Taivaat ja maa julistavat: Jumala elää!
Miten vakuuttava niiden sanoma on? Todistavatko ne todella vääräksi väitteen, että Jumala on kuollut?
HUOMATTAVAT teologit ja pappismiehet vakuuttavat nykyään: ’Jumala on kuollut.’ Jotkut uskovat, että hän on todellakin kuollut, ettei häntä ole enää olemassa. ”Raamatun Jumala eli kerran, mutta sitten hän kuoli”, selitti Thomas J. J. Altizer, uskonnon professori eräässä metodistisessa oppilaitoksessa Yhdysvalloissa.
Toiset teologit tarkoittavat nähtävästi, että Jumala on poissa oleva, hän ei näe, hän on jättänyt maan eikä välitä enää ihmisestä ja maasta. William Hamilton Golgate Rochesterin teologisesta koulusta Yhdysvalloista selitti: ”Me emme puhu Jumala-elämyksen poissaolosta vaan Jumalan poissaolon elämyksestä.”
Vaikka tällaisia ’Jumala on kuollut’ -mielipiteitä pidetään kumouksellisina ja paljoon pohdintaan ja väittelyyn johtavina, ne eivät suinkaan ole vasta nyt keksittyjä. Yli 2 500 vuotta sitten, juuri ennen kuin Babylonia kukisti Juudean valtakunnan, monet sanoivat itse asiassa aivan samaa. Huomaa, miten Raamattu yhdistää läheisesti heidän ’Jumala on kuollut’ -filosofiansa silloiseen moraalittomuuteen ja pahuuteen: ”Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: ’Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra [Jehova, Um] näe’.” – Hes. 9:9.
Vuosia myöhemmin, Rooman ollessa vielä valtansa huipulla, olivat samankaltaiset katsantokannat suosittuja tuon moraalittoman ja jumalattoman kaupungin väestön keskuudessa. Se kannusti siitä syystä kristittyä apostoli Paavalia tuomitsemaan inhottavan sukupuolisen moraalittomuuden ja muut epävanhurskauden muodot, joita nuo ihmiset harjoittivat. Samalla hän osoitti heidän ’Jumala on kuollut’ -filosofiansa vääräksi sanoen: ”Sillä hänen [Jumalan] näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” – Room. 1:20–32.
TAIVAITTEN JULISTUS
Onko Raamattu oikeassa? Julistavatko ’hänen tekonsa’, esimerkiksi taivaat, miljardeine kimaltelevine jalokivenkaltaisine tähtineen, että Jumala elää? Kauan sitten ymmärtäväinen Raamatun psalmista vastasi myöntävästi. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.” – Ps. 19:2, 3.
Mutta epäilijät voivat päätellä, ettei psalmista Daavid ollut koulutettu tiedemies eikä sen tähden pystynyt selittämään oikein taivaitten todistusta. Kuitenkin yksi suurimmista tiedemiehistä, sir Isaac Newton, oli yhtä mieltä psalmistan kanssa ja sanoi: ”Tämä mitä kaunein aurinkojen, planeettojen ja pyrstötähtien järjestelmä on voinut syntyä ainoastaan valistuneen ja mahtavan olennon päätöksestä ja suvereenisuudesta.”
Nykyään ihmettelevät lukuisat tiedemiehet, joilla on paljon suurempi tieto taivaista, myös sitä järjestystä ja täsmällisyyttä, millä tähdet liikkuvat. Cecil Boyce Hamann, huomattava tiedemies ja tutkija Oak Ridgen ydintutkimuslaitoksesta, selitti:
”Kun kohotamme silmämme taivaisiin, niin meidän täytyy totisesti huudahtaa ihmetyksestä todetessamme tähtien järjestyksellisen liikkeen. Yöstä yöhön, vuodenajasta toiseen, vuodesta vuoteen, vuosisadasta toiseen ovat avaruuden maailmat kulkeneet ratojaan kautta taivaan. Ne palaavat niin säännöllisesti radoillaan, että niiden pimennykset voidaan ennustaa vuosisatoja etukäteen. . . . Jos ne eivät olisi minkään lakien alaisia, niin uskoisivatko ihmiset niihin antaen niiden opastaa heidät yli seitsemän meren tai kautta taivaan merkitsemättömien teitten?”
