Muistitko sanoa ”kiitos”?

”RIEHU, talvi, ja myrsky, soi, niin kylm’ et olla voi kuin kiittämättömyys.” Tuo on jo liioittelua! Vai voisiko ihmisten kiittämättömyys tosiaan olla jäätävämpää kuin ankara sydäntalvi? Niin ikävää kuin se onkin, monilla on ollut syytä yhtyä edellä esitettyyn Shakespearen havaintoon.

Vaikka tämän vuosisadan julmat tapahtumat ovatkin paaduttaneet meitä, kiittämättömyys tuntuu silti kovin tylyltä ja kalsealta, koska se osuu kipeästi juuri siihen perustarpeeseen, jota me tunnemme toisiamme kohtaan. Kukaan meistä ei voi olla taitava joka asiassa, jota tarvitaan elämästä nauttimiseksi. Harva meistä haluaisi olla erakko – tai edes pystyisi elämään sellaisena. Me tarvitsemme toinen toistamme.

Niinpä kun ponnistelemme yhteisen hyvän edistämiseksi ja sitä pidetään itsestään selvänä tai se otetaan alentuvasti vastaan, tai kun toiset tekevät vastahakoisesti palveluksia, joista olemme maksaneet, tai kun teemme jotakin ylimääräistä ollaksemme ystävällisiä ja saammekin osaksemme vain paheksuvia tai epäluuloisia katseita, tai kun toisia kohtaan osoittamaamme rakkaudellista huomaavaisuutta pidetään heikkouden merkkinä, niin silloin ihmisten kylmä kiittämättömyys vihlaisee sydäntä. Onko sinulle koskaan käynyt näin?

Mikä oikein tekee ihmisestä kiittämättömän? Pohjimmiltaan se johtuu itsekkyydestä. Itsekkyyttä on tietysti monen asteista: ajattelemattomuudesta aina itsekeskeisyyteen asti. Ajattelematon henkilö voi hämmästyä ja jopa loukkaantua, kun hänelle osoitetaan, että hän on ollut kiittämätön, kun taas itsekeskeinen henkilö vähät välittää siitä. Onpa sitten niin tai näin, tässä saattaa olla heikkous, joka vaatii huomiotamme.

Kiitollisen luonteenlaadun kehittäminen

Miten me voimme kehittää kiitollista luonteenlaatua? Ensinnäkin, älä pidä koskaan mitään tekoa itsestään selvänä. Kuinka vaikeaa on sanoa yksinkertaisesti ”kiitos” ja todella tarkoittaa sitä? Erheellisen perinteen vuoksi joillakin alueilla asuvista ihmisistä tuntuu tarpeettomalta sanoa ”ole hyvä” tai ”kiitos”. Raamattu neuvoo meitä kuitenkin ’osoittautumaan kiitollisiksi’. – Kolossalaisille 3:15.

Seuraavaksi me voimme lisätä arvostustamme sitä kohtaan, mitä toiset tekevät meidän hyväksemme. Näihin toisiin sisältyisivät lähes kaikki, joiden kanssa olemme tekemisissä, ja varsinkin ne, jotka ovat meitä lähinnä kotona. Vaimo saattaa käydä kaupassa, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, siivota ja huolehtia lapsista seitsemän päivää viikossa. Se on jo melkoinen työmäärä! Osoitammeko arvostavamme häntä sekä sanoin että teoin? Vai olemmeko me vuosien mittaan alkaneet pitää hänen ponnistelujaan pikemminkin itsestään selvinä? Oletko viime aikoina kysynyt itseltäsi: Ilmaisenko riittävästi arvostavani kaikkea sitä, mitä hän tekee luodakseen kodistamme turvapaikan ulkopuolella olevan julman maailman keskellä? Entä me vaimot, osoitammeko me toisaalta arvostavamme täysin aviomiehemme ponnisteluja, kun hän työskentelee vaikeissa ja usein masentavissakin oloissa hankkiakseen leivän perheelleen?

Se että monilla vaimoilla on nykyään tapana mennä työhön kodin ulkopuolelle, aiheuttaa ylimääräistä painetta. Kodin monet askareet täytyy silloin ahtaa iltoihin ja viikonloppuihin. Toisinaan siitä kärsii muun muassa kiitollisuus. Väsyneet ihmiset tahtovat olla äkkipikaisia, eikä heillä yleensä ole juurikaan aikaa elämän pieniin kohteliaisuuksiin ja ystävällisyyden osoituksiin. Sellaisissa olosuhteissa täytyy kaikkien perheenjäsenten olla halukkaita tekemään myönnytyksiä ja olemaan anteeksiantavaisia.

