Asenteiden muuttuminen kirkkoja kohtaan
MUUTAMIA vuosia sitten kirkkoja pidettiin yleensä arvossa. Oletko havainnut tämän asenteen muuttuneen? Huomaatko yhä enemmän kriittistä sävyä siinä, mitä luet tai kuulet kirkoista näinä päivinä?
On hämmästyttävää, miten usein tiedotusvälineet nykyään nopeasti kuvailevat kirkkojen vaikeuksia, jolleivät suorastaan esitä kritiikkiä. Tarkastelkaamme muutamia äskeisiä selostuksia.
AIKAKAUSLEHDET ESITTÄVÄT KIRKON RAPPEUTUMISEN
”Newsweek”-lehti kysyi 4.10.1971 punaisella kannella olevin suurin valkoisin kirjaimin: ONKO KIRKKO KADOTTANUT SIELUNSA? Kohdistaen huomion kristikunnan suurimpaan uskontoon sisällä oleva artikkeli sanoi: ”’Katolinen kirkko on yksi kirottu sekamelska’, valittaa eräs vapaamielinen prelaatti, joka panee suuren osan syystä niiden piispojen niskoille, joille hän tekee työtä. Ja hierarkian jotkut jäsenet ovat omalla pidättyvällä tavallaan yhtä mieltä. ’Kirkko on epäjärjestyksessä’”, myönsi piispa Joseph Bernardin.
”Look”-lehti julisti 19.10.1971 kannessaan: VATIKAANIN HEIKKENEVÄ VOIMA. Sisäpuolella rohkea otsake julisti: VALTA JA KUNNIA HÄIPYVÄT. Kirjoituksen loppukappale sanoi: ”Roomalaiskatolisessa kirkossa on kolme jäsenluokkaa – hierarkia, papisto ja maallikot, joissa hävitys on suunnaton.”
Myös ”U.S. News & World Report” sanoi 1.11.1971 otsikon UUSI VANHAA VASTAAN – TAISTELU KATOLILAISTEN KESKUUDESSA alla olevassa kirjoituksessaan suurin kirjaimin: ”Kristikunnan suurimman kirkon vaikeudet lisääntyvät kaikkialla.” Kirjoitus sanoi erään jesuiitan tutkielman osoittavan, että Yhdysvalloissa ”oli hiippakunnan pappien vihkiminen vähentynyt 1 694:stä vuonna 1965 1 226:een vuonna 1970 – ja että virasta luopumiset olivat tuona aikana lisääntyneet 166:sta 1 578:aan.”
KIRKON JOHTAJAT ILMAISEVAT HUOLESTUMISENSA
Sanomalehdissä oli viime vuoden lokakuussa melkein joka päivä enteellisiä selostuksia katolilaisjohtajien kokouksista Roomassa. Otsikon SEMINAARIN TUHOUTUMISVAARA KERROTTU SYNODILLE alla sanoi Bostonin ”Herald Traveler” 2.10.1971: ”Kardinaali Gabriel Marie Garrone Ranskasta varoitti roomalaiskatolisten piispojen kolmatta kansainvälistä synodia eilen siitä, että seminaarijärjestelmä on luhistumisen vaarassa papiston läpi pyyhältävien epäilysten takia. . . .
”’Seminaarit ovat vaarassa hävitä’, sanoi ranskalainen kardinaali. ’Ne heikkenevät hitaasti ja jatkuvasti.’”
”New York Times” sanoi 10.10.1971 otsikon PAPPISKUTSUMUKSELLA VAIKEAT AJAT alla: ”Synodin isät . . . ovat olleet keskustelemassa vasta yhden viikon, mutta yksi tosiasia on jo kiistaton: Kirkon edessä on vakava kansainvälinen kriisi papistossa, ja piispat tietävät sen. . . .
”Tutkimukset itse asiassa jokaisesta täällä edusteilla olevasta maasta kertovat seminaarien vähenemisestä ja tuntuvasta luopumisesta jo papiksi vihittyjen keskuudessa.”
Los Angelesin ”Herald-Examiner” ilmoitti seuraavana päivänä, 11.10.1971: ”’Vihkikäämme papeiksi nyt naineita miehiä’, sanoi Keski-Afrikan tasavallasta oleva arkkipiispa. ’Muuten minun on 10 vuoden sisällä palattava istuttamaan sipuleita.’
”Ndayen ilmaisi pelkonsa, että papisto saattaa kuivua olemattomiin ja katolinen kirkko itse kuihtua.
”Monet hänen 209 edustajatoveristaan piispojen kolmannessa kansainvälisessä synodissa olivat samaa mieltä.”
Selostukset osoittavat toistenkin kirkkojen olevan heikkenemässä. ”The Alabama Baptist” sanoi: ”Kirkkokuntien johtajat ovat levottomia parhaimmin valmennettujen pappiensa nopeasta eroamisesta, joidenkuiden arvioidessa jopa 10 000 pastorin ja papin lähtevän joka vuosi Amerikan uskontokuntien kirkoista, sanoi Atlantan Georgia Baptist Hospitalin pappien johtaja.”
