Tasa-arvoisuus kaikille rotuun tai kansallisuuteen katsomatta
Kohdellaanko kaikkien rotujen ja kansallisuuksien ihmisiä koskaan tasa-arvoisesti? Ovatko epäsuhtaisuudet väistämättömiä?
”MAHDOTONTA! Se ei toteudu koskaan! Tasa-arvoisuus kaikkiin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluville ihmisille on epätodellista. Aina on vallitseva epäsuhtaisuus.” Monet väittävät näin.
London Sunday Telegramin päätoimittaja huomautti eräässä kirjoituksessaan: ”Onko järkevää tai realistista hyväntahtoisten ihmisten otaksua jatkuvasti, että mustat ja valkoiset ainakaan vaikeissa maanosissa Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa koskaan tulevat elämään ystävällisissä suhteissa rinta rinnan luonnostaan monirotuisissa yhteiskunnissa? Vastaan painokkaasti: ’Ei.’ Valtaosaltaan mustissa yhteiskunnissa olevat valkoiset tulevat melkein varmasti menettämään etuoikeutensa, ja mustat valkoisissa maissa tulevat jäämään sellaisiksi.” Toisin sanoen, epäsuhtaisuudet ovat väistämättömät. Hän ajattelee, että ihminen on aina vailla etuoikeuksia ja tallattu, jos hän kuuluu johonkin tiettyyn rotuun tai kansallisuuteen. Hänen näkemyksensä mukaan koulutusmahdollisuudet, toimen saanti ja elämästä nauttiminen, vapaus ja onnen tavoittelu eivät ole koskaan tasavertaiset.
Inhimillisen kokemuksen perusteella tämä näyttää valitettavasti olevan liiankin totta. Kauan on ollut tapana, että jonkin rodun tai kansallisuuden ihmiset ovat hallinneet, jopa orjuuttaneetkin toista rotua tai kansallisuutta. Kristikunnan maat eivät tee poikkeusta. Vaikka neekeriorjuus poistettiin Amerikan Yhdysvalloista yli sata vuotta sitten, epäsuhtaisuuksia on yhä olemassa. Huomattava uskonnollinen lehti The Christian Century (Kristillinen vuosisata) valittikin äskettäin tämän maan kirkoista: ”Useimmat paikallisseurakunnat joko vain vastahakoisesti hyväksyvät neekereitä seuraansa tai jyrkästi sulkevat heidät pois.” Ilmeisestikään tasa-arvoisuudesta ei iloita nykyään.
TASA-ARVOISUUS KAIKILLE – MISSÄ MERKITYKSESSÄ?
On totta, että useat tekijät estävät tasa-arvoisuuden toteuttamisen täydellisessä merkityksessä samaan rotuun kuuluvienkin keskuudessa. Yksilöillä on erilaisia taipumuksia, luonnonlahjoja ja mieltymyksiä. Joillakuilla on esimerkiksi musiikkikorva, luonnon lahjoittama laulunääni tai jokin muu samankaltainen lahja. Toiset eivät ole tasa-arvoisia näiden lahjakkaitten henkilöitten kanssa tällaisissa saavutuksissa. Kuitenkin toisella henkilöllä voi olla suurempia kykyjä tai luonnollisia taitoja jollain muulla alalla.
Roduilla ja kansallisuuksillakin on ilmeisesti erilaisia lahjoja eli taipumuksia. Esimerkiksi joidenkin kansallisuuksien ruumiinkoko on suurempi, mikä suo niille edullisemman aseman toiseen kansallisuuteen nähden kansainvälisissä koripallokilpailuissa. Fyysiset ominaisuudet voivat siis joskus aiheuttaa epäsuhtaisuuksia. Luonnollinen taipumus ja ympäristö näyttää myös auttavan joitakin rotuja viemään voiton toisista eräissä suhteissa.
Vaikka kaikki ihmiset eivät tunnetusti olekaan tasa-arvoisia sanan ahtaimmassa merkityksessä, niin se ei merkitse sitä, ettei Jumala tahtoisi kaikkien rotujen ja kansallisuuksien ihmisten nauttivan lopulta samanlaisia oikeuksia ja etuja. Jotkut tosin sanovat, että epäsuhtaisuudet ovat väistämättömiä, että ihmisiä aina syrjitään rodun tai kansallisen syntyperän takia. Mutta onneksi ei niin ole! Raamattu paljastaa tulevan ajan, jolloin ihminen ihonväristään tai syntymäpaikastaan huolimatta saa nauttia samoja etuja kuin johonkin toiseen rotuun tai kansallisuuteen kuuluvakin.
