Älä pyydä vapautusta vaan ole uuttera aina loppuun asti
”[Osoittakaa] samaa uutteruutta omataksenne toivon täyden varmuuden loppuun asti.” – Hepr. 6:11, Um.
1. Selitä, miten kristitty, joka arvostaa Jumalan lahjoja, toimii.
KAIKEN sen arvostaminen, mitä Jehova on tehnyt kristityn hyväksi, herättää kristityssä halun toimia niin, että miellyttää Jumalaansa. Pietari kirjoittaa näin veljilleen toisessa kirjeessään ja muistuttaa heitä vaatimuksista Jumalan hyväksymyksen saamiseksi ja Valtakunnan siunauksiin pääsemiseksi. ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, . . . joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja”, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta. (2. Piet. 1:3–7) Arvostava kristitty haluaa edistyä ja osaltaan ponnistella vakavasti kohti tätä päämäärää.
2. Mikä varjelee mahdolliselta luopumiselta?
2 Pietari sanoo, että kristittyjen tällaisen vakavan ponnistelun tavoitteena on mitä arvokkain päämäärä. ”Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä.” (2. Piet. 1:8) Luopuminen on mahdollinen, mutta mikä varjelee siltä? Yksi tärkeä seikka on pysytteleminen hyvin toimeliaana evankeliuminpalveluksessa! Ole hellittämättä aivan loppuun asti! ”Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.” – Hepr. 6:10–12.
3. Minkä asetelman Hepr. 12:18–27 esittää, ja mikä varoitus siinä annetaan?
3 Myöhemmin hän esittää Jerusalemissa olevalle kristilliselle seurakunnalle kirjoittamassaan kirjeessä, miksi näin täytyy olla. Kristityt ovat asemassa, joka on ylempi kuin niiden israelilaisten asema, jotka saivat lain Mooseksen välityksellä. (Hepr. 12:18–21) He eivät lähesty vain kirjaimellista vuorta vaan taivaallista Siionia ja Jerusalemia, enkelten kokousta, esikoisten seurakuntaa, kaikkien Tuomaria, Jumalaa, ja Välittäjää Jeesusta. Tällä voisi olla mitä vakavimmat seuraukset asianomaisille, koska Jumala järkyttää sekä maan että taivaan poistaakseen kaiken järkkyvän. (Hepr. 12:22–27) Tätä taustaa vasten heitä kielletään estelemästä, pyytämästä vapautusta. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä [pyydä vapautusta häneltä, Um], joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet [pyysivät vapautusta häneltä, Um], joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.” – Jakeet 25–27.
4. Miten vastuuperiaatetta on valaistu?
4 Antautunut kristitty ei saa sen tähden suhtautua vastuisiinsa keveästi. Jehova pitää häntä tilivelvollisena. Jeesus valaisi tätä periaatetta sellaisen miehen sanoilla, jolla oli kaksi poikaa. ”Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” – Matt. 21:28–31.
5. a) Millainen rohkaisu annetaan vapautuksen pyytämisen välttämiseksi? b) Kuka antaa tarvittavan tuen ja voiman?
5 On yleistä, että ihminen pyrkii pyytämään vapautusta kaikesta vastuusta lähimmäistään samoin kuin Jumalaakin kohtaan. Miten virkistävän erilaista onkaan olla tosi kristittyjen yhteydessä, jotka tietävät Jehovan tahdon heidän suhteensa ja uutterasti täyttävät sen! He ottavat muinaisen Jerusalemin tavoin huomioon hänen rohkaisevan käskynsä: ”Älkööt kätesi hervotko. Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta.” (Sef. 3:16, 17) Hänen toimeliaan kansansa keskuudessa on yltä kyllin iloa tällaisen siunauksen ja menestyksen johdosta. Jehova tukee ja vahvistaa niitä, jotka työskentelevät hänen tahtonsa tekemisessä. – Fil. 4:13.
