Johtaako sinua todellisuus vai kuvittelu?
ITSEPETOS saattaa olla toisista mieluisempaa kuin todellisuuden suora näkeminen, mutta se ei tuo elämää, eikä ravitse niitä, joita rakastetaan, eikä auta pysymään monien muiden elämän vaatimusten tasalla. Henkilö, joka kuvittelee asioiden olevan siten kuin hän haluaisi niiden olevan, eikä katsele niitä siten kuin ne todella ovat, ei päättele tosiseikkojen perusteella, vaan rakentaa kuvitelmille. Hänen tarkkanäköisyytensä on himmentynyt.
Ne, jotka jättävät tosiasiat huomioon ottamatta ja pettävät itseään kuvitelmilla, ovat kuin sananparreksi tullut kamelikurki, joka kätkee päänsä hiekkaan, kun vaara lähestyy. Mutta realisti tietää, että tällainen kamelikurki on olemassa vain mielikuvituksessa eikä todellisuudessa. Todellinen kamelikurki ei jätä vaaran todellisuutta huomioon ottamatta. Se ei kätke päätään hiekkaan. Se päinvastoin poistuu mahdollisen vahingon aiheuttajan luota niin nopeasti, että vain harvat eläimet pysyvät sen rinnalla, kun se on täydessä paossa.
Uneksijat ovat tämän sananparreksi tulleen kamelikurjen kaltaisia. He kätkevät päänsä itsepetoksen ja kuvittelun hiekkaan, kun tilanteet vaativat tosiasioitten realistista katsomista sekä toimintaa, mikä perustuu näihin tosiasioihin. Tällainen kuvittelu on yhtä hyödytöntä kuin sen uskominen, että maa on neliönmuotoinen vastoin tällaista johtopäätöstä olevia yltäkylläisiä todisteita, tai sen uskominen, että kaksi ynnä kaksi on viisi, vaikka matemaattiset tosiasiat osoittavat, ettei niin ole.
Nykyään ei voi löytää räikeämpää tosiasioitten hylkäämistä kuin se, mikä koskee Jumalaa ja hänen päätöksiään. Monet ihmiset kuvittelevat Jumalan olevan sellainen kuin he haluavat hänen olevan eikä sellainen kuin hän todellisuudessa on. He selittävät hänellä olevan ominaisuuksia, joita hänellä ei ole, ja poistavat hänestä ominaisuuksia, joita hänellä on. He yrittävät muovailla Jumalasta sellaisen kuvan, mikä sopii heidän mielikuvitukselleen, hyläten samalla ne tosiasiat, mitkä osoittavat, millainen hän todellisuudessa on.
Jotkut sanovat kirkkonsa opettamina kotonaan käyville Jehovan todistajille esimerkiksi näin: ”Te saarnaatte julmaa ja järjetöntä Jumalaa, joka pyyhkäisee suurimman osan lapsistaan kauhistavassa Harmagedonin taistelussa. Te annatte ymmärtää, että Jumala ei ole hyvä. En halua olla missään tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa. Te todistajat pidätte tätä maailmaa toivottomana, ja niin te jätätte sen tuhoutumaan.”
Tämä on tosiasioitten täydellistä hylkäämistä. Se on eräs tapa käyttäytyä niin kuin sananparren kamelikurki. Korostetaanhan läpeensä Jumalan ihmiskunnalle antamassa ilmoituksessa, Raamatussa, yhä uudelleen sitä teemaa, että jonakin päivänä Jumalan valtakunta hallitsee tätä maailmaa ottaen maan asioitten johdon nykyisiltä hallituksilta, mitkä hallitsevat ainoastaan Jumalan sallinnalla. Miten suuri hairahdus onkaan jokaiselle kristityksi tunnustautuvalle loukkaantua, kun mainitaan Jumalan ottavan suuren valtansa hallitakseen sillä tavalla kuin hän on selittänyt Sanassaan! – Ilm. 11:17, 18.
