Jumala, ajatus ja viisaus

◆ Selittäessään Sananl. 1:7:ää: ”Herran pelko on tiedon alku”, R. F. Horton kirjoitti kirjassa The Expositor’s Bible (Selittäjän Raamattu): ”Mitään tosi tietoa tai viisautta ei voi olla, mikä ei ole alkuisin Jumalan tunnustamisesta. Tämä on yksi niistä väitteistä, jotka eivät ole epätavallisia Pyhissä kirjoituksissa ja mitkä näyttävät ensi silmäyksellä mielivaltaisilta opinkappaleilta mutta osoittautuvat tarkemmin tutkittuina harkitun totuuden arvovaltaisiksi esityksiksi. Me olemme nykyään avoimesti tunnustetun ateistisen filosofian edessä. Raamatun mukaan ateistinen filosofia ei ole lainkaan filosofiaa, vaan silkkaa hulluutta: ’Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”.’

◆ ”Meidän keskuudessamme on ajattelijoita, jotka pitävät suurena tehtävänään vapautumista Jumala-ajatuksestakin, mikä on heidän mielestään henkisen, yhteiskunnallisen ja poliittisen edistymisen esteenä. Raamatun mukaan Jumala-ajatuksen poistaminen merkitsee tiedon avaimen hävittämistä ja kaiken johdonmukaisen ajattelun tekemistä mahdottomaksi. Tässä on varmasti selvä ja kirpeä kysymys.

◆ ”Jos nyt tämä kaikkeus, josta me muodostamme osan, on Jumalan mielen ajatus, Jumalan kätten työ, Jumalan toiminnan näyttämö, millä Jumala toteuttaa hitain askelin suunnatonta hengellistä päätöstä, niin on itsestään selvää, ettei mikään sellainen yritys ymmärtää kaikkeutta voi menestyä, joka jättää tämän, sen perusajatuksen, pois laskuista. Yhtä hyvin voisi yrittää ymmärtää kuvaa kieltäytyen tunnustamasta, että taiteilijalla on ollut mitään tarkoitusta, minkä hän olisi halunnut ilmaista maalatessaan sen, tai että on ollut mitään taiteilijaakaan. . . .

◆ ”Mutta jollei kaikkeus ole Jumalan mielen työ tai Jumalan tahdon ilmaus, jos se on vain sellaisen sokean, järjettömän voiman työtä, jolla ei ole mitään päämäärää, koska sillä ei ole toteuttavaa tarkoitusta; jos me, pitkän, ajatuksettoman kehityksen heikko tulos, olemme ensimmäiset luomukset, jotka koskaan ovat ajatelleet, ja ainoat luomukset, jotka nyt ajattelevat koko kaikkeudessa . . ., niin siitä seuraa, että niin järjettömästä kaikkeudesta ei järjellisillä olennoilla voi olla mitään tosi tietoa ja niin epäviisaitten asioitten suunnitelmasta ei voi olla mitään filosofiaa eikä viisautta. Yksikään ajatteleva ihminen ei voi olla älyämättä tätä, ja tämä on se totuus, mikä on vahvistettu edellä mainitussa raamatunkohdassa. Ei ole välttämätöntä väittää todeksi, että ellemme me tunnusta Jumalaa, meillä ei voi olla tietoa tietyistä kokemusperäisistä tosiasioista, sillä se ei olekaan filosofiaa eli viisautta. On välttämätöntä väittää, että tunnustamatta Jumalaa meillä ei voi olla mitään selitystä tiedostamme eikä todistetta siitä; tunnustamatta Jumalaa ei tietomme voi koskaan tulla mihinkään sellaiseen kokonaisuuteen tai täydellisyyteen, mikä voisi oikeuttaa meidät kutsumaan sitä viisauden nimellä.

◆ ”Tai esittääksemme asian hiukan toisella tavalla: ajatteleva mieli voi käsittää kaikkeuden ainoastaan ajatuksen tuotteena. Jollei kaikkeus ole ajatuksen tuote, se ei voi koskaan olla ymmärrettävä ajattelevalle mielelle eikä sen tähden koskaan tosi mielessä tiedon kohde. Sen kieltäminen, että kaikkeus on ajatuksen tuote, merkitsee viisauden mahdollisuuden kieltämistä. Huomaamme siis, ettei se ole uskonkappale vaan järjellinen totuus, että tiedon täytyy alkaa Jumalan tunnustamisesta.”