Mitä kristittynä oleminen merkitsee

”Kristuskin kärsi teidän edestänne jättäen teille esimerkin seurataksenne kiinteästi hänen askeleissaan.” – 1. Piet. 2:21, Um.

1. Minkä käskyn Jeesus antoi opetuslapsilleen, ja onko sitä toteltu?

”TE TULETTE olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8) Nämä olivat Jeesuksen lähtöohjeet niille, joista oli tuleva kristittyjä, niille, jotka seurasivat häntä. Hänen opetuslapsensa olivat jo olleet hänen kanssaan voimaperäisessä julkisessa saarnaamistyössä useita vuosia, ja he tiesivät, mitä se merkitsi. Mutta ketkä ovat kristikunnan uskonnollisessa maailmassa varustautuneet tähän palvelukseen ja osoittaneet olevansa Herran tottelevaisia opetuslapsia, kun heillä on ollut tämä Mestarin selvä käsky Raamatuissaan vuosisatojen aika? New Yorkin Times (maalisk. 18. 1957) lainasi toht. Robert J. McCrackenin sanat: ”Kirkot ovat täynnä johonkin epävarmaan uskontunnustukseen puoliksi uskovia ihmisiä. Kysy suurimmalta osalta kirkon jäsenistä, mitä he uskovat, niin he ovat sanoneet kaikkensa muutaman epävarman, hapuilevan lauseen jälkeen, koska heiltä puuttuu asian ymmärtäminen, ei sanoja.” Osoittautuvatko nämä kristityiksi, jotka tottelevat Herran Jumalan käskyä olla hänen todistajiaan? Eivät! Mutta Marcus Bach osoittaa, että kristikunta on hyvin tietoinen siitä seikasta, että sen keskuudessa on joukko, joka soveltuu kuvaukseen, ja kysyy The Christian Centuryssä julkaistussa Jehovan todistajia käsittelevässä kirjoituksessaan: ”Miten meidän on meneteltävä heidän kanssaan? Mitä meidän on tehtävä? . . . On vain yksi vastaus: Jehovan todistajat eivät ole uhka, vaan haaste, joka vaatii vielä kerran perinnäistä kirkkoa – todistamaan!” Jehovan todistajat tietävät, miksi he ovat kristittyjä: todistaakseen niin kuin heidän Mestarinsakin.

2. Miten jotkut ovat joutuneet jonkin uskontoryhmän yhteyteen?

² Miksi sinä kuulut siihen uskontojärjestöön, mihin kuulut? Siksikö, että olet tarkastanut ja hyväksynyt sen Raamatun valossa ja pidät nyt siitä kiinni, koska sinä tiedät sen olevan oikeassa? (1. Tess. 5:21) Monet ovat sellaisten vanhempien kasvattamia, jotka kävivät kirkossa, ja joutuivat siten jonkin uskonnollisen ryhmän yhteyteen. Jotkut asuvat yhdyskunnassa, missä on ainoastaan yksi kirkko, ja he kuuluvat siihen mukavuuden vuoksi. Toiset ovat vaihtaneet uskontoaan miellyttääkseen puolisoaan tai liikesyistä. Mutta mikään näistä menetelmistä ei ole varma opas oikeaan uskontoon. Ihmisen ystävät ja sukulaiset saattavat olla hyviä ihmisiä, mutta se ei tee heidän uskonnostaan oikeaa. Vanhemmat saattavat olla kasvattaneet lapsensa oikeaan palvontaan, mutta jos lapset eivät syvenny koskaan itse tutkimaan Jumalan Sanaa ja noudata todellisuudessa vanhempiensa antamaa kristillistä esimerkkiä, niin he eivät ole tarttuneet koko sydämestään siihen uskontoon omaksuen sen, eikä pelkkä nimellinen yhteys tee heistä Jumalaa miellyttäviä.

