Konventit ovat lapsiakin varten!
”NÄKY, jota on mahdoton kuvailla”, sanoi muuan reportteri siitä. ”Lapsia säteilevine kasvoineen, nuoruutta ja sydämellistä iloa.” Tämä tilaisuus oli erikoiskokous Jehovan todistajain kansainvälisessä konventissa St. Louisissa Missourissa Yhdysvalloissa vuonna 1941, jolloin noin 15 000 5–18-vuotiasta nuorta nousi seisomaan paikallaan suuren kuulijakunnan edessä ja suostui osallistumaan Valtakunnan sanoman levittämiseen toisille. He saivat kukin ilmaiseksi kirjan Lapset.
Huomaatko, että se joukko on nyt 32–45 vuoden iässä, monet heistä isiä ja äitejä, joilla on perhevastuu? Ja näiden lisäksi on samassa ikäluokassa joukko muita isiä ja äitejä, jotka ovat auttaneet Valtakunnan evankeliuminpalvelijoiden joukon paisumaan maailmanlaajuisesti yhteensä määrään, joka on nyt melkein yksitoista kertaa niin suuri kuin vuoden 1941 luku 106 137. Eräs tapa, millä tämä vastuuntuntoisten, kristittyjen vanhempien joukko osoittaa kypsyytensä, on se, että se pitää rakkaudellista huolta lastensa hengellisestä hyvinvoinnista.
Tämä erikoishuolenpito ja jumalinen hoivaaminen saattaa hyvin sisältää heidän läsnäolonsa valitsemassaan vuoden 1969 konventissa – läsnäolon rikkoutumattomana perheryhmänä. Miksi ei? Eikö ole totta, että konventtien ohjelmat on ihastuttavasti suunniteltu hyödyllisiksi nuorille ja vanhoille? Ja eikö ole hyvin tunnettua, että näissä konventeissa lavalla esitetyt raamatulliset näytelmät ovat antaneet suunnattoman sysäyksen lapsille ja nuorille?
HYÖTY LAPSILLE
Konventeissa olo osoittautuu aina mitä hyödyllisimmäksi nuorille. He huomaavat, ettei Jehova Jumalan palveleminen ole aikuisten yksinoikeus, että todellisuudessa on paljon lapsia, jotka ovat kovin kiinnostuneita valtakunnansalin kokouksista, raamatuntutkistelusta ja kenttäpalveluksesta talosta taloon. Sen vaikutukset, mitä he havaitsevat ja kuulevat tehtävän ja sanottavan lavalla, ovat usein kauaskantoiset. Ottakaamme esimerkiksi sen naisen tapaus, joka tuli pyytämään jotakuta johtamaan raamatuntutkistelua heidän kotiinsa. Miksi? Yksi hänen pikkutytöistään oli uteliaisuudesta mennyt vuonna 1966 käymään erääseen konventtiin ja tuli kotiin niin haltioissaan siitä, mitä oli nähnyt ja kuullut, että äidin täytyi ottaa selvää, mitä se kaikki oikein oli.
Toinen seikka: lapset tapaavat konventissa toisia nuoria, jotka ovat jo lähteneet kokoajanpalvelukseen tienraivaajiksi. He kuulevat välittömästi näiden kokemuksia, heitä sykähdyttävät kertomukset lampaankaltaisten ihmisten löytämisestä ja heidän kaitsemisestaan rakkaudellisesti Herran lammastarhaan eli järjestöön. Heidän nuori mielensä alkaa kääntyä myönteiseksi tälle arvokkaimmalle kutsumukselle, tienraivauspalvelukselle. Totisesti kannattaa saattaa lapset sellaisten tovereitten vaikutuksen alaisuuteen!
Joistakin vanhemmista saattaa tuntua, etteivät heidän teini-ikäiset tai nuoremmat lapsensa osoita kylliksi kiinnostusta Raamatun sanomaan, jotta heitä kannattaisi ottaa konventtiin. Mutta konventti voi olla juuri se, mitä he tarvitsevat! Eräässä tapauksessa ei muuan teini-ikäinen tyttö halunnut olla mukana raamatuntutkistelussa, jota johdettiin hänen äidilleen. Mutta häntä kehotettiin lähtemään konventtiin. Hän lähti ja oli niin yllättynyt näkemästään ja kuulemastaan, että kiinnostui heti tutkimiseen ja valtakunnansalin kokouksiin. Jo kuuden kuukauden kuluttua hän aloitti saarnaamispalveluksen ovelta ovelle. Hän todistaa nyt tehokkaasti myös koulutovereilleen.
KAIKKIEN TÄYTYY SUUNNITELLA
Jotta perheenne voisi nauttia konventin siunauksista yhdessä, on tehtävä suunnitelmia. On valittava konventtipaikka ottaen huomioon konventtipäivät sekä vanhempien niin kuin lastenkin saatavissa olevat loma-ajat. Työnantajien kanssa on tehtävä järjestelyt etukäteen. Mutta ehkä on vielä tärkeämpää, että perheen raha-asiat suunnitellaan niin, että matka voidaan maksaa. Tarvittavien varojen kokoaminen on varmasti vähemmän vaikeaa, jos se aloitetaan hyvissä ajoin etukäteen ja sitä noudatetaan uskollisesti materialistisen maailman kiusauksista huolimatta.
