Suojele itseäsi ”pahoilta henkivoimilta”

Ryhdy kaikkiin varokeinoihin tässä tosi taistelussa paholaisvoimia vastaan.

”MEILLÄ [on] taistelu”, kirjoitti apostoli Paavali varoittaessaan kristittyjä ryhtymään taisteluun ”pahoja henkivoimia vastaan”. Kun nämä pahat henkivoimat on nyt singottu maan läheisyyteen, on taistelu kiihkeämpi kuin koskaan. (Ef. 6:12, Um; Ilm. 12:9) Mitä kristityt voivat tehdä suojeltumisekseen?

Eräs asia on kaiken sellaisen karttaminen, mikä liittyy niihin ilmiöihin, joita paholaisvoimat aikaansaavat nykyään monien ihmisten kautta. Spiritismin kietovat muodot ovat lukuisat. Kristittyjen on oltava valppaita, niin etteivät koskaan leikittele eivätkä kokeile minkään kanssa, mikä on lähtöisin paholaisista.

Karta huolellisesti spiritismin kaikkia muotoja, olkootpa sitten kysymyksessä aakkoslaudat, henkimeediot, tulevaisuuden ennustajat ja ne, jotka määrittelevät ja parantavat sairauksia taikakeinoin, ovatpa nämä sitten Afrikan noitatohtoreita, kaukoidän dukuneja, Pohjois-Amerikan tietäjiä tai Euroopan ja muiden maiden selvänäkijöitä. Mutta mitä on sanottava riidanalaisista taudinmäärittely- ja parantamiskeinoista, joiden jotkut väittävät olevan tieteellisiä, mutta joissa kumminkin käytetään kaivonkatsojain menetelmätapoja? Entä itse kaivonkatsonta?

KAIVONKATSONTA NYKYÄÄN

Kaikkialla maailmassa on tuhansia kaivonkatsojia. Yksistään Yhdysvalloissa suorittaa arviolta 25 000 henkeä ammattiaan, ja monet muut tekevät niin ”omin päin” tai huvikseen. Kun ”lahjakas” katsoja kävelee maanalaisen vesisuonen yli, niin hänen vitsansa, mikä on monesti kaksihaarainen oksa, vastaa ärsykkeeseen liikkuen ylös- tai alaspäin. Tämä liike on joskus niin voimakas, etteivät etsijät pysty hallitsemaan oksaa, ja se murtuu.

Miten kaivonkatsojat selittävät tämän ilmiön? Monilla ei ole mitään selitystä. Jotkut sanovat, että voiman täytyy olla sähköä. Muutamat voivat sanoa, että salaman iskemiä puita seisoo tavallisesti vesisuonen päällä, ja niin veden hankauksesta maahan ja kiviin syntyy staattista sähköä, mikä kohoaa ylöspäin kohti pilviä. He voivat sanoa, että kaivonkatsojat, joihin tämä sähköenergia vaikuttaa, saavat reaktion, ja vitsa liikkuu kokonaan etsijän tietoisesta tahdosta riippumatta. Eräät etsijät tukevat sähköenergiateoriaansa sanomalla, että kun heillä on kumipohjaiset kengät, niin oksa ei liiku.

Vaikka jotkut kaivonkatsojat pitävät kiinni sähköteoriasta, niin antropologi Evon Z. Vogtin ja psykologi Ray Hymanin tutkimuksista tehty raportti sanoo, että on vaikea löytää ketään uskovaa tai epäilijää, joka yhä väittäisi vakavasti vitsan ja maanalaisen veden välillä olevan mitään yhteyttä, varsinkaan koska – toimikoon vitsa miten hyvänsä – se on riippumaton käytetyn vitsan laadusta, sillä väitetään käytetyn piikkilankaa, vaateripustimia sekä heilurintapaisia laitteita, kuten lapioita, rihmakelaa, narussa riippuvaa rahaa ja heinähankoja. Kirjoittajat myöntävät, että asia on mutkikas, ja sanovat kirjassaan Water Witching U.S.A. (Kaivonkatsontaa harrastava USA): ”On riittävästi ratkaisemattomia pulmia, mitkä uhmaavat fysiologia ja psykologia monet vuosikymmenet.”