3. Mikä osoittaa, että Jumala ei hyväksy kaikkea uskontoa?

³ Ihmisen uskonto on hänen palvontansa, mitä merkitsevä sana heprean kielessä merkitsee ”palvelusta”. Onko se oikea uskonto vai ei, riippuu siitä tavasta, millä palvelusta suoritetaan ja kenelle. ”On niitä, joita sanotaan ’jumaliksi’, taivaassa tai maassa, samoin kuin on monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’.” (1. Kor. 8:5, Um) Pelkkä johonkin uskontojärjestöön kuuluminen ja sen opetusten noudattaminen ei merkitse ihmisen palvovan tosi Jumalaa. Kun Israel alkoi omaksua menoja, jotka eivät olleet Jehovan hyväksymiä, niin kertomus sanoo, että ”he menivät uhraamaan paholaisille, ei Jumalalle”. (5. Moos. 32:16, 17, Um) Apostoli Paavali selitti kaikesta muusta paitsi kristillisestä palvonnasta: ”Mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat paholaisille eikä Jumalalle, enkä minä halua teidän tulevan osallisiksi paholaisten kanssa.” – 1. Kor. 10:20, Um.

KARTETTAVAT SALAHAUDAT

4. Miksi sellainen uskonto, mikä tyydyttää palvojaa, ei ole mikään tae siitä, että se on oikea uskonto?

⁴ On yleistä, että henkilöt, joille esitetään totuutta, sivuuttavat sen sanoen: ”Minä olen tyytyväinen uskontooni.” Mutta onko Jumala tyytyväinen? Jeesus sanoi ensimmäisen vuosisadan uskonnonharjoituksista: ”Te syrjäytätte taitavasti Jumalan käskyn säilyttääksenne oman perimätietonne.” (Mark. 7:9, Um) Oliko Jumala tyytyväinen siihen? Paavali varoitti vaarasta sanoessaan: ”Varokaa: saattaa kenties olla joku ihminen, joka vie teidät saaliinaan ihmisten perimätiedon mukaisella filosofialla ja tyhjällä petoksella, maailman alkeisasioitten mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kol. 2:8, Um) ’Te olette sen palvelijoita, jota te tottelette.’ (Room. 6:16) Ketä sinä tottelet? Valikoitko sinä itseäsi miellyttävän uskonnon? Jos sinä haluat miellyttää itseäsi, niin sinä palvelet itseäsi, ja sinusta on tullut oma jumalasi. Sinusta on tullut sellainen kuin tottelematon Eeva, joka halusi ’olla Jumalan kaltainen tehden omat ratkaisunsa hyvästä, ja pahasta’. (1. Moos. 3:5) ”Koetanko minä miellyttää ihmisiä? Jos minä kuitenkin miellyttäisin ihmisiä [itse mukaanluettuna], niin minä en olisi Kristuksen orja.” (Gal. 1:10, Um) On monia palvontatapoja, mutta ainoastaan yksi, mikä on oikea Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Jos me tahdomme harjoittaa palvontaa, mikä on oikein ”Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen”, niin meidän täytyy tehdä samoin kuin hän, joka oli Jumalan oman sydämen mukainen mies ja joka ei halunnut miellyttää itseään eikä toisia ihmisiä, vaan sanoi Jehovalle: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet minun Jumalani.” (Jaak. 1:27; Ps. 143:10, Um) Jehova mielistyy niihin, jotka löytävät mielihyvänsä yksinomaisen antaumuksensa omistamisesta hänelle. Hän siunaa heidät iankaikkisella elämällä uudessa maailmassaan. – Miika 4:5.

