Kirkot esittävät Jumalan väärin!
JOS olet yksi niistä 960 miljoonasta ihmisestä, jotka pitävät kristikunnan kirkkoja Jumalan edustajina, niin saatat tyrmistyä sanottaessa suoraan, että ne esittävät hänet väärin. Ehkä et omakohtaisen kokemuksesi perusteella näe, miten näin voisi olla, mutta salli meidän esittää eräitä tosiasioita. Jollet pelkää totuutta, niin harkitse niitä.
Jumalan persoonanimi esiintyy neljän kirjaimen muodossa siinä Raamatun osassa, joka alkujaan kirjoitettiin hepreaksi. Kirkot tietävät, mitä nämä kirjaimet edustavat. Ovatpa ne panneet ne moniin rakennuksiinsakin kautta maailman, kuten esimerkiksi Helsingin Tuomiokirkkoon vastakkaisille puolille. Muita tällaisia kirkkoja ovat Saint Paul’s Chapel New Yorkin kaupungissa, Basilica di San Vittore Varesessa, Italiassa, ja Pariisin vanhin kirkko Saint Germain des Près, muutamia mainitaksemme. Vaikka kirkot tuntevat Jumalan persoonanimen, ne ovat pidättäneet sen ihmisiltä salaamalla sen. Ovatpa he tehneet näin raamatunkäännöksissäänkin.
KORVIKENIMITYKSIÄ
Joka paikassa, missä Jumalan nimeä edustavat neljä heprealaista kirjainta esiintyvät Raamatun Heprealaisissa käsikirjoituksissa, kirkot ovat melkein poikkeuksetta panneet käännöksiinsä sen sijaan arvonimen ”Herra”. Suomen kielessä edustavat hänen nimeään kirjaimet JHVH. Miten voit saada tästä sanan Herra? Se ei etäisestikään muistuta Jumalan persoonanimeä, joka on, kun vokaalit lisätään, Jehova tai niin kuin jotkut mieluummin sanovat Jahve.
Kirkkojärjestöt toimittivat esimerkiksi suomalaisen Uuden kirkkoraamatun, Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen (engl.) ja katolisen Douay-käännöksen (engl.). Suomalaisessa Uudessa kirkkoraamatussa nimi Jahve esiintyy ainoastaan kaksi kertaa, 2. Moos. 3:14:n ja 6:3:n alaviitteissä. Kuningas Jaakon käännös kääntää Jumalan nimen Jehovaksi ainoastaan neljä kertaa itsenäisenä ja vain kolmesti jonkin paikan tai alttarin nimen yhteydessä niistä yli 6 800 kerrasta, jotka tätä nimeä edustavat kirjaimet esiintyvät hepreaksi. (2. Moos. 6:3; Ps. 83:19; Jes. 12:2; 26:4; 1. Moos. 22:14; 2. Moos. 17:15; Tuom. 6:24) Douay-käännös ei käännä sitä Jehovaksi kertaakaan. Kaikki kolme käyttävät erotusta tekemätöntä arvonimeä ”Herra” tai ”Jumala” hänen nimensä asemesta, muuttaen siten sen, mitä Raamattu alkukielillään todellisuudessa sanoo. Vaikka katolinen kirkko pitää kansan tietämättömänä Jumalan nimestä, niin se tunnustaa tämän nimen tietosanakirjassaan The Catholic Encyclopedia. Sen vuoden 1910 painoksen 8. osan sivulla 329 sanotaan: ”Jehova, Jumalan erisnimi Vanhassa testamentissa.”
Vaikkei ”Jehova” ehkä olekaan heprealaisten alun perin lausuma nimen muoto, niin se ei ole pätevä peruste sen käyttämättömyydelle. Nimi ”Jehovah” [suom. muoto ”Jehova”, koska loppu-h ei lausuttaessa kuulu, ks. kuitenkin myös 2. Moos. 6:3, Väl] sisältää Jumalan nimeä heprean kielessä edustavat neljä kirjainta ja on kauan ollut tunnettu hänen persoonanimenään. Se erottaa hänet miljoonista ihmistekoisista jumalista, mm. Intian 330 miljoonasta jumalasta, mutta näin ei voida sanoa yleisestä arvonimestä ”Herra”. Vaikka kirkot hylkäävät nimen Jehova väittäen, ettei se ole Jumalan nimen täsmällinen hepreankielinen muoto, niin ne käyttävät epäjohdonmukaisesti erisnimeä Jeesus, vaikkei sekään ole Jumalan Pojan nimen täsmällinen hepreankielinen eikä kreikankielinen lausumistapa. Salatessaan Jehovan nimen ja korvatessaan sen arvonimillä kirkot esittävät hänet väärin saaden hänet näyttämään nimettömältä.
