Lukijain kysymyksiä

● Olemme saaneet melkoisen joukon kysymyksiä naineilta henkilöiltä, jotka tiedustelevat sukupuoliasioita niiden katsantokantojen johdosta, joita maailmalliset lähteet laajalti ovat julkaisseet. Nämä kysymykset ovat koskeneet sukupuolisuhteita, syntyvyyden säännöstelyä, sterilisaatiota ja aborttia. Me selitämme tässä näitä asioita siinä määrin kuin näemme olevamme siihen valtuutettuja.

Avioliitto on alkuisin jumalallisesta lähteestä, Jehova Jumalasta. Ihmisen Luoja varasi vaimon täydennykseksi Aadamille. Tapahtuiko tämä vain henkistä toveruutta varten, ilman miehen ja vaimon välistä sukupuolielämää? Ei Raamatun mukaan. Se sanoo Jumalan neuvoneen ensimmäistä paria: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” – 1. Moos. 1:28.

Tämä auttaa meitä näkemään, miten Jehova itse suhtautuu avioliittoon. Sen ensisijaisena tarkoituksena on suvun jatkaminen eli lasten synnyttäminen. (1. Moos. 1:28; 2:18) Tämän ei pitänyt tapahtua neitseellisen lisääntymisen tietä munasolun kehittyessä hedelmöitymättä, vaan Jumalan ohjeitten noudattaminen teki välttämättömäksi sukupuolisuhteet miehen ja hänen vaimonsa välillä. Tätä puhdasta ja miellyttävää läheistä suhdetta ei sen tähden tule pitää vääränä eikä alhaisena. Se on kunniallinen ja pyhä, keino ihmiselämän siirtämiseksi edelleen. Raamattu osoittaa kuitenkin selvästi, että kristittyjen keskuudessa täytyy sukupuoliyhteys rajoittaa aviomiehen ja hänen vaimonsa väliseksi. Luoja tuomitsee sukupuolisuhteet tämän piirin ulkopuolella: ”Haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” – Hepr. 13:4.

Kun tiedetään, että aviosuhteet tyydyttävät myös intohimoja, niin jotkut ovat kuitenkin tiedustelleet eräitä sukupuolisuhteisiin liittyviä tapoja. Meidän on ollut vastattava, että ulkopuolisten asia ei ole määrätä, mitä avioparin on tehtävä tässä avioliittonsa yksityiselämää koskevassa suhteessa.

Jumala varasi miehen ja naisen sukupuolielimet käytettäviksi jalon määräyksen ”olkaa hedelmälliset ja lisääntykää” toteuttamiseksi. Meidän ei tarvitse kuvailla, miten nämä elimet myötävaikuttavat tässä tarkoituksessa. Niiden rakenne on aivan ilmeinen. Naineet henkilöt ymmärtävät, miten ilmeisellä tavalla miehen sukupuolielin sopii hänen vaimonsa synnytyskanavaan suvun lisäämisen vakavan tarkoituksen hyväksi.

Kuitenkin jotkut ovat väittäneet, että mikä tahansa miehen ja vaimon välinen teko on ehdottomasti sallittu. Raamatussa ei kuitenkaan tueta tätä katsantokantaa. Raamattu mainitsee ”luonnollisen yhteyden naispuolen kanssa” puhuessaan Room. 1:24–32:ssa miehistä ja naisista, jotka harjoittivat moraalittomia sukupuolitekoja, kuten lesbolaisuutta ym. homoseksualismia. Näin ollen se osoittaa, että Jumala ei hyväksy tuollaista suvunjatkamiselinten luonnotonta käyttöä himokkaan halun tyydyttämiseksi sukupuolisen kiihotuksen saamiseksi. Tämä koskee myös aviopareja; heidän ei tule vääristellä ”luonnollista yhteyttä naispuolen kanssa”. Maan lakikin tukee monin paikoin tätä tehden tietyt miehen ja vaimon väliset teot laittomiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloista mainitsi Time-lehti 8.8.1969: ”Pederastia yms. on laitonta lähes joka osavaltiossa puolisoidenkin kesken.” (Niiden, jotka eivät tiedä, miten tuollaisia luonnottomuuksia harjoitetaan, pitäisi olla kiitollisia siitä, sillä Jehova Jumala vaatii kristittyjä olemaan ”pahuudessa . . . lapsia”. – 1. Kor. 14:20.)