JOTKUT ESTELEVÄT
6. Millä tavoilla jotkut pyrkivät jatkuvasti estelemällä pääsemään velvollisuuksista?
6 On monia tapoja, joilla ihmiset jatkuvasti pyytävät vapautusta vastuun omaksumisesta. Langennut ihmisluonto tahtoo kulkea vähimmän vastuksen tietä, joten yleisesti saa kuulla isistä, jotka eivät elätä perhettään, ja äideistäkin, jotka hylkäävät ei-toivotun pienokaisen, niin kuin lukemattomat teini-ikäiset vihkimättömät isätkin tekevät, jotka saattavat lapsia maailmaan haluamatta ottaa avioliiton vastuuta. Onpa antautuneitten kristittyjenkin varottava tätä yleistä taipumusta, jossa estelemällä pyritään pääsemään elämän velvollisuuksista.
7. a) Millainen järkeily johtaa vapautuksen pyytämiseen? b) Kenen tahto täytyy aina tehdä?
7 Yritys estellä päästäkseen siitä, mitä pitäisi tehdä, tai antaa itseltään vähemmän kuin on luvannut, johtuu tavallisesti virheellisestä, inhimillisestä järkeilystä. Niin kävi Pietarille, joka kerran hartaasti pyysi Jeesustakin estelemään. Hänen aikeensa saattoivat olla hyvät mutta miten kehnosti harkitut! ”Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’.” (Matt. 16:21–23) Havaitse todella Jehovan tahto äläkä sitten pidäty sen tekemisestä. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” – Sananl. 3:5, 6.
8. Mitä voidaan oppia vapaaksi pyytämisestä siitä, mitä tapahtui Joonalle?
8 Toisinaan tällainen vapautuksen pyytäminen saattaa olla ainoastaan asianomaisen itsensä ja Jumalan tiedossa. Mahdollisesti oli näin Joonan tapauksessa, kun hän pakeni palvelusmääräystään, tehtäväänsä varoittaa suurta Niiniven kaupunkia sitä uhkaavasta tuomiosta. (Joona 1:1–3:10) Mutta Jehova ei sallinut hänen päästä siitä. Saatuaan kuritusta Joona kuunteli Jumalaa toisen kerran ja ”nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan”. Miten dramaattisia, huomiota herättäviä tapahtumia siitä seurasikaan! ”Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.” (Joona 3:5, 10) Luultavasti se ei merkitse koko kaupungin pelastamista, mutta halukkuus suorittaa Jehovalta saatu tehtävä on aina viisas menettely.
9, 10. Miksi pitäisi pysyä evankeliuminpalveluksessa ja keiden kaltaisia ei tule olla?
9 Pysy uskollisesti työssäsi, jos olet omistanut elämäsi Jehovalle. Älä syyllisty siihen, että Joonan tavalla pakenet asemastasi tai hylkäät sen. Erään uutisen mukaan suunnilleen 800 roomalaiskatolista pappia, veljeä ja nunnaa jättää aktiivisen kirkollisen palveluksen joka vuosi yksistään Yhdysvalloissa. Eräänkin kuvaava selitys kuuluu: ”Nykyiset kirkollisen palveluksen muodot eivät ole minusta elinkelpoisia. Minun on löydettävä sellainen muoto, joka on.” (New York Times, 8.3.1969) Tämän suuntauksen vakava vaikutus havaittiin Long Islandin Press-lehdessä 27.9.1971: ”Jolleivät nykyiset suuntaukset tule päinvastaisiksi, niin Yhdysvaltain katolisella papistolla ’tulee olemaan suhteettoman vähän vanhempia miehiä’, eikä se ehkä ’säily elinkelpoisena voimana yhteiskunnassamme’. . . . Vuonna 1970 menetettiin jokaista 10 virkaanasetusta kohti 23 pappia.”
10 Yksi vapautuksen pyytämismuoto ilmenee New York Times -lehdelle Roomasta 27.4.1971 tulleesta erikoisraportista, jonka otsikkona oli ”Rooman köyhälistökortteleihin vaaditaan enemmän pappeja”. ”Vikaari [Roomassa, kardinaali Dellacqua] pani merkille, että ainakin 8 000 roomalaiskatolista pappia asui tässä lähes kolmen miljoonan ihmisen ja 500 kirkon pääkaupungissa mutta ainoastaan tusinan verran pappeja palveli sen eri puolilla olevissa hökkelikylissä.”