ESITETTY VÄÄRIN KOLMINAISUUTENA
Ikään kuin tämä halpamaisuus ei riittäisi, kirkot ovat esittäneet tosi Jumalan väärin käsittämättömänä kolmiyhteisenä Jumalana, jossa on kolme persoonaa yhdessä. He puhuvat hänestä ”kolmiyhteisenä Jumalana” eli ”Pyhänä Kolminaisuutena”. Kun tutkit Raamattuasi, et löydä yhtäkään mainintaa sanasta ”kolminaisuus” tai mitään lausuntoa siitä, että kaikkivaltias Jumala olisi kolme tasavertaista ja yhtä iankaikkista persoonaa, niin kuin kirkot väittävät. Se, mitä löydät sieltä, on selvästi ristiriidassa niiden kanssa ja tekee niiden kolminaisuusopista valheen.
Oppinsa tueksi kirkot väittävät eräitten lausuntojen Raamatussa antavan ymmärtää, että Jumala on kolme persoonaa yhdessä. Kun hän sanoo 1. Moos. 1:26:ssa esimerkiksi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”, niin kirkot väittävät, että monikon ”tehkäämme” käyttäminen viittaa kolmeen persoonaan yhdessä Jumalassa, vaikkei tuo jae ilmaise, miten monta persoonaa sillä sanalla tarkoitetaan. Ne vääristelevät itsepäisesti tämän raamatunkohdan lempioppiinsa soveltuvaksi. Se, jolle Luoja todellisuudessa puhui, oli hänen ensimmäinen luomuksensa, hänen ainosyntyinen Poikansa, kuten Raamattu todistaa Kol. 1:15, 16:ssa (Um): ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, koska hänen välityksellään luotiin kaikki muu taivaissa ja maan päällä.” Tuo mahtava Henkipoika oli Jehovan mestarityöntekijä. On johdonmukaista, että kaikkivaltias Jumala puhui tälle henkiluomukselle eikä vain itselleen.
Toinen raamatunpaikka, jonka kirkot vääristelevät saadakseen sen näyttämään tukevan kolminaisuutta, on Joh. 10:30, missä Jeesus sanoo: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” He väittävät Jeesuksen todistaneen, että hän on Jumala, mutta niinkö hän todellisuudessa sanoi? Verratessamme Joh. 10:30:tä Joh. 17:20, 21:een käy ilmeiseksi, ettei Jeesus lainkaan sanonut niin. Hän puhuu jälkimmäisissä raamatunkohdissa niistä, jotka uskovat häneen, että he ovat yhtä hänen ja Isän kanssa. Jeesus puhui ilmeisesti tarkoituksen ykseydestä eikä jumaluuden ykseydestä.
Monet kirkot menevät niin pitkälle, että esittävät väärin Jumalan uhraavan itsensä ihmiskunnan lunastukseksi. Erään amerikkalaisen benediktiiniläisnunnaluostarin toimittaman katolisen julkaisun nimessä on seuraava Raamatun vastainen väite: ”Jumala itse uhrimme”. Ja Mormonin Kirja tekee samanlaisen väitteen Alman kirjan 42:15:ssä: ”Jumala itse sovittaa maailman synnit.” Tämä iankaikkisen Jumalan törkeä väärinesitys johtuu siitä valheesta, että Jeesus on Jumala. Mormonin Kirja vie tämän valheen siihen pisteeseen, että antaa Jeesuksen Kristuksen sanoa Eterin kirjan 4:12:ssa: ”Minä olen Isä.”
Jeesus Kristus julisti läpi evankeliuminpalveluksensa olevansa Jumalan Poika eikä Jumala. Hän ei sanonut mitään siitä, että olisi osa kolmiyhteisestä Jumalasta, eivätkä Raamatun kirjoittajatkaan sanoneet. Sen sijaan että hän olisi väittänyt olevansa tasavertainen Isänsä kanssa, hän sanoi: ”Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Tämä eriarvoisuussuhde Isään ei muuttunut hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseen kohoamisensakaan jälkeen. Tämä osoitetaan 1. Kor. 11:3:ssa ja 15:28:ssa, missä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen osoitetaan olevan Isän alainen.
Jeesus puhui Isästään Jumalanaan sanoessaan eräälle seuraajalleen: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17) Hän palvoi samaa Jumalaa kuin hänen seuraajansakin. Hän rukoili Jumalaansa Jehovaa ollessaan kuolemaisillaan kidutuspaalussa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” – Matt. 27:46.
Kuten nämä raamatunpaikat selvästi osoittavat, kristikunnan kirkot valehtelevat sanoessaan, että Jeesus Kristus on Jumala ja että Jumala tuli maan päälle ja kuoli pelastaakseen ihmiset. Ne esittävät Luojan törkeästi väärin väittäessään, että hän on kolmen persoonan yhdessä persoonassa muodostama kolmiyhteinen Jumala, tehden hänestä siten samanlaisen kuin pakanat sanovat jumalistaan. Ne epärehellisesti vääristävät raamatunkohtia saadakseen näyttämään siltä, että ne tukevat niiden oppia. Kun otamme huomioon, miten kirkot täten esittävät tosi Jumalan ja hänen nimensä väärin, niin miten ne voisivat olla hänen edustajiaan? Uskotko sinä vilpittömästi voivasi miellyttää totuuden Jumalaa kuulumalla moisiin järjestöihin? – Ilm. 18:4.