Etsivä löytää!
YKSI syy siihen, miksi Raamatulla on niin laaja levikki, että se on menekkikirja vuosi vuoden jälkeen, on epäilemättä sen ohjeitten perusviisaus. Monien esimerkkien joukosta voitaisiin mainita Matt. 7:7:ssä olevat Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Etsikää [jatkuvasti, Um], niin te löydätte.”
Samalla kun nämä sanat tähdentävät hellittämättömyyttä hyvän etsimisessä, niihin sisältyy myös se ajatus, että me tavallisesti löydämme sen, mitä hellittämättä etsimme. Niinpä jos on luonteemme mukaista etsiä tai odottaa löytävämme ihailtavia ominaisuuksia toisista, niin todennäköisimmin löydämme sellaisia. Jos taas toisaalta olemme asiattomasti epäluuloisia ja etsimme tai odotamme löytävämme huonoja piirteitä toisista, niin todennäköisimmin löydämme niitä. Tämä kaikki on – huomatkaamme – apostoli Paavalin henkeytettyjen sanojen mukaista: ”Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen.” – Tiit. 1:15.
Jehova Jumala antaa meille suurenmoisen esimerkin tässä suhteessa, sillä hän ei arvostelevasti tarkkaile meitä löytääkseen mahdollisimman paljon vikaa meistä. Hän ei ole asiattoman epäluuloinen. Niinpä henkeytetty psalmista kirjoitti: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.” – Ps. 130:3, 4.
Yksi tapaus, joka on kerrottu Raamatussa Jehova Jumalan menettelystä tällä tavalla, on hänen menettelynsä kuningas Joosafatin, Juudan suoramielisen, Jumalaa pelkäävän kuninkaan, suhteen. Tämä kuningas teki kerran tyhmästi sotilasliiton Israelin jumalattoman kuninkaan Ahabin kanssa. Jumala nuhteli häntä sanoen profeettansa Jeehun kautta: ”Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on sinun päälläsi Herran viha.” Mutta kuningas Joosafatin hyvän aikaisemman elämän takia Jumala jatkoi sanoen: ”Kuitenkin on sinussa löydetty myös hyvää, sillä sinä olet hävittänyt aserat [fallospatsaat] maasta ja kiinnittänyt sydämesi Jumalan etsimiseen.” Kuningas Joosafat oli tosin erehtynyt, mutta Jehova Jumala löysi silti hyvää hänestä ja osoitti hänelle sen tähden armoa. – 2. Aikak. 19:2, 3.
On rakkaudellista etsiä hyvää toisista. Se ei merkitse sitä, että me olisimme herkkäuskoisia. Itsekkäät ihmiset, varsinkin liikemaailmassa, ovat valmiit käyttämään hyväkseen toisia, joten Raamatun sananlasku huomauttaakin: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” (Sananl. 14:15) Me hairahtuisimme samoin vakavasti, jos yrittäisimme löytää hyvää Jumalan tuomitsemista teoista ja järjestöistä. (1. Moos. 3:1–5; 1. Tim. 2:14; Room. 1:24–32; 2. Kor. 6:14–18) Mutta jos me jokapäiväisissä suhteissamme tovereihimme, ystäviimme ja sukulaisiimme etsisimme tai odottaisimme löytävämme pahaa toisista, niin se ilmaisisi varmasti kielteisen mielentilan tai luonteenlaadun. Onko sellainen viisasta? Ei suinkaan, sillä niin kuin runoilija kerran sattuvasti huomautti asioista, joiden tarkoitus on miellyttää kauneutensa takia, ”paras ohje onnen löytämiseksi elämässä sekä arvostelun tasapuolisuudeksi on . . . yrittää ottaa selvää siitä, miksi jokin on hyvää, eikä siitä, miksi se on pahaa.” Mutta lopultakaan kukaan ei ole täydellinen.
