Mitä on ESP?

Mikä on tämän kyvyn alkulähde? Onko kristittyjen kehitettävä sitä?

”MIES, jolla on kuudes aisti”, ”tutka-aivoinen mies” – tällaisia sanontoja käytetään toisinaan kuvailemaan aistittomia havaintoja saavia henkilöitä. He ovat miehiä tai naisia, joilla sanotaan olevan keinot saada tietää jotain käyttämättä yhtään viidestä aististaan. Tämä kyky merkitään yleensä kirjaimilla ESP, mitkä ovat lyhennys sanoista extra-sensory perception (aistien välityksettä tapahtuva havainto); se tunnetaan myös ”psi”-(psyykkisenä) kykynä. Mikä tämä salaperäinen ”psi”- eli ESP-kyky on?

ESP:n sanotaan sisältävän telepatian eli kyvyn tietää, mitä toisten mielessä tapahtuu, ja selvänäköisyyden, yliluonnollisen havaintotavan, minkä avulla tajuissaan oleva mieli voi havaita näkyvän kuvan. Näin voidaan havaita esineitä tai tapahtumia tai hahmoja, jotka ovat etäällä paikallisesti tai ajallisesti, niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin.

ESP käsittää ilmeisesti jotain yliluonnollista eli yliaistillista. ”Uskon”, sanoo eräskin selvänäkijä, ”että ESP voi antaa ja antaakin välähdyksiä minun tietopiirini ja kaikkien aikalaisteni tietopiirin ulkopuolisista maailmoista ja olotiloista.”

ESP TIETEEN VALOSSA

Miten tiedemiehet suhtautuvat ESP:hen ottaen huomioon tällaiset selvänäkijöiden väitteet? Monet epäilevät. He sanovat, että ESP:n todistavien kokeitten täytyy olla virheellisiä tai sitten petosta, koska ESP on ”vastoin tervettä järkeä”. Tri D. O. Hebb Kanadan McGillin yliopistossa oleva psykologian professori, sanoo: ”Henkilökohtaisesti en hyväksy ESP:tä hetkeäkään, koska siinä ei ole järkeä. Minun sekä fysiikasta että fysiologiasta muodostamani käsitykset sanovat, että ESP ei ole tosiasia.”

Täten monet tiedemiehet joko hylkäävät ESP:n tai eivät pääse mihinkään täsmälliseen tulokseen. ”Jos me hyväksymme nämä [ESP:tä koskevat] havainnot sellaisiksi, mitä niiden sanotaan olevan”, päättelee tri W. Grey Walter julkaisussa The Living Brain (Elävät aivot), ”me emme voi saada niitä soveltumaan niihin kaikkeuden fysikaalisiin lakeihin, jotka olemme nykyään määritelleet. Me voimme hylätä väitteet yliaistillisesta tietojen välityksestä erheellisten kokeilujen tai tilastollisten erheitten perusteella tai voimme olla arvostelematta sitä tai voimme hyväksyä ne mielihyvin henkielämän todistuksina, mutta ei näytä olevan helppoa selittää niitä biologisen mekanismin käsittein.”

Monet psykologit tunnustavat nykyään ESP-ilmiöt, vaikka he eivät voikaan selittää ESP:tä muuten kuin että se liittyy ”alitajuiseen”. Käyttävätpä jotkut aikaansa sen tutkimiseenkin. ESP:n tutkijat, joita kutsutaan parapsykologeiksi, ovat julkaisseet lukuisia teoksia yliopistollisten tiedemiesten johtamista kokeista ESP:n puolesta tehtyjen väitteitten vahvistamiseksi. Eräitä huomattavimpia kokeiluja johti tri J. B. Rhine Yhdysvaltain Duken yliopistossa. Äskettäin eräässä laboratoriossa kuuluisalla koehenkilöllä suoritetuissa telepatiakokeissa havaittiin, että todennäköisyys, että ESP on sattumaa, on 1:1 000 000 000 000 000 000 000 000 000. S. G. Soal ja F. Bateman toteavat kirjassaan Modern Experiments in Telepathy (Nykyisiä kokeiluja telepatiasta), jossa käsitellään Englannissa äskettäin suoritettuja tutkimuksia, siihen johtopäätökseen, että mahdollisuudet ESP:n olla pelkkä sattuma ovat tähtitieteellisin luvuin ilmaistavan vähäiset. Teoksen mukaan telepatian mahdollisuudet olla sattuma ovat suuruusluokkaa 1:10⁷⁰ eli lukuun, missä 1:tä seuraa 70 nollaa (yhden suhde miljoonaan on ainoastaan 1:10⁶).

