”Minä siunaan Jehovaa kokoontuneiden joukkojen keskuudessa”
1. a) Ketkä muodostavat ne kokoontuneet joukot, joiden keskuudessa Daavid sanoi ’siunaavansa Jehovaa’, ja miksi hän saattoi sanoa näin? b) Minkä pitäisi olla meidän sydämestä lähtevä halumme?
DAAVID ilmaisi sydämestä lähtevän halunsa sanoessaan: ”Minä siunaan Jehovaa kokoontuneiden joukkojen keskuudessa.” (Ps. 26:12, Um) Daavid ilmaisi selvästi kokoontuneet joukot Jehova Jumalan palvojiksi, sillä hän sanoi: ”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.” (Ps. 26:4, 5) Onko meidän sydämemme halu sama kuin Daavidin? Jos on, niin me siunaamme Jehovaa kokoontuneiden joukkojen keskuudessa, mikä merkitsee uskollista osallistumista Jehovan todistajien seurakunnankokouksiin joka viikko valtakunnansalissa sekä käymistä kierros- ja piiri- sekä kansallisissa tai kansainvälisissä konventeissa joka vuosi.
2. Mistä syistä muun muassa meidän pitäisi säännöllisesti kokoontua Jehovan kansan kanssa?
2 Mutta miksi meidän tulisi kokoontua Jehovan kansan kanssa? Mitä hyötyä me saamme siitä? Miten monta voimakasta raamatullista syytä voimme ajatella läsnäolollemme jokaisessa seurakunnankokouksessa joka viikko joko yksityiskodissa tai valtakunnansalissa? Tarkastelkaamme joitakin näistä syistä, jotta voisimme arvostaa yhteen kokoontumisemme tärkeyttä. Yhteen kokoontumisemme kuuluu osana palvontaamme, Raamatussa on käsketty kokoontua yhteen ja meitä valmennetaan kokouksissa uhraamaan otollista ylistysuhria. Me osoitamme myös olevamme Kristuksen opetuslapsia, ja Jehovan henki on läsnä kokouksissa. Kristityt toverimme rakentavat meitä, ja me vuorostamme rakennamme heitä. Seurakunnankokoukset ovat runsaan hengellisen ravinnon lähde ja myös rauhan satama.
3, 4. a) Mikä raamatullinen peruste meillä on kokoontua yhteen ja mikä tarkoitus mielessämme? b) Miksi nyt on tärkeämpää kokoontua yhteen kuin milloinkaan aikaisemmin?
3 Yhteen kokoontuminen seurakuntana on palvontamme tärkeä osa. Se ei ole uutta. Se on aina ollut tärkeää kristityille. Apostolien teot ilmaisee, miten yhdessäolo oli tärkeä osa palvontaa varhaiskristityille. Meille kerrotaan: ”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä . . . kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa.” (Apt. 2:46, 47) Meidän täytyy siis varhaiskristittyjen mallia noudattaen myös kokoontua yhteen ylistämään Jumalaa.
4 Eikä Jehovan siunaaminen kristittyjen tovereiden parissa ole vain ihmisistä alkunsa saanut ajatus, vaan Raamatussa on myös käsketty tekemään niin. Me havaitsemme Paavalin lausuneen selvästi tämän käskyn: ”Ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25) Tämä päivä on nyt lähestynyt! Me näemme sen! Ja niin meitä käsketään kokoontumaan yhteen siunaamaan Jehovaa ja rakentamaan toisiamme.
5. Millä tavalla kokoontumisemme Jehovan kansan kanssa vaikuttaa julkiseen evankeliuminpalvelukseemme?
5 Sitten on ylistyskysymys. Jokainen kokous, jossa olemme läsnä, valmentaa meitä uhraamaan otollisempaa ylistysuhria Jehovalle. Joka kerta kun kokoonnumme, meille annetaan käytännöllistä valmennusta huultemme hedelmän, julkisen evankeliuminpalveluksemme, tekemisessä yhä mieluisemmaksi Jehovalle. Jokainen kokous syventää haluamme siunata Jehovaa sellaisen evankeliuminpalveluksen välityksellä. – 1. Piet. 3:15.
6. Kenen esimerkki meillä on kannustamassa meitä olemaan kokoontuneiden joukkojen seurassa, ja mitä me osoitamme siten tehdessämme?