Vaikka tieteellinen tutkimus ei olekaan tähän mennessä ollut samaa mieltä siitä, että veden etsintä käyttäen oksanhaaraa perustuu luonnonlakien toimintaan, niin se ei merkitse sitä, että nämä tutkimukset olisivat ehdottomasti oikeassa. Saattaa olla, että on olemassa joitakin luonnon peruslakeja, mitkä liittyvät siihen. Mutta on riittävästi tosiasioita, mitkä osoittavat, että kristityn tulee suhtautua siihen varoen. ”Me päättelemme sen tähden”, sanovat tutkijat Vogt ja Hyman, ”että kaivonkatsonta on selvää taikuutta sivistyksessämme.” Monet ihmiset ympäri maailmaa pitävät sitä sellaisena, ja jos he ovat kristittyjä, niin he tietävät, että kaikki taikuuden muodot ovat tuomitut Raamatussa. (5. Moos. 18:10–12; Jes. 47:12–15) Vaikka kristitty uskoisikin vahvasti sähkövoimateoriaan, niin hän voisi tuottaa kaivonkatsonnallaan häpeää uskolleen ja kompastuttaa toisia. Se olisi väärin. – Fil. 1:9, 10.

Mutta kaivonkatsontaan sisältyy enemmän kuin pidättyminen siitä, jottei kompastuttaisi toisia. Näyttää siltä, että karttamalla sitä suojellutaan myös ”pahoilta henkivoimilta”. Kuinka niin?

YHTEYS ESP:HEN

Kaivonkatsonta ja taikavarpu yhdistetään yhä enemmän ESP:hen eli aistien välityksettä tapahtuviin havaintoihin, spiritististen ilmiöitten aikaansaamisvoimaan. Niinpä huomattu englantilainen tiedemies sir William Barrett ei ainoastaan hylännyt tavallisia kaivonkatsontateorioita, vaan todellisuudessa yhdisti sen ESP:hen. Hän kirjoitti, että ”kaivonkatsoja . . . on henkilö, jolla on alitajuinen yliluonnollinen kyky, mitä me kutsumme – koska sen laatu on tuntematon – professori Richetin mukaan kryptestesiaksi. Tämän kryptestesian avulla tulee tieto etsitystä kohteesta kaivonkatsojan alitajuntaan ja ilmenee tiedottoman lihasreaktion välityksellä.a

Äskettäin on saatu lisäksi joukko yhteyksiä ESP:hen. Englantilainen kaivonkatsoja John Pimms väittää, että hänellä on usein tieto siitä paikasta, mistä myöhemmin löydetään vettä, ennen kuin hän aloittaa varsinaisen etsintänsä. Ranskalainen kaivonkatsoja pastori Bouly sanoo, että kun hän ryhtyy vedenetsintään, niin hän saa usein näkövaikutelman maanalaisesta virrasta. Tämä on samanlainen kuin vaikutelma, minkä selvänäkijät kokevat hankkiessaan salatietoja. Sanoopa eräs huomattu englantilainen ESP-kyvyn omaava henkilö, joka on erikoistunut selvänäköisyyteen ja psykometriaan eli esineiden ”lukemiseen”:

”Kerran ESP muutti minut kaivonkatsojaksi, ja minä menestyinkin paremmin kuin eräs ammattigeologi. . . . Sain voimakkaan ESP-vaikutelman ja johdin [maanviljelijän] tiettyyn kohtaan. . . . Muistan, että vaikutelmat selittivät tässä tapauksessa itse itsensä tietoiselle mielelleni solisevan puron äänellä. . . . Kävelin suoraan sille paikalle.” – Clock Without Hands.