Ottaen huomioon maineikkaitten tiedemiesten johtamat lukuisat kokeet tri H. J. Eysenck päättelee teoksessa Sense and Nonsense in Psychology (Järkeä ja hölynpölyä psykologiassa):

”Jollei ole olemassa jättiläismäistä salaliittoa, mihin kuuluu noin kolmekymmentä yliopistollista tiedekuntaa eri puolilla maailmaa ja useita satoja suuresti arvostettuja eri aloilla toimivia tiedemiehiä, joista useat suhtautuivat aluksi vihamielisesti parapsykologien väitteisiin, niin ainoan johtopäätöksen, mihin ennakkoluuloton havainnoitsija voi tulla, täytyy olla, että on pieni joukko ihmisiä, jotka saavat tietoja, mitkä ovat joko toisten ihmisten mielessä tai toisessa maailmassa, toistaiseksi tieteelle tuntemattomilla keinoilla.”

MITÄ HE TEKEVÄT

Monet selvänäkijät ilmaisevat kykynsä psykometrian eli esineen ”lukemisen” välityksellä. ”Psykometria”, selittää eräs selvänäkijä, ”on ’henkisanomien’ eli, niin kuin minä haluan sitä kutsua, ESP-vaikutelman saamista jonkin elottoman esineen välityksellä, joka läheisesti liittyy johonkin ihmiseen.”

Esineen ”lukemisessa” koehenkilöt eivät käytä kristallipalloja, taikasauvoja, heilureita eikä aakkoslautoja, joskin jotkut heistä menevät hurmostilaan vastauksen saamiseksi. Useat heistä pitelevät kumminkin esinettä ollessaan tietoisessa tilassa, ja miltei heti välähtää näkyjä heidän mielessään. Sitten he esittävät selityksensä ihmisistä. Esine ”luetaan” siis todellisuudessa suhteellisessa merkityksessä. Niiden henkilökohtaisia luonteenominaisuuksia ja kokemuksia, jotka ovat pidelleet esinettä, tuodaan esille tulkinnassa. Esine varmistaa vain ”kosketuksen”. Periaate on samanlainen kuin siinä tapauksessa, missä voodoon harjoittajalla on lumottavaksi aiotulta uhrilta otettu ja noidan luo tuotu kapine; tai esine voidaan siirtää voodoon harjoittajalta aiotun uhrin läheisyyteen ”kosketuksen” aikaansaamiseksi.

Psykometriassa ”kosketus” voidaan saada silloinkin, kun esineeseen liittyvä henkilö on kuollut. Tämäkin ESP:n puoli on todettu tieteellisesti valvotuilla kokeilla. Esimerkkinä mainitaan äskettäin julkaistussa kirjassa Peter Hurkos, huomattava selvänäkijä: ”Olin työskennellyt Antwerpenissä tri René Dellaertsin, Louvainin yliopistossa olevan psykologian professorin, kanssa yrittäen paljastaa joitakin ESP-ilmiön salaisuuksia. Tri Dellaerts antoi minulle joukon miesten ja naisten kuvia, ja kun katselin ne läpi toisen toisensa jälkeen, niin kuvailin, mitä aistimuksia sain käsitellessäni valokuvia. ’Tämä mies asuu Antwerpenissä’ sanoin eräästä, ’mutta hän on nyt paljon vanhempi kuin silloin kun tämä valokuva otettiin – sen täytyy olla yli 20 vuotta vanha.’ ’Tämä nainen on kuollut’, sanoin toisesta. Lähes puolet kuvista oli tosiaan henkilöistä, jotka olivat kuolleet, ja minä saatoin sanoa melkein aina, oliko kuvattu henkilö elossa vai kuollut.” – Psychic: The Story of Peter Hurkos.

Olkootpa ESP-vaikutelmat psykometrisiä tai eivät, niin ne koskevat suuressa määrin henkilöitä. Selvänäkijöitä on sen tähden käytetty kadonneitten löytämiseksi, rikollisten jäljille pääsemiseksi ja tietojen antamiseksi kuolleista. Jotkut ovat selvitelleet liikemaailman pulmia. Muutamat esittävät ennustuksia ihmisen tulevaisuudesta, ja niiden sanotaan olevan hämmästyttävän osuvia. Eräät löytävät kadotettuja esineitä. Toiset katsovat karttaa ja joko etsivät maan, missä on kallisarvoista metallia, tai paikan, mistä voidaan löytää vettä. Sanotaanpa joidenkuiden keksivän sairauksiakin. Yleensä he tietävät menneisyyden ja ennustavat tulevaisuuden.

MITEN HE SAAVAT TIETONSA

Selvänäkijät selittävät yleensä hyvin vähän kykyään ja miten he saavat vaikutelmansa. Peter Hurkos sanoo: ”Vastaus ei ole helppo. Tiedän, mitä minulle tapahtuu: on kuin hyökyaalto pyyhkäisisi pois oman elämäni ja omat ajatukseni; minä näen todella maailman sen toisen silmillä, jonka värähtelyjä minä imen.”

Selvänäkijät myöntävät tavallisesti, että mitä enemmän he käyttävät kykyjään, sitä voimakkaammiksi ne tulevat, vaikka toiset havaitsevatkin pitkän ESP-istunnon uuvuttavaksi. He sanovat, etteivät he voi tavallisesti valvoa vaikutteitten alkusaantia, paitsi että he saattavat joskus kohdistaa ne johonkin nimenomaiseen henkilöön tai esineeseen. Useimmat heidän saamansa vaikutelmat koskevat mitättömiä asioita, jollaisia sanomia saadaan aakkoslaudoillakin. Ja samoin kuin aakkoslauta eli ouija-pöytä saattaa ilmoittaa sanomia niitä käyttäville tuntemattomilla kielillä, niin voivat selvänäkijätkin esittää toisinaan lauseita kielillä, joista he eivät tiedä mitään.

Erittäin valaisevan kuvauksen ESP:stä ja siitä, miten se saadaan, antaa Ronald Edwin, joka toimi neljättäkymmentä vuotta selvänäkijänä. Omassa elämäkerrassaan Clock without Hands (Viisariton kello) hän kertoo nopeudesta, millä ESP-vaikutelmat tulevat ja sitten katoavat. ”Tämä”, hän sanoo, ”ilmaisee heti erään tärkeän tekijän: muistin normaali toiminta ei kuulu läheisesti ESP-vaikutelmien eikä lainkaan sen alkuvaiheeseen.” Hän selittää edelleen:

”ESP-ajatus näyttää käyttävän joitakin aivojen normaaleja kanavia, mutta sillä on sellaista, mitä voin vain sanoa tavallisesta ajatuksesta poikkeavaksi ’rakenteeksi’. Tavallisesti näitä kahta on mahdoton sekoittaa keskenään. . . .

”ESP-ajatus tulee minulle aina sisäisenä levottomuutena. Se tulee käyttämättä mitään tavallisista haju-, näkö-, kuulo- tai tuntoaisteista. Sen kiinnostavin piirre on sen ohella ilmenevä tunne, että on pakko tehdä jotain. Olen tuntenut aina, ikään kuin minua olisi pakotettu sanomaan, mitä päähäni oli tullut, kertomaan jollekulle siitä tai kirjoittamaan se. On melkein mahdotonta kuvailla ESP-vaikutelman saamista. Se näyttää joko puhkeavan äkisti päässäni kuin kupla . . . tai ilmenevän äkillisenä tietoisuutena jostakin, ikään kuin alkaisi tavallinen tietoinen ajatuksenkulku. Se näyttää luiskahtavan aivoihini ylhäältä pään läpi 45 asteen kulmassa. . . . Nimet minä saan usein, ikään kuin ne lausuttaisiin päässäni.”

VOIMANLÄHTEEN SELVILLE SAAMINEN

”Mistä ESP-kyky on peräisin?” kysyy tämä sama selvänäkijä ja vastaa: ”Minun on myönnettävä, etten tiedä.” Hän sanoo johtolankojen olevan ohuet, jos niitä on lainkaan. Hän antaa kumminkin omassa elämäkerrassaan runsaasti johtolankoja. Hän kertoo esimerkiksi ajasta, jolloin hän yritti todistaa, että olisi helppoa väärentää henkimeedion istunto, ektoplasmaruumiillistumiakin. Hän osti hiukan ohutta harsoa väärennetyksi ektoplasmaksi. Istunnon aikana hän vaipui hurmostilaan ja havaitsi myöhemmin tosiaan aikaansaaneensa ektoplasmaa, mikä todettiin tieteellisin kokein jonkinlaiseksi alkulimaksi eikä pelkästään harsoksi:

”Osa valokuvatuista ilmiöistä oli . . . aivan aitoa. . . . Joka tapauksessa olin tietoinen oudosta ’laajentumisen’ tunteesta ja selittämättömästä menetyksen tunteesta. . . . Ollessani transsitilassa eräässä tällaisessa tilaisuudessa annoin yhdelle istujalle luvan leikata palan siitä valkoisesta aineesta, minkä valokuva myöhemmin osoitti peittäneen kasvojani.

”Tämä näyte annettiin oikeuskemisti Percy Egertonille. Hän ilmoitti niille, jotka saattavat olla kiinnostuneita, näin: ’. . . tahmeaa ainetta, mikä sisältää monia suomumaisia epiteelisoluja solutumineen. Oli myös muutamia epiteelisoluja ilman solutumaa sekä eräitä samanluontoisia alkuosiinsa hajonneita soluja. Suuri määrä hyvin taittokykyisiä munanmuotoisia osasia, mitkä muistuttivat hiivaa, näkyi myös muutamien pumpulilankaa muistuttavien rihmojen seassa. Ei lainkaan visvasoluja, mutta muutamia eliöitä ja paljon muodotonta jäteainetta havaittiin niin ikään.’ On outo ajatus, että ihminen voi keskellä petosta pystyä aikaansaamaan aitojakin ilmiöitä.”

Tästä näemme selvästi, että ESP on yhteydessä spiritismiin, sillä Ronald Edwin kykeni aikaansaamaan aivan odottamatta henkimeedioille yleisiä ektoplasmahahmoja. Tämä sama selvänäkijä myöntää sitä paitsi: ”Noituutta, joka pohjautuu suurimmaksi osaksi ESP:hen ja eräissä toisissa tapauksissa ehkä muihin psyykkisiin ilmiöihin, harjoitetaan yhä tässäkin maassa [Englannissa].” Huomaa, että hän puhuu noituudesta, joka ”pohjautuu suurimmaksi osaksi ESP:hen”. Henkimeediot pystyvät lisäksi suorittamaan joitakin selvänäkijäin aikaansaamia ilmiöitä, joskaan eivät aina tietoisessa tilassa. Kuuluisaa amerikkalaista henkimeediota, rouva Piperiä, tutkivat huolellisesti parapsykologisen seuran jäsenet, ja, kuten kirja Beyond the Reach of Sense (Aistien ulottumattomilta) sanoo, ”he kaikki myönsivät, että hänellä oli huomattava ESP-lahja”.

Mikä on sitten ESP:n alkulähde? Sama kuin spiritistimeedioitten, voodoon harjoittajien, aakkoslautojen käyttäjien ja muiden sellaisten takana oleva voima – henkiluomukset, joista Raamattu puhuu ”enkeleinä, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa”. (Juud. 6) Nämä henkiluomukset ruumiillistuivat miehiksi maan päälle ennen Nooan ajan vedenpaisumusta, mikä oli tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, ja niin nämä enkelit tekivät itsestään paholaisia. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala esti heidät enää ruumiillistumasta, ja nyt nämä itsestään paholaisia tehneet enkelit toimivat ihmisten eli meedioitten välityksellä. Jeesus Kristus karkotti paholaisia pois Jumalan pyhällä hengellä – näitä itsestään paholaisia tehneitä enkeleitä, joilla on voima aiheuttaa ruumiillista kyvyttömyyttä, kiduttaa ihmisiä ja riivata heitä. – Matt. 12:28; Luuk. 9:38–43; 11:14, 20.

Paholaisvallat voivat antaa ihmiselle kyvyn tietää menneitä tai kertoa tulevia. Ei ole mitään uutta, että ne antavat ihmisille selvänäköisyyskykyjä. Raamattu kertoo, kuinka apostoli Paavali kohtasi kerran tytön, joka ’ennusti’. Hänessä ”oli tietäjähenki”. (Apt. 16:16) Tai niin kuin The New Testament in Modern English (Uusi testamentti nykyenglanniksi) sanoo, hän oli ”tyttö, jolla oli selvänäkijän henki”; Knoxin mukaan hän oli ”tyttö, joka oli ennustavan hengen riivaama”. Kun apostoli Paavali karkotti ”tietäjähengen”, niin tyttö menetti kykynsä ennustaa tulevaisuutta; hänellä ei ollut enää ESP-kykyä.

Vaikka selvänäkijät sanovat auttavansa ihmisiä, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan sana osoittaa spiritismin olevan hänen seuraavan käskynsä rikkomista: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, . . . joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä . . . sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.” – 5. Moos. 18:10–14.

Jumala ei näin ollen ole tällaisen ESP:n alkulähde. Hänen oma Sanansa tuomitsee ”spiritismin harjoittamisen” kristityille sopimattomana. (Gal. 5:20, 21, Um) Tosi kristityt eivät koeta kehittää ESP:tä eivätkä käänny selvänäkijöiden, ns. ”psykoterapeuttien”, puoleen apua etsimään. He tietävät, että Jumala on antanut kristityille Pyhän Raamatun oppaaksi – Kirjan, mikä paljastaa ESP:n pelkästään nykyaikaiseksi oppisanaksi, mikä tarkoittaa spiritistisiä ilmiöitä aikaansaavaa voimaa.