Onko turvallista olla erilainen?

TOTALITAARISET vallat ovat viime vuosikymmeninä komennelleet suunnattomia joukkoja maan väestöstä. Niiden tylyn hallinnon alaisuudessa on vapaus puhua sitä, mitä ihminen ajattelee, ja palvominen sillä tavalla, kuin hän haluaa, ollut kielletty. Nämä hallitukset ovat yrittäneet valvoa kansojaan yhtä täydellisesti kuin koneen käyttäjä valvoo sitä, mitä kone tekee. Jokaisen on ajateltava siten, kuin valtio haluaa hänen ajattelevan, puhuttava, niin kuin valtio tahtoo hänen puhuvan, ja toimittava sillä tavalla, kuin valtio toivoo hänen toimivan. Erilaisuus on samaa kuin maanpetos. Se saattaa johtaa ihmisen vankilaan tai johonkin kaukaiseen keskitysleiriin.

Demokraattisten maitten ihmiset ilmaisevat inhoa tuollaista komentelua kohtaan, ja ne harjoittavat kuitenkin sitä itsekin jossain määrin. Ne eivät ole tyytyväisiä ihmisiin, jotka eroavat suosituista poliittisista ja uskonnollisista vakaumuksista. Jotkut haluaisivat nähdä vietävän tällaiset harhauskoiset ihmiset pois jonnekin. Kun arvostelua ei suvaita ja kun jokaisen odotetaan mukautuvan siihen, mikä on yleisesti suosittua, niin voiko todellista vapautta olla olemassa?

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari William O. Douglas selitti tätä vaarallista suuntausta. New York Times kertoi hänen sanoneen näin:

”Korkeimman oikeuden tuomari William O. Douglas sanoi eilen illalla, että maa on tulemassa tunteettomaksi perusvapauksia vastaan tehtyjen rikkomusten suhteen. Hän sanoi, että vaaditaan mukautumista yleiseen ajatuskaavaan. Tuomari Douglas sanoi, että nyt on taipumus ’etsiä opettajaa, joka on niin kuin sanotaan ”turvallinen”, pappia, joka on ”turvallinen”’. Tuomari määritteli ’turvallisen’ henkilön sellaiseksi, jolla ei ole puhdasoppisia ajatuksia ja joka ’ei ole taisteleva luonne’. . . . Hän sanoi, että toisen maailmansodan jälkeen tuli tavaksi suorittaa ’julkista tutkimista’ kumouksellisten etsimiseksi. Seurauksena oli, hän sanoi, että ’ihmiset tulivat yhä pelokkaammiksi ja halusivat olla turvallisia saadakseen toimen tai säilyttääkseen sen’. Hän selitti, että tämän johdosta on ’tunne voida puhua vapaasti yleisesti näivettynyt, ja puhevapauden mittapuut ovat yleensä madaltuneet siitä, mistä me iloitsimme varhaisina aikoina’. . . . Historian suuret väärinkäytökset sattuivat, hän sanoi, kun hallitus tunkeutui ihmisen yksityisen ajattelun pyhyyteen, ’kun hallitus laskee kätensä hänen olkapäälleen ja sanoo, että sinun ei pidä palvoa tällä tavalla, sinun ei tule ajatella tätä ajatusta, sinun ei pidä lukea tätä kirjaa’.”

Tämä on suuntaus yksilön vapauden tukahduttamiseksi, juuri se, mitä demokraattiset kansat sanovat eniten vihaavansa totalitaarisissa valtioissa. Vaikka ne oikeudenmukaisesti tuomitsevat totalitaarisuuden kannattajat tuon komenteluajatuksen takia, niin monet niistä tekevät täyskäännöksen ja tekevät jokaiselle niiden keskuudessa olevalle turvattomaksi mukautumattomana olemisen. Jehovan todistajat ovat huomanneet tämän katkeran kokemuksen perusteella.

Koska Jehovan todistajat eivät mukaudu ns. puhdasoppisiin palvonnan ja uskon muotoihin eivätkä menettele enemmistön tavalla, niin heille on oltu epäsuopeita, heitä on kirottu, pahoinpidelty ja vangittu. Yksistään Yhdysvalloissa on heidän ollut taisteltava satoja oikeusjuttuja voidakseen käyttää perustuslain takaamaa palvonta- ja puhevapautta.

Hämmästyttävän suuri määrä demokraattisten maitten ihmisistä näyttää ajattelevan, että vapaus tulee olla ainoastaan niillä, jotka kulkevat suositun ajattelu- ja toimintasuunnan mukana. Mutta miten tämä näkemys eroaa totalitaarisesta katsantokannasta?

Todistajia vainotaan kaikkialla maailmassa, ja totalitaarisissa maissa heitä vangitaan ja lyödään usein ankarasti siksi, että he kieltäytyvät rikkomasta Raamatun mukaan koulutettua omaatuntoaan vastaan ja mukautumasta poliittisten valtioitten hyväksymään ajatteluun, puhumiseen ja palvontamuotoon. He ovat huomanneet, että ei ole turvallista olla erilainen, mutta se ei merkitse, että he alistuisivat maailmanlaajuiseen määräämissuuntaukseen.

Kun henkilö pyhittää elämänsä Jumalan palvelukseen, niin hän ei voi ajatella niin kuin maailma eikä toimia sen tavalla. Hänen on oltava erilainen, koska maailma hylkää Jehova Jumalan yksinvaltiuden ja hänen lakinsa. On mahdotonta palvella Jumalaa ja samalla mukautua maailmaan. Raamatun kirjoittaja Jaakob osoitti tämän voimakkaasti. Ettekö te tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Kuka tahansa haluaa siis olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen.” – Jaak. 4:4, Um.

Ihminen ei voi palvella kahta herraa, joilla on eri tarkoitusperät ja erilaiset periaatteet. Hänen täytyy palvella joko Jumalaa tai maailmaa. Jos hän haluaa palvella Jumalaa, niin hän ei voi ajatella maailman tavalla eikä toimia niin kuin se, miten turvatonta sellainen mukautumattomuus lieneekin hänelle.

Tällä maailmalla eli asiainjärjestelmällä ei ole sen olemassaolon jäljellä olevana aikana edelleenkään lainkaan rakkautta ketään kohtaan, joka palvelee Jehova Jumalaa mestarinaan. Se rakastaa ainoastaan niitä, jotka ovat sen omia, niitä, jotka mukautuvat siihen. Se menettelee Kristuksen seuraajia kohtaan niin kuin on ennustettu: ”Koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” – Joh. 15:19.

Todellisesti vapaa maailma, missä ei ole hirmuhallitusta eikä suvaitsemattomuutta, toteutuu silloin, kun Jumalan valtakunta käyttää valtaansa koko maassa lähitulevaisuudessa. Tottelevaisella ihmiskunnalla on sen vanhurskaan hallinnon alaisuudessa vapaus sanan täysimmässä merkityksessä.