”SUURET ILLALLISET”
11. Miten Luukkaan 14. luvussa oleva Jeesuksen vertaus suurista illallisista soveltuu käytäntöön?
11 Jeesus selittää vertauksessa suurista illallisista sen, mitä vapautuksen pyytäminen, esteleminen, merkitsee: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina’. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’. Toinen sanoi: ’Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’. Vielä toinen sanoi: ’Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla’.” Monia oli kutsuttu, mutta kun he olivat haluttomia tulemaan, niin he ’rupesivat estelemään’, he keksivät verukkeita. Yksi sanoi, että hänen täytyi tutkia ostamaansa karjaa. Niin, kukapa maamies ostaisi karjaa, nimenomaan vetojuhtia, näkemättä, tarkastelematta? Joten ”eräs mies” näki ilman harhoja heidän hataroiden puolustelujensa läpi; he vain estelivät, pyysivät vapautusta. – Luuk. 14:16–20.
12. Selitä, mikä läksy on opittavissa siitä, mitä antelias köyhä leski lahjoitti.
12 Syrjäyttäen kaikki verukkeet meidän tulee antaa Jehovalle suorittamamme palveluksen olla ensi sijalla, jos olemme kokosieluisia. Kuitenkin muutamatkin kenttäpalvelustunnit saattavat suuresti miellyttää Jehovaa, jos emme voi tehdä enempää. Jeesus tarkkaili kerran, kun ihmiset panivat rahaa temppelin raha-arkkuihin. Rikkaat pudottivat sinne useita kolikkoja, mutta häneen teki syvimmän vaikutuksen erään köyhän lesken kokosydäminen anteliaisuus, lesken, joka pudotti arkkuun ainoastaan kaksi hyvin vähäarvoista ropoa. (Mark. 12:41–44) Kaikki eivät voi suorittaa yhtä paljon työtä kenttäpalveluksessa, ja joidenkuiden kohdalla voi tunti tai kaksi olla runsas avustus.
13. Mikä voi olla tuloksena, jos joku halukkaasti omaksuu vastuun palvella Jehovaa?
13 Kykyjensä, varojensa ja olosuhteittensa suora arviointi sen jälkeen, kun on omistanut elämänsä Jehovalle, saattaa johtaa tienraivauspalvelukseen lähtemiseen. Monet, joihin on vaikuttanut rakkaus Jehovaan ja halu toteuttaa antautumisensa täysin määrin, ovat saaneet suuren siunauksen ottaessaan tämän askeleen. Toiset, jotka eivät tyydy vain johonkin vähäiseen osaan saarnaamis- ja opettamistyössä, voivat muuttaa muualle ja palvella siellä, missä apua erityisesti tarvitaan, ja tulokset ovat yltäkylläiset. Elinehdot voivat olla alkeellisemmat ja kuljettavat matkat saattavat olla pitkät, mutta näistä lisäponnistuksista ja vaikeuksistakin huolimatta Jehova siunaa niitä, jotka siten tekevät aloitteen osoittaakseen rakkautensa häntä kohtaan, ja varaa voiman työn suorittamiseen. – 2. Kor. 4:7; 1. Kor. 2:4, 5; Ef. 3:20, 21.
14. a) Miten kukin voi kantaa oman taakkansa? b) Valaise syytä, miksi tulee laskea kustannukset.
14 Meitä kaikkia, olkoonpa meillä vuosien kokemus takanamme tai olemmepa uusia, kehotetaan ’kantamaan oma taakkamme’. (Gal. 6:5) Oletko sinä tutkinut Raamattua vain muutamia kuukausia ja oppinut nyt jotain Jumalan vaatimasta antautumisesta ja kasteesta? ’Se merkitsee työtä minulle’, sinä sanot, ’se maksaa minulle aikaa ja ponnistelua.’ Se on totta. Entä onko se sen arvoista? Sitä paitsi: ’Eikö minun pitäisi myös laskea kustannukset?’ Kyllä, eihän kukaan halua aloittaa mitään, mitä hän ei voi saada valmiiksi. (Luuk. 14:28–30) Mutta Jeesus kannusti voimakkain kehotuksin ja kuvauksin kristittyjä edistymään, pitämään palvelustilaisuuksia etuina eikä pitämään nimellistä palvelusta evankeliuminpalveluksessa riittävänä. – Ks. ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu”, s. 184–190.
