaassa järjestössä, eikä uskollinen palvelija anna sitä anteeksi pysyen äänettömänä ja ollen ilmoittamatta siitä niille, joilla on valtuus ryhtyä toimintaan asiassa. Jos joku laiminlyö tämän kristillisen velvollisuuden, niin hän luottaa omiin ajatuksiinsa ja omaan tahtoonsa, mikä johtaa kapinaan Jehovan puhdasta järjestöä vastaan.
35. Miten antautunut kristitty voi osoittaa huutavaa epäkypsyyttä mennessään naimisiin antautumattoman henkilön kanssa?
35 Antautunut kristitty ymmärtää, että hänen täytyy pysyä kokonaan erossa maailmasta. Tämä sisältää eron maailmasta puolison valinnassakin. Samoin kuin Jehova ei sallinut israelilaisten mennä aviosuhteisiin pakananaisten kanssa siihen aikaan, niin kristityt menettelevät suoraan vastoin Jehovan neuvoa, jos valitsevat puolison, joka ei ole antautunut Jehovan palvelukseen. Sellaisen liiton ies tulisi raskaaksi ja sietämättömäksi, koska sillä ei ole Jehovan siunausta. (2. Kor. 6:14) Jos joku menettelee suoraan vastoin Jehovan käskyä ja neuvoa tässä suhteessa, niin eikö se osoita nojaamista omaan harkintakykyyn ja itsepäisyyteen ja taipumusta kapinallisuuteen? Se ilmaisisi huutavaa epäkypsyyttä sen puolelta, joka niin tekisi, eikä siten tekevä olisi pätevä edustamaan Jehovan puhdasta järjestöä seurakunnan valvojan ominaisuudessa.