ESP-ilmiöistä kirjoittavat sisällyttävät näin ollen usein kaivonkatsonnan tai taikavarvun kirjoihinsa tai kirjoitelmiinsa. Eräs syy siihen, miksi he tekevät näin, on heidän menestymisensä kartastalukemisessa. Tässä toimituksessa etsijä pitää oksaansa tai heiluriaan kartan yllä ja löytää vettä sen liikkeitten perusteella. Kuuluisa amerikkalainen kaivonkatsoja Henry Gross puhuu vain kartan tai maan yllä pitämälleen oksanhaaralle, ja oksa toimii sen mukaan. Kenneth Roberts kirjoittaa tästä:

”Hän kohottaa vitsansa ja kysyy (joko hiljaa tai ääneen): ’Missä on lähin vesisuoni siitä kohdasta katsoen, missä seison?’ Hän kääntyy sitten hitaasti vitsa vaakasuorassa edessään. Kun vitsa kääntyy voimakkaasti eteenpäin ja alaspäin, niin hänen edessään on lähimmän suonen läheisin kohta. . . . Kun Henry tutkii karttaa tai piirrosta jostakin maapalasta kaukaa, menetelmä on itse asiassa sama.” – The Seventh Sense.

Kaivonkatsonta kartasta ei yksin ole mitä vakavin vastalause sähköenergiateorialle, vaan sekin seikka, että kaivonkatsontamenetelmiä käytetään monien kätkettyjen asiain löytämiseen. Jotkut hakevat öljyä tai kultaa. Jollei käytetä oksanhaaraa, niin kaivonkatsoja saattaa kantaa vain pientä öljypulloa tai kultarahaa – ei niin, että tätäkään tarvittaisiin, koska paperipalanen, missä on sanat ’kulta’ tai ’öljy’, toimii useasti opastimena. Kokeneen kaivonkatsojan K. W. Merryleesin mukaan kaivonkatsontamenetelmien ainoat rajoitukset ovat katsojan itsensä mielen asettamat. Hän sanoo: ”Mitä etsijä nimenomaan koettaneekin etsiä, vettä, mineraaleja, kadonneita ihmisiä tai sairauksia ja niiden hoitoa, kukaan ei onnistu varmasti, jollei hänellä ole mielen herkkyyttä, kokemusta ja luottamusta.”

Ne, joilla on kokemusta ja ”herkkyyttä”, voivat käyttää vitsaansa tai heiluriaan kadonneitten ihmisten tai rikollistenkin löytämiseksi. Tästä vitsan käytöstä on paljon kertomuksia julkaisussa The Journal of the British Society of Dowsers (Kaivonkatsojien englantilaisen yhdistyksen aikakauslehti). Eräs kertomus siitä, kuinka kaivonkatsoja pääsee rikollisen jäljille, on kirjassa The Extra-Sensory Mind (ESP-mieli), mikä ilmoittaa, että kaivonkatsoja vei vitsansa kellariin, missä oli tapahtunut murha. Vitsa alkoi kieppua kovasti hänen kädessään. Sen liikkeitten opastamana kaivonkatsoja pääsi murhaajan jäljille Etelä-Ranskaan. Kun kadonnutta ihmistä etsitään, niin jokin tuolle henkilölle kuuluva esine toimii oppaana. Tämä on samanlaista kuin psykometriaksi kutsuttu ESP-ennustusmenetelmä; sen sijaan että etsijä vain koskettaisi esinettä, hän asettaa vitsan sen päälle, ja sen liikkeet opastavat häntä.

Pahat henkivoimat ovat ilmeisesti käyttäneet hyväkseen joitakuita, jotka käyttävät taikavarpua. Vaikka ei voidakaan sanoa ehdottomasti, että kaikki, jotka ovat ottaneet oksanhaaran, ovat olleet paholaisten vallassa, niin ryhtyisikö kristitty johonkin sellaiseen, mitä hän tietää paholaisten käyttävän ihmisten kietomiseksi ansaan? Omaksi suojeluksekseen sekä ollakseen kompastuttamatta toisia tosi kristitty haluaa kieltäytyä vedenetsinnastä taikakeinoin.

