Uskon ja rakkauden työt

”NIIN pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Miksi rakkaus on suurin? Rakkaus kannustaa uskollisuuteen, mikä on erityisen tärkeätä nyt, koska me elämme niitä ”arveluttavia aikoja, joista on vaikea selviytyä” ja joista apostoli Paavali varoittaa meitä toisessa kirjeessään Timoteukselle. Me elämme ”ajan viimeisissä vaiheissa”, jolloin eräät ”lankeavat pois uskosta kiinnittäen huomiota paholaisten harhaannuttaviin henkeytettyihin lausuntoihin ja opetuksiin niiden miesten ulkokultaisuuden takia, jotka puhuvat valheita”. – 2. Tim. 3:1; 1. Tim. 4:1, 2, Um.

Se merkitsee sitä, että jollei jonkun usko perustu kiinteälle pohjalle ja ole lujasti vahvistettu, niin on vaara, että hän tulee pyyhkäistyksi jaloiltaan epäilyksen ja epävarmuuden pyörteeseen näiden ”harhaannuttavien henkeytettyjen lausuntojen” tulvan takia. Tämä painottaa selvästi, miten tärkeätä on hankkia täsmällistä tietoa Raamatun totuudesta, mikä on uskon peruste. Se näyttää myöskin vilpittömälle kristitylle, että on tärkeätä olla totuuden opettaja, joka kykenee opettamaan toisia elämän tiellä. Seuraavat Paavalin sanat soveltuvat voimakkaina nykyään: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” – 1. Tim. 4:16, Um.

Me tapaamme usein ihmisiä ja kenties tutkimme Raamattua heidän kanssaan ja sanomme muutaman kuukauden tutkimisen jälkeen, kun on nähtävästi edistytty hiukan: ”Hän tietää, että se on totuus, mutta hän ei tahdo asennoitua sen puolelle. Hän on käynyt läpi kirjan ’Olkoon Jumala totinen’ ja näyttää pitävän siitä, ja hänellä on jotain tietoa uudessa maailmassa saavutettavan elämän toivosta, mutta hän ei edisty sitä pitemmälle. Hänelle on syötettävä yhä lusikalla Sanan maitoa.” Mikä on Jehovan todistajain velvollisuus tällaisissa tapauksissa?

On myöskin pulma niiden suhteen, jotka käyvät seurakunnan tutkistelukokouksissa, mutta eivät lausu milloinkaan ajatuksiaan eivätkä keskustele Raamatun totuuksista toisten kanssa, ja kuitenkin he ovat mielellään yhteydessä Jehovan todistajain kanssa ja raportoivat jonkin verran aikaa kenttäpalveluksessa. Mikä heidän asemansa on?

Apostoli Paavali antaa hyvin ankaran varoituksen sellaisille. Kun joku rupeaa ymmärtämään Raamatun perustotuuksia ja jää sitten paikalleen tai luisuu taaksepäin, niin hän on vaarallisessa asemassa. Se on sellaista, mitä ei voida käsitellä keveästi. Kun kypsä kristitty yrittää auttaa tällaista näkemään asemansa vakavuuden ja edistymään kohti kypsyyttä, niin se on rakkauden ilmaisemista hänen puoleltaan. Jos näin ei tehdä, niin se saattaa johtaa kummankin elämän menetykseen Harmagedonin tuomiossa: toisen siksi, että hän ei täyttänyt velvollisuuttaan Jehovan ”vartijana”, ja toisen sen tähden, että hän ei ole ”etsinyt Jehovaa eikä tiedustellut häntä”. (Hes. 33:7; Sef. 1:6, As) Apostoli Paavali varoittaa, että ne, jotka ovat saaneet jonkin verran valistusta, jotka ovat ”maistaneet Jumalan oikeaa sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat langenneet pois”, ovat ”lähellä tulla kirotuiksi” ja päätyvät hedelmättömän maan tavalla siihen, että heidät ”poltetaan”. (Hepr. 6:4–8, Um) Nykyään on monia, jotka eivät ole ehkä menneet siihen pisteeseen, että he ansaitsevat Jumalan kirouksen, mutta he ovat vaarassa. He ovat asemassa, mistä heidät voidaan pelastaa, ja niillä, joilla on mahdollisuus siihen, on velvollisuus antaa heille kaikki mahdollinen apu heidän ”tempaamisekseen pois tulesta”. Kenties uskonnoitsijat tai heidän perheensä muut jäsenet ovat pilkanneet heitä ja se pidättää heitä. Mahdollisesti ”paholaisten harhaannuttavat henkeytetyt lausunnot ja opetukset” ovat vetäneet heidät syrjään. Ehkä ne ”mielettömät ja vahingolliset halut, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja sortumiseen”, ovat kietoneet heidät ansaan, ja kenties suuremman aineellisen rikkauden tavoittelu on ”harhaannuttanut [heidät] pois uskosta”. (1. Tim. 6:9, 10, Um) Mitä niiden, jotka ovat kypsiä uskossa, tulee tehdä tällaisille ihmisille? Juudas sanoo meille, mitä on tehtävä:

”’Viimeisenä aikana on oleva pilkkaajia, jotka toimivat omien jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan.’ Nämä ovat niitä, jotka aiheuttavat eroamisia, . . . Mutta te, rakkaat, rakentuen pyhimmän uskonne perusteella ja rukoillen pyhän hengen avulla, pysyttäytykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa iankaikkinen elämä silmämääränä. Osoittakaa myöskin jatkuvasti armoa eräille, joilla on epäilyksiä. Pelastakaa heidät tempaamalla heidät pois tulesta.” – Juud. 18–23, Um.

Meillä itsellämme saattaa olla täydellinen usko, mikä perustuu Jumalan Sanan täsmälliseen tuntemukseen, mutta riittääkö se? Raamattu osoittaa selvästi, että usko on välttämätön pelastumiselle, mutta riittääkö se pelastumiseen? ”Ilman uskoa on mahdoton saavuttaa hänen [Jumalan] mielisuosiotaan.” (Hepr. 11:6, Um) Mutta usko on arvoton yksinään. Se on arvoton ilman töitä, ja töitten täytyy olla oikealaatuisia, jotta ne tekisivät sen arvokkaaksi. ”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17) Ja Paavali varoittaa jälleen: ”Vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” (1. Kor. 13:2) Näistä raamatunpaikoista käy selvästi ilmi, että usko on vain perustus. Tälle perustukselle täytyy rakentaa jotain muuta, täytyy olla päällysrakennus, ja rakkauden täytyy kruunata tämä päällysrakennus. Tai, viitataksemme jälleen juuri lainaamiimme Juudaan sanoihin, meidän uskomme täytyy rakentua, ja sen on tapahduttava rukouksen avulla voidaksemme pysyä Jumalan rakkaudessa. Tämä tapahtuu olemalla tottelevaisia ”kuninkaalliselle laille”: ”Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Jaak. 2:8, Um) Me voimme tehdä näin ”osoittamalla jatkuvasti armoa eräille, joilla on epäilyksiä, pelastaen heidät tempaamalla heidät pois tulesta”.

Meidän täytyy olla ”sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita” pysyäksemme Jumalan rakkaudessa. (Jaak. 1:22) Sitä, joka on pelkkä kuuntelija eikä tekijä, verrataan mieheen, joka rakentaa talonsa hiekalle, ja kun myrsky tulee, niin se luhistuu palasiksi. (Matt. 7:26, 27) Meillä on runsaasti varoituksia Raamatussa sen suhteen, että suurin kaikista myrskyistä, pelottavin kaikista pyörretuulista, pyyhkäisee kohta tämän vanhan maailman järjestelmien viimeisenkin merkin tuhoon Harmagedonissa. Ja nyt, juuri tuon Jumalan tuomion toimeenpanon edellä, ovat paholaiset erityisen toimeliaita kiihottamaan ihmisiä, joilla ei ole uskoa, antamaan ”harhaannuttavia henkeytettyjä lausuntoja” epäkypsien ja ”eräitten, joilla on epäilyksiä”, saamiseksi luopumaan uskosta.