HYVIN TOIMELIAITA MUTTA ONNELLISIA
15. Mitä voi oppia Paavalin kokemuksista?
15 Kristityn elämä ei tunnetusti ole toimetonta, mutta se on tyydyttävää, onnellista elämää. Paavalin vaellus on esimerkillinen. Apt. 14:20–22 kertoo joitakin hänen siunattuja kokemuksiaan: ”Hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen. Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa.” Väsymättömänä työntekijänä Paavali ei näyttänyt koskaan antaneen myöten uupumukselle. Miten huomattava uutteruuden saavutus! (2. Kor. 11:23–27) Yrittämättä koskaan välttää ahkeraa työntekoa ja kärsien monia vaikeuksia hän läpäisi kaiken iloiten: ”Minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?” (2. Kor. 12:15) Vaikeudet ja kärsimykset eivät riistäneet häneltä onnellisuutta eivätkä saaneet häntä tyytymättömäksi. Hänen etunsa ja aikaansaannoksensa ylläpitivät ja virkistivät häntä, ja hän oli nopea antamaan tunnustuksen toisille, jotka myös tekivät ahkerasti työtä. – 2. Tim. 4:7, 8; Room. 16:12.
16. Millä tavoin mm. henkilö voi omaksua vastuun?
16 Omaksutteko te, veljet, sitten vastuun kenttäpalveluksessa ja avun antamisessa veljillenne seurakunnassa tehden sen halukkaasti, iloiten, vai estelettekö te ja pyydättekö vapautusta? Tämä kysymys on kunkin ratkaistava henkilökohtaisesti, yksilöllisesti. Oletko sinä nopea ottamaan vastaan jonkin tehtävän seurakunnan kokouksissa? Kun tehtävä määrätään sinulle, niin suoritatko sen uskollisesti, valmistaudutko hyvin osaasi seurakunnankokouksessa, harjoitteletko sitä ja esitätkö sen arvostavasti? Epäilemättä sinä teet näin, ja sinä ansaitset siitä varmasti kiitoksen. Veljesi seurakunnassa arvostavat suuresti rakkaudellisia ponnistelujasi. Osallistuminen kokouksiin on arvokasta kaikille, vahvistavaa ja rakentavaa, vaikka olisi kysymyksessä vain hyvin harkittu vapaaehtoinen selostus tai vastaus kysymykseen. – Hepr. 10:23–25.
17. Miten veli voi suhtautua myönteisesti lisätilaisuuksiin seurakunnassa?
17 Miten olet suhtautunut seurakunnassasi tilaisuuteen tavoitella valvojan virkaa, joka on todella oivallista työtä? (1. Tim. 3:1, Um) Oletko ryhtynyt toimenpiteisiin ollaksesi pätevä ja asettuaksesi halukkaasti, innokkaasti käytettäväksi? Luultavasti halukkuutesi on havaittu tai havaitaan ja otaksuttavasti sen mukaan toimitaan sinun jatkuvaksi lisäsiunaukseksesi, ja sinä mitä varmimmin huomaat suorittavasi hyvää työtä ja olevasi rikas oikeista töistä. ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” – 1. Piet. 5:2–4; 1. Tim. 6:17, 18.
NYT ON AIKA ’PONNISTELLA TARMOKKAASTI’
18. Millainen asenne kristityllä tulee olla ajan myöhäisyyden takia?
18 Olemme oppineet Raamatun tutkistelustamme tietämään elävämme pitkällä ”lopun ajassa”. Me huomaamme joka puolella todisteita, jotka vahvistavat sen, mitä Raamattu kertoo sen lyhyydestä. Tuskinpa nyt on aika kristityn pyytää vapautusta. Sen sijaan hänen asenteensa pitäisi olla innokkaan halukas, hänen pitäisi olla edistyvän halukas antamaan itseään. Miksi hän asettaisi rajan sille, mitä Jehova saattaa pyytää häneltä, kun hän on Jehovalle niin suuressa kiitollisuudenvelassa?
19. a) Millä tavoilla ei tule pyytää vapautusta? b) Millaista antamista Jehova rakastaa enimmän, ja mitä se aikaansaa?
