Vältteletkö vastuuta?

IHMISET anovat monin tavoin jatkuvasti vapautusta vastuun ottamisesta. Esimerkiksi New York Times ilmoitti 3.2.1969, että New Yorkin kaupungin huoltovirasto julisti yli 15 000 aviomiestä ja isää syyllisiksi. Nämä miehet ovat muutamina viime vuosina jättäneet maksamatta perhetuomioistuimen määräämää vaimojensa ja lapsiensa elatusta. He olivat yhteensä velkaa 110 miljoonaa markkaa. He anoivat vapautusta velvollisuuksistaan.

On useita muitakin esimerkkejä. Yleinen tapa vältellä vastuuta, kun vihkimättömät äidit ovat saattaneet lapsen maailmaan, on hylätä pikkulapsia sairaaloiden tai kirkkorakennusten oville. Lukemattomat vihkimättömät teini-ikäiset isät ovat yleensä vältelleet vastuun ottamista tuotettuaan ihmisluomuksen maailmaan.

Onpa nykyään syntymässä liike, joka tahtoo tehdä vapautusanomukset vastuusta laillisiksi. Jotkut vakuutusyhtiöt haluavat hylätä ns. ”syyllisyyskäsityksen” auto-onnettomuuksissa. Mutta, niin kuin aikakauslehti Trial kertoi helmi-maaliskuun numerossaan 1969, Amerikan asianajajayhdistys tuomitsi julkisesti tämän suuntauksen äskeisessä kokouksessaan. Se kannatti syyllisyyskäsitystä: sitä, että missä määrin autonajaja on syyllinen onnettomuudessa, häntä voidaan pitää vastuullisena sen aiheuttamasta vahingosta.

Meidän kaikkien on oltava varuillamme vastuun välttelemisen suhteen. Miksi? Koska langennut ihmisluonto on taipuvainen kulkemaan vähimmän vastuksen teitä, joista yksi on velvollisuuksiensa täyttämisen tai vastuittensa omaksumisen vältteleminen. Toisinaan voimme vain me itse – ja Jumala – tietää tämän välttelemisen. Saattaa olla hyvinkin niin, että heprealainen profeetta Joona yksin tiesi välttelevänsä Jumalansa Jehovan määräämää tehtävää: suuren Niiniven kaupungin varoittamista sitä uhkaavasta tuomiosta. Mutta Jumala ei antanut hänen päästä siitä! – Joona 1:1–3:10.

Luojan tarkoitus oli, että ihmiset kantavat vastuun. Siksi hän lahjoitti meille mielen järjenkäyttökykyineen ja omantunnon, joka pystyy erottamaan oikean ja väärän. Voitaisiin sanoa, että me olemme vastuussa kaikesta hyvästä, mitä kykenemme tekemään.

Avioliitto on täynnä velvollisuushaasteita. Avioliitossa voi olla paljon enemmän koettelemuksia kuin kumpikaan puoliso odotti. Mitä tehdä? Valitako vähimmän vastuksen tie anoen vapautusta, hakien asumuseroa tai avioeroa? Useimmiten olisi oikein ja rakkaudellista noudattaa apostoli Paavalin neuvoa: ”Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa.” (1. Kor. 7:27) Niitä, jotka pysyvät uskollisina sanalleen tässä tai missä muussa suhteessa tahansa, psalminkirjoittaja Daavid kiittää: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, . . . joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.” Jumala hyväksyy tosiaan ne, jotka pysyvät sanassaan, maksakoonpa se mitä tahansa, ne, jotka eivät helposti ano vapautusta. – Ps. 15:1, 4.

Oletko sinä isä tai äiti? Jos olet, niin sinulla on kaksinkertainen velvollisuus tässä suhteessa. Toisaalta sinulla on velvollisuus istuttaa lapsiisi oikeat periaatteet ja tavat, kuten rehellisyys ja järjestyksellisyys. Älä salli heidän vältellä vastuutaan; älä salli heidän livahtaa tiehensä sanomalla vetoavasti: ”Onko minun pakko tehdä se?” Ja toisaalta sinulla on velvollisuus antaa hyvä esimerkki. Sukupolvien välisen kuilun syynä on ehkä suurimmaksi osaksi se, että vanhemmat eivät tue opetustaan oikealla esimerkillä.

Erityisesti kristityn evankeliuminpalvelijan tulee olla varuillaan, ettei ano vapautusta joko olemalla täyttämättä velvollisuuksiaan tai kieltäytymällä ottamasta vastuuta. Hänen velvollisuutensa on tutkia Jumalan sanaa, olla toisten kristittyjen yhteydessä seurakunnan kokouksissa ja osallistua kenttäpalvelukseen. Hän ei voi vältellä näitä perusvelvollisuuksia siksi, että rakastaisi huvituksia tai mukavuutta tai pelkäisi ihmistä. Hän on kykyjensä, voimiensa ja tilaisuuksiensa huoneenhaltija, ja hänen täytyy olla uskollinen huoneenhaltija. – 1. Kor. 4:1, 2.

Edelleen meitä kutsutaan kokoajanpalvelukseen kotimaahan ja ulkomaille. On tilaisuuksia palvella siellä, missä kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden tarve on suurempi. On myös kutsu palvella omia kristittyjä veljiä jossakin ominaisuudessa. Monet vastaavat, mutta silti on niitä, jotka nähtävästi anovat vapautusta ilman hyvää syytä. Voisitko noudattaa kutsua palvelemaan täydemmin? Oletko anonut vapautusta vastuun omaksumisesta pienestä syystä tai ilman hyvää syytä? Nämä ovat tutkivia kysymyksiä, jotka kristittyjen evankeliuminpalvelijoitten olisi hyvä tehdä itselleen. Nykyajasta vielä paremmin kuin Jeesuksen ajasta voidaan sanoa: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” (Matt. 9:37) Älä ole niiden kaltainen, jotka anovat vapautusta ”suurille illallisille” tulosta, mistä Jeesus puhui eräässä vertauksessa. – Luuk. 14:16–24.

Taipumuksella vältellä vastuutaan voi olla vakavat seuraukset, kuten onnellisuuden menetys, jollei elämänkin menestys. Siksi apostoli Paavali varoitti: ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Sentähden, . . . olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla.” – Hepr. 12:25, 28.

Mikä auttaa sinua olemaan välttelemättä velvollisuuksia? Jumalan rakastaminen koko sydämestä, mielestä, sielusta ja voimasta ja lähimmäisen rakastaminen niin kuin itseään osoittautuvat suurimmaksi avuksi. Sekin auttaa, jos ymmärrämme tämän ajan kiireellisyyden ja tärkeyden, jossa elämme. Samoin auttaa se, että ymmärtää siitä koituvan välittömän ja lopullisen palkan, ettei välttele vastuuta. Mikä tämä palkka on? Mielenrauha, tyydytys, tyytyväisyys ja Jumalan hyväksymys, mikä koituu iankaikkiseksi elämäksi. – Mark. 12:29–31.