Lukijain kysymyksiä
● Onko Raamattu sitä vastaan, jos joku haluaa lahjoittaa ruumiinsa käytettäväksi lääketieteellisessä tutkimustyössä tai hyväksyy elinten siirron tällä tavalla? – W. L., USA.
Tähän asiaan liittyy joukko eri seikkoja, mm. elinten siirtojen ja ruumiinavausten sopivuus. Hyvin usein inhimillinen tunne on ainoa huomioon otettu tekijä, kun tällaisia asioita ratkaistaan. Kristittyjen on kuitenkin hyvä tarkastella Raamatun periaatteita, jotka koskevat tätä asiaa, ja sitten tehdä ratkaisut näiden periaatteitten mukaisesti miellyttääkseen Jehovaa. – Apt. 24:16.
Olisi ensiksikin hyvä pitää mielessä, etteivät sellaiset elinten siirrot, joita nykyään suoritetaan yritettäessä korjata ruumista tai pidentää elinikää, olleet käytännössä tuhansia vuosia sitten, joten emme voi odottaa löytävämme Raamatusta ihmiselinten siirtoa koskevia lakeja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei meillä olisi mitään ilmaisua Jumalan mielipiteestä näiden asioitten suhteen.
Kun Jehova ensi kerran salli ihmisten syödä eläinten lihaa, niin hän selitti asiat Nooalle seuraavalla tavalla: ”Peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. Kaikki, mikä liikkuu ja elää [jokainen liikkuva eläin, joka elää, Um], olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:2–4) Tämä myönnytys tehtiin Nooalle, josta jokainen nyt elävä ihminen on polveutunut. Se soveltuu sen tähden meihin kaikkiin.
Jumala salli ihmisten syödä eläinten lihaa ja ylläpitää elämäänsä ottamalla hengen eläimiltä, vaikkei heidän sallittukaan syödä verta. Sisältyikö tähän ihmislihan syönti, elämän ylläpitäminen toisen ihmisen, elävän tai kuolleen, ruumiin tai sen osan avulla? Ei! Se olisi kannibalismia, mikä on vastenmielistä kaikille sivistyneille ihmisille. Jehova teki selvästi eron eläinten elämän ja ihmisten elämän välillä, sillä ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja sai hänen ominaisuuksiaan. (1. Moos. 1:27) Tämä ero käy ilmi Hänen seuraavista sanoistaan. Jumala ryhtyi osoittamaan, että ihmisen elämä on pyhä eikä sitä saa ottaa mielin määrin, niin kuin voi tapahtua eläimille, joita käytetään ruoaksi. Ihmiselämän pyhyyden halveksiminen saattaisi asianomaisen oman elämänsä menetyksen alaiseksi. – 1. Moos. 9:5, 6.
Kun jokin elin on sairas tai vajavainen, niin terveys saatetaan tavallisesti ennalleen nauttimalla ravitsevia aineita. Ruumis käyttää syödyn ravinnon tuon elimen korjaamiseen tai parantamiseen korvaten vähitellen vanhat solut uusilla. Kun tiedemiehet päättelevät, ettei tämä normaali menettely enää tepsi, ja ehdottavat elimen poistamista ja korvaamista suoraan toisesta ihmisestä otetulla elimellä, niin se on vain oikotie. Ne, jotka alistuvat sellaisiin leikkauksiin, elävät toisen ihmisen lihasta. Se on kannibalismia. Mutta salliessaan ihmisen syödä eläinten lihaa Jehova Jumala ei antanut ihmisille lupaa yrittää pitää elämäänsä yllä ottamalla kannibalistisesti ruumiiseensa ihmislihaa pureskelemalla tai toisista otettujen kokonaisten elinten tai ruumiinosien muodossa.