5. Mitä ne eivät useinkaan harkitse, jotka sanovat: ’Usko vain Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut’?

⁵ Jotkut syrjäyttävät toisia Raamatun osia vähemmän tärkeinä lainaten riittävinä Paavalin vanginvartijalle lausumat sanat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” (Apt. 16:31) Mutta ne, jotka lainaavat ne, eivät useinkaan harkitse, mitä ne merkitsevät. Herraan Jeesukseen Kristukseen uskominen merkitsee sen uskomista, että hän antoi henkensä lunnaiksi ihmiskunnan edestä, että se, mitä hän sanoi, oli totta ja että hänen antamaansa esimerkkiä on noudatettava. (Matt. 20:28; 1. Piet. 2:21) Jos sinä hyväksyt Kristuksen lunastusuhrin, niin sinun täytyy hyväksyä Hänetkin, joka on tämän varauksen Alkuunpanija: ”Pelastus kuuluu Jehovalle.” (Ps. 3:8, Um) Jos sinä uskot, että Kristus antoi oikean esimerkin noudatettavaksemme, niin sinun pitäisi muistaa, että se sisältää sen, mitä on kerrottu Johanneksen 17:6:nnessa: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta”, ja sinä teet Jehovan todistajana hänen nimeään tunnetuksi. Se, joka ei käytä Jumalan nimeä Jehova eikä tee sitä tunnetuksi muille, ei noudata Kristuksen Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Pane merkille Jeesuksen oivallinen Kirjoitusten tuntemus ja hänen usein ottamansa lainaukset niistä ja varustaudu noudattamaan hänen esimerkkiään. (Luuk. 24:27) Muista, että ”hän meni vaeltaen kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”, että hän käski etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja noudattamaan sitten hänen antamaansa esimerkkiä käymällä toisten kodeissa jakamassa heille ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. (Luuk. 8:1; Matt. 6:33; 24:14, Um) Usko Herraan Jeesukseen ei tee ketään toimettomaksi uskossaan. ”Usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:26) Usko panee ihmiset toimintaan hänen toimeliaina seuraajinaan, jotka uskovat koko Raamatun ja puoltavat sitä ”Jumalan henkeyttämänä” ja elintärkeänä kaikille, jotka haluavat olla ’täydelleen varustettuja jokaiseen hyvään työhön’ kristittyinä. – 2. Tim. 3:16, 17, Um; Joh. 17:17.

6. Jotkut sanovat, että kristitylle riittää, kun hän elää kymmenien käskyjen mukaan. Riittääkö se?

⁶ Oletko sinä sanonut milloinkaan: ”Jos me elämme kymmenten käskyjen mukaan, niin se riittää”? Riittääkö se? Ehkä se riittää miellyttämään jotakuta, joka väittää olevansa kristitty, mutta miellyttääkö se Jumalaa? Kun hän on rakkaudellisesti varannut Raamatun nykyään yli tuhannella kirjoitetulla kielellä, niin miellyttääkö häntä, kun joku hyväksyy puoli sivua ja syrjäyttää muun tarpeettomana? Olisiko keittäjä mielissään, jos sinä istuutuisit huolellisesti valmistetuissa pidoissa nauttimaan mitä hienoimpia ruokia, poimisit yhden ainoan herneen syödäksesi ja työntäisit muun jätelaatikkoon? Eipä tietenkään! Ajatus, että kymmenet käskyt riittävät kristityille, ei tule vilpittömästä halusta palvella Jumalaa, vaan päinvastoin laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä sitä kohtaan, mitä Raamattu sanoo, minkä osoittaa se, ettei näitä käskyjäkään pidetä. Ihmiset eivät ole niin paljon kiinnostuneita kymmenten käskyjen pitämisestä kuin siitä, ettei heitä häiritä. ”Ei mitään lihaa julisteta vanhurskaaksi hänen edessään lain tekojen perusteella”, sanoi apostoli Paavali. Meidän täytyy siis hyväksyä se, mihin Laki viittasi, ja omaksua Jumalan mittapuu sille, mikä on oikein, eikä omaa lyhennettyä laitostamme. – Room. 3:20; 10:2, 3.

7. Miksi se ei ole kristityn merkki, jos sanoo vieraileville Jehovan todistajain evankeliuminpalvelijoille, että ei ole kiinnostunut?

