Kehitä kiitollisuuden henkeä
ERÄS lääkäri New Yorkin osavaltiossa pelastaa Marien hengen hätätilanteessa. 50-vuotias Marie ei kuitenkaan kiitä lääkäriä eikä maksa laskuaan. Miten tyypillistä kiittämättömyyttä!
Raamatussa kerrotaan, että saavuttuaan kerran erääseen kylään Jeesus tapasi kymmenen miestä, jotka sairastivat hirvittävää spitaalia. He huusivat hänelle kovalla äänellä: ”Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!” Jeesus käski: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Spitaaliset noudattivat hänen ohjettaan, ja matkalla he alkoivat nähdä ja tuntea terveytensä palautuvan.
Yhdeksän parantunutta spitaalista jatkoi matkaansa. Mutta yksi heistä, samarialainen, palasi etsimään Jeesusta. Tämä entinen spitaalinen ylisti Jumalaa, ja löydettyään Jeesuksen hän lankesi tämän jalkojen juureen ja kiitti tätä. Vastaukseksi Jeesus sanoi: ”Eivätkö ne kymmenen puhdistuneet? Missä sitten ne muut yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin antamaan kunniaa Jumalalle, kuin tämä toisen kansakunnan mies?” (Luukas 17:11–19.)
Kysymykseen ”Missä sitten ne muut yhdeksän ovat?” sisältyy erittäin tärkeä opetus. Marien tavoin nuo yhdeksän spitaalista tekivät vakavan virheen: he eivät ilmaisseet kiitollisuutta. Sellainen kiittämättömyys on hyvin yleistä nykyään. Mistä se johtuu?
Kiittämättömyyden perussyy
Kiittämättömyys juontuu pohjimmiltaan itsekkyydestä. Ajatellaanpa ensimmäisiä ihmisvanhempiamme, Aadamia ja Eevaa. Jehova loi heille jumalallisia ominaisuuksia ja antoi kaikkea sellaista, mikä tekisi heidät onnellisiksi, muun muassa kauniin puutarhakodin, täydellisen ympäristön sekä merkityksellistä ja tyydytystä tuottavaa työtä (1. Mooseksen kirja 1:26–29; 2:16, 17). Mutta kun Saatana painosti heitä vetoamalla heidän itsekkyyteensä, he antoivat avioparina sijaa tottelemattomuudelle ja vastasivat Jehovan hyvyyteen halveksunnalla (1. Mooseksen kirja 3:1–5; Ilmestys 12:9).
Ajatellaanpa myös muinaista Israelin kansaa, jonka Jumala oli valinnut erikoisomaisuudekseen. Miten kiitollisia kaikkien israelilaisvanhempien on täytynytkään olla nisanin 14. päivän yönä vuonna 1513 eaa.! Jumalan enkeli aiheutti tuona merkittävänä yönä kuoleman ”jokaiselle esikoiselle Egyptin maassa”, mutta kulki ohi asianmukaisesti merkittyjen israelilaiskotien (2. Mooseksen kirja 12:12, 21–24, 30). Ja saatuaan vapautuksen faraon armeijasta Punaisellamerellä ”Mooses ja Israelin pojat alkoivat laulaa Jehovalle” sydän täynnä kiitollisuutta (2. Mooseksen kirja 14:19–28; 15:1–21).
Tästä huolimatta jo muutaman viikon kuluttua Egyptistä lähdön jälkeen ”Israelin poikien koko kansankokous alkoi nurista”. Miten nopeasti he lankesivatkaan kiittämättömyyteen! He halusivat päästä takaisin ’istumaan lihapatojen ääreen, syömään leipää kyllikseen’, mistä he olivat saaneet nauttia Egyptissä, orjuutensa maassa. (2. Mooseksen kirja 16:1–3.) Itsekkyys vaikuttaa selvästikin kiitollisuuden kehittämistä ja ilmaisemista vastaan.
Syntisen Aadamin jälkeläisinä kaikissa ihmisissä on synnynnäisesti itsekkyyttä ja taipumusta kiittämättömyyteen (Roomalaisille 5:12). Kiittämättömyys on myös osa sitä itsekästä henkeä, joka hallitsee tämän maailman ihmisiä. Niin kuin ilmaa jota hengitämme, tuota henkeä on kaikkialla, ja se vaikuttaa meihin. (Efesolaisille 2:1, 2.) Siksi meidän täytyy kehittää kiitollista asennetta. Millä tavalla?