Toinen tiedemies, Marlin Books Kreider, Amerikan ammattibiologien yhdistyksen jäsen, ajatteli terveesti taivaitten todistuksesta sanoen:
”Jumalan olemassaolosta voidaan löytää yhtä voimakkaita todistuksia kuin ne, jotka usein hyväksytään todisteiksi monilla järjenmukaisen, tieteellisen ajattelun aloilla . . . Ensimmäinen todistusryhmämme saadaan kosmologiasta, kaikkeuden olemassaolosta, jota Luonnon täsmälliset voimat hallitsevat, ja järjestyksellisyydestä, joka viittaa järjestäjään eli organisaattoriin. Tämä täsmällisyys on niin suuri, että kiertotähtien ja – äskeisemmin – tekokuiden radat voidaan etukäteen ennustaa. . . . Tällainen järjestys on yleisen inhimillisen kokemuksen mukaan tulos järjestelmällisestä mielestä. Syntyy sekasorto eikä järjestys, jollei suunnitteleva tai valvova voima ole toimimassa.”
Kuitenkin eräät ’Jumala on kuollut’ -teoreetikot väittävät tämän todistavan ainoastaan, että ”Raamatun Jumala eli kerran”; hän loi taivaat, mutta ”sitten hän kuoli”. He väittävät taivaitten julistaneen pelkästään, että Jumala kerran eli. Perustuuko tämä johtopäätös terveeseen järkeen?
TAIVAAT JULISTAVAT JUMALAN YHÄ ELÄVÄN
Ajattele hetki tämän merkitystä. He sanovat, että Hän, joka loi miljardit linnunratajärjestelmät lukemattomine tähtineen ja järjesti ne niin, että ne kiertävät sekunnin murto-osan tarkkuudella, niin että ihminen asettaa kellonsa niiden mukaan, – että Hän kuoli. Onko järkevää ajatella, että näin voimallinen voisi kuolla? Mitä luulet?
Epäilemättä olet yhtä mieltä muinaisen profeetan kanssa, joka Jumalan henkeyttämänä selitti: ”Etkö sinä ole muinaisuudesta, HERRA, pyhä Jumalani? Sinä et kuole!” (Hab. 1:12, Ak; Um; Mo; Ro; ks. myös Puukko, Raamatun selitysteos, IV osa, s. 417.) Aivan, Jumala ei voi kuolla! Hän on kuolematon, ”iankaikkinen kuningas”. (1. Tim. 1:17) Psalminkirjoittaja Mooses huudahti: ”Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.” (Ps. 90:2) On aivan järjetöntä sekä epäraamatullista uskoa, että Jumala, joka loi ihmeteltävän kaikkeuden, kuoli jolloinkin äskettäin!
Laki ja järjestys, jotka hallitsevat jatkuvasti taivaankappaleitten liikkeitä, todistavat, että Jumala on yhä olemassa, että hän elää nyt. Näin on siksi, että kun lait ovat voimassa ja niitä pidetään voimassa, niin jonkun suvereenin tai hallituksen täytyy olla yhä toiminnassa. Ajatelkaamme esimerkiksi liikennesääntöjä, jotka hallitsevat ja ohjaavat kulkuneuvojen liikennettä kaupungin kaduilla. Mitä niiden olemassaolo todistaa? Sitä, että on olemassa siviiliviranomaisia, jotka ovat vahvistaneet nämä säännöt ja ylläpitävät niitä eli panevat ne voimaan!
Pitääkö nyt sitten Hän, joka vahvisti taivaankappaleitten liikkeitä valvovat lait, yhä yllä näitä lakeja pannen ne voimaan? Totisesti! Joka kerta, kun tiedemiehet ampuvat raketin avaruuteen, he luottavat siihen, että nämä lait pysyvät voimassa ja toimivat niiden Tekijän täsmällisten viitteiden mukaan. Ja kun raketti poikkeaa radaltaan, se johtuu aina jostain inhimillisestä virheestä, ei koskaan siksi, että kaikkeutta hallitsevat lait eivät toimisi johdonmukaisesti. Taivaat julistavat mitä varmimmin: Jumala elää!
