Kristillinen orjuus varaa tosi ystäviä
JOS joku ehdottaisi, että ryhtyisit orjaksi, niin mitenkähän suhtautuisit sellaiseen ehdotukseen? Mitä sanoisit, jos joku myöntäisi olevansa orja ja sanoisi todella nauttivansa siitä? Hämmästyttäisikö sinua tieto, että Jumalan sanassa Raamatussa suositellaan erästä orjuuden muotoa ja että se johtaa aitoon tosi ystävyyteen?
Saatat päätellä, että ajatus pysyvästä ystävyydestä on hyvä mutta ehdotus ruveta orjaksi on katkera pala purtavaksi. On totta, että kun ajatellaan orjuutta, niin tavallisesti siihen yhdistetään sortoa. Jumalan sanassa suositeltu orjuus on kuitenkin jotain aivan erilaista. Vaikka se sisältää käskynalaisuuden ja työtä, niin tämä kaikki tapahtuu sellaisen rakastavan isännän palveluksessa, jolla on varattuna ehdottomia etuja.
Ottakaamme huomioon Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen suhtautumistapa, joka on ilmaistu profeetallisesti Raamatun psalmissa: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9; Hepr. 10:5–7) Jeesus teki mielellään Jumalan tahdon. Hän ”tyhjensi itsensä”, Raamattu sanoo, ”ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi”. – Fil. 2:7.
Mikä nöyryyden esimerkki! Vaikka hänellä oli kirkkaus ja kunnia taivaassa, niin hän otti kuitenkin halusta ”orjan muodon”, koska se oli hänen Isänsä tahto. ”Sentähden”, Raamattu sanoo, ”onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil. 2:9) Millaiset siunaukset uskollisuudesta Jumalaa kohtaan!
KRISTITYT ORJAT
Kaikkien, jotka tahtovat seurata läheisesti Jeesuksen Kristuksen askeleissa, täytyy tulla orjiksi. ”Te olette kalliisti ostetut [Jeesuksen lunastusuhrilla]”, muistuttaa Raamattu kristittyjä. (1. Kor. 7:23) Ensimmäiset opetuslapset ilmoittivat mielellään olevansa orjia. Jaakob aloitti kirjeensä: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um].” (Jaak. 1:1) Paavali aloitti kirjeitä samalla tavalla: ”Paavali, Jumalan palvelija [orja, Um] ja Jeesuksen Kristuksen apostoli.” (Tiit. 1:1; Room. 1:1; Fil. 1:1) Nämä miehet olivat onnellisia saadessaan olla taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen orjia.
Kysymys ei ole nyt siitä, haluatko sinä olla orja vai et, sillä sinä olet orja siitä huolimatta mitä teet, niin kuin Raamattu sanoo: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita [orjia, Um] te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita [orjia, Um], kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?” (Room. 6:16) Todellinen kysymys on siis: kumpaa isäntää haluat palvella?
Tarkastelkaamme, mitä etuja on Jumalan orjalla verrattuna sen orjaan, mitä Jumala vastustaa. Eräs kristityille osoitettu Raamatun kirje sanoo: ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palveljoiksi [orjiksi, Um] tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:22, 23) Kun tulet uskolliseksi ’Jumalan orjaksi’, sinulla on varma lupaus iankaikkisesta elämästä.
Väistämätön tosiasia on, ettei kukaan ihminen ole todellisuudessa täysin vapaa. Ihmiset, jotka luulevat olevansa vapaita elämään sopusoinnussa omantuntonsa kanssa, ovat todellisuudessa omien itsekkäitten halujensa orjuudessa. He ovat synnin orjia. Mutta he eivät myönnä sitä.
Muuan mies syytti eräässä tilaisuudessa kristittyä evankeliuminpalvelijaa tämän käydessä talosta taloon: ”Tuo Raamattu, jota käytätte, on kainalosauvanne. Ajatuksenne eivät ole omianne, ne tulevat tuosta kirjasta.” Evankeliuminpalvelija kiinnitti miehen huomion tämän kirjastoon, joka peitti hänen kotinsa eräät seinät. Evankeliuminpalvelija osoitti tahdikkaasti, että tämän miehen ajatukset olivat niiden filosofien ajatustavan mukaisia, joita hän alinomaa lainasi.
Se on totta. Meillä kaikilla on ajatuksia, jotka ovat alkuisin jostain ulkopuolisesta lähteestä. Ne muokkaavat ajatteluamme ja toimintaamme. Miten onnellisia kristityt orjat voivatkaan olla siksi, että heihin vaikuttavat Jumalan ja Kristuksen ajatukset ja teot!
SAADUT TOSI YSTÄVÄT
Jeesus Kristus osoitti sen suurenmoisen ystävyyden, joka on seuraus kristillisestä orjuudesta. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:14) Pane huolellisesti merkille ehto, josta tämä ystävyys riippuu. Sen ehtona on sen tekeminen, mitä Kristus ja hänen Isänsä sanovat. Me emme halua milloinkaan kadottaa näkyvistämme tätä tosi asiaa. Sitä voidaan kauniisti kuvailla.
On kuin isä vaeltelisi poikansa kanssa merenrannalla. He leikkivät ja nauravat yhdessä. Isä juoksee ja kiipeilee hietakummuille poikansa kanssa, ja he viihtyvät tosiaan hyvin yhdessä. Poika katsoo ylös isäänsä ja kysyy: ”Isi, olenko minä sinun ystäväsi?” Isä vastaa: ”Olet, poikani, luonnollisesti sinä olet minun ystäväni.”
Myöhemmin isä huutaa pojalle, että on aika mennä kotiin. Poika empii: ”Mutta minä en halua mennä sisälle. Tahdon jäädä tänne ulos leikkimään.” Isä varoittaa: ”Sinun olisi parempi totella minua, jos tiedät mikä on hyvä sinulle.”
”Mutta, isi, luulin sinun sanoneen, että me olemme ystäviä.”
”Niin”, myöntää isä. ”Me olemme ystäviä niin kauan kuin teet mitä minä käsken.”
Samoin on meidän ystävyytemme laita kristittyinä Jumalan ja Kristuksen kanssa. Omaamamme ihmeellinen suhde johtuu tottelevaisuudestamme heidän käskyjään kohtaan. Me emme halua milloinkaan menettää tätä ystävyyttä. Mutta muista, että juuri kristillinen orjuus varaa nämä tosi ystävät.