Miksi Jumala ei estä yhteentörmäystä?

AJATTELEVALLE ihmiselle on ilmeistä, että maa on hyvin pieni kaikkeuden Luojan silmissä. Maan kansat ovat sen tähden merkityksettömiä Häneen verrattuina. Eikö hän tämän tähden voisi saattaa niitä poikkeamaan pois yhteentörmäykseen johtavalta tieltään ja astumaan syrjään välttääkseen törmäyksen? Toimiiko hän kuin ylvästelijä omatessaan ylivoiman ja antaa yhteentörmäyksen tapahtua?

Ei. Jumala ei voi estää yhteentörmäystä oman arvokkuutensa ja oikeudenmukaisuutensa vaatimusten vuoksi. Hän on antanut kansoille aikaa kokeilla kaikenlaisia ihmishallituksia. Hän on antanut niiden jatkaa ja varata historian tuhansien vuosien kuluessa todisteita, jotka osoittavat, että kansat eivät voi hallita maata rauhassa. Siitä huolimatta ne haluavat kulkea sitä tietä, mitä kulkevat, ja Jumala pidättyy sekaantumasta niiden toimintavapauteen, kunnes hänen täsmällinen aikansa tulee.

Mutta kansat itse olisivat voineet vapaaehtoisesti kääntyä pahalta ja tuhoisalta tieltä. Niillä on ollut tilaisuutensa. Jumala on näyttänyt kansoille kuljettavan tien. Pakanahallitsijoillakin on jossain määrin Jumalan antamaa omaatuntoa, kuten eräs Kristuksen apostoleista selittää:

”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” – Room. 2:14, 15.

Kristityiksi kutsutut kansat ovat vielä vähemmän puolusteltavissa, sillä niille on esitetty selvästi Jumalan sanassa Raamatussa oikean hallituksen ja oikeudenmukaisuuden periaatteet, ja ne väittävät olevansa sen lakien sitomia. Mutta ne ovat suuressa määrin hylänneet Raamatun periaatteet.

Näiden tosiseikkojen valossa Jumala ei ole mielivaltainen eikä hätäinen toimiessaan kansojen suhteen. Kukaan ei voi syyttää häntä siitä, että hän toimisi vanhurskasta kansaa vastaan. Hän on aina noudattanut Jer. 18:7, 8:ssa esitettyä periaatetta:

”Minä hetkenä tahansa, jona minä puhuisin jotain kansakuntaa ja jotain valtakuntaa vastaan repiäkseni sen juurineen pois ja hajottaakseni sen ja tuhotakseni sen, ja se kansakunta tosiaan kääntyy pois siitä pahuudestaan, mitä vastaan minä puhuin, minäkin tunnen mielipahaa sen onnettomuuden takia, minkä olin ajatellut toimeenpanna sille.” – Um.

Jumala on osoittanut kansoille olevansa maan laillinen Omistaja. Hän sanoo: ”Koko maa on minun.” (2. Moos. 19:5) Ihminen ei voisi olla maan päällä, jollei Jumala olisi pannut häntä tänne. Kansat itse tunnustavat omistusoikeutensa ja vartioivat kateellisesti aluetta, jonka ovat ottaneet itselleen ostamalla, löytämällä tai valloittamalla. Mutta ne kieltäytyvät tunnustamasta Jumalan omistusoikeuksia. Kansat kieltävät hänen valtansa määrätä mittapuut, joiden mukaan niiden pitäisi menetellä.

Mutta Jumala on antanut kansojen tietää, että niiden vallankäytöllä on aikarajansa ja että hänen messiaaninen Kuninkaansa on hoitava maan hallintoa. (Ps. 2:6–8) Kansat sitä vastoin haluavat mieluummin maan jatkuvasti olevan jakautuneena satoihin ristiriitaisiin hallituksiin ja levottomuuksien, kansallisen kateuden, riitojen ja sotien jatkuvan. Sen sijaan että ne halukkaasti myöntäisivät, etteivät niiden hallitukset ole tuoneet onnea niiden kansoille, ja pyytäisivät Jumalaa ottamaan käsiinsä maan hallituksen, ne käyttävät jatkuvasti samoja vanhoja poliittisia menetelmätapoja säilyttääkseen hallitusvaltansa. Ne voisivat välttyä törmäämästä Jumala vastaan, jos ne halusta alistuisivat, niin kuin hän ystävällisesti varoittaa niitä:

”Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa [Jehovaa, Um] pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne.” – Ps. 2:10–12.

JUMALA TOIMII MAAN JA IHMISEN HYÖDYKSI

Kuitenkin maan hallitukset ilmaisevat todella tuomittavaa mielenkiinnon puutetta sen suhteen, että maata turmellaan ja se tulee päivä päivältä sopimattomammaksi ihmisten asuinpaikaksi. Ne myöntävät, että rikollisuus, saastuminen, maailmanlaajuisen nälkäkuoleman uhka ja monet muut huonot olosuhteet eivät ole niiden hallittavissa. Monet uskovat, että kolmas maailmansota voisi syttyä minä hetkenä hyvänsä ja tehdä maan käytännöllisesti katsoen asumattomaksi. Kuitenkin niiden periaatteet tai toimintatavat pysyvät näistä seikoista huolimatta pohjimmaltaan samoina. Ne yhä jatkavat poliittista juonitteluaan, diplomaattista valehteluaan ja kansainvälistä vakoiluaan.

Niinpä Jumala, kuten kuka omistaja tahansa, joka välittää omaisuudestaan, ei aio olla toimettomana syrjässä ja katsella maata tuhottavan ja tehtävän asumattomaksi. Hänhän olisi todella välinpitämätön, jos antaisi sellaisen tapahtua. Hän ei menettelisi oikein niitä kohtaan, jotka vihaavat maan päällä ilmenevää turmelusta ja kaikkea inhottavaa ja haluavat parempaa elämää, oikeaa elämää. Tietäen, minkä suunnan kansat valitsisivat, hän ennusti, että tulisi aika pysäyttää ne, ja sanoi:

”Pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut; ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.” – Ilm. 11:18.

Jumala ottaa todella lujalla toiminnallaan oikeitten periaatteitten puolesta suunnan, joka on jyrkästi hyökkääviä kansoja vastaan, joten edessä on suora yhteentörmäys ainoana keinona pysähdyttää kansat pakottamasta koko ihmiskuntaa täysin painumaan omatekoiseen unohdukseen. Hän tekee sen ensi sijassa suvereenisuuskysymyksen ratkaisemiseksi omaksi edukseen. Mutta hän muistaa myös ne, jotka kaipaavat vanhurskautta ja oikeudenmukaisuutta ja jotka hyväksyvät hänen suvereenisuutensa.

Tämän johdosta voimme olla onnellisia siitä, että Jumalalla on käytettävissään kaikkivaltainen voima ja että, vaikka tämä maapallo on kaikkeuteen verraten hyvin pieni, hän on kiinnostunut täällä olevista ihmisistä. Voimme olla iloisia siitä, että Jumala on halukas kääntämään huomionsa tähän pieneen planeettaan ja käyttämään suurta voimaansa sen hyväksi sen asukkaitten iankaikkiseksi hyvinvoinniksi.

’Mutta eikö Jumala menettele rakkaudettomasti, kun hän tuhoaa ihmisiä? Eikö hän voisi vain panna toimeen muutoksen hallituksessa ja säästää ihmisten hengen?’ voi joku kysyä. Seuraava kirjoitus tarkastelee tätä kysymystä.