MAAN PÄÄLLÄ OLEVAN JULISTUS
Mutta miten on sen laita, mitä maan päällä on? Julistaako sekin Jumalan elävän? Osoittaako sekin, että hän huolehtii ihmiskunnasta ja on kiinnostunut sen hyvinvoinnista?
Kyllä tosiaan! Kristitty apostoli Paavali huudahti: Jumala, ”joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on . . . ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla”. (Apt. 14:15–17) Jeesus Kristuskin sanoi, että Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin”. – Matt. 5:45.
Jumalan varaamat auringonpaiste, sade, herkulliset ruoat syötäviksi ja ’elämä ja henki ja kaikki’ todistavat hänen elävän. (Apt. 17:25) Hän varaa päivittäin kaikenlaista ihmiskunnan ylläpidoksi ja iloksi. Hän ei ole poissa maan eikä ihmisen luota. Häneltä ei puutu todistusta siitä, että hän on elävä Jumala.
Tarkastele sitä ihmeellistä tapaa, millä hän ravitsee ja ylläpitää elämää maan päällä. Kaikki ravintomme tulee Hänen ihmeellisen ravinnonvalmistusmenetelmänsä seurauksena, ja ihminen kutsuu sitä yhteyttämiseksi. Vaikka se näyttää kovin yksinkertaiselta, niin oppineimmatkin tiedemiehet ovat hämmästyneitä siitä. Vihreät kasvit yhdistävät valon energiaa veteen ja hiilidioksidiin ja tuottavat siten ihmeellisesti ravintoa. Ihmisen havainto- ja käsityskyvyn ulkopuolella olevat ihmeelliset lait hallitsevat tätä tapahtumaa. Science News Letter 6.4.1957 kuvailee tähän sisältyvät vaiheet seuraavasti:
”Hiilidioksidi tunkeutuu ilmasta lehteen tai johonkin muuhun kasvin vihreään osaan pienen pienistä aukoista. Sisäpuolella hiilidioksidi liukenee kasvin soluseinämien välissä olevaan veteen. Liuos kulkee nyt helposti soluseinämien läpi soluissa oleviin pieniin osasiin, jotka sisältävät lehtivihreää, ainetta, mikä antaa kasveille niiden vihreän värin.
”Täällä ’jumalat’ suorittavat ihmetyönsä. Auringonvalo varaa energiaa suureen kemialliseen muutokseen, ja lehtivihreä toimii ’kytkintauluna’, joka valvoo reaktiota. Näiden kahden vaikutuksen alaisena hiilidioksidi ja vesi yhtyvät nyt muodostaen yksinkertaista sokeria, joka on kaiken ravinnon perusta. Kaikki lukuisat rasvat, valkuaisaineet ja hiilihydraatit, joita kasvit ja eläimet käyttävät, täytyy luoda myöhemmin tästä sokerista.”
Miten uskomatonta! Kuinka yksinkertaisella ja kuitenkin ihmeellisellä ja tehokkaalla tavalla Jumala pitääkään huolta! Ota myös huomioon, että tässä ihmeellisessä ravinnonmuodostusprosessissa valmistuu kasveissa happea ja vapautuu ilmakehään. Ihmiset ja eläimet hengittävät tätä happea – ne tarvitsevat sitä ’elääkseen ja liikkuakseen ja ollakseen olemassa’ – ja luovuttavat vuorostaan hiilidioksidia, kasveissa ravinnon valmistamisessa käytettyä pääainetta. Kuinka ihmeellinen kiertokulku, jossa sekä kasvit että eläimet ovat yhteistoiminnassa! – Apt. 17:28.
Jumala on varannut monia muitakin ihmeteltäviä toimintoja elämän ylläpitämiseksi ja ihmiskunnan hyödyksi. Esimerkiksi typen kiertokulun.
Typpi on kasvien ja eläinten elämän välttämättömiä aineksia. Se on kaasua, jota on noin 78 prosenttia hengittämässämme ilmassa, mutta me emme voi käyttää sitä hyödyksemme suoraan ilmasta niin kuin happea. Typen kiertokulussa ukkoset sekä eräät bakteerit sitovat sitä kuitenkin maahan nitraattien muodossa, joita kasvit voivat imeä itseensä. Me saamme sitten tarvittavan typen syömällä kasveja tai eläimiä, jotka ovat syöneet niitä. Kun kasvi- ja eläinainekset mätänevät, ne vapauttavat typpeä ilmakehään siten täydentäen kiertokulun.
