Kiitollisuus pienistä asioista
JOS joku antaisi sinulle suuren rahasumman odottamatta mitään korvaukseksi, niin etkö sinä ilmaisisi kiitollisuuttasi? Sinä pitäisit varmasti sellaista kiittämättömänä, joka ei osoittaisi arvostavansa tällaista anteliaisuutta. Saattaisipa hyväntekijä haluta ottaa takaisin lahjansa moisen kiittämättömyyden takia. Kuinka paljon parempi olisikaan osoittaa vilpitöntä arvostusta!
Kuitenkaan ei tällaisen lahjan vähimmästäkään osasta voitaisi iloita ilman niitä seikkoja, joita me usein pidämme selviöinä, seikkoja, joita me saatamme pitää vähäpätöisinä elämässämme, mutta joista elämämme riippuu. Mistä voitaisiin iloita, jos aurinko lakkaisi paistamasta, jos meillä ei olisi ilmaa, mitä hengittäisimme, jollei olisi vettä juodaksemme ja jos kasvillisuus ei kasvaisi? Miten me voisimme arvostaa elämää ilman virkistävää yöunta tai ihmeteltäviä aistejamme?
Kaikki se moninainen, mitä tarvitaan ylläpidoksemme ja elämän nautinnoksi, on Jumalan ilmaista lahjaa. Psalmi 106:1 neuvoo: ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Monet maan ihmisistä eivät käänny milloinkaan Jumalan puoleen rukouksessa tunnustamaan tätä armoa. (2. Tim. 3:2) Meidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että hän ei pidätä lahjojaan tällaisen kiittämättömyyden takia.
Jotkut, jotka kääntyvät Jumalan puoleen rukouksessa, tekevät siten ainoastaan silloin, kun he haluavat pyytää jotain. Vaikka onkin sopivaa esittää anomus, jos se on sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa, niin voimmeko me odottaa Jumalan kuuntelevan, jos me emme ole säännöllisesti kanssakäymisissä hänen kanssaan kiittääksemme häntä siitä, mitä hän on jo antanut? ”Olkaa kestäväiset rukouksessa”, sanoi apostoli Paavali, ”ja siinä kiittäen valvokaa.” ”Kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.” – Kol. 4:2; Fil. 4:6.
Koska kiitollisuus on kiitollisuuden ilmaus saadusta suosionosoituksesta, niin ei rukouksessa tule kiittää mekaanisesti, tarkoituksettomasti. Meidän rukoustemme tulee olla sydämestä lähteviä arvostuksen ilmauksia Jumalalle siitä, mitä hän on antanut meille ja millä on paljon suurempi arvo kuin suurilla rahasummilla. Kun Jeesus tarjosi ruokaa noin viidelletuhannelle miehelle, niin hän ”otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville”. (Joh. 6:11) Me emme voi kuvitella Jeesusta kiittämässä hätäisesti, ikään kuin hän haluaisi päästä siitä pian.
Kiitollisuus Jumalaa kohtaan siitä, mitä hän on varannut, on eräs tapa osoittaa rakkauttamme häntä kohtaan. Jumalan rakastaminen on suurin käsky, sanoi Jeesus. Jos kiitollisuus sisältyy Jumalaan kohdistuvaan rakkauteemme, niin eikö sen pitäisi sisältyä myöskin toiseen suureen käskyyn, lähimmäisen rakastamiseen? Jeesus lausui: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Lähimmäisellemme osoitettu kiitollisuus saamastamme ystävällisyydestä on tämän rakkauden eräs ilmaisemistapa. – Matt. 22:37–39.
Ihmiset ovat liian usein taipuvaisia katsomaan, mitä toiset eivät ole tehneet heille. Kuinka paljon ystävällisyyttä ja rakkautta herätettäisiinkään kuitenkin, jos osoitettaisiin kiitollisuutta siitä, mitä toiset tekevät! Jos se ilmaistaan arvostavin sanoin ja teoin, niin se kannustaa toisia jatkamaan ystävällisyyttään. Oletko sinä milloinkaan pitänyt ovea auki vieraalle, joka on rynnännyt siitä kiittämättä sinua? Ajattelitko sinä hänestä ystävällisesti? Miten paljon paremmalta sinusta tuntuikaan, kun joku hymyili ja kiitti sinua! Se kannusti sinua jatkamaan tällaisten pienten eleitten tekemistä.