⁷ On niitä, jotka sanovat, kun saavat tietää, että heidän ovellaan oleva evankeliuminpalvelija on Jehovan todistaja: ”Ei, minua ei kiinnosta.” Mutta mikä heitä ei kiinnosta? Jos he ovat antaneet hänelle tilaisuuden selittää asiansa, niin he tietävät, että tuo palvelija on puhunut heille Kaikkivaltiaasta Jumalasta, hänen Sanastaan Raamatusta, totuuden täsmällisen tuntemuksen tarpeellisuudesta, Jumalan lupaamasta elämästä uudessa maailmassa ja muista näitä koskevista asioista. Mikä näistä asioista ei nyt kiinnosta häntä? Se, jota kristittynä kiinnostaa vilpittömästi Jumalan miellyttäminen, on syvästi kiinnostunut näistä seikoista. On totta, että hänellä saattaa olla erilaiset käsitykset kuin ne, joita vieraileva evankeliuminpalvelija esittää hänelle, mutta koska ne esitetään Raamatusta, niin sen pitäisi herättää syvää kiinnostusta hänen puoleltaan. Ja jos hänen käsityksensä ovat erilaiset, niin miksi hän ei esittäisi niitä vierailijalle? (Apt. 17:11) Tärkein edellytys elämän saamiselle on, että me rakastamme Jumalaa koko sydämestämme ja sielustamme ja mielestämme ja voimastamme. (Mark. 12:29–31) Tällainen sydämestä tuleva rakkaus ilmenee siinä, että me käytämme kykyjämme oppiaksemme tuntemaan Jumalaa ja hänen päätöksiään. Saattaa tietysti olla, että ovenavaajasta tuntuu, että hänellä on kristillinen usko ja että hän tietää jo keskusteltavat asiat. Jos näin on, niin hän palauttaa silloin viisaasti mieleen seuraavan kristillisen vaatimuksen: ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, ja hän ottaa tervetulleena vastaan tilaisuuden keskustella totuudesta lähimmäisensä kanssa. (Ef. 4:25) Hän muistaa myöskin, että kristityt tunnetaan heidän hedelmistään. (Matt. 7:20) Ja tässä ovella on nyt yksi, joka kantaa niitä hedelmiä, mitkä ilmaisevat kristityn. Hän noudattaa Kristuksen Jeesuksen ja apostolien esimerkkiä suorittaessaan evankeliuminpalvelusta talosta taloon ja esittää Valtakunnan sanomaa, mitä Kristus sanoi nyt saarnattavan. Kun joku tulee siis sinun luoksesi tuoden sanoman Jumalan Sanasta, niin rakkauden Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan pitäisi panna sinut kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavana.

8. Miksi kristityllä ei voi olla ”liian kiire” kuunnella Jumalan Sanan pohdintaa?

⁸ Ne, jotka tekevät kristillisiä vierailuja koteihin, kohtaavat myöskin monia sellaisia, joilla on ”liian kiire”, joilla ”ei ole aikaa kuunnella”. Ehkä heillä on ”liian kiire”, koska he odottavat seuralaista tai kuuntelevat radiota tai lukevat sanomalehteä. Nyt on aika ’ostaa sopivaa aikaa itsellesi, koska päivät ovat pahat’. (Ef. 5:16, Um) Jos meillä ei ole aikaa kuunnella Jumalaa, kun hän lähettää palvelijansa luoksemme, niin voimmeko me odottaa hänen kuuntelevan itseämme, kun me huudamme vapautusta hänen uuteen maailmaansa?