Entä mitä on sanottava kiitollisuuden osoittamisesta lapsiamme kohtaan? On todella antoisaa katsella heidän kasvavan sekä ruumiillisesti että henkisesti ja ilmaisevan vastakaikua annetulle valmennukselle ja huolenpidolle, nähdä heidän hoitavan omat askareensa, koska olemme opettaneet heidän olevan osa perheyhteisöä, aistia heidän meihin omaamansa usko ja luottamus ja tuntea heidän rakastavien käsiensä kietoutuvan kaulan ympäri hyvänyönsuukkoa antaessamme. Niin, meillä on tosiaankin monia syitä olla kiitollisia lapsillemme, kiitollisia heidän äidilleen, joka käyttää niin paljon aikaa heidän valmentamiseensa, ja kiitollisia ennen kaikkea Jumalalle, koska hän on perhejärjestelyn Alkuunpanija.

Perheen ulkopuolella hyvinvointiamme edistävät sekä työtoverimme että kaikki ne muut, joilta saamme erilaisia palveluja. Meidän tulisi siis olla kiitollisia myös siitä, mitä he tekevät. Tavallisesti mekin voimme puolestamme osoittaa jonkinlaista huomaavaisuutta. Se voisi olla niinkin yksinkertaista kuin pieni hymy tai lämmin ”kiitos”. Pääasia on, ettemme ole niin kiireisiä tai niin uppoutuneita johonkin, ettemme edes ilmaise aitoa arvostusta. Osoita, että pidät arvossa sitä, mitä sinulle on tehty ja millaisessa hengessä se tehtiin, riippumatta siitä, minkä verran sinun on maksettava palveluksesta. Näin teet toiset onnellisiksi, ja sehän on erinomainen tavoite elämässä.

Oletko kiitollinen Jumalalle?

Luukkaan 17. luvusta me voimme lukea kymmenestä lepratautisesta, jotka kohtasivat Jeesuksen ja anoivat häneltä armoa. Mielessään heidän parantamisensa Jeesus käski heidän ilmoittautua papeille niin kuin Laki vaati. Matkalla sinne ”he puhdistuivat”. Mutta vain yksi palasi kiittämään Jeesusta ja kirkastamaan Jumalaa sairaudesta vapautumisensa johdosta.

Jeesus saattoi olla pettynyt. ”Missä sitten ne muut yhdeksän ovat?”, hän kysyi. ”Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin antamaan kunniaa Jumalalle, kuin tämä toisen kansan mies?” (Luukas 17:11–19) Yhdeksän muuta eivät ilmaisseet kiitollisuutta jostakin heille hyvin kallisarvoisesta asiasta: pelätystä sairaudesta, leprasta, vapautumisesta. Jeesus näki hyväksi kiinnittää huomiota tähän. Mutta kuinka miellyttävän erilainen tuon samarialaisen miehen asenne olikaan! Hän tuli takaisin ja ilmaisi kiitollisuutensa vilpittömän avoimesti.

Miten sinä henkilökohtaisesti suhtaudut kiitoksen ja kunnian antamiseen Jehova Jumalalle ja hänen Pojalleen? Onko sinun mielestäsi mitään syytä olla kiitollinen?

Apostoli Paavalin päivinä monet eivät ilmeisestikään nähneet mitään syytä kiitollisuuteen, sillä hän kirjoitti Roomassa olleille kristityille tovereilleen: ”Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala teki sen heille ilmeiseksi. – – joten he eivät ole puolustettavissa; sillä vaikka he tunsivatkin Jumalan, he eivät kirkastaneet häntä Jumalana eivätkä kiittäneet häntä.” – Roomalaisille 1:19–21.

Kuinka monet ovat samalla tavoin nykyään mitään näkemättömiä ja täysin kiittämättömiä? Voisitko sinä olla yksi heistä?

Kiitollinen sydän kaunistaa ihmistä. Se tuo rauhaa ja tyytyväisyyttä sille, joka sitä kehittää. Se tekee persoonallisuuden miellyttävämmäksi. Se saa osakseen Jumalan siunauksen. ”Kiitos” on vain pieni sana, mutta se lämmittää sydäntä. Jos siis haluat tehdä Jehovan ja ihmisten sydämen iloiseksi, ilmaise silloin auliisti kiitollisuutta sekä sanoin että teoin.

[Kuva s. 16]

Kiitollinen aviomies ei pidä vaimon tekemää työtä itsestään selvänä

[Kuva s. 17]

Sanojen ”ole hyvä” ja ”kiitos” tulisi kuulua jokapäiväisen elämän hyviin tapoihin

[Kuvat s. 18]

Meillä on monia syitä olla kiitollisia lapsillemme

Sillä että kiitämme jokapäiväisistä palveluksista, voi olla suuri merkitys