Miten tosi kirkko auttaa

TOSI kristillisyys on säilynyt ’henkilökohtaisten todistajien vähemmistössä’, tosi kristillisessä seurakunnassa, joka on pitänyt mielessään, mitä sen työmääräys merkitsee. Sillä tavalla se on kyennyt tekemään Kristuksen tosi opetuslapsia ihmisistä, sen sijaan että se olisi tehnyt heistä vain ”riisikristittyjä” eli pelkästään nimellisesti kristittyjä.

Tosi kristillinen seurakunta ei ole ”rikas kirkko”. Ja koska kaikki sen jäsenet ovat todistajia, jotka palvelevat henkilökohtaisesti menemällä suoraan ihmisten luo heidän koteihinsa, niin kuin Jeesus ja hänen apostolinsakin menivät, niin he voivat tavoittaa sanomallaan ihmisten sydämen, niidenkin, joita vaivaa nälkä ja puute.

Kristityt todistajat elävät tavallisesti samanlaisissa olosuhteissa kuin ne, joiden keskuudessa he palvelevat. Kuitenkin he kuluttavat hyvin niukkoja varojaan viedäkseen Jumalan sanaa tavalliselle kansalle. Suosittu väite: ”Nälkäiselle miehelle ei voi saarnata; hän haluaa leipää eikä sanoja”, ei pidä yleisesti paikkaansa. Jeesus Kristus itse selitti: ”Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” – Joh. 18:37.

Kristitty todistaja auttaa tietysti aina hätätilanteessa, jos hän henkilökohtaisesti kykenee sen tekemään, niin kuin Jeesus opetti vertauksessa lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. (Luuk. 10:29–37) Mutta tosi kristitty ei unohda, että hänen tehtävänsä on saarnata Jumalan valtakuntaa.

TODELLINEN RATKAISU

Mitä sinun siis tulee tehdä, jos haluat noudattaa Jumalan Pojan esimerkkiä? Sinun täytyy olla armollinen ja sääliväinen, totta kyllä. Mutta miten voit parhaiten osoittaa tällaista armoa ja sääliväisyyttä? Heittäisitkö sinä esimerkiksi tulitikun miehelle, joka on hukkumassa keskellä myrskyisää merta? Tuskinpa. Kuitenkin kirkonmiesten yritykset ratkaista ihmiskunnan pulmia keskittymällä aineelliseen antamiseen ovat suuressa määrin siihen verrattavia. He raaputtavat ainoastaan pintaa, mitä tosi avun antamiseen tulee. Sillä niin kauan kuin itsekkyys ja ahneus jatkuvat, köyhyys ja nälkä ovat seurauksena.

Tosiaan, koko maailman järjestelmä on muutettava. Mutta miten? Poliittinen toiminta voi muuttaa hallitusrakennelmia. Mutta voiko se muuttaa ihmisten sydämen? Eikö pulma ole siellä?

Kirkonmiehet, jotka kehottavat seurakuntalaisiaan liittymään poliittiseen toimintaan ja uudistusliikkeisiin, yrittävät vain ommella paikkoja loppuun kuluneeseen vaatteeseen. Mutta Jeesus osoitti, ettei tosi kristillisyydessä ole kysymys vanhan vaatteen paikkaamisesta. (Matt. 9:16, 17) Ja Jumala tulee heittämään kelvottomana, hävityksen ansaitsevana, pois tämän nykyisen maailmanjärjestelmän kaikkine epäoikeudenmukaisuuksineen, eriarvoisuuksineen, ahneuksineen ja sortoineen, sen sijaan että hän paikkaisi sitä. Hän tuo sen sijaan uuden järjestelmän, joka perustuu vanhurskauteen ja oikeudenmukaisuuteen. Ennustus sanoo hänen Pojastaan, joka johtaa sitä maan vanhurskasta hallitusta: ”[Hän] tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; . . . surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.” Sitten ja vasta sitten häviävät köyhyys ja nälkä maan päältä. – Jes. 11:4, 5; 2. Piet. 3:13.