6 Ajattelisitko olla menemättä kokoukseen, jos tietäisit Kristuksen Jeesuksen olevan siellä? Kristus Jeesus antoi meille voimakkaan syyn, miksi meidän tulee olla kokoontuneitten joukkojen yhteydessä, kun hän sanoi: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20) Tosiaan, Kristus Jeesus ei jää koskaan pois maan päällä yhteen kokoontuneitten opetuslastensa kokouksista, koska hän on hengellisesti läsnä kaikissa viidessä seurakunnankokouksessa, jotka Jehovan kristityt todistajat pitävät joka viikko. Eikö meidänkin siksi pitäisi olla niissä läsnä? Tämä on tärkeä tapa osoittaa, että me olemme hänen opetuslapsiaan. Missä Jehovan kansa on koolla, siellä on Hänen henkensä. Tämä tieto panee meidät haluamaan olla Jehovan kansan mukana. Siellähän me tunnemme Jehovan hengen voimakkaan valonheittimen tavoin säteilevän tiettyyn kohtaan antaen valoa ja ohjausta sinne kokoontuneille.
7. Mikä hyvä syy meillä on kokoontua yhteen? Mainitse esimerkki.
7 Kokoontuneitten joukkojen keskuudessa veljiemme hyvä seura rakentaa meitä, ja me vuorostamme rakennamme toisia. Jokainen kokous tarjoaa keskinäistä kannustusta ja tilaisuuden ilmaista rakkauttamme kristittyjen tovereittemme koko yhteisölle ja tuntea heidän rakkautensa meitä kohtaan. Miten hyvä syy tämä onkaan kokoontua yhteen! Eräs sokea ja kuuro Jehovan todistaja, joka ei koskaan laiminlyönyt tilaisuutta kokoontua kristittyjen tovereittensa kanssa, sanoi: ”Odotan aina seurakunnan kokouksia veljieni kanssa, koska se saa oloni tuntumaan paremmalta, ja pelkästään se, että veljeni pudistavat kättäni tai koskettavat minua, parantaa paljon mielialaani.” Jos henkilö, joka on kuuro ja sokea, eikä siis voi kuulla eikä nähdä, mitä lavalla tapahtuu, saa tällaisen mielenylennyksen, niin miten paljon enemmän me, jotka voimme sekä nähdä että kuulla, saammekaan, kun olemme Jehovan ylistäjien keskuudessa! – Room. 1:12.
8, 9. Keneltä ja keille tulee Raamatun kutsu juoda totuuden vettä, ja minkä välittömän hyödyn me saamme olemalla kokoontuneiden joukkojen keskuudessa?
8 Kokoukset ovat myös runsaan hengellisen ravinnon lähde meille, joten ne ovat elintärkeitä hengelliselle kasvullemme. Jehova on Isäntämme jokaisella tällaisella hengellisellä aterialla. Hän on kattanut pöydän meille, ja hän kutsuu henkensä välityksellä jatkuvasti meitä juomaan totuuden vettä. On niin kuin Johannes kirjoitti: ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” – Ilm. 22:17.
9 Lopuksi Jehova siunaa kokoontunutta kansaansa rauhalla. Seurakunnan kokoukset ovat hiljainen alue sodan raatelemassa maailmassa. Siellä me olemme sellaisten kristittyjen veljien ja sisarten joukossa, joilla on Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Jos me rakastamme rauhaa ja haluamme sitä, niin meidät tavataan kokoontuneiden joukkojen keskuudesta. – Fil. 4:7.
KOKOSIELUINEN ANTAMINEN KOKOONTUNEISSA JOUKOISSA
10. Minkä kysymyksen voimme tehdä itsellemme seurustelustamme kristittyjen tovereittemme kanssa, ja mikä Raamatun periaate soveltuu tähän?
10 Tähän saakka olemme tarkastelleet, miksi meidän tulisi siunata Jehovaa kokoontuneissa joukoissa. Nyt tulemme erääseen toiseen puoleen tässä asiassa, ja se on kokosieluinen antaminen kokoontuneiden joukkojen keskuudessa. Toisin sanoen, mitä minä voin henkilökohtaisesti antaa Jehovan siunaamiseksi ja ylistämiseksi ollessani veljieni seurassa? Tähän soveltuu varmasti periaate: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” Jos me annamme kokosieluisella tavalla, niin saamme vastalahjaksi runsaan siunauksen. – Apt. 20:35.
VALMISTAUTUMALLA
11. a) Mitä ehdotuksia voidaan noudattaa, jotta saisimme enimmän seurakunnan kokouksista, ja kenen esimerkkiä on hyvä seurata tässä suhteessa? b) Miksi etukäteen valmistautuminen on välttämätöntä? Valaise.