JEESUKSEN ASENNE
On merkille pantavaa, ettei Jeesus Kristus, kristillisyyden Perustaja, syrjinyt ihmisiä heidän rotunsa tai kansallisuutensa vuoksi. Hän sai tosin määräyksen suorittaa evankeliuminpalvelustaan erityisesti juutalaisille, mutta hän seurusteli myös ei-juutalaisten kanssa ja paransi heitäkin. Eräs esimerkki tästä sattui kohta sen jälkeen, kun hän oli pitänyt nykyään kuuluisan vuorisaarnansa ja mennyt lähellä olevaan Kapernaumin kaupunkiin. Siellä erään ei-juutalaisen sotaväenupseerin edustajat lähestyivät häntä ja pyysivät häntä parantamaan tuon upseerin rakkaan palvelijan. Miten Jeesus suhtautui asiaan?
Hän vastasi pyyntöön ja lähti heti miehen kotiin. Inhimilliset ennakkoluulot eivät vaikuttaneet Jeesukseen. Mutta kun hän tuli lähelle, niin sotaväen upseeri lähetti sanan, että hän oli arvoton saamaan Jeesusta kotiinsa. Henkilökohtaisen arvottomuudentunteensa ohella upseerilla oli epäilemättä mielessä sen ajan syrjimistapa, mikä kielsi juutalaista, kuten Jeesusta, pääsemästä ei-juutalaisten seuraan. Siksi hän kysyi: Eikö Jeesus tahtoisi sanoa vain sanan hänen palvelijansa parantamiseksi?
Tämän miehen luottamus Jeesuksen voimaan – parantaa matkan päästäkin – hämmästytti Jeesusta. Samalla häntä liikutti kovasti miehen nöyryys. ”Totisesti minä sanon teille”, sanoi Jeesus, ”en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.” Sitten hän sanoi sotaväen upseerille: ”Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä. Jeesus olisi mielellään mennyt tuon ei-juutalaisen taloon, mutta hän mukautui ja osoitti siten, että upseerin uskolla hänen voimaansa oli hyvä peruste. – Matt. 8:10, 13; Luuk. 7:1–10.
Eräässä toisessa tilaisuudessa, noin vuotta myöhemmin, Jeesus vaelsi pohjoiseen Foinikiaan, kauas Palestiinan rajojen ulkopuolelle. Siellä Tyyron ja Siidonin alueilla ”katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: ’Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.’” Jumala oli antanut Jeesukselle määräyksen palvella israelilaisia eli juutalaisia, kuten hän osoitti tässä tapauksessa: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” Hän ei kuitenkaan syrjinyt tuota nöyrää uskon naista vaan sanoi hänelle: ”’Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot’. Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.” – Matt. 15:21–28; Mark. 7:24–30.
KEHOTUS JÄLJITELLÄ JEESUSTA
Jeesuksen apostolit kehottivat useasti toisia jäljittelemään heidän Mestarinsa hyvää esimerkkiä. Esimerkiksi kirjeessään muinaisessa Roomassa olevalle seurakunnalle, joka koostui eri kansallisuuksista olevista kristityistä, apostoli Paavali kirjoitti: ”Ottakaa sen tähden toinen toisenne ystävällisesti vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät ystävällisesti vastaan Jumalan kunnia silmämääränä. Sillä minä sanon, että Kristus tuli todella ympärileikattujen [juutalaisten] palvelijaksi Jumalan totuudellisuuden vuoksi niiden lupausten vahvistamiseksi, mitkä Hän antoi heidän esi-isilleen, ja jotta kansat kirkastaisivat Jumalaa hänen armonsa takia.” – Room. 15:7–9, Um.
Jehovan todistajat, jotka noudattavat uskollisesti Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, ottavat sen tähden kaikkien kansallisuuksien ihmiset ystävällisesti vastaan kohdellen heitä tasavertaisina. He jäljittelevät Jeesusta, joka otti vastaan kaikkien rotujen ja kansallisuuksien ihmisiä. Mutta jotkut voivat vastustaa ja sanoa, että Jeesus osoitti puolueellisuutta omistamalla melkein kaikki palvelusponnistelunsa oman rotunsa jäsenille. Onko tämä raamatullinen peruste, jolla me voisimme syrjiä toisia rotuja tai kansallisuuksia?