Mietiskely välttämätöntä!
Kiitollisuutta on kuvailtu tilaksi, jossa lämmin, ystävällinen tunne hyväntekijää kohtaan herättää halun tehdä vastapalvelus. Tunteita ei voi sytyttää ja sammuttaa konemaisesti; niiden täytyy syntyä omaehtoisesti ihmisen sisimmässä. Kiitollisuus on enemmän kuin hyvien tapojen tai etiketin mukaan toimimista – se lähtee sydämestä.
Miten voimme oppia tuntemaan kiitollisuutta sydämessämme? Raamatun mukaan suuri osa tunteistamme riippuu siitä, mitä päätämme ajatella (Efesolaisille 4:22–24). Kiitollisuuden opetteleminen alkaa osaksemme tulleen huomaavaisuuden arvostavasta mietiskelemisestä. Tämän mukaisesti mielenterveysalalla toimiva tri Wayne W. Dyer sanoo: ”Tunnetilaa (emootiota) ei voi syntyä, ellemme ole ensin ajatelleet jotakin.”
Otetaanpa esimerkki: kiitollisuus ympärillämme olevasta luomakunnasta. Miltä sinusta tuntuu katsella tuikkivaa tähtitaivasta pilvettömänä iltana? Kuningas Daavid ilmaisi tuntemansa kunnioittavan pelon seuraavasti: ”Kun näen taivaasi, sormiesi teot, kuun ja tähdet, jotka olet valmistanut, niin mikä on kuolevainen ihminen, että sinä pidät hänet mielessäsi, ja ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?” Yön hiljaisuudessa tähdet puhuivat Daavidille ja saivat hänet kirjoittamaan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaajuus kertoo hänen kättensä työstä.” Miksi tähtitaivaat koskettivat Daavidia niin syvästi? Hän itse vastaa: ”Olen mietiskellyt kaikkea toimintaasi, halukkaasti annoin ajatusteni askarrella sinun kättesi teoissa.” (Psalmit 8:3, 4; 19:1; 143:5.)
Daavidin poika Salomokin arvosti luomakunnan ihmeiden pohtimista. Hän kirjoitti esimerkiksi sadepilvien osasta maan virkistämisessä: ”Kaikki talvipurot lähtevät virtaamaan mereen, silti ei meri ole täynnä. Siihen paikkaan, josta talvipurot lähtevät, sinne ne palaavat lähteäkseen jälleen.” (Saarnaaja 1:7.) Sateiden ja jokien virkistettyä maata niiden vedet kiertävät valtameristä takaisin pilviin. Millainenhan maapallo olisi ilman tätä veden puhdistumista ja kiertokulkua? Salomo on varmasti tuntenut suurta kiitollisuutta viipyessään näissä ajatuksissa.
Kiitollinen ihminen arvostaa myös suhdettaan perheenjäseniinsä, ystäviinsä ja tuttaviinsa. Hän huomaa heidän huomaavaiset tekonsa. Miettiessään arvostavasti heidän palveluksiaan hän tuntee kiitollisuutta sydämessä.
Kiitollisuuden ilmaiseminen
Miten yksinkertainen sana ”kiitos” onkaan! Se on hyvin helppo lausua. Tilaisuuksiakin on yllin kyllin. Lämmin, vilpitön ”kiitos” tuntuu todella virkistävältä sellaisesta, joka on avannut meille oven tai nostanut maasta jotain meiltä pudonnutta. Tuon sanan kuuleminen voi tehdä myyjän, tarjoilijan tai postinkantajan työstä kevyempää ja antoisampaa.
Kiitoskorttien lähettäminen on hyvä tapa ilmaista kiitollisuutta huomaavaisista teoista. Monet kauppojen korteista ilmaisevat tunteet kauniisti. Mutta eikö muutaman arvostavan sanan lisääminen omalla käsialalla antaisi niille lämpimän persoonallisen leiman? Jotkut jopa jättävät mieluummin valmiin kortin ostamatta ja lähettävät sen sijaan omatekoisen tervehdyksen. (Vrt. Sananlaskut 25:11.)