Vastamyrkky taipumukselle tähyillä pahaa toisissa on epäitsekkyys eli rakkaus. Rakkaus on luottavainen, ja siksi se rakentaa. Se on valmis uskomaan hyvää toisista ja jättää heidät tuomitsematta todisteitten puutteessa, jolleivät he osoittaudu arvottomiksi saamaan luottamustamme. Kristittyjen tulee toimiessaan kristittyjen tovereittensa kanssa erityisesti panna sydämelleen apostoli Paavalin ilmoittamat periaatteet, kun hän kuvailee miten rakkaus toimii, ja menetellä niiden mukaan: ”Rakkaus . . . kaikki . . . uskoo, kaikki se toivoo.” (1. Kor. 13:4, 7) Tämä saa Jehovan todistajat menemään jatkuvasti talosta taloon. Kaikesta tämän maailman epäilyksestä ja materialismista huolimatta he etsivät ja toivovat löytävänsä joitakuita, jotka haluavat oppia enemmän Jumalasta ja Raamatusta. Ja nämä todistajat löytävät mitä etsivät! – Hes. 9:4.
Tämä periaate ei sovellu ainoastaan henkilön asenteeseen hänen ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, vaan se soveltuu myös ihmisen suhtautumiseen kirjojen Kirjaan Raamattuun. Tässäkin ihmiset yleisimmin todennäköisesti löytävät mitä etsivät: kaunista kirjallisuutta, kiinnostavaa historiaa, jaloja periaatteita tai ennen kaikkea muuta Jumalan henkeytetyn sanan. Mutta jotkut suhtautuvat Raamattuun äärimmäisen kriittisesti, ”metsästävät virheitä”, kuten on sanottu. Nämäkin tavallisesti löytävät tai ainakin näyttävät löytävän etsimänsä: näennäisiä virheitä, ristiriitaisuuksia tai epäjohdonmukaisuuksia. Tosin on syntynyt pulmia jäljentäjien tai kääntäjien tekemien erehdysten tai kielen muutosten johdosta. Mutta useimmiten tällaiset pulmat ovat aiheutuneet Raamatun pinnallisesta lukemisesta.
Niinpä eräs vanhahko afrikkalaista syntyperää ja hyvin vähän koulutusta saanut kristitty naishenkilö, joka kulki talosta taloon Bostonin alueella Yhdysvalloissa todistamassa uskostaan, kohtasi Harvardin yliopiston opiskelijan, joka sanoi hänelle, ettei usko Raamattuun, koska se on ristiriitainen. Todistukseksi hän sanoi, että Raamattu osoittaa yhdessä paikassa, että Jeesus ja Johannes Kastaja ovat kaksi eri henkilöä, mutta toisessa kohdassa, että Jeesus oli kuolleista herätetty Johannes Kastaja. Mutta tämä vanhahko kristitty nainen pystyi osoittamaan opiskelijalle, ettei raamatunkirjoittaja Matteus sanonut Jeesuksen olevan kuolleista herätetty Johannes Kastaja, vaan Matteus vain kertoi, että kuningas Herodeksella oli tämä väärä käsitys. – Matt. 14:1, 2.
Miten monta siunausta ja iloa estyykään niiltä, jotka etsivät vääriä asioita, tähyilevät, odottavat tai toivovat löytävänsä virheitä Raamatusta tai heikkouksia ja puutteita naapureistaan, sukulaisistaan tai kristityistä tovereistaan! Kuinka paljon viisaampaa – puhumattakaan siitä, kuinka paljon rakkaudellisempaa – onkaan tähyillä jatkuvasti totuutta ja viisautta Jumalan sanasta ja odottaa löytävänsä ihailtavia ominaisuuksia toisista!
Se on myös oikea, oikeudenmukainen menettelytapa, sillä emmekö me halua toisten suhtautuvan juuri sillä tavoin itseemme? Varmasti! Tähän soveltuu siis jälleen Jeesuksen Kristuksen ohjesääntö: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” – Luuk. 6:31.