Lukijain kysymyksiä

● Onko Ilmestyskirjan ratsastajia neljä vai viisi? Sanonta ”Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa”, jonka espanjalainen kirjailija Vicente Blasco Ibáñez teki suosituksi ensimmäisen maailmansodan aikaisen romaaninsa otsikolla, on otettu Ilmestyskirjan 6. luvun kuvauksesta.

Siinä apostoli Johannes näkee näyssä ’valkoisen hevosen ja sen selässä istuvan’, jonka ymmärretään kuvaavan Jeesusta Kristusta ratsastamassa taivaallisena kuninkaana. Seuraava ratsastaja on ”tulenvärisen hevosen” selässä, joka edustaa sotaa, esimerkiksi vuonna 1914 puhjennutta. Musta hevonen ratsastajineen on kolmas, ja se edustaa suunnatonta elintarvikepulaa. Sitten kertomus lisää: ”Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema. Ja Haades seurasi hänen mukanaan.” – Ilm. 6:1–8.a

Mutta miten Haades seurasi Kuolemaa? Ratsastiko Haades omalla hevosellaan, jota ei ole kuvailtu? Vai istuiko Haades Kuoleman takana hallavan hevosen selässä? Vai seurasiko Haades ilman hevosta? Todellisuudessa kukaan meistä ei voi aivan varmasti sanoa, mikä näistä mahdollisuuksista on oikea, sillä Johannes ei esittänyt tätä yksityiskohtaa. Kertomuksen perusteella voimme siis sanoa varmasti vain sen, että Johannes näki neljä ratsastajaa – ja nämä neljä ratsastajaa olivat valkoisen, punaisen, mustan ja hallavan hevosen selässä. Ei ole mitään tarvetta sanoa ehdottomasti, ratsastiko Haades viidennellä hevosella vai ei.

Johanneksen kuvaus auttaa meitä kuitenkin käsittämään, mitä hän pitää tärkeämpänä kuin sitä, millä tavalla Haades seurasi. Tärkeämpää on se, että ne, jotka ennenaikainen kuolema on vaatinut esimerkiksi sodassa, nälän ja ruton vuoksi, kokoaa Haades, ihmiskunnan yhteinen hauta. – Ilm. 20:13.

● Pitäisikö seurakunnan ryhtyä toimiin, jos kastettu kristitty hyväksyy ihmiselimen, esimerkiksi sarveiskalvon tai munuaisen, siirron?

Kun on kysymys kudoksen tai luun siirtämisestä ihmisestä toiseen, niin se on asia, joka kunkin Jehovan todistajan on ratkaistava omantuntonsa mukaan. Jotkut kristityt saattaisivat ajatella, että minkä tahansa kudoksen tai ruumiinosan ottaminen elimistöön toisesta ihmisestä on kannibaalista. He saattaisivat olla sitä mieltä, että siirrännäinen on tarkoitettu tulemaan osaksi saajan elimistöä, jotta hän pysyisi elossa ja toimintakykyisenä. He eivät ehkä näkisi mitään peruseroa sen ja suun kautta tapahtuvan lihan syömisen välillä. Sellainen tunne saattaisi tulla, kun harkitsee sitä, ettei Jumala antanut mitään erikoissäädöstä, jotta ihminen voisi syödä lähimmäisensä lihaa, kun hän antoi säädöksen siitä, että ihmiset voivat syödä eläinten lihaa, josta elämää ylläpitävä veri oli vuodatettu pois. He saattavat kiinnittää huomiota myös siihen, miten ihmiset raamatullisina aikoina suhtautuivat elämänsä ylläpitämiseen ihmislihaa nauttimalla. Katso esimerkiksi, mitä kerrotaan 2. Kuningasten kirjan 6:24–30:ssä; 5. Mooseksen kirjan 28:53–57:ssä sekä Valitusvirsien 2:20:ssä ja 4:10:ssä. Johanneksen 6:48–66:ssa Jeesus puhui kuvaannollisesti lihansa syömisestä ja verensä juomisesta. Jotkut hänen juutalaisista opetuslapsistaan järkyttyivät ja lakkasivat seuraamasta häntä, kun he kuulivat tämän puheen eivätkä ymmärtäneet hänen sanojensa hengellistä merkitystä. Nämä kertomukset valaisevat, mitä eräät ihmiset ajattelivat ihmislihan syömisestä.