On kiinnostavaa huomata, että kannibalismia käsittelevässä James Hastingsin toimittamassa Uskonnon ja siveysopin tietosanakirjassa (Encyclopædia of Religion and Ethics) 3. osan sivulla 199 on ”Lääketieteellinen kannibalismi” -niminen kappale. Siinä osoitetaan, että tämä liittyy ajatukseen saada voimaa tai jotain lääkinnällistä hyvää toisen ihmisen lihasta, ja lisää: ”Huomattavimman esimerkin tästä käytännöstä antaa Kiina. Köyhien keskuudessa ei ole tavatonta, että joku perheen jäsen leikkaa palan lihaa käsivarresta tai säärestä, se keitetään ja annetaan sitten sairaalle sukulaiselle. . . . Koko taikausko Kiinassa liittyy varmasti siihen ajatukseen, että ihmisruumiin syöminen vahvistaa syöjää. . . . Raakalaisten keskuudessa on tapana antaa sairaalle jonkun sukulaisen suonista otettua verta juotavaksi.” Joku voi väittää, että nykyisiin elinten siirtoleikkauksiin liittyvät hoitomenetelmät ovat tieteellisempiä kuin tuo alkeellinen käsittely. Siitä huolimatta on ilmeistä, että lääkärinammatin harjoittajat ovat käyttäneet hoitotapoja, jotka ovat samaa kuin kannibalismi, jos niitä on pidetty oikeutettuina.
Nykyinen tiede on kehittänyt monia erilaisia leikkausmenetelmiä, joihin sisältyy ihmisruumiin osia. Toiset niistä ovat yleisiä ja tavallisesti onnistuvat, toiset ovat kokeellisia ja usein epäonnistuvat. Meidän asiamme ei ole päättää, ovatko tällaiset leikkaukset viisaita tai perusteltuja luonnontieteelliseltä tai lääketieteelliseltä kannalta katsoen. Kristittyjen, joiden on ratkaistava tämä asia, on kuitenkin hyvä tarkastaa, mikä on Raamatussa esitetty Jumalan näkökanta. – Ef. 5:10.
Tieteelliset tutkijat alkavat nykyään käyttää keinotekoisia tai eläimistä otettuja osia siinä, missä aiemmin pidettiin ihmisruumiin osia välttämättömänä, kuten silmän sarveiskalvon siirroissa. (Ks. esim. Science News 21.5.1966, s. 396, ja Time 28.4.1967, s. 68, 70) Emme tiedä, ruvetaanko tällaisia leikkauksia laajemmin käyttämään. Emme voi myöskään ratkaista, tulisiko kristityn hyväksyä jokin eläimen osa siirrettäväksi itseensä; se on henkilökohtaisesti ratkaistava. (Gal. 6:5) Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että on tuleva aika, jolloin kaikki leikkaukset ihmisille ovat tarpeettomia. (Ilm. 21:4) Kristityillä on vahvat todisteet siitä, että uusi järjestys on lähellä, ja silloin Suuri Lääkäri Jehova parantaa Jeesuksen kautta yli nykyisen lääketieteen rajoitusten. – Mark. 8:22–25; Joh. 11:43, 44; Apt. 3:6, 7; Matt. 12:15.
Mutta mitä pitäisi tehdä, kun kristittyä pyydetään antamaan jokin elin käytettäväksi toisen hyväksi tai sallimaan jonkun kuolleen omaisen ruumiinosaa käytettävän siten? Kysymme: jos kristitty päättäisi henkilökohtaisesti, ettei hän haluaisi ylläpitää omaa elämäänsä toisen epätäydellisen ihmisen lihan avulla, niin voisiko hän omantuntonsa mukaan sallia osaa lihastaan käytettävän jonkun toisen elämän ylläpitämiseksi sillä tavalla?
Lääketieteelliseltäkin kannalta on joidenkin siirtojen viisaus ja siveellinen hyväksyttävyys kyseenalainen. Eräs lääkäri käsitteli tätä julkisesti julkaisussa Annals of Internal Medicine ja mainitsi tulokset 244 munuaissiirtoleikkauksesta. Useimmissa tapauksissa ei vastaanottaja elänyt kauemmin kuin vuoden leikkauksen jälkeen. Selostaen sitten sen vaaroja, joka vapaaehtoisesti luovuttaa toisen munuaisensa, tohtori kysyi: ”Onko oikein alistaa terve ihminen . . . siihen vaaraan . . . että hänen elämänsä lyhennetään 25–30 vuodella jonkun toisen elämän pidentämiseksi 25 tai 30 kuukaudella tai ei silläkään?” Selostaen tätä Newsweek (2.3.1964, s. 74) lisäsi, ettei mainittu lääkäri ”anna mitään ratkaisevaa vastausta, mutta hän ehdottaa, että tämä kysymys pitäisi tehdä useammin”.