11 Ensimmäinen antamiskeino on valmistautua perusteellisesti kaikkiin viiteen kokoukseen. Mitä se merkitsee? Se merkitsee nimenomaisen ajan varaamista tulevaan kokoukseen määrätyn aineiston lukemiseen etukäteen. Me voimme tehdä tämän yksilönä tai perheenä ja ehkä alleviivata ydinajatukset Vartiotornin tutkistelua tai kirjantutkistelua varten tai kenties käydä läpi teokraattista palveluskoulua tai palveluskokousta varten varatun aineiston, niin että meillä on mielessämme pääpiirteet aineistosta, jota tullaan tarkastelemaan. Beetel-perheet ovat kautta maailman hyviä esimerkkejä siitä, että niillä on aikataulu kokouksiin valmistautumista varten. Joka maanantai-ilta on varattu niiden Vartiotorni-lehden perhetutkistelulle ja teokraattisen palveluskoulun aineiston tarkastelulle. Voisimme valaista etukäteen valmistautumisen tärkeyttä näin: Te aviomiehet iloitsette tullessanne kotiin pitkän ankaran työpäivän jälkeen vaimonne valmistamalle hyvälle lämpimälle aterialle. Mutta sanokaamme, että kun eräänä iltana tulette kotiin hyvin nälkäisenä ja menette keittiöön, niin löydätte lautaseltanne kuorimattoman, keittämättömän perunan ja raa’an lihaviipaleen sen vierestä. On kovin kyseenalaista, syöttekö te sitä, vaikka se onkin asianmukaisesti valmistettuna hyvää, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Me kaikki haluamme saada ruokamme hyvin valmistettuna ja asianmukaisesti kypsennettynä. Elimistömme sulattaa todella jotkin ruoka-aineet paremmin, kun ne on kypsennetty. Mielemme työskentelee hyvin samalla tavalla. Jos emme varaa aikaa valmistaaksemme etukäteen hengellistä ravintoa, jota meille tarjotaan kokouksissa, jollemme ”lämmitä” sitä mielessämme ennakolta, niin huomaamme, että mielemme on paljon vaikeampi täysin sulattaa kokouksissa meille esitettyjä ajatuksia. Mutta jos luemme etukäteen aineiston, joka tullaan esittämään, niin mielemme ottaa helpommin vastaan ja omaksuu tarjotun hyvän hengellisen ravinnon.
12. Millä muulla tavalla voimme valmistautua, ja miksi nuorempienkin julistajien on hyvä pitää omat tutkistelun apuvälineet ja käyttää niitä kristillisissä kokouksissa?
12 Toinen valmistautumistapamme on, että kaikilla perheen jäsenillä on tutkisteluvälineet kunnossa ja valmiina vietäviksi kokouksiin. Oletko sinä ollut milloinkaan kokouksessa ja havainnut, ettet ollutkaan ottanut mukaasi Valtakunnan Palvelusta tai laulukirjaasi tai Raamattuasi? Näin on tapahtunut kyllä useimmille meistä. Jotkut julistajat välttävät tämän pitämällä kahta kirjasalkkua, toista, jota he käyttävät kenttäpalveluksessa, ja kokouksia varten toista, jossa on tarvittavat julkaisut. Nopea silmäys kirjasalkkuun ennen kokouksiin lähtöä voi varmistaa sen, että on asianmukaisesti valmistautunut. Suosittelemme, että nuoremmilla julistajillamme on omat julkaisunsa kokouksia varten ja että heidän vanhempansa harjaannuttavat heidät vastuuntuntoisiksi sen suhteen, että he tuovat ne mukanaan ja käyttävät niitä ohjelman aikana.
13. Miten isät, äidit ja lapset voivat olla yhteistoiminnassa, niin että perhe voi päästä kokouksiin aikanaan, ja mitä me menetämme, jos saavumme myöhästyneinä?