Ottaen huomioon aviomiehen ja -vaimon keskinäiset tarpeet heidän aviolliset suhteensa ovat tapa, millä he ilmaisevat hellää rakkautta ja syvää kiintymystä toisiaan kohtaan. Olisiko tämän mukaista itsekkäästi pyytää puolisoaan osallistumaan suvunjatkamiselinten häpäisyyn menettelemällä tavalla, minkä puoliso havaitsisi vastenmieliseksi, vain tyydyttääkseen omia tunteitaan? Olisiko se hellää, rakkaudellista käytöstä? Kukaan tervehenkinen ihminen ei häpäisisi omaa ruumistaan eikä vaimonsa ruumista eikä pakottaisi sitä vastenmieliseen käyttäytymiseen. Raamattu puhuu miehestä ja vaimosta yhtenä lihana. (Ef. 5:28–31) Pyytäisikö siis tervehenkinen ja rakkaudellinen mies tai vaimo sellaisia sukupuolitekoja, joita toinen puoliso pitäisi aiheellisesti luonnottomina ja inhottavina? Ilmeisestikään eivät Raamatun periaatteet pidä valtaa puolison ruumiiseen rajattomana eikä yhdentekevänä asiana. – 1. Kor. 7:1–5; Sananl. 5:15–19.

Jotkut ajattelevat toisinaan, että itsehillintä sukupuoliasioissa on välttämätön naimattomalle henkilölle, mutta kun ollaan naimisissa, niin sitä ei tarvita. Tämä katsantokanta ei ole kuitenkaan oikea. Itsehillintä on hengen hedelmä, ja sen tulee ilmetä ihmisen kaikissa toimissa. (Gal. 5:22) Se seikka, että miehellä on tavallisesti suurempi sukupuolinen halu, antaa ymmärtää, että hänen on osoitettava suuremmassa määrin itsehillintää, vaikka hänen vaimonsa rakkaudellisesti haluaakin tyydyttää häntä. Miehen tulee ’antaa hänelle kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle’. (1. Piet. 3:7, Um) Ja hän voi osaksi tehdä tämän ymmärtämällä, että vaimo on luonnostaan sukupuolisesti erilainen kuin hän. Eläessään vaimon kanssa ”taidollisesti” miehen ei pidä ajatella ainoastaan nopeaa itsensä tyydyttämistä miten ja milloin hän vain haluaa, vaan hänen tulee olla huomaavainen vaimoaan kohtaan sekä ruumiin että tunne-elämän huomioon ottaen.

Me emme voi kuitenkaan mennä sukupuolisuhteiden ollessa kysymyksessä edellä olevaa esitystä pitemmälle. Aviopuolisoiden itsensä täytyy rakkaudellisesti, kunnioittaen ja epäitsekkäästi ratkaista mitä tekevät. He voivat pitää mielessään itsehillinnän tärkeyden ja että ”autuaampi on antaa kuin ottaa”. – Apt. 20:35.

Tähän asiaan liittyy syntyvyyden säännöstely. Kuten alussa mainitsimme, avioliiton päätarkoitus on suvun jatkaminen Raamatun mukaan. Uskomme varmasti, että lapset ovat siunaus eli, kuten Ps. 127:3 sanoo: ”Kohdun hedelmä on anti.” Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että kaikkien kristittyjen velvollisuus on mennä avioliittoon ja kasvattaa lapsia? Onko Jumalan palvelijoiden nykyään henkilökohtaisesti sovellettava neuvoa, jonka Jumala antoi Nooalle ja hänen pojilleen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”? – 1. Moos. 9:1.

Ei, Raamattu ei sano tämän olevan velvollisuus nykyään. Jeesus itse osoitti, että eräät opetuslapset halusivat välttää avioitumista ”taivasten valtakunnan tähden”. (Matt. 19:10–12) Ja apostoli Paavali selitti henkeytettynä nimenomaan, että naimattomuus suo suuremman vapauden palvella Herraa. (1. Kor. 7:32–34, 38) Jotkut avioituneetkin kristityt ovat päättäneet rajoittaa perheensä kokoa syntyvyyden säännöstelyllä saadakseen suuremman vapauden palvella Jumalaa tai terveydellisistä tai taloudellisista syistä. Raamattu ei suoranaisesti käsittele syntyvyyden säännöstelyä, joten kukin aviopari voi harkita edellä mainittuja kohtia ja tehdä omat johtopäätöksensä. Ne, jotka yrittävät välttää lapsia nykyään, eivät riko mitään Jumalan kristityille antamaa käskyä, eivätkä nekään, joilla on nyt jälkeläisiä, menettele sopimattomasti hankkiessaan lapsia. – Gal. 6:5.