Me voimme kylvää totuuden siemeniä, mutta jollei niitä kastella ja hoideta, niin Jumala ei pane niitä kasvamaan enempää kuin hän panee kirjaimellisia siemeniäkään kasvamaan, jollei niitä ravita vedellä ja auringonpaisteella. Mutta Jehova on herättänyt ihmisjoukon suorittamaan tätä siemenen kylvämistä ja kastelemista, ja hän lupaa panna nämä totuuden siemenet kasvamaan kypsiksi kasveiksi omaksi ylistyksekseen. ”Me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa.” (1. Kor. 3:9) ”Työskennellen yhdessä hänen kanssaan me myös pyydämme, että ette vastaanota Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä epäonnistuen sen tarkoituksen suhteen.” (2. Kor. 6:1, Um) Jokaisen pitäisi toisin sanoen olla Jumalan Sanan opettaja. Jollei hän ole kykenevä opettamaan muita, niin hän ei ole kypsä. Hän on kuin lapsi, jota on ruokittava. Kristillinen kypsyys vaatii kykenevyyttä ”puolustautumaan jokaisen edessä, joka kysyy teiltä syytä teissä olevaan toivoon”. (1. Piet. 3:15, Um) Jehovan maan päällä oleva kansa on nykyään opettava joukko. Jehova on varannut jotkut ”lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, . . . kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäisen miehuuden”, ja näiden kypsien velvollisuus ja tehtävä on auttaa toisia, niin että he ”kykenisivät perusteellisesti käsittämään kaikkien pyhien kanssa, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys” Jumalan päätöksillä on. (Ef. 4:11–15; 3:18, Um) He eivät opeta tämän maailman viisautta, vaan sitä viisautta, mikä on ylhäältä, mitä Jehova opetti Jeesukselle Kristukselle. Jehova on suuri Opettaja. Jeesus sai kaiken opetuksensa sen suhteen, mitä piti tehdä ja sanoa, Jehova-Isältään. (Joh. 5:19, 20; 7:16; 8:28, 38) Jeesus opetti sitten vuorostaan opetuslapsilleen, mitä heidän tuli tehdä ja sanoa, ja he välittivät meille tämän Jehovan tahdon täsmällisen tuntemuksen, ja Jehovan todistajien velvollisuus on toimittaa se edelleen toisille. ”Antamalla näitä neuvoja veljille” meistä tulee ”oikealaatuinen Kristuksen Jeesuksen palvelija, sellainen, jota on ravittu uskon ja . . . oikean opetuksen sanoilla”. – 1. Tim. 4:6, Um.

Huomaa, että kun Paavali kehottaa ponnistelemaan kypsyyteen, niin hän mainitsee nimenomaisen tärkeänä: ”Älkäämme laskeko jälleen perustusta, nimittäin katumusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan.” (Hepr. 6:1, Um) Sanoessaan ”katumusta kuolleista töistä” Paavali tarkoitti tietysti ensi sijassa niitä oman aikansa kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia, jotka olivat oppineet tietämään, että itsensä vanhurskauttamiseksi tehdyt työt eivät voineet koskaan antaa heille elämää. Ne olivat ”kuolleita” siinä, että ne eivät voineet hankkia pelastusta kenellekään ja että uskon teot olivat nyt syrjäyttäneet ne. Mutta varhaiskristityille piti välttämättä opettaa, että minkälaiset työt hyvänsä eivät kelvanneet. Niiden piti olla ”oikeita töitä”. (Matt. 5:16, Um) Jotkut noista varhaiskristityistä olivat hämillään sen suhteen, mitkä olivat oikeita töitä, ja kysyivät Jeesukselta: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus sanoi heille vastaukseksi: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:28, 29) Jotkut tahtovat väittää tämän raamatunkohdan perusteella, että iankaikkisen elämän saavuttamiseksi tarvitaan ainoastaan uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, ikään kuin työt eivät merkitsisi kovinkaan paljon. Mutta Jaakob sanoo henkeytettynä: ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak. 2:24) Toiset väittävät, että heidän mahtavat työnsä, jollaisia ovat sairaalat, orpokodit, yhteiskunnalliset keskukset jne., ovat uskon ja rakkauden töitä, mutta Jeesus ennustaa selvästi, että ”moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’” mutta että hän ei tunne heitä, vaan lähettää heidät todellisuudessa pois luotaan ”laittomuuden tekijöinä”. – Matt. 7:22, 23.

