Pyrkimys tasa-arvoisuuteen

KUKAAN ei halua tuntea olevansa muita huonompi. ”Olen yhtä hyvä kuin kuka tahansa” on yleinen sanonta. Eikö ylemmyyden henki tunnukin meistä vastenmieliseltä? Pohjimmiltaan on rauhoittavaa tuntea olevansa tasavertainen muiden kanssa. Tasa-arvoisuuden ajatteleminen ja siitä puhuminen on kuitenkin helpompaa kuin sen saavuttaminen, kuten monet ovat kokeneet. Harkitsehan seuraavaa esimerkkiä.

Vuonna 1776 englantilaiset siirtokunnat vaativat Pohjois-Amerikassa oikeutta itsehallintoon. Heidän kuuluisassa itsenäisyysjulistuksessaan julistetaan ”itsestään selvänä totuutena” muun muassa, että ”kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi”. Lisäksi siinä julistetaan, että kaikkien kansalaisten oikeuksiin kuuluvat ”elämä, vapaus ja pyrkimys onneen”.

Siihen aikaan kun nuo 13 siirtokuntaa murtautuivat irti Englannin vallasta, niiden väkiluku oli noin kolme miljoonaa. Näistä yli puoli miljoonaa oli orjia. Orjuuden poistaminen Amerikan Yhdysvalloista vei lähes 100 vuotta. Thomas Jefferson, joka oli pääasiallinen hahmo itsenäisyysjulistuksen takana, omisti orjia koko elämänsä ajan. Tuolla julistuksella oli jalot päämäärät, mutta kuitenkin se, että edes osa tällaisesta perustavaa laatua olevasta tasa-arvoisuudesta voitiin toteuttaa, vaati aikaa.

Kautta maailman monilta puuttuu yhä paljon vapautta tai heitä syrjitään. Tämän tajutessaan monet yksilöt omistavat elämänsä siihen, että he yrittävät poistaa kaikenlaisen epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden. Eräs tuore vapautta käsittelevä Yhdistyneitten Kansakuntien julkaisu viittaa yli kymmenen kertaa tasa-arvoisuuteen ja sen tarpeellisuuteen. Ilmeisesti se on yhä saavuttamaton tavoite. Mutta miksi?

Ongelma on siinä, että tasa-arvoisuudessa on monia puolia eikä sitä ole helppo määritellä. Ihmiset odottavat niin erilaista tasa-arvoa riippuen siitä, millaiset heidän omat olosuhteensa ovat. Missä määrin ihmisten sitten voidaan sanoa olevan tasa-arvoisia? Mitä me voimme tasa-arvon suhteen järkevästi odottaa sekä nyt että tulevaisuudessa?

Miten todellista tasa-arvo on nykyään?

Samassa kaupungissa saattaa samana päivänä syntyä prinssi ja köyhän perheen lapsi, mutta rikkauksien ja etuoikeuksien hopealusikka suosii todennäköisesti ensimmäistä, kun taas jälkimmäistä vaivaa köyhyys. Tämä on vain yksi piirre, joka osoittaa, miksei kaikkien ihmisten voida nykyään sanoa syntyvän tasa-arvoisiksi.

Paljon riippuu yhdyskunnasta jossa elämme ja siitä, missä määrin se on vuosien varrella kehittänyt tasa-arvoisuutta. Encyclopædia Britannica esittää asiasta yhteenvedon:

”Kaikki yhteisöt tekevät järjestelyjä varallisuuden, vallan ja muiden arvojen jakamiseksi. Nämä järjestelyt tuovat yksilöiden ja ryhmien keskuudesta esiin kaikki tasa-arvoisuuden ja eriarvoisuuden asteet.”

Kaikissa yhdyskunnissa on jokaisella yksilöllä annettavanaan jotakin ainutlaatuista ja hänelle ominaista. Jotkin yhdyskunnat ovatkin siksi pyrkineet käyttämään hyväkseen kaikkien yksilöllisiä lahjoja ja kykyjä ja jakamaan oikeudenmukaisesti varallisuuden ja tuotantovälineet. Tästä johtuu kommunistinen sanonta: ”Jokaiselta hänen kykyjensä mukaan, jokaiselle hänen tarpeittensa mukaan.” Samoin: ”Jokaiselta hänen kykyjensä mukaan, jokaiselle hänen työnsä mukaan.” Vaikka tällaiset filosofiat näyttävät viehättäviltä, niin eriarvoisuudet istuvat silti sitkeässä kaikissa ihmisten hallitusjärjestelmissä.