Kun sinä lähdet linja-autosta tai raitiovaunusta, niin etkö arvosta sitä, että toiset siirtyvät sivuun antaakseen sinun mennä? Miksi et osoittaisi tällaista kiitollisuutta sanoen lämpimästi ”kiitos”? Sinä herätät ystävällisyyttä tekemällä siten.
Samanlaista tunnustusta pienistä seikoista voidaan antaa perhepiirissäkin jokapäiväisen elämän tekemiseksi miellyttävämmäksi. Me kiitämme Jumalaa siitä, että hän varaa meidän ravintomme. Miksi emme osoittaisi kiitollisuutta myöskin sen valmistajalle ja tarjoojalle? Vaimo työskentelee ahkerasti tehdäkseen ateriansa maukkaiksi ja ravitseviksi. Muutamat kiitoksen sanat kannustavat häntä jatkamaan hyvää työtään perheelle. Se lisää hänen iloaan ja kasvattaa hänen rakkauttaan kiitollista perhettä kohtaan. Jos aviomies ja lapset lähtevät pöydästä ilman kiitoksen sanaa, niin vaimosta saattaa tuntua, ettei sillä ole juuri väliä, mitä ja miten hän valmistaa, koska sitä ei todennäköisesti kuitenkaan arvostettaisi.
Eikä tule sivuuttaa aviomiestäkään, joka tekee kovasti työtä varatakseen perheelle tämän ruoan sekä muut välttämättömyydet. Hän rohkaistuisi, jos muu perhe osoittaisi hänelle arvostavansa hänen ponnistuksiaan.
Meidän äänemme laatukin voi ilmaista kiitollisuuttamme pienistä seikoista. Jos lausutaan kylmä, eloton, mekaaninen ”kiitos” saadusta suosionosoituksesta, niin se ei herätä toisissa ystävällisiä, anteliaita ja rakkaudellisia ominaisuuksia. Ystävällisyyden ja lempeyden tarve voidaan nähdä silloinkin kun ollaan tekemisissä eläinkunnan kanssa. Oletko sinä sanonut joskus koiralle jotain karkealla, sotaisella äänellä? Mikä on seuraus? Koira pani luultavasti häntänsä jalkojensa väliin ja loittoni sinusta. Mutta jos sinä sanoit saman asian ystävällisellä, onnellisella äänensävyllä, niin tuo eläin halusi hypätä innokkaasti ja iloisesti sinua kohti. Se ei merkinnyt niin paljon, mitä sinä sanoit, vaan se, miten sinä sen lausuit. Tämä ystävällisyys ja lempeys on sitäkin välttämättömämpi ollessasi tekemisissä korkeamman herkkätunteisen luomuksen, ihmisen, kanssa. Se, mitä me sanomme, on tärkeätä inhimillisissä suhteissa. Miten me sen sanomme, on myös tärkeätä.
Kiittämättömyys vähäisistä asioista voi johtaa kiittämättömyyteen suuristakin seikoista. Kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista miestä, niin kuinka monet olivat kiitollisia? ”Yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä.” (Luuk. 17:15, 16) Yhdeksän muuta menetteli ikään kuin he olisivat ansainneet parantamisen. He eivät ilmaisseet minkäänlaista kiitollisuutta Jeesuksen osoittamasta ystävällisyydestä. He olivat kiittämättömiä! Nöyrä samarialainen ei ollut kiitollinen ainoastaan suosionosoituksesta, vaan myöskin sen tekijälle.
Kiitollisuus pienistä asioista rikastuttaa elämää. Se ei maksa mitään, mutta sen sinulle rakkautena ja ystävällisyytenä tuottamat osingot ovat suunnattomat. Paavali kehotti viisaasti erityisesti Jumalan lahjojen suhteen: ”Kiittäkää joka tilassa.” – 1. Tess. 5:18.