Jeesus antoi esimerkin siitä, mitkä ovat oikeita töitä. Kun hän lähetti kaksitoista apostoliaan ja seitsemänkymmentä saarnaajaa, niin hän neuvoi heille, mitä tulee sanoa ja mitä tehdä. Hän lausui: ”Saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” Mutta joku sanoo tähän: ”Niin, ja hän käski heitä myöskin parantamaan sairaita, mutta Jehovan todistajat eivät tee sitä.” Eivät ainakaan ruumiillisessa merkityksessä, mutta eiväthän niin sanotut uskolla parantajatkaan tee niitä muita tekoja, joita Jeesus neuvoi opetuslapsiaan suorittamaan, nimittäin ”herättämään kuolleita, puhdistamaan pitalisia, ajamaan ulos riivaajia”. (Matt. 10:1, 7, 8) Miksi on näin? Koska ne Jumalan hengen ihmelahjat, joiden avulla varhaiset opetuslapset suorittivat ihmeparannuksia, olivat ainoastaan tilapäisiä, ja Paavali sanoi selvästi niiden häviävän, kun seurakunta kypsyy. Hän painotti sitä seikkaa, että uskon, toivon ja rakkauden peruslahjat eivät häviä koskaan. (1. Kor. 13:8, 13) ”Tämän valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille” on nyt sitä uskon ja rakkauden työtä, mitä kaikki antautuneet kristityt on velvoitettu suorittamaan. – Matt. 24:14, Um.

Pane merkille nyt tämä tärkeä totuus: rakkauden täytyy aiheuttaa nämä uskon teot, ensiksi rakkauden Jehova Jumalaan, Elämänantajaan, ja toiseksi rakkauden lähimmäiseen. Tämä on se ”kuninkaallinen laki”, minkä totteleminen on ehdoton vaatimus Jehovan siunauksen saamiseksi. (Jaak. 2:8) Vilpittömyys ja innostus eksytyksen saarnaamisessa ei milloinkaan puhdista pois eksytystä eikä tee sitä oikeaksi. ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein. Mutta karta tyhjiä puheita, mitkä loukkaavat sitä, mikä on pyhää.” ”Karta kaikkea alhaista jaarittelua, sillä se johtaa ihmisiä yhä etäämmälle [jumalattomuuteen], ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä.” (Mo) Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen velvoittaa meidät katsomaan, että meidän opetuksemme on täsmällistä. – 2. Tim. 2:15–17, Um.

On oltava ”lujittunut uskossa”, tai muuten ”saattaa kenties olla joku ihminen, joka vie teidät saaliinaan ihmisten perimätiedon mukaisella filosofialla . . . eikä Kristuksen mukaan.” (Kol. 2:7, 8, Um) On mitä tärkeintä, että jokainen kristitty on ”täyttynyt hänen [Jumalan] tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä erottamiskyvyssä vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemisessa”. – Kol. 1:9–12, Um.

Jokaisen kristityn tulee Jehovan orjana ”olla tahdikas kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan pitäen itsensä kurissa pahaa kärsiessään, opettaen lempeästi niitä, jotka eivät suhtaudu suopeasti, koska Jumala ehkä suo heille katumuksen, mikä johtaa totuuden täsmälliseen tuntemukseen, ja he saattavat palata kunnollisesti järkiinsä Perkeleen ansasta”. – 2. Tim. 2:24–26, Um.

Valvo siis jatkuvasti, miten rakennat tätä uskon ja rakkauden hienoa ylärakennusta. Tarkkaile huolellisesti, että sinun uskontekosi ovat katoamattomien ainesten, kullan, hopean ja kalliitten kivien, kaltaisia eivätkä sellaisia kuin puu, heinä ja oljet, mitkä palavat tulessa. Jos sinun työsi ovat olleet jälkimmäisten kaltaisia, niin vapaudu niistä, anna Jehovan vanhurskaan tuomion polttaa ne poroksi, vaikka se merkitsisi sinulle jonkin menettämistäkin, ja opi rakentamaan vanhurskasten töitten kestäviä tekoja, jotta pelastuisit. (1. Kor. 3:10–15) Jehova tuntee sydämentilan. Hän tietää vaikuttimen, mikä aiheuttaa teon. Onnellinen on se mies, joka pysyy erossa ”alhaisesta jaarittelusta” ja joka valmistautuu astiaksi kunniallista tarkoitusta varten, hyödylliseksi omistajalleen, valmistuneeksi kaikkiin hyviin töihin. (2. Tim. 2:20–22) ”Rakkaus rakentaa.” – 1. Kor. 8:1.