On monia syntyvyydensäännöstelymenetelmiä. Meidän asiamme ei raamattuseurana ole suositella tai kannattaa mitään niistä. Jos aviopari haluaa noudattaa syntyvyyden säännöstelyä – ja korostakaamme, että tämä on kokonaan henkilökohtaisesti ratkaistava – niin sen on päätettävä miten se sen tekee. Jotkin hedelmöitymistä ehkäisevät menetelmät voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia elimistölle. Se tulee sen tähden ottaa huomioon. Toinen arvioitava näkökanta on, voisiko jokin nimenomainen menetelmätapa jollain tavalla rikkoa kristillisiä periaatteita vastaan.

Esimerkiksi tiedemiehet eivät itse ole varmoja siitä, millä tavalla kohdunsisäinen laite (IUD), jota myös kutsutaan muovispiraaliksi tai -kierukaksi, toimii. Eräs Yhdistyneitten Kansakuntien Maailman terveysjärjestön raportti vuodelta 1968 sanoi: ”Sitä, vaikuttaako IUD naisessa hedelmöitymiseen vai ei, ei ole sitovasti osoitettu. . . . Havainnot toisissa lajeissa viittaavat siihen, että muna- ja siittiösolun yhtymisen [hedelmöitymisen] estyminen munatorvessa ei ole selitys IUD:n käytön aikaiseen hedelmättömyyteen nisäkkäillä.” (Technical Report Series No. 397, s. 11) JOS tämä laite sallii hedelmöitymisen mutta keskeyttää hedelmöityneen munasolun kehityksen jossain myöhemmässä vaiheessa, niin se merkitsisi samaa kuin abortti Raamatun kannalta katsoen. (Aborttia tarkastellaan myöhemmin.) Me Seurana emme ole suorittaneet kokeita IUD:llä, joten emme voi sanoa mitään suuntaan emmekä toiseen. Asianomaisen avioparin on punnittava vaikuttavat seikat ja oltava halukkaat kantamaan Jumalan edessä vastuu ratkaisustaan.

Eräs hedelmöitymistä ehkäisevä toimenpide, jolla on paljon kannattajia maailmassa, on vapaaehtoinen sterilointi. On keksitty kirurgisia leikkauksia, joilla mies tai nainen voidaan tehdä hedelmättömäksi syntyvyyden säännöstelemiseksi. Toisinaan näitä leikkauksia sanotaan ”tilapäisiksi”, koska väitetään, että ne voidaan peruuttaa. Mutta tosiasiaksi jää, että niiden ilmoitetun 4 prosentin kohdalla, jotka hakevat tällaista peruutusta, vähemmän kuin puolet peruutuksista onnistuu, ja silloinkin on naisilla poikkeuksellisia vaaroja myöhempien raskaudentilojen suhteen. Eräs kirjoittaja huomauttikin sen tähden hyvällä syyllä, että ”sterilointia täytyy pitää pysyvänä, peruuttamattomana toimenpiteenä”. (Me tarkoitamme tietysti leikkausta, jonka tarkoituksena on sterilointi, emmekä leikkausta jonkin sairastuneen kudoksen, esim. kohtusyövän, poistamiseksi. Jälkimmäisessä tapauksessa suvunjatkamiskyvyn menetys voi olla surullinen ja mahdollisesti väistämätön seuraus, mutta leikkauksen tarkoitus ei ole se.)

Mikä on raamatullinen näkemys steriloinnista, kutsuttakoonpa sitä ”tilapäiseksi” tai ei? Jumala ei sallinut sterilointia israelilaisten keskuudessa. Päinvastoin hän kielsi kansaansa tekemästä eunukkeja sanoen: ”Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan.” (5. Moos. 23:1) Hän antoi edelleen lakeja, jotka suojelivat suvunjatkamiskykyä. Jos vaimo vaaransi jonkun miehen suvunjatkamiskykyä tappelussa, niin häntä rangaistiin ankarasti teostaan. – 5. Moos. 25:11, 12.

Kristityt eivät tosin ole Mooseksen lain vaatimusten alaisia. (Room. 6:14) Mutta jos joku haluaa todella tietää, mitä Jumala ajattelee steriloinnista, niin edellä olevat tiedot ovat ainoat vihjeet, mitkä meillä on Raamatussa. Hengellisesti kypsät arvostavat syvästi Jumalan katsantokannan oivaltamista voidakseen ohjata askeleensa sen mukaan. Joistakuista sterilointi voi tosin näyttää menetelmältä, mikä vaatii vähemmän itsehillintää tai minkä avulla vältettäisiin terveydeltään heikon vaimon raskaudentilaan liittyvät vaarat, mutta pane merkille Psalmista 143:10 kuvastuva asenne: ”Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.” Kypsät kristityt ilmaisevat nykyään tämän saman asenteen tehdessään ratkaisujaan.