Toiset vilpittömät kristityt voivat nykyään ajatella, ettei Raamattu ehdottomasti sulje pois lääketieteellisiä ihmiselinten siirtoja. He saattavat päätellä, että joissakin tapauksissa ihmiskudoksen ei odoteta tulevan pysyväksi osaksi vastaanottajan ruumista. Ruumiin solujen sanotaan korvautuvan uusilla suunnilleen joka seitsemäs vuosi, ja tämä pitäisi paikkansa mistä tahansa siirrettävästä ruumiinosasta. Saatetaan myös väittää, että elimensiirrot eroavat kannibalismista, koska luovuttajaa ei tapeta ruoan saamiseksi. Joissakin tapauksissa ihmiset ovat kuolemansa lähestyessä testamentanneet ruumiinosiaan käytettäviksi siirrännäisinä. Tietenkin silloin, jos siirrännäinen vaatisi toisen ihmisen veren ottamista, se olisi kiistämättä Jumalan käskyn vastaista. – Apt. 15:19, 20.

Henkilökohtaiset näkemykset ja omaantuntoon perustuvat suhtautumistavat vaihtelevat selvästi tässä elimensiirtoja koskevassa kysymyksessä. On hyvin tunnettua, että ihmisestä peräisin olevien ainesten käyttäminen toisten ihmisten hyväksi vaihtelee pienten ainesten, esimerkiksi hormonien ja sarveiskalvojen, käyttämisestä suuriin elimiin, esimerkiksi munuaisiin ja sydämiin. Vaikka Raamattu nimenomaan kieltää käyttämästä verta, Raamatussa ei ole mitään käskyä, joka selvästi kieltäisi ottamasta toisen ihmisen kudosta. Siitä syystä jokaisen yksilön, joka joutuu tekemään ratkaisun tässä asiassa, pitäisi huolellisesti ja rukoillen harkita asioita ja tehdä sitten omantuntonsa mukainen päätös siitä, mitä hän voi tai ei voi tehdä Jumalan edessä. Asia vaatii henkilökohtaista ratkaisua. (Gal. 6:5) Seurakunnan oikeuskomitea ei ryhtyisi kuritoimiin, jos joku hyväksyisi elimensiirron.

● Eikö Johanneksen 2. kirjeen 7. jae osoita, että Jeesus palaa lihassa?

Ei, tämä jae ei puhu tulevasta paluusta lihassa. Pane merkille, missä muodossa verbi on Uuden maailman käännöksen tarkistetussa laitoksessa (1979): ”Monia eksyttäjiä on lähtenyt maailmaan, sellaisia jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemista. Tämä on eksyttäjä ja antikristus.” – 2. Joh. 7.

Joku saattaisi lukea tämän jakeen ajatellen sen puhuvan tulevaisuudesta (ikään kuin siinä sanottaisiin: ”Jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen vastaisuudessa tapahtuvaa lihaan tulemista”). Mutta joku toinen voisi olla sitä mieltä, että siinä puhutaan menneestä tapahtumasta. Niinpä Uusi testamentti nykysuomeksi kääntää sen: ”He kieltävät Jeesuksen tulleen ihmiseksi.” Ja Kirkkoraamattu kääntää: ”Jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva.” Apostoli Johannes käytti kuitenkin todellisuudessa pelkkää partisiipin preesensiä, joka paremmin käännetään tässä suomeksi aikaa ilmaisemattomalla muodolla, esimerkiksi ”lihaan tulemisena”.