19 Raamatun neuvo kristityille olla uutteria aina loppuun asti eikä tulla laiskoiksi on mitä käytännöllisin. Me emme saa jättää sitä huomioon ottamatta ja tulla haluttomiksi suorittamaan täyttä, järkevää osuuttamme kenttäpalveluksessa ja sivuuttaa jokaista ehdotusta, joka tehdään edistymiseksemme veljiemme palvelemisessa ja auttaaksemme siinä, mitä seurakunnassa tarvitaan, tai jättää aina tarjoutumatta vapaaehtoisesti palvelustilaisuuksiin. ”Iloista antajaa Jumala rakastaa”, sanotaan meille, ja se antaminen, mitä Jehova rakastaa eniten, on niiden suorittamaa antamista, jotka kokosydämisesti antavat itseään hänen palveluksessaan. (2. Kor. 9:6, 7) Kun annat itseäsi, niin se saa aikaan tuloksia, jotka vahvistavat ja virkistävät sinua. Kun kirjoittaja teoksessa Daily Life in Bible Times (Jokapäiväistä elämää Raamatun aikoina) on ensin tarkastellut eräitä Paavalin rasittavan aikataulun piirteitä, niin hän huomauttaa: ”Ihmetyttää, milloin hän sai aikaa syödä ja nukkua.” (S. 308) Mutta tekijä ei osu harhaan selittäessään lyhyesti: ”Kaikki tämä lakkaamaton aherrus sai aikaan tuloksia.” – A. E. Bailey (New York 1943; Charles Scribner’s Sons).
20. Mitä vakuuksia on siitä, että ahkera työ evankeliuminpalveluksessa tuo iloa uutteralle?
20 Kun Jeesus aloitti kristillisen evankeliuminpalveluksen, niin hän sanoi: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” Niillä seitsemälläkymmenellä ensimmäisellä oli hyvin miellyttävää, ja he ”palasivat iloiten”. (Luuk. 10:2, 17) Sadattuhannet kulkevat nyt heidän tietään, ja ahkerat saavat jatkuvasti iloa evankeliuminpalveluksestaan: ”Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” ”Joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” – Joh. 13:17; Jaak. 1:25.
21. a) Miten voi välttyä ryhtymästä turhiin töihin? b) Mikä palkka on luvattu niille, jotka eivät pyydä vapautusta?
21 Vaikka ihmiselämä on täynnä turhia töitä, niin tosi palvontaa koskevat työt eivät ole turhia eivätkä tuota pettymystä eivätkä epäonnistu. (Saarn. 2:10, 11) Kun turvaudumme Jehova Jumalaan, niin työmme onnistuvat varmasti. ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” (Ps. 127:1) Viisas ihminen päättelee niin kuin Salomo: ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.” (Sananl. 16:3) Jehova huomaa rakkaudentyömme ja pitää tiliä niistä, ja hän antaa meille tämän esivälähdyksen lupaamastaan palkasta, jollemme pyydä vapautusta: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä; he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.” – Jes. 65:21–23; ks. myös 3. Moos. 26:3–5; 5. Moos. 28:4.
22. Kuka on kutsunut meidät opetuslapsikseen, ja jos me noudatamme kutsua, niin miten meille käy?
22 Sitä ennen ei ahkera työ kenttäpalveluksessa ja seurakunnassasi kuluta sinua loppuun vaan pitää sinut eloisana, terveenä uskossa, onnellisena ja virkistyneenä. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” – Matt. 11:28–30.
23. a) Mitä voimme tehdä suojelukseksemme näinä vaikeina aikoina? b) Miksi työskentelemme jatkuvasti ahkerasti ja ponnistelemme?
23 Nämä ajat ovat osoittautuneet ”vaikeiksi ajoiksi”, ja ihmiset rakastavat yleensä pikemmin nautintoa kuin Jumalaa ja jumalisia töitä. (2. Tim. 3:1, 4, 5, Um) Pysy sinä suojelukseksesi toimeliaana evankeliuminpalveluksessa. ”Kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään? Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. ’Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö’.” (1. Piet. 3:13, 14) Älä pyydä vapautusta; jatka tarmokasta ponnistelua. ”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien [uskollisten, Um].” – 1. Tim. 4:10.
[Kuva s. 302]
Kuten Jeesus osoitti, ne, jotka pyytävät vapautusta Jumalan kutsun noudattamisesta, tekevät siten löyhin puolusteluin
[Kuva s. 303]
Oletko sinä todella uuttera kenttäpalveluksessa, vai onko palveluksesi vain nimellistä?
[Kuva s. 305]
Valvojamme palvelevat kovin halukkaasti. Miksi minä pidätyn? Miksi en antaudu täyttämään vaatimuksia, jotta minäkin voisin palvella enemmän veljiäni?