9. Miksi monet sanovat, että heillä on ”liian kiire”, ja miksi heidän menettelynsä on epäviisas?

⁹ Ovenavaajalla saattaa tosiaan olla kova kiire juuri sillä hetkellä, ja hän voi pyytää evankeliuminpalvelijaa palaamaan aikana, jolloin hän voi kuunnella vapaana ahdistavista häiriöistä. Hän järjestää iloiten tämän, mikäli mahdollista. Mutta monet osoittavat kuitenkin välinpitämättömyyttä Valtakunnan sanomaa kohtaan. He ovat senkaltaisia, joita vastaan Jehova puhui profeettansa Jeremian kautta: ”Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat – lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä. Mutta kukaan ei kuullut minua, ei kallistanut korvaansa.” (Jer. 7:25, 26) Monet eivät ota huomioon, että nyt on tuomioaika. Nyt ei ole välinpitämättömyyden aika. Jehova Jumala itse on pannut Poikansa Kristuksen Jeesuksen taivaalliselle valtaistuimelleen ja lähettänyt voidellut todistajansa Jumalan hallituksen julkisina edustajina. (Ps. 2:6; Jes. 43:10) Näille voidelluille todistajille suotu kohtelu lasketaan osoitetuksi Kuninkaalle. (Matt. 10:42; 25:40) Näiden uuden maailman lähettiläitten ja heidän tuomansa sanoman hylkääminen on Kristuksen hylkäämistä, hänen, jota he edustavat, ja koituu sen hylkäämiseksi, joka Eesaun tavalla ei arvosta hengellisiä asioita, vaan pitää pikemmin kiinni aineellisista eli maallisista eduista. (Hepr. 12:16) Haalea välinpitämättömyys ei ole sen parempi suositus sen silmissä, joka on määrätty tuomitsemaan, vaikka sitä yritettäisiin lieventää ystävällisyydellä ja kohteliaisuudella. (Apt. 17:31) Kristityltä vaaditaan enemmän. Kristus sanoi: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” – Ilm. 3:15, 16.

10. Mitä Jehovan todistajain tulee yrittää tehdä silloinkin, kun ovenavaajalla on liian kiire kuunnella koko kahdeksan minuutin saarnaa?

¹⁰ Tehköönpä ovenavaaja asiassa viisaan ratkaisun tai ei, niin hän huomaa, että hänen ovellaan oleva evankeliuminpalvelija oli siellä auttaakseen. Palvelija ei pakota apua niille, joilla ei ole rakkautta Jumalaan, mutta kun hänelle on annettu tilaisuus, niin hän voi yrittää kylvää totuuden siementä siinä hyvin lyhyessä keskustelussa, mikä hänelle suodaan. Hän saattaa esittää hyvin valikoiduin lausein vain yhden raamatullisen ajatuksen, mikä ilmaisee hänen tuomansa sanoman pääkohdan. Hän valmistaa tosiaan esityksensä niin, että hän voi tehdä tämän, koska hän tietää, että hän voi usein kohdata tilanteen, missä se on välttämätöntä. Vaikka evankeliuminpalvelija noudattaa Jeesuksen neuvoa, ettei tule heittää helmiä sikamaisten ihmisten eteen, niin hänen lähimmäiseen kohdistuva rakkautensa panee hänet keksimään keinoja, joilla hän voi tavoittaa niiden sydämen, jotka huokaavat ja itkevät maassa tehtyjen kauhistusten tähden. – Matt. 7:6; Hes. 9:4.

USKOA VAADITAAN

11. Mitä usko on, ja miksi se on tärkeä kristityille?

¹¹ Kristillisen menettelyn noudattaminen Jumalaa uhmaavassa vanhassa maailmassa vaatii uskoa. Usko on elintärkeä ominaisuus, jotta voisi niellä henkilökohtaisen ylpeyden ja nöyränä mukauttaa ajattelunsa ja elämänsä niiden totuuksien vaatimuksiin, mitkä osoitetaan Jumalan Sanasta. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Mutta mitä usko on – nim. se usko, mikä miellyttää Jumalaa? Eräs uskon määritelmä, mikä on annettu Websterin Collegiate Dictionaryssä, ilmaisee yleisesti hyväksytyn ajatuksen: Se on ”täydellinen luottamus varsinkin johonkuhun tai johonkin, mikä on kyseellinen tai epäilyn alainen”. Milloin jokin uskonnollinen meno tai oppi asetetaan kyseelliseksi, niin sen kannattaja sanoo tämän perusteella: ”Mutta siihen tarvitaan uskoa.” Ja ne, jotka kuuluvat tuohon uskonnolliseen järjestelmään, pyyhkäistään tällaisella ”uskolla” toisten mukana alistumaan kyselemättä uskonnollisten johtajien mielijohteisiin. Onko se turvallista? ”Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?” (Luuk. 6:39) Luukas kiitti niitä, jotka eivät kulkeneet ”sokean” tietä, sanoessaan: ”Nämä [berealaiset] olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt. 17:11) Usko, mikä ihmisellä täytyy olla saadakseen Jumalan hyväksymyksen, on määritelty selvästi Heprealaiskirjeen 11:1:sessä (Um): ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, todellisuuksien ilmeistä toteamista, vaikka niitä ei nähdäkään.”