Tosiasia on, että kaikki poliittiset järjestelmät eivät aja tasa-arvoisuuden asiaa, vaan jotkin niistä ovat pikemminkin pyrkineet hyötymään oletetusta rodullisesta eriarvoisuudesta. Palautapa mieleesi, miten natsit tähdensivät ”herrakansan” merkitystä. Ja kuitenkin usko minkään herrakansan olemassaoloon on jo kauan sitten saatettu häpeään. Lukuunottamatta ilmeisiä eroavuuksia fyysisissä ominaisuuksissa ”käytöksessä ja älykkyydessä ilmenevien todellisten rotuerojen mahdollista olemassaoloa on vaikea näyttää toteen”, lainataksemme jälleen Encyclopædia Britannicaa. Rotujen yhdenvertaisuus on siis olennainen seikka.

Koulutus ja kyvyt

Koulutus voi tasoittaa suuresti tilannetta, jos sitä on mahdollista saada helposti, mutta aina ei kuitenkaan ole näin. Monissa maissa täytyy alkeellisimmastakin opetuksesta yhä maksaa kovalla työllä ansaitulla rahalla.

Esimerkiksi eräässä eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevassa maassa vain 20 prosenttia asukkaista on luku- ja kirjoitustaitoisia. Siellä on tavallista, että perheen kaksi vanhinta lasta saavat melko hyvän koulutuksen, mutta muita lapsia perheellä ei sitten enää ole varaa kouluttaa lainkaan. Samanlaiset ongelmat vaivaavat muita kehitysmaita.

Tämä tilanne on omiaan tukemaan eriarvoisuutta, sillä nyky-yhteiskunnassa mahdollinen edistyminen riippuu taloudellisesta asemasta ja suosii koulutettuja. Kuitenkin joidenkin yliopistojen oppiarvoja tavoitellaan enemmän kuin toisten, koska toisilla on parempi maine. Koulutus ei siis missään tapauksessa ole lopullinen vastaus nykyiseen eriarvoisuuden ongelmaan.

Perusoikeudet

Perintötekijät saattavat vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset voi koskaan olla kaikissa suhteissa täysin samanlaisia, mutta etkö kuitenkin ole samaa mieltä siitä, että joissakin perusasioissa tulisi vallita yhdenvertaisuus? Eikö ihmiskunta olisikin paremmassa asemassa, jos seuraavilla aloilla voitaisiin edistyä:

ROTUJEN TASA-ARVO: Miten voimme koskaan päästä niistä häpeätahroista, jotka jokin rotu tai luokka niin usein liittää johonkin toiseen rotuun tai ihmisluokkaan? Loukkaukset painuvat syvälle ja aiheuttavat monia ongelmia. Mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisina sen arvon mukaisesti, jonka he ansaitsevat?

RUOKA: Miten reagoit, kun näet kuvia nälkää näkevistä lapsista ja luet niistä miljoonista, jotka vuosittain kuolevat aliravitsemukseen tai siihen liittyviin sairauksiin? On tunnustettu tosiasia, että koko maailman väestöllä voisi olla riittävästi ruokaa. Miksei sitä sitten voitaisi jakaa tasaisemmin tällaisen kärsimyksen lievittämiseksi?

TYÖ: Työttömyys voi aiheuttaa sydänsurua ja turhautuneisuutta – ja johtaa jopa itsemurhaan. Eikö ole mahdollista antaa kaikille tuottoisaa työtä? Eikö kaikilla voi olla samanlaisia mahdollisuuksia työhön?

KOULUTUS: Eikö kaikilla ihmisillä tulisi olla mahdollisuus saada ainakin peruskoulutus, niin että luku- ja kirjoitustaidottomuus voitaisiin poistaa? Sen sijaan että koulutus olisi omiaan suurentamaan luokkaeroja (’rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät’), eikö se pikemminkin voisi auttaa parantamaan kaikkien oloja? Tämä pitäisi erityisesti paikkansa, jos koulutus kattaisi muutakin kuin ammattiopetuksen ja jos siihen sisältyisi myös opetusta moraalista ja periaatteista, jotka auttavat luomaan hyviä ihmissuhteita.

Olet varmasti yhtä mieltä siitä, että tasa-arvon tavoitteeseen on vielä pitkä matka!