HENGELLINEN JA AINEELLINEN AVUSTUS

Apu, jota kristitty pystyy silloin antamaan, ei ole vain tilapäistä laatua vaan kestävämmän arvoista, koska on totta, että ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. – Matt. 4:4.

Se, joka ottaa vastaan kristityn todistajan hänelle tuoman elämän sanan, saa sellaista, minkä puolesta elää. Hän saa toivon. Hän näkee, että elämällä on merkitys. Hän ymmärtää, että hänellä itselläänkin voi olla jotakin arvoa ja että häntä voidaan käyttää auttamaan toisia. Se antaa hänelle halun elää kunniallista elämää. Hän saa itsekunnioitusta. Aikaisemmin toivottomuus saattoi tehdä hänet välinpitämättömäksi, saada hänet laiminlyömään perheensä, olemaan välittämättä velvollisuuksistaan tai ehkä sai hänet jopa antautumaan itselleen tuhoisiin paheisiin – mitä tilannetta yksin aineellinen apu ei voi korjata – mutta nyt hän saa elämälleen tarkoituksen.

Hän voi yhä olla köyhä, mutta hän ei ole kurja. Hän on aloittanut kokonaan uuden elämän, missä hengelliset arvot ovat tärkeimpiä ja ’Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsiminen’ tulee ensiksi. (Matt. 6:33) Hän on kristillisen seurakunnan yhteydessä ja saa sieltä ystäviä. Hän oppii ahkeruuden ja puhtauden tärkeyden. Hän oppii kohtuullisuutta, ja sen sijaan että hän tuhlaisi rahansa, hän oppii käyttämään sitä hyödyllisesti.

Jos hän olisi tosi tarpeessa, niin seurakunta auttaa. (Jaak. 2:15, 16) Vaikka jonkin maan kaikki kristityt todistajat joutuvat puutteeseen, niin heidän veljensä muissa maissa tekevät kaiken voitavansa auttaakseen heitä. Tällä tavalla auttoivat Makedonian ja Akaian kristityt ensimmäisellä vuosisadalla Juudean puutteessa olevia kristittyjä, kun siellä oli nälänhätä. (Apt. 11:28, 29; Room. 15:26) Ja saman esimerkin mukaisesti Jehovan kristityt todistajat muun muassa Yhdysvalloissa lähettivät vuonna 1945 suuret määrät vaatteita ja elintarvikkeita Saksaan uskoville tovereilleen, jotka olivat vapautuneet keskitysleireistä.

Samoin ovat Jehovan kristityt todistajat antaneet lukuisissa tapauksissa fyysistä ja humaanista apua, kun on sattunut suuria onnettomuuksia, kuten he esimerkiksi toimittivat apua kristityille veljilleen Peruun maanjäristyksen jälkeen toukokuussa vuonna 1970.

Mutta tällaisen aineellisen avun antaminen ei ole seurakunnan päätehtävä. Seurakunnan päätehtävä on olla ihmismaailman valona viettämällään elämällä ja saarnaamalla Jumalan valtakuntaa sekä auttamalla niitä, jotka etsivät tätä valtakuntaa, tulemaan tosi kristityiksi.

OIKEA NÄKEMYS MAAILMAN AHDISTUKSESTA

Tosi kristillinen seurakunta pitää siten selvästi mielessään päätehtävänsä ja säilyttää oikean näkemyksen maailman ahdistuksesta. Se ei sulje silmiään kurjuudelta eikä korviaan armeliaan avun huudoilta, vaan luottaen Jumalaan se antaa sellaista apua, mitä se kykenee antamaan ja mitä se on määrätty antamaan.

Kristittyjen täytyy palvella rakkaudellisesti maailmassa ja auttaa missä voivat. Luottaen Jumalaan heidän täytyy kuitenkin pitää tehtävänsä selvänä mielessään. Jos he ryhtyvät muuhun tehtävään kuin siihen, mikä heille on annettu, niin he epäonnistuvat kahdella tavalla: Ensinnäkään he eivät kykene täyttämään itselleen ottamaansa tehtävää, koska Jehova ei siunaa heidän työtään. (Ps. 127:1) Ja toiseksi he laiminlyövät sen työn, mitä heidän olisi pitänyt tehdä, ja osoittautuvat siten valekristityiksi. Ollakseen tosi kristittyjä he eivät saa milloinkaan kadottaa näkyvistään sitä seikkaa, että hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta on tärkeintä, mitä he voivat välittää ihmisille.