Ei lainkaan! Jumalan Valtakunnan siemenestä juutalaisten esi-isille Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamien lupausten takia Jeesuksen piti vahvistaa ”Jumalan totuudellisuus” noiden lupausten suhteen tarjoamalla ensin luonnollisille juutalaisille tilaisuuden tulla osaksi Aabrahamin hengellisestä siemenestä. (1. Moos. 22:17, 18; 26:3–5; 28:13, 14) Siksi hän palveli pääasiallisesti juutalaisia, ja kun hän lähetti kaksitoista apostolia saarnaamaan, niin hän kielsi heitä menemästä ei-juutalaisten luo. – Matt. 10:5, 6.
Jeesuksella ei ollut kuitenkaan mitään ennakkoluuloja muita kohtaan, kuten ilmenee hänen asenteestaan ei-juutalaista sotaväen upseeria ja foinikialaista vaimoa kohtaan. Hän rakasti kaikkia ihmisiä rotuun tai kansallisuuteen katsomatta. Jeesus käsitti, että pelastussanoma oli aikanaan menevä kaikille. Hän sanoi erotessaan opetuslapsilleen, että he tulisivat olemaan hänen todistajiaan ”kaikille kansoille” ja ”aina maan ääriin saakka”. – Luuk. 24:45–48; Apt. 1:8.
Ainoastaan kolme ja puoli vuotta kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen kirkastettu Jeesus otti tervetulleena seurakuntaansa ensimmäisen ympärileikkaamattoman ei-juutalaisen. Käännynnäinen ei ollut kreikkalainen vaan italialainen – Kornelius nimeltään. Kun apostoli Pietari näki, että Jumala oli kuullut tämän pakanan rukouksen ja ohjannut hänet haettamaan Pietarin, niin hän huudahti: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Jos tällaiset kaikkien rotujen ja kansallisuuksien ihmiset ovat otollisia Jumalalle ja Kristukselle, niin eikö heidän pitäisi olla otollisia meillekin? – Apt. 10:34, 35; 17:25, 26; Room. 3:29.
TASA-ARVOISUUS KAIKILLE – MILLOIN?
Oikeuksien ja etujen tasa-arvoisuus kaikille roduille ja kansallisuuksille toteutuu varmasti, koska se on Jumalan tahto. Mutta se ei tule kuitenkaan minkään kansalaisoikeusliikkeen eikä nykyisen sosiaalisen uudistuksen kautta. Ennakkoluulot ja vihamielisyydet ovat piintyneet liian syvälle. Kautta ihmiskunnan historian ihmisen yritykset niiden repimiseksi juurineen pois ovat surkeasti epäonnistuneet ja epäonnistuvat edelleenkin. Ymmärrettävästi jotkut ihmishuomioitsijat ajattelevat epäsuhtaisuuksien olevan väistämättömiä.
Mutta mitä ihmisen ei ole onnistunut tehdä, sen Jumala kohta suorittaa. Millä tavalla? Ensiksi toimeenpanemalla tämän jumalattoman asiainjärjestelmän hävityksen ja varjelemalla elossa ainoastaan ennakkoluulottomat Jumalan palvelijat uuteen järjestykseensä. Silloin täyttyy Jumalan sanassa kerrottu Jeesuksen Kristuksen lupaus: ”Kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat [rotuun tai kansallisuuteen katsomatta], kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Joh. 5:28, 29) Nämä moniin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat herätetyt oppivat Jumalan valtakunnan vanhurskaan hallinnon alaisuudessa elämään keskenään rauhassa, vapaina aikaisemmasta vihasta ja riidasta.
Se, että Jumalan sanan periaatteitten mukaisesti johdettu hallinto aikaansaa tämän vaikutuksen, käy ilmi Jehovan todistajain nykyisen järjestön tarkastelemisesta. On julkisesti tunnettua, että Jehovan todistajat noudattavat kaikkien rotujen ja kansallisuuksien veljeyttä eivätkä ainoastaan saarnaa sitä. Aidosti kiintyneinä toisiinsa he sanovat toisiaan ”veljiksi” ja ”sisariksi” ja kohtelevat myös toisiaan tasa-arvoisina. Jotta saisit ennakkovälähdyksen siitä, kuinka tasa-arvoisuus kaikille toteutuu Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä, niin ole Jehovan todistajain järjestön yhteydessä ja katso sitä käytännössä nykyään.