Ensimmäisessä kirjeessään Johannes myös puhui Jeesuksen ’tulemisesta’, mutta tässä tapauksessa apostoli käytti partisiipin perfektiä, joka on tarkasti käännettynä: ”Jumalalta tulleen henkeytetyn ilmaisun tunnette tästä: jokainen henkeytetty ilmaisu, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen tulleen lihassa, on Jumalasta.” (1. Joh. 4:2) Siinä Johannes toteaa, että Jeesus oli tullut ihmiseksi lihassa.

Jeesuksesta ei hänen ensimmäisessä tulemisessaan tullut pelkästään lihaa ja verta olevaa ihmistä. Hänestä tuli myös Kristus, Jumalan voideltu. Henkeytyksestä Johannes tiesi, että olisi ja tulisi olemaan ihmisiä, jotka levittävät tästä valheellisia opetuksia. Jotkut saattaisivat kieltää, ettei Jeesus koskaan elänytkään. Toiset saattaisivat myöntää, että Jeesus-niminen ihminen eli, mutta he eivät tunnustaisi sitä, että hänet oli yliluonnollisella tavalla voideltu pyhällä hengellä tulemaan Kristukseksi ja olemaan jatkuvasti Kristus. Sellaiset eksyttävät ajatukset heikentäisivät Jeesuksen Kristuksen osuutta lunastajana ja hänen nykyistä ja tulevaa taivaallista asemaansa. Johannes voi aivan oikein ilmaista tällaiset eksyttäjät ”sellaisiksi jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemista”. – 2. Joh. 7.

Vastaisesta ’tulemisesta’ Jeesus itse selitti, ettei hän toisessa tulemisessaan olisi lihassa ihmisten nähtävänä. Hänet herätettiin kuolleista henkenä, eikä hän enää olisi lihaa ja verta oleva ihminen. (Joh. 14:18–22; 1. Piet. 3:18; 1. Kor. 15:45) Tämän tähden Jeesus kertoi seuraajilleen monista näkyvistä todisteista, joiden avulla he voisivat todeta hänen näkymättömän läsnäolonsa. – Matt. 24:3–14.

● Miksi puunkanto kuningas Nebukadnessarin unessa sidottiin kaksilla kahleilla?

Nebukadnessar sai profeetallisen unen suunnattomasta puusta, joka kaadettiin ja sidottiin. Kannosta sanotaan: ”Jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa . . . ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa.” – Dan. 4:20, 12.

Profeetta Daniel selitti, että ensimmäisessä sovellutuksessaan tämä uni merkitsi sitä, että Nebukadnessar poistettaisiin hallitusasemastaan seitsemäksi ajaksi (ilmeisesti seitsemäksi vuodeksi). Me ymmärrämme tämän unen soveltuvan myös pakanain hallitusvallan ”seitsemään aikaan”, joiden kuluessa Jehova ei käyttäisi kaikkeudensuvereenisuuttaan minkään valtakunnan välityksellä, jossa olisi Daavidin sukua oleva hallitsija. Ks. kirjasta Tuleva maailmanhallituksemme – Jumalan valtakunta sivuja 71–89 (engl. 1977, suom. 1978).

Kannon sitomisen tarkoitus oli, ettei ”puu” kasvaisi seitsemään aikaan. Kuten Jobin 14:7–9 osoittaa, normaaleissa olosuhteissa puunkanto voisi versoa ja alkaa jälleen kasvaa; mutta ei tämä. Silloin kun Nebukadnessar sai tämän unen, rauta ja vaski eli kupari olivat lujimpia saatavissa olevia metalleja. (Vrt. Ps. 107:10, 16; Job 40:13.) Siten kannon sitominen rauta- ja vaskikahleilla varmisti kaksinkertaisesti, ettei ”puu” kasvaisi uudelleen, kunnes Jumalan asettaman rajoituksen kahleet poistettaisiin.

[Alaviitteet]