12. Mikä peruste on olemassa Jumalaan uskomiselle?

¹² Kristityillä on usko Jumalaan. Miksi? Ei yksistään siksi, että heille on lapsina sanottu Jumalan olevan olemassa, vaan niiden yltäkylläisten todisteitten takia, joita he ovat harkinneet ja jotka osoittavat ilmeisesti itse todellisuuden, Jumalan, jota he eivät näe luonnollisilla silmillään. ”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” (Room. 1:20) Psalminkirjoittaja Daavid tarkasteli näitä todistuksia, ja se sai hänet sanomaan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra [Jehova]! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.” (Ps. 19:2; 104:24) Älä anna ”sokean uskon” vaikuttaa itseesi, vaan avaa silmäsi ja katsele taivaankappaleitten järjestyksellistä liikettä, Jumalan viisautta luonnossa, luomakunnan rakenteen moninaisuutta ja silmiinpistävää kauneutta, koska ne ovat ilmeinen todistus siitä, että on olemassa Luoja, Jumala.

13. Mikä peruste Aabrahamilla oli uskoa pojan syntymiseen?

¹³ Aabraham, Jumalan ystävä, mainitaan Raamatussa huomattavan uskonsa takia. Jehova lupasi hänelle, että hän saa vanhalla iällään pojan, Iisakin. ”Eikä hän [Aabraham] heikontunut uskossansa”, mutta hän ei uskonut pelkästään siksi, että se kuulosti hyvältä. Hän ”näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut, mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala oli luvannut, sen hän voi myös täyttää. Sentähden se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” (Room. 4:11, 19–22) Hän tiesi, ettei se ollut mahdollista inhimilliseltä kannalta katsoen, mutta koska lupauksen antoi Jumala, joka oli itse luonut miehen suoden hänelle voiman siirtää elämän jälkeläisilleen ja oli antanut naiselle kyvyn hedelmöityä ja synnyttää lapsia, niin Aabraham uskoi. Hän odotti vakuuttuneena sitä, mitä hän toivoi.

14. Miksi meillä on oikeus uskoa ”uusien taivaitten ja uuden maan” perustamiseen?

¹⁴ Katsoen eteenpäin siihen, mihin elävän Jumalan palvelijat ovat vuosisatojen ajan ankkuroineet luottamuksensa, Pietari sanoi: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Tämä on vakuuttunut odotus, ja varmuus on siinä, että Hän, joka lupasi ne, on myöskin niiden Luoja. ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) ’Taivaat ovat hänen käsialaansa’, ja hän on ”maan äärten Luoja”. (Ps. 102:26; Jes. 40:28, As) On olemassa ilmeinen todistus siitä, että Jumala voi luoda taivaan ja maan. Hän on ryhtynyt nyt toimenpiteisiin täyttääkseen uutta maailmaa koskevan lupauksensa luomalla v. 1914 jKr. uudet taivaat Kristuksen ollessa valtaistuimella ja laskemalla uuden maan perustuksen saattamalla Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan olemassaoloon v. 1919 jKr. Nyt täyttyvä ennustus osoittaa, että kaikki jumalattomat puhdistetaan tämän sukupolven aikana pois maan päältä ja sen läheisyydestä ja että kohottaminen siihen täydellisyyteen, minkä ihminen tunsi Eedenissä, toteutuu. Hänen kaikkivoipa mahtinsa ja iankaikkisuutensa takaavat, että ne pysyvät hänen sanansa mukaisesti iankaikkisesti.