Eräs tähän tarkasteluun sopiva viimeinen seikka on abortti. Maailma huutaa yhä äänekkäämmin aborttilakien uudistamista. Sen puoltajat sanovat usein, että abortit pitäisi laillistaa, kun laillistettu lääkäri ”uskoo, että on suuri vaara, että raskaudentilan jatkuminen vahingoittaa pahasti äidin ruumiillista tai henkistä terveyttä tai että lapsi syntyy ruumiillisessa tai henkisessä suhteessa vakavasti vajavaisena”, tai jotain tämän tapaista. Emme asetu puolelle emmekä toiselle tässä laillisessa asiassa, mutta voimme selittää mitä Raamattu sanoo siitä kysymyksestä, onko abortti luvallinen kristitylle.

Perustavaa tässä kysymyksessä on Raamatun kanta, että elämä on Jumalalta saatu lahja ja on pyhä. Jehova kielsi murhan eli toisen ihmisen hengen riistämisen sekä Nooalta vedenpaisumuksen jälkeisen ihmissuvun kantaisänä että Israelin kansalta. (1. Moos. 9:5, 6; 2. Moos. 20:13) Mutta milloin ihmiselämä alkaa? Teologit ja tiedemiehet ovat kiistelleet tästä asiasta puoleen ja toiseen. Mutta kristitylle on tärkeä Jehovan kanta.

Mooseksen kautta annetun Jumalan lain mukaan pidettiin kehittyvää ihmissikiötä elämänä eli sieluna. Jumala sanoi: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä . . . Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä [sielu sielusta, Um].” (2. Moos. 21:22, 23) Huomaa, että Jumala ei sanonut tämän soveltuvan vasta, kun tietty määrä raskausviikkoja olisi kulunut. Jos vaimo oli hedelmöitynyt ja oli raskaana, niin teko, joka johti hänessä kehittyvän lapsen tappoon – lapsen, joka olisi aikanaan normaaleissa olosuhteissa elänyt erillisenä sieluna – oli murha.

Näin ollen abortti vain siksi, että päästäisiin lapsesta, jota ei haluta, on samaa kuin tahallinen ihmishengen riistäminen. (1. Joh. 3:15) Sama pitää paikkansa, kun tulee kysymykseen abortin tekeminen siksi, että lääkäri teorioi, että jos raskaudentilan sallitaan jatkua täyteen määräänsä, niin se on vahingollista äidin terveydelle tai hengelle.a On hyvä muistaa, että lääketieteelliset mielipiteet ovat vain mielipiteitä, olkootpa ne perusteltuja miten vilpittömästi tahansa. Uutistoimisto UPI:n ilmoituksen mukaan eräällä vaimolla Hullissa Englannissa oli niin vakava sydänvaiva, että hänen piti turvautua sähkökojeeseen kiihottaakseen sydäntään. Hänen tultuaan raskaaksi lääkärit sanoivat, että ”synnytysrasitukset olisivat liikaa”. He neuvoivat häntä ottamaan abortin. Hän kieltäytyi kuitenkin abortista ja etsi lääkärinapua säilyäkseen hengissä. Lopulta hän synnytti terveen tyttären, ja pitäen vastasyntynyttä lasta käsivarsillaan hän sanoi: ”Hän oli riskin arvoinen.”

Jokaiseen ihmisen raskaudentilaan liittyy vaaroja epätäydellisyyden takia. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jumala on luvannut asiainmuutoksen tulevaisuudessa, kun hän asettaa ennalleen ihmisen täydellisyyden ja terveyden, vieläpä herättäen kuolleista ne, jotka ovat olleet uskollisia hänelle. On näin ollen varmasti viisasta nykyään tehdä voitavansa säilyttääkseen sen elämän ja terveyden, mikä kullakin on, mutta välttää tekemästä mitään, mikä johtaisi sen toivon menetykseen, joka ihmisellä on ikuisesta elämästä täydellisyydessä. – Matt. 16:25–27; Ilm. 21:8.

Mainitkaamme lopuksi, että me ymmärrämme syntyvyyden säännöstelyn ja aviosuhteitten kysymyksessä ollessa olevan monia henkilökohtaisia katsantokantoja. Emme ole yrittäneet käsitellä niitä kaikkia emmekä aiokaan käsitellä. Tämän tarkastelun tarkoitus on esittää mitä löydämme Raamatusta. Jotkut saattaisivat haluta meidän antavan yksityiskohtaisempia neuvoja näistä aiheista tai tekevän päätöksiä heidän puolestaan. Tätä emme voi tehdä. Toivomme kuitenkin, että tämä tarkastelu osoittautuu avuksi.

[Alaviitteet]