Los Angelesin ”Times” ilmoitti otsikolla SYNAGOOGIEN EDESSÄ ON KRIISI, KERTOO RABBIINI SEURAKUNNALLE: ”’Tämä vuosi on nähnyt juutalaisten älymystön, maallikkojen, nuorten ja rabbiinien kirjoittamien synagoogien elämän tyhjyyttä koskevien kirjoitusten ja lausuntojen tulvan’, sanoi rabbiini Lewis M. Barth.”
VIHAMIELISYYS KIRKKOJA KOHTAAN
Jotkin selostukset ilmaisevat kirkkojen voimakasta arvostelemista jopa siinä määrin, että jotkut henkilöt saattavat tulla vihamielisiksi niitä kohtaan. Esimerkkinä on englanninkielisen ”Valittujen Palojen” vuoden 1971 lokakuun numerossa ollut kirjoitus TÄYTYYKÖ KIRKKOJEMME RAHOITTAA VALLANKUMOUS? Siinä väitetään: ”Kirkkojen maailmanneuvosto käyttää kirkon valtaa ja kirkon varoja kapinayrityksen tukemiseen Yhdysvalloissa ja Afrikassa.”
Roomalaiskatolinen kirkkokin on hyväksynyt vallankumouksen, jos se tapahtuu ”sortovallan” kukistamiseksi. Täten melko monet papit ovat nyt vallankumouksellisia. Heidän toimintansa saattavat kirkot yhä enemmän tulituksen alaisiksi.
Kertoen eversti Banzerin uudesta sotilashallituksesta brittiläinen lehti ”The Guardian” julkaisi viime syksynä otsikon BOLIVIA RYHTYY TOIMIMAAN KIRKKOA VASTAAN. Se ilmoitti: ”Banzerin uuden hallituksen ennustettu toiminta niin sanottua Bolivian edistyvää kirkkoa vastaan näyttää alkaneen. Ensimmäisiä vihjeitä siitä on ollut Isä Maurice Lefevren kuolema . . . Useampia pappeja on yhä piilossa, ja väitetään, että on annettu määräys ampua heidät nähtäessä.”
Samanlainen menettely on käynnissä muissakin maissa. Miamin ”Herald” ilmoitti 15.10.1971: ”Useita roomalaiskatolisia pappeja tutkitaan väitettyjen hallituksen vastaisten toimintojen johdosta Panamassa.”
Brasiliasta tullut selostus San Antonion lehdessä ”Express/News” kertoo ”neljän dominikaanipapin tuomitsemisesta menneellä viikolla syytettyinä hallituksen kaatamisesta”.
”New York Times” selitti 26.10.1971 otsikon ETELÄ-AFRIKKA SUORITTAA ETSINTÖJÄ PAPPIEN JA OPETTAJIEN KODEISSA alla: ”Etelä-Afrikan turvallisuuspoliisi suoritti etsintöjä pappien kodeissa . . . kansakunnan laajuisena rynnistyksenä hallituksen kaatamista vastaan.”
Baltimoren ”Sun” kertoi 4.10.1971 ”47 papin pidätyksestä ja kolmipäiväisestä vangitsemisesta viime viikolla” Argentiinassa. Lehti huomautti, että tämä on uusin ilmaus ”hallituksen halukkuudesta tukahduttaa voimakeinoin se, mitä se pitää papinkaavussa olevien radikaalien vallankumouksellisena toimintana”.
Vaikkei tämä ole ollut yleistä toisissa maissa, niin kommunistihallitukset ovat jo kauan ryhtyneet tukahduttamistoimiin kirkkoja vastaan. Eräskin edustaja sanoi: ”Kommunistiset hallitukset ovat noudattaneet uskonnonvastaista politiikkaa eri maissa, joissa ne ovat olleet vallassa.”
Neuvostoliiton asenteesta kirkkoihin sanoo englanninkielinen ”Valitut Palat” vuoden 1971 lokakuun numerossaan: ”On runsaasti todisteita kirkkojen sulkemisesta kokonaan, tuhansien kristittyjen ahdistamisesta tai lähettämisestä työleireihin vain siksi, että heillä on Raamattu.” Kiina, suurin kommunistimaa, on ehkä vielä vihamielisempi kirkkoja kohtaan. Vuoden 1970 ”World Book Encyclopedia” selittää: ”Hallitus kieltää lähetystyön ja muodollisen uskonnon opetuksen kirkoissa, kodeissa tai kouluissa.”
Kommunismi hallitsee jo kolmasosaa maailman väestöstä, ja sen vaikutus kasvaa. Tämä ilmeni jälleen 25.10.1971, jolloin kommunistinen Kiina hyväksyttiin runsaalla äänten enemmistöllä Yhdistyneitten Kansakuntien kansainväliseen järjestöön. Siten Kiina liittyy Neuvostoliiton kanssa Yhdistyneitten Kansakuntien voimakkaan turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi. Merkityksellinen on myös se seikka, että kirkot ovat jyrkässä laskusuunnassa Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, turvallisuusneuvoston toisissa pysyvissä jäsenmaissa.
Mitä tämä merkitsee? Mihin tämä vihamielinen suuntaus kirkkoja kohtaan kautta maailman johtaa? Ilmeisesti käsillä on suuri muutos yhteiskuntajärjestyksessä. Voisiko olla niin, että uskonnon, joka ei ole pitänyt kiinni Raamatusta, on hävittävä näyttämöltä? Sinun kannattaisi tutkia asiaa.