Eivät Jehovan todistajat ole sen ajatuksen alkuunpanijoita, että nykyinen asiainjärjestelmä on parantumaton. Kaikkivaltias Jumala Jehova itse sanoo niin. Jos sanotaan toisin, niin se ei ole tosiasioiden katsomista suoraan silmiin. Se on itsepetosta, harhakuvitelmaa. Kristitty apostoli Johannes kirjoitti Jumalan oman opastavan hengen vaikutuksesta: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. . . . Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 1. Joh. 2:15–17.
Kun Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä, milloin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee, niin sanoiko Jeesus: ’Mitä, kuinka te voitte ajatella niin julmaa?’ Ei hän sanonut. Jeesus vastasi opetuslapsilleen realistisesti esittäen heille monet tosiseikat, joiden piti olla tämän maailman lopun tunnusmerkkinä. Toisin menetteleminen olisi ollut julmaa pettämistä.
On totta, että Jumala pitää tätä maailmaa toivottomana. Hän on päättänyt korvata sen hämmingin, rikollisuuden, sodan, vihan, murheen ja kuoleman vanhurskaalla uudella paratiisimaailmalla, missä ihmiset voivat elää rauhassa ja onnessa iankaikkisesti keskenään. Tänä suurena maailman ahdingon aikana ei siis voida sanoa, että kun Jumala hävittää jumalattomuuden, niin se on julmuutta. Jumala toivoisi, että kaikki jumalattomat katuisivat pahoja teitään (2. Piet. 3:9), mutta kun he eivät sitä tee, niin hänellä on oikeus hävittää heidät oman nimensä ja myös niiden tähden, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, ja jotka haluavat elää sellaista elämää, mikä on sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa. ”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” (Ps. 145:20) Se ei ole kuvittelua. Se on tosiasia. Ne, jotka sanovat sitä julmuudeksi, jättävät huomioon ottamatta sen sanoinkuvaamattoman julmuuden ja kurjuuden, minkä julmat ihmiset aiheuttavat ihmiskunnalle. He jättävät niin ikään huomioon ottamatta, että Jumala puhdisti pois jumalattomuuden vedenpaisumuksessa ja Sodoman ja Gomorran tuhossa. Huomioon ottamatta jää myös se tae, että hän toimeenpanee samanlaisen hävityksen Harmagedonin taistelussakin. Silloin eivät ne, jotka jättävät tosiasiat huomioon ottamatta, säily hengissä enempää kuin nekään säilyivät, jotka jättivät tosiasiat huomioon ottamatta vedenpaisumuksen ja Sodoman ja Gomorran hävityksen aikaan. – Juud. 7; 2. Piet. 3:5–7; Ilm. 16:14–16.
Sinulla saattaa olla monia ajatuksia Jumalasta ja hänen menetelmistään, mutta älä pidä selviönä, että ne olisivat Jumalan ajatuksia ja keinoja. Jumala on tosin rakkaus, mutta se on hänellä täydellisessä tasapainossa hänen toisten ominaisuuksiensa, viisauden, oikeudenmukaisuuden ja voiman, kanssa. Tutki todellisuudentajuisesti Jumalan sanaa, Raamattua, saadaksesi selville, mikä Jumalan tahto ja päätös on. Tee sitten se tahto parhaan kykysi mukaan pyytäen Jumalalta voimaa heikkouksiesi korvaamiseen.
Jumalan, hänen päätöstensä ja tahtonsa hylkääminen ei muuta niiden todellisuutta enempää kuin maan uskominen neliskulmaiseksikaan tekee siitä sellaista tai kahden ynnä kahden summan uskominen viideksi tekee siitä viittä. Jumala toteuttaa päätöksensä maahan nähden ihmisten kuvitelmista tai harhakäsityksistä huolimatta. ”Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.” (Sananl. 19:21) Se on tosiasia eikä kuvitelma. Elämää uudessa vanhurskaassa järjestyksessä rakastavat harkitsevat todellisuudentajuisesti tätä neuvoa ja noudattavat sitä iankaikkiseksi hyödykseen.