Kun on ratkaistava, mitä on tehtävä omalle ruumiille tai jonkun kuolleen omaisen ruumiille, josta kristitty on vastuussa, niin ei tule jättää huomioon ottamatta Room. 12:1:ssä olevia apostoli Paavalin sanoja: ”Minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” Kastetut kristityt ovat antaneet elämänsä, myös ruumiinsa, Luojansa Jehovan tahdon tekemiseen. Kun tämä otetaan huomioon, niin voiko tällainen henkilö lahjoittaa ruumiinsa tai osan siitä lääkäreitten tai muiden rajoittamattomaan käyttöön? Onko ihmisellä Jumalan suoma oikeus omistaa ruumiinsa jäsenet tieteelliselle kokeilulle? Voiko hän sallia tehtävän siten jonkun lähimmäisensä ruumiille? Nämä ovat vakavan harkinnan arvoisia kysymyksiä.
Ei tule myöskään sivuuttaa sitä, mihin käyttöön kuollut ruumis voitaisiin panna. Sallisiko kristitty, joka eläessään kieltäytyy antamasta vertaan käytettäväksi jollekulle toiselle suoritettavaan verensiirtoon, luovutettavan ruumistaan jollekulle ryhmälle tai henkilölle, jolloin mahdollisesti veri poistettaisiin ja käytettäisiin siirtoon, niin kuin on tapahtunut eräille ruumiille? (Ks. esim. Herätkää! 8.3.1963, s. 23.) Joku voi ajatella, että hän voisi tehdä sopimuksen, ettei hänen ruumistaan saa käyttää sillä tavalla, mutta jos monet vallassa olijat kieltäytyvät noudattamasta kristityn toiveita veren suhteen hänen ollessaan elossa, niin mitä järkeä on uskoa heidän osoittavan suurempaa kunnioitusta hänen toiveitaan kohtaan hänen kuolemansa jälkeen? Käyttäisivätkö he hänen elimiään kannibalistisissa lääketieteellisissä kokeiluissa?
Ruumiimme on Jehova Jumalan luoma. (Ps. 100:3; 95:6; Job 10:8) Kristityt voivat sallia ilmeisesti välttämättömän leikkauksen suorittamisen, kuten jonkin sairastuneen jäsenen poistamisen, mutta he eivät tarpeettomasti silvo Jehovan luomaa ruumistaan. Osoittaisiko ruumiin silvonnan salliminen kuoleman jälkeen kunnioitusta ja arvostusta Jumalan luomaa kohtaan? Joissakin tapauksissa saattaa tosin olla laillisia vaatimuksia, joita kristityt noudattavat, kuten jos laki vaatii kuolemanjälkeistä tutkimusta kuoleman syystä. (Room. 13:1, 7; Mark. 12:17) Sellaisissa tapauksissa voi lähin sukulainen tavallisesti pyytää, ettei elimiä poisteta siirrettäväksi eikä uudelleen käytettäväksi. Vaikka ruumiinavausta vaadittaisiinkin, kristitty voi täten estää omaisen ruumiin väärinkäytön. Mutta kun tällaiset lait eivät sovellu, niin kristitty voi päättää siten, että vältetään ruumiin tarpeetonta silpomista ja kaikkea mahdollista väärinkäyttöä. Siten hänellä voi olla puhdas omatunto Jumalan edessä. – 1. Piet. 3:16.
Tästä tarkastelusta pitäisi käydä ilmi, ettei kristittyjen, jotka ovat Jumalan sanan valistamia, tarvitse tehdä näitä ratkaisuja vain henkilökohtaisten päähänpistojen tai tunteitten perusteella. He voivat harkita Raamatussa kerrottuja jumalallisia periaatteita ja käyttää niitä tehdessään omakohtaiset päätöksensä odottaen Jumalalta ohjausta, turvaten häneen ja pannen luottamuksensa tulevaisuuteen, mikä hänellä on niitä varten, jotka häntä rakastavat. – Sananl. 3:5, 6; Ps. 119:105.