JUMALA ELÄÄ!
Mitä tämä kaikkialla ympärillämme näkemämme hämmästyttävä järjestys ja sopusointu todistaa? Merlin Grant Smith, etevä matemaatikko ja yliopiston professori, viittasi luomisen ihmeisiin, jotka saattavat epäilijät ymmälle, ja huomautti:
”Koko luonto toimii määrättyjen lakien mukaan. Uusia lakeja havaitaan kaiken aikaa. . . . Onko meidän hyväksyttävä selitys, että ne ovat aineellista alkuperää? Niiden paljous, sopusointu ja luonne tekee sen täysin mahdottomaksi. Nämä lait ovat korkeampaa alkuperää kuin kaikkeus, missä ne vaikuttavat. Tavallisen terveen järkeni mukaan tähän on ainoastaan yksi uskottava vastaus, ja se on, että nämä lait vaativat uskomaan Lainantajaan, jota taas kutsun Jumalaksi.”
Monet ’Jumala on kuollut’ -teoreetikot saattavat myöntää Jumalan panneen alulle nämä lait, mutta väittävät, että joko häntä ei nykyään ole olemassakaan tai sitten hän ei ole yhtään kiinnostunut ihmiskunnasta. Miten näin voisi kuitenkaan olla? Jos hän on kuollut, niin mikä voima ylläpitää silloin monimutkaisia lakeja ja käsittämättömiä ravinnontuotantoprosesseja? Jotta nämä lait ja prosessit olisivat jatkuvasti toiminnassa, täytyy johdonmukaisesti olla joku, joka panee ne voimaan ja ylläpitää niitä.
Vaikka onkin yleistä väittää, että Jumala on kuollut, niin kaikki todistukset sen sijaan tukevat Raamatun lausuntoja, että Jumala elää, että hän on ”iankaikkinen kuningas”, ettei hän kuole, että hän on ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. – 1. Tim. 1:17; Hab. 1:12, Um; Ps. 90:2.
MISTÄ HEIDÄN EPÄILYKSENSÄ JOHTUVAT?
Mikä on sitten syynä siihen typerään väitteeseen, että Jumala on kuollut? Epäilemättä siihen sisältyy joukko eri tekijöitä. Eräs huomattavimpia on, että sellaiset henkilöt eivät halua olla vastuussa Jumalan laeille. He haluavat olla vapaita noudattamaan itsekästä, riippumatonta menettelyään ilman niitä rajoituksia, jotka Jumalan lait asettaisivat heille. He sanovat menneitten aikojen jumalattomien moraalittomien ihmisten tavalla: ”Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe”, hän on kuollut. (Hes. 9:9) Mutta omaksuessaan tällaisen kannan he osoittautuvat tyhmiksi. ”Hullu sanoo sydämessänsä: ’Ei ole Jumalaa’.” – Ps. 14:1.
Toinen syy on, että epäilijät haluavat ylpeydessään tavallisesti Jumalan toimivan niin, kuin he sopivaksi näkevät. Ja kun hän ei niin tee, he julkeasti arvostelevat, moittivat Jumalaa ja kieltävät hänen olemassaolonsakin. He eivät halua kärsivällisesti oppia tietämään, miten ja milloin Jumala poistaa ihmisen kärsimykset omana aikanaan ja omalla tavallaan. Uskon ja Raamatun tuntemuksen puutteensa tähden he paljastavat olevansa niiden uskonnollisten johtajien vastineita, joille Jeesus Kristus sanoi: ”Te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” – Matt. 22:29.
Kuitenkin, riippumatta siitä, kuinka monet jättänevätkin huomioon ottamatta Raamatun todistukset ja Jumalan voiman ja majesteetin, jotka ovat niin ilmeiset hänen aineellisissa luomuksissaan, tosiasiana pysyy, että HÄN ELÄÄ. Taivaat ja maa julistavat todella: Jumala elää!