13 Perheen hyvä yhteistoiminta on tärkeää valmistauduttaessa, jotta kokouksiin ehdittäisiin ajoissa. Tämä merkitsee sitä, että vaimon on huolehdittava siitä, että ateriat valmistuvat hyvissä ajoin, jotta perheelle jäisi riittävästi aikaa itsensä kuntoon panemista ja kokousmatkaa varten. Tämä merkitsee sitä, että isän tulee määrätä varma lähtöaika ottaen huomioon matkan, mikä valtakunnansaliin on kuljettava turvallisella ajonopeudella. Tämä merkitsee sitä, että lasten tulee olla yhteistoiminnassa isänsä ja äitinsä kanssa pukeutumalla nopeasti, kun on aika panna itsensä kuntoon kokouksia varten. Jokaisella perheessä on vastuu siitä, että kokouksiin päästään ajoissa. Jos myöhästymme laulusta tai rukouksesta tai kokouksen avauksesta, niin menetämme itseltämme sen hengellisen ravinnon ja voimme myös myöhäisellä saapumisellamme häiritä veljiemme ohjelmasta nauttimista.
14. Mitä me siis tarvitsemme siunataksemme Jehovaa tehokkaasti kokoontuneissa joukoissa?
14 Siis aivan samoin kuin perusteellinen valmistautuminen oli tarpeellista ennen ylistys- ja siunausuhrien esittämistä Jehovalle muinaisessa Israelissa, henkilökohtainen valmistautuminen ennakolta on tarpeellista, jotta voisimme siunata Jehovaa kokoontuneissa joukoissa koko sielustamme. – 3. Moos., 1. ja 2. luku.
LAUSUMALLA VELJEMME JA VIERAILIJAT TERVETULLEIKSI
15. Miten voimme tervehtiä uudempia, vierailijoita ja omia kristittyjä veljiämme, kun kokoonnumme yhteen, ja miksi tämä on tärkeätä?
15 Toinen tapa, jolla me kaikki voimme antaa kokouksissa, on se, että lausumme lämpimästi tervetulleiksi kristityt veljemme, uudemmat ja vierailijat, jotka tulevat Jehovan todistajien valtakunnansaliin. Joistakuista meistä, jotka olemme luonnostamme hiljaisia, sen tekeminen saattaa tuntua hiukan vaikealta. Huomaatko sinä koskaan kysyväsi toiselta julistajalta: ”Kuka tuo henkilö on? Onkohan hän todistaja?” Eikö olisi parasta mennä suoraan hänen luokseen ottamaan selvää? Se ei ole vaikeata, jos muistamme, että tärkeintä on olla kiinnostunut toisista. Esittäydy ja tee sitten vastatulijalle muutamia ystävällisiä kysymyksiä: Missä hän asuu? Onko hän ollut milloinkaan aikaisemmin valtakunnansalissa? Miten hän tuli saapuneeksi tänään? Jos sitten annamme tuon uuden henkilön puhua, niin hän tuntee pian olevansa tervetullut ja tuntee meidän olevan hänestä aidosti kiinnostuneita. Katselkaa paikkoja valtakunnansalissa. Vierailijalle on kovin paljon näytettävää ja selitettävää. Muistelehan, miltä meistä tuntui, kun tulimme ensi kerran valtakunnansaliin, ja mikä meistä tuntui kiinnostavalta. Näytä sitten jotakin sellaista uudelle tulokkaalle. Voimme selittää eri kokousten tarkoituksen ja miten niitä johdetaan, näyttää hänelle valtakunnansalin kirjastoa ja kirjallisuuspöytää, selostaa, miten raamatullinen kirjallisuus valmistetaan ja miten henkilökohtaista palvelustamme suoritetaan. Jos huomaamme puhuvamme todistajalle, niin meillä on monia yhteisiä asioita. Voimme kysyä häneltä hänen seurakuntaansa, kuinka monta julistajaa siinä on, millaista hänen käymänsä alue on; voimme rohkaista häntä kertomaan kokemuksiaan ja voimme myös tutustuttaa häntä seurakuntaamme. Niin, tehkäämme kaikki osamme lausuaksemme jokaisen lämpimästi tervetulleeksi kokouksiin, kristityt toverimmekin, joiden kanssa olemme palvelleet monta vuotta. Tämä on yksi tapa antaa kokoontuneissa joukoissa.
KUUNTELEMALLA TARKKAAVAISESTI
16. Mitä voimme tehdä keskittyäksemme kokonaan puheeseen ja saadaksemme enimmän puhujan esityksestä?
16 Kolmas tapa on ohjelman tarkkaavainen kuunteleminen sitä esitettäessä. Tavallisesti puhuja puhuu paljon hitaammin kuin kuuntelija ajattelee. Mitä teemme tuona ylimääräisenä ajatteluaikana? Jollemme ole varovaisia, niin havaitsemme ajatustemme välillä harhailevan pois siitä, mitä puhuja sanoo. Me