Parhaiten kiitollisuutemme ansaitsevat todennäköisesti ne, jotka ovat meitä lähinnä kotona. Raamatussa sanotaan pystyvästä vaimosta: ”Hänen omistajansa nousee ja ylistää häntä.” (Sananlaskut 31:28.) Eivätkö aviomiehen vilpittömät kiitokset vaimolle edistäkin rauhaisaa ja tyytyväistä ilmapiiriä kodissa? Ja eikö aviomieskin ole iloinen saadessaan vaimoltaan kotiin tullessaan lämpimän ja arvostavan vastaanoton? Avioliittoon kohdistuu tänä aikana monia paineita, ja niiden kasvaessa on helppo menettää malttinsa. Asenteeltaan kiitollinen on valmis tekemään myönnytyksiä, ja hän sivuuttaa asioita ja antaa anteeksi nopeasti.
Nuortenkin täytyy muistaa ilmaista vanhemmilleen sydämestä lähtevää arvostusta. Vanhemmat eivät tietenkään ole täydellisiä, mutta se ei ole mikään syy olla kiittämätön siitä, mitä he ovat tehneet hyväksesi. Se rakkaus ja huomio, jota he ovat antaneet syntymästäsi saakka, ei ole ostettavissa. Jos he ovat opettaneet sinulle Jumalan tuntemusta, sinulla on yksi syy lisää olla kiitollinen.
”Pojat ovat perintö Jehovalta”, julistetaan psalmissa 127:3. Vanhempien tulisi siksi etsiä tilaisuuksia kiittää lapsiaan, sen sijaan että he sortuvat nalkuttamaan heille pikkuasioista (Efesolaisille 6:4). Heillä on myös suuri etu auttaa huollettavanaan olevia lapsia kehittämään kiitollisuuden henkeä (vrt. Sananlaskut 29:21).
Kiitollisia Jumalalle
Jehova Jumala on ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antaja (Jaakobin kirje 1:17). Erityisen tärkeä on elämän lahja, sillä kaikki, mitä meillä on tai mitä saatamme suunnitella, menettää arvonsa, jos kuolemme. Raamatussa kehotetaan muistamaan, että ”sinun [Jehova Jumalan] luonasi on elämän lähde” (Psalmit 36:5, 7, 9; Apostolien teot 17:28). Jotta voisimme kehittää kiitollisen sydämen Jumalaa kohtaan, meidän täytyy mietiskellä hänen avokätisiä lahjojaan, jotka ylläpitävät fyysistä ja hengellistä elämäämme (Psalmit 1:1–3; 77:11, 12). Sellainen sydän saa meidät ilmaisemaan arvostusta sanoin ja teoin.
Yksi selvä tapa ilmaista kiitollisuutta Jumalaa kohtaan on rukous. Psalmista Daavid julisti: ”Oi Jehova, minun Jumalani, moninaisia olet sinä tehnyt: ihmeellisiä tekojasi ja sitä, mitä olet ajatellut hyväksemme; ketään ei voida verrata sinuun. Jos haluaisin kertoa ja puhua niistä, ne ovat tulleet lukuisammiksi kuin voin laskea.” (Psalmit 40:5.) Olkoon meillä samanlainen tunne.
Daavid osoitti Jumalalle päättäväisesti arvostuksensa myös sillä, mitä hän puhui toisille. Hän sanoi: ”Tahdon kiittää sinua, oi Jehova, kaikesta sydämestäni; tahdon julistaa kaikkia sinun ihmeellisiä tekojasi.” (Psalmit 9:1.) Jumalasta puhuminen toisille, itsemme ilmaiseminen kertomalla heille hänen Sanansa totuutta, on luultavasti paras tapa osoittaa hänelle kiitollisuuttamme. Se myös auttaa meitä olemaan kiitollisempia muilla elämän alueilla.
”Joka uhraa kiitosta, se kirkastaa minua, ja sen, joka määrätietoisesti noudattaa tietä, minä annan nähdä Jumalalta tulevan pelastuksen”, sanoo Jehova. Toivottavasti saat kokea sen ilon, joka tulee sydämestä lähtevän kiitollisuuden ilmaisemisesta hänelle. (Psalmit 50:23; 100:2.)
[Kuva s. 7]
Elämä on lahja Jumalalta. Lisääthän siihen persoonallisen leiman