15. Mihin tosi kristillinen usko perustuu?

¹⁵ Mihin tällainen usko perustuu sitten? Onko se pelkästään meidän järkeilymme tuote, jotain, mikä saavutetaan vähitellen elämän kokemusten tuloksena? Ei, ”usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.” (Room. 10:17, KJ) ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteluksi, asiain asettamiseksi kohdalleen, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustettu jokaiseen hyvään työhön.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Arkeologia, geologia, historia ja Raamatussa itsessään olevat ennustukset todistavat yltäkylläisesti, että Raamattu on uskon luja peruste. The Bible and Archaeology sanoo: ”Raamattu ei voi muuta kuin voittaa kasvavasta tiedosta.” On mahdotonta omata sitä uskoa, mikä miellyttää Jumalaa, ilman hänen Sanansa tuntemusta. On mahdotonta omata lujaa uskoa ilman täsmällistä tietoa. Jos sinä ahkeroit täysin osoittautuaksesi Jumalan hyväksymäksi, niin sinä tutkit Raamattua.

KRISTILLINEN VAELLUS

16, 17. Mitä kristittynä oleminen merkitsee meidän aikanamme?

¹⁶ Edelläolevasta tutkistelusta käy ilmi, että tosi kristitty ei ole ainoastaan jonkin sellaisen kristillisen järjestön kannattaja, jonka oppeihin sisältyy Kristuksen nimi. Jos hän on Jeesuksen opetuslapsi, niin hän on oppinut Jeesukselta, ja se merkitsee, että hän uskoo, mitä Jeesus uskoi, ja hyväksyy sen, mitä Jeesus opetti. Hän ei aseta lyhytnäköisesti omia ajatuksiaan haluttavammaksi kuin Raamattu, ei edes sellaisissakaan asioissa, joita hän ei ehkä vielä ymmärrä, vaan hän hyväksyy kristittynä Kristuksen opetukset, hänen, joka sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Eikä hän ainoastaan hyväksy koko Jumalan Sanaa, vaan hän hyväksyy myöskin sen välineen eli järjestön, minkä Mestari on määrännyt ”antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan. . . . Totisesti minä sanon teille: Hän määrää hänet valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa.” (Matt. 24:45–47, Um) Jumala ilmaisee profeetta Jesajan kautta tämän uskollisen palvelijan sanoessaan: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.” (Jes. 43:10, As) Nämä, jotka tuntevat Oikean Paimenen, Kristuksen Jeesuksen, äänen, lisääntyvät yhä lukuisampina Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaan.

¹⁷ Kristitty on Kristuksen askeleissa seuraaja. Hän ei ainoastaan usko eri tavalla, vaan myöskin toimii eri tavalla kuin muu maailma. ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Se vaikuttaa heidän perhe-elämäänsä, heidän suhteeseensa muihin ja niihin, joille he saarnaavat. Se erottaa heidät vanhasta maailmasta. Tosi kristityt ”eivät ole osa maailmasta” eivätkä omista aikaansa, voimaansa eikä rahaansa sen ylläpitämiseen. He eivät sekaannu sen poliittisiin, yhteiskunnallisiin eikä kansainvälisiin riitoihin. He etsivät ”ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” tietäen, että se on vastaus ihmiskunnan pulmiin. Ja he menevät todistajina Kristuksen esimerkkiä noudattaen talosta taloon kaikissa osissa maailmaa julistaen ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. He suorittavat palvelustaan Jehova Jumalalle hänelle antautuneina palvelijoina, mutta ei huvittavana ajankuluna, vaikka he iloitsevatkin kovasti evankeliuminpalveluksestaan, vaan tärkeimpänä tehtävänään elämässä. Jumalan rakkaus ei vaikuta niissä, jotka kuuluvat vanhaan maailmaan, eivätkä he kaipaa hänen uutta maailmaansa, vaan he vastustavat katkerasti niitä, jotka puoltavat sitä. Seurauksena on ollut seuraavien Jeesuksen sanojen täyttymys: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” Ja henkeytetty apostoli Paavali lisäsi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (Matt. 24:9; 2. Tim. 3:12) Heidät palkitaan heidän uskollisen kristillisen vaelluksensa takia iankaikkisella elämällä uudessa maailmassa, missä he saavat jatkuvasti iloa Jumalan tahdon tekemisestä.