Lapsetkin voivat auttaa tässä asiassa. Hehän osoittaisivat todella puolestaan arvostusta, jos he jollain lailla huolehtisivat siitä, miten perhe voi selviytyä taloudellisesti. Maailmallisilla lapsilla ei ole tällaista arvostusta, ja he pyytävät jatkuvasti vanhemmiltaan lisää ja lisää ilman tosi kiitollisuutta. Jumaliset nuoret suhtautuvat asiaan eri lailla. He katsovat sitä tasapuolisesti. He ajattelevat, mitä asiaan sisältyy, ja pyrkivät keventämään rakastavien vanhempien taakkaa.
Australiasta tulleitten raporttien joukossa tuli esimerkiksi tieto, että eräs 11-vuotias nuorukainen nousi joka aamu kello viideltä keräämään pulloja ennen kouluunmenoa ja myi sanomalehtiä iltaisin, leikkasi ruohokenttiä ja suoritti muitakin tehtäviä naapureille ansaitakseen matkarahansa konventtikaupunkiin. Jottei olisi ollut huonompi, hänen 9-vuotias sisarensa kasvatti kukkia ja myi niitä sekä suoritti erilaisia tehtäviä naapureille. Nämä nuoret tiesivät, että konventissa oli heille siunauksia, eivätkä he pitäneet itsestään selvänä, että heidän vanhempansa kykenisivät vastaamaan kokonaan matkan kustannuksista.
Myös Panamassa vuonna 1966 alkoi eräs pieni 5-vuotias poikanen poimia papuja kuukausia etukäteen voidakseen jonkin verran helpottaa vanhempiensa taakkaa, mikä heillä oli hänen matkastaan konventtikaupunkiin. Se on todella ihmeellinen todistus nuoren mielen arvostuksesta!
Surinamissa oli nuori tyttö, joka oli innostunut pääsemään konventtiin. Mutta miten? Hän teki työtä eräälle naishenkilölle, mutta hänen piti viedä kaikki ansionsa kotiin auttaakseen perhettä juoksevien kulujen maksamisessa. Tuo naishenkilö pyysi häntä etsimään jonkun pesemään hänen autonsa. Tyttö tarjoutui itse tekemään sen, ja rouva tarjosi hänelle markan työstä. Tyttö teki sen niin perusteellisesti, että rouva ei ainoastaan antanut hänelle säännöllisesti tätä tehtävää, vaan myös kaksinkertaisti hänen tavallisen palkkansa. Ja kun työnantaja sai tietää, miksi tyttö halusi lisärahaa, niin hän suostui hoitamaan tytön rahoja, jotta ne olisivat turvassa ja saatavissa, kun tuli aika maksaa konventtimatka.
Vielä eräs esimerkki siitä, mitä konventissa olo vaikuttaa nuoriin, on Tokion yliopistossa kolmatta vuotta lakia opiskelevan ylioppilaan kokemus. Todistajat tapasivat tämän nuoren miehen levittäessään lehtiä, ja hän sai kuulla tulevasta konventista. Koska hän oli lomalla silloin, niin hän päätti tulla konventtiin. Kokemus teki häneen syvän vaikutuksen, ja hän tutki itsekseen useita Seuran julkaisuja, järjesti raamatuntutkistelun pidettäväksi itselleen ja alkoi sitten käydä säännöllisesti kokouksissa. Kaksi kuukautta ensimmäisen tapaamisen jälkeen hänet kastettiin. Kun hän suoritti loppututkintonsa, niin hänestä ei tullut lakimiestä vaan ”hyvän uutisen” kokoajansaarnaaja.
PERHEEN YHDESSÄOLO
Kun konventissa olo liittyy koko perheen lomaan, niin kuinka unohtumaton tilaisuus siitä voikaan tulla kaikille! Uudessa seurassa ja uudessa ympäristössä perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden tunne voimistuu. Näillä jäsenillä on joka päivä paljon kerrottavaa toisilleen päivän tapahtumista, kohtaamistaan ihmisistä, kuulemistaan kokemuksista ja ennen kaikkea konventin ohjelmista, joista he ovat saaneet hyötyä. Ja tätä jatkuu päivä toisensa jälkeen vielä sittenkin, kun he ovat palanneet tavanomaiseen elämäänsä kotona.
Tällaiseen perhelomaan voi sisältyä muitakin yhdessä nautittuja iloja. Ehkä olisi tilaisuus telttailla joitakin päiviä maaseudulla tutkien Jumalan luomakunnan kauneuksia. Tai saattaisi olla mahdollista viettää joitakin päiviä meren rannalla, jos perheen koti on sisämaassa. Tai perhe voisi käydä historiallisilla paikoilla, missä historiallisia tietoja voidaan niin helposti painaa mieleen. Ehkäpä voitaisiin myös järjestää niin, että perhe todistaisi jollain alueella, joka on täysin erilaista kuin kotialue.
Piirikonventissa olosta perheryhmänä voi olla useita erinomaisia seurauksia. Nuoret ja vanhat huomaavat, että heidän arvostuksensa teokraattisessa järjestössä omaamaansa paikkaa kohtaan on syventynyt. Jokainen edistyy näkemään selvemmin vastuunsa toisia kohtaan – joko vanhempiaan, lapsiaan, Jumalan seurakuntaa tai Jehovaa itseään kohtaan. Lapset ja nuoret samoin kuin aikuisetkin voivat hyötyä avartuvasta näkemyksestä, kun he tulevat tuntemaan muiden maitten ihmisiä ja saavat tuntuman nykyään suoritettavaan ”hyvän uutisen” todella maailmanlaajuiseen saarnaamiseen.
Eivätkö konventit ole todella lapsiakin varten?