He näkevät tietysti paljon ahdistusta ja kurjuutta, mille he eivät voi mitään. Miten he voivat kestää kaiken tämän näkemisen? Edesmennyt uutistoimittaja Niels Jørgensen teki saman kysymyksen kirjoittaessaan Jehovan kristityistä todistajista, joita hän tapasi Saksan keskitysleireissä. Hän sanoi:

”Nämä miehet olivat asuneet vuosikausia Saksan keskitysleireissä menettämättä rohkeuttaan ja sovittelematta vakaumuksessaan. . . . Raamatuntutkijat, joita yleensä kunnioitettiin keskitysleireissä . . . alistuivat koettelemuksiinsa kärsivällisesti ja harvinainen ilo sydämessään, koska heidät oli katsottu arvollisiksi kulkemaan Kristuksen askeleissa ja kestämään samoja kärsimyksiä, jotka heidän Herransa ja Mestarinsa oli kestänyt kerran pahassa maailmassa. Näiden ihmisten asenteessa on vain yksi seikka, jota en voi ymmärtää – ja vielä vähemmän nyt kuin siihen aikaan, jolloin ensi kerran tapasin heidät syvästi kunnioittaen heidän henkistä voimaansa – nimittäin se, miten he voivat kestää nähdessään toisten kärsivän niin kauheasti vaipumatta maahan myötätunnon painosta.”

Vastaus on: he luottavat siihen, että Jehova puuttuu asiaan jonakin päivänä hyvin pian ja poistaa täydelleen kaiken kurjuuden ja ahdistuksen. Miljoonat ihmiset, jotka ovat kuolleet meidän aikanamme ja menneinä vuosina, ’sekä vanhurskaat että väärät’, nousevat jälleen elämään ja saavat Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana tilaisuuden osoittaa suhtautumisensa Kristukseen ja hänen messiaaniseen valtakuntaansa. – Apt. 24:15.

Jos et ole vakuuttunut siitä, että Jumala tahtoo puuttua asiaan ja kykenee tekemään sen, niin voit turvautua ainoastaan ihmisten omiin hapuileviin ponnisteluihin. Silloin kaikki näyttää tosiaan tarkoituksettomalta ja toivottomalta. Mutta niin ei tarvitse olla. Käytä hyväksesi sitä apua, jota Jumalan kristityt todistajat antavat. Opi tuntemaan Jumalan sanan Raamatun totuudet, niin sinulla on lujan uskon vahva perustus.

Jumalan tosi kirkko eli seurakunta jää henkilökohtaisten todistajien vähemmistöksi. Siinä ei ole passiivisia maallikoita. Kaikki ovat toimivia, uppoutuneita palvelemaan toisia rakkaudellisella tavalla. Tämä seurakunta pysyy vapaana tästä maailmasta Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:16) Sen kristillisyys ei ole ”maailmasta”, maailmallista eikä maallista. Se ei ota sen vuoksi suorittaakseen poliittisia tehtäviä. Se ei antaudu vedettäväksi syrjään eli käytettäväksi muissa tehtävissä kuin siinä, mikä sille on uskottu. Sen täytyy pitää kaiken aikaa Jumalan valtakunnan tosi toivo maailman ihmisten edessä.

Kaikkein tärkeintä sinulle ja jokaiselle – köyhät ja ahdistetut mukaan luettuina – on päästä oikeaan suhteeseen Jumalan ja Kristuksen kanssa. Sitä varten on Jehovan kristityt todistajat lähetetty maailmaan, ei viemään aineellista leipää, josta olisi ainoastaan tilapäistä apua, vaan hengellistä ravintoa, elämän sanaa. Nämä Jumalan sanat avaavat tien rauhaan Hänen kanssaan ja samalla tien ikuiseen elämään Jumalan uudessa järjestyksessä, missä on yltäkylläisyys kaikilla.