OKKULTOTERAPIA, RADIESTESIA JA RADIONIIKKA

Kun kaivonkatsojan menetelmiä käytetään sairauksien määrittelemiseksi ja parantamiseksi, niin heiluri korvaa oksanhaaran. Mutta jotkut, kuten muutamat kaivonkatsojat, tuntevat aistimuksia käsissään ja turvautuvat siten yksistään aistimuksiin. Menetelmätavat vaihtelevat siis huomattavasti pelkästä käden kosketuksesta ja heilurin käytöstä mutkikkaitten koneitten käyttöön. Tämä menetelmä ilmaistaan yleensä sanalla radiestesia, mikä merkitsee kirjaimellisesti ”herkkyyttä säteilyille”. Ranskan katoliset papit johtivat heilurin käytön laajentamista sellaisiin asioihin kuin parannuskeinojen valitsemiseen ja tarvittavan hoitomäärän arvioimiseen.

Monet uskovat nyt radiestesian – mikä on hyvin laajalle levinnyt – olevan eräs parantamismuoto. Psyykkiset parantajat eli okkultoterapeutit eivät käytä ehdottomasti laitteita. Samoin kuin selvänäkijä voi löytää vettä ilman kaivonkatsojan taikavarpua, hänkin voi määritellä sairauden ilman radiesteetin heiluria. ”Okkultoterapeutit ovat suorittaneet eräitä ihmeparannuksia”, väittää eräs huomattava selvänäkijä. ”Olen ollut tietoinen sairaudesta, ennen kuin se on määritelty; olen nähnyt esimerkiksi syövän, ennen kuin se kävi ilmeiseksi lääkäreille.”b Kaikki okkultoterapeutit eivät siis vajoa transsitilaan, vaikka jotkut niin tekevätkin. Huomattava tässä suhteessa on se seikka, että ennen kuin rouva Piperistä tuli kuuluisa spiritistimeedio, hän kävi okkultoterapeutin luona. Ollessaan siellä toista kertaa hän vaipui transsitilaan ja saattoi myöhemmin tehdä tämän milloin tahtoi. Näin hän pääsi spiritistiselle uralleen.

On merkille pantavaa, että jotkut radiesteetit löytävät kadonneita ihmisiä spiritistisellä eli psykometrisellä tavalla. Eräs esimerkki on muuan hävinnyt tyttö. Kun radiesteetti pani heilurinsa hänen valokuvansa päälle, niin hän ilmoitti: ’Tyttärenne on kuollut. Hänet on luultavasti kuristettu. Hänen ruumiinsa on Luganon järvessä niin ja niin monen metrin syvyydessä ja niin ja niin kaukana S:n talosta. Hän on tytön murhaaja.’ Myöhemmin yleinen syyttäjä ”selitti oikeusistunnossa, että ilman radiesteetti K:n myötävaikutusta ei rikosta olisi koskaan saatu selville”. – The Extra-Sensory Mind.

Jos ”psyykkinen” puoli näyttää vallitsevan radiestesiassa, niin miten on ”radioniikan” laita? Tätä sanaa käytetään merkitsemään sitä radiestesian haaraa, missä kaivonkatsojan heiluri korvataan monimutkaisella koneella tai yhdistetään siihen. Miten nämä koneet toimivat? Jotkut käyttäjät väittävät saaneensa hämmästyttäviä tuloksia ”virittämällä” sen sairauksien säteilylle eli aaltopituudelle. Pulmana tässä on, että radioteknikot ja muut, jotka ovat tutkineet joitakin koneita, eivät voi löytää mitään syytä, miksi ne voisivat toimia. Eräs radioteknikko ei voinut saada selville eräässä monimutkaisessa koneessa olevan ”minkäänlaista energiaa tai värähtelyä”. Uutiset kertovat lisäksi toisinaan viranomaisten takavarikoineen näitä koneita, koska he sanovat, että sellaiset koneet eivät voi itsessään määritellä eikä hoitaa sairauksia. Muuan esimerkki on Electronic Industries-lehden heinäkuun numerossa 1962:

”Elektroninen ’puoskarointi’ sai jälleen iskun terveysviranomaisilta. Liittotuomioistuin tuomitsi seitsemän erilaista oudonnimistä – mutta arvotonta – taudinmäärittelyyn ja hoitoon tarkoitettua sähkölaitetta. . . . Näillä koreilla koneilla, joissa oli vaikuttava joukko valoja, rivi virrankatkaisijoita, säätönappuloita ja elektrodeja, oli sellaisia nimiä kuin ’Neurolinometer’, ’Electron-0-Ray 51’, ’Radioclast Model 40’. Kaikki ne havaittiin täysin tehottomiksi kaikkien sairauksien hoidossa.”

Vaikka niiden käyttäjät väittävätkin tavallisesti koneitten olevan tieteellisellä perustalla, niin monet asiantuntijat sanovat, että ne eivät toimi. Kuka on oikeassa? Ovatko asiantuntijat ennakkoluuloisia? Onko saatu hyöty pääasiassa psykologinen? Onko se silkkaa puoskarointia? Saavatko ne käyttäjät, jotka kehuvat hämmästyttävillä tuloksilla, niitä siksi, että he ovat ”lahjakkaita” ja toiset eivät ole? Kysymys on ankarasti kiistanalainen. Mutta kiistasta käy ilmi yhä enemmän seikkoja, jotka viittaavat psyykkisiin tekijöihin. Kuuluisa englantilainen lääkäri, tri Kenneth Walker, kirjoitti radiestesiaa tutkittuaan:

”Mikä totuus lieneekin näistä monimutkaisista laitteista, joita käytetään radioniikassa, ei voi olla epäilystä siitä, että käyttäjän mieli näyttelee hallitsevaa osaa niistä saaduissa tuloksissa. . . . Monet ihmiset tulevat nyt siihen johtopäätökseen, että laite toimii pelkästään . . . käyttäjän . . . psyykkisten vaikutelmien apuna eli oppaana. . . . Suurin osa radiestesian käyttäjistä haluaa saada mieluummin potilaansa henkilökohtaisesti paikalle . . . mutta jos tarve vaatii, niin potilaan läsnäolosta voidaan luopua. . . . Radiestesian tai radioniikan harjoittaja käyttää pisaraa poissa olevan potilaan verta tai sylkeä säilyttääkseen yhteyden häneen. Radioniikan asiantuntija virittää tosin laitteen tämän veripisaran ’aaltopituudelle’ tai jaksoluvulle kääntämällä monimutkaisen koneen eboniittinappuloita, mutta käytetty periaate on silti sama kuin periaate . . . mitä käytettiin muinaisessa sympaattisessa magiassa. Niin on tälläkin sairaudenmäärittelymenetelmällä paljon yhteistä sen erikoisen ESP-lajin kanssa, mikä tunnetaan psykometriana.” – The Extra-Sensory Mind.

Vaikka jokaisen radioniikassa käytetyn koneen hoitajan ei voidakaan sanoa olevan meedio, niin toiset näyttävät olevan. Koska radioniikalla on tämä yhteys ESP:hen, ei tosi kristitty halua antautua vaaraan joutua paholaisten käsiin, ja siksi hän viisaasti kieltäytyy kaikenlaisesta taudinmäärittelystä tai parantamisesta, mikä herättää epäilyjä spiritismistä.

Tosi kristitty haluaa suojeluksensa vuoksi karttaa siis kaikkea, miltä ei vain puutu tunnettua tieteellistä pohjaa, vaan millä on lisäksi tunnettu yhteys ESP:hen eli spiritismiin. Etsi Jehovaa koko sydämestäsi äläkä kiellä koskaan tottelemattomuudella hänen voimaansa, jotta sinulla olisi Jumalan suojelus ”pahoilta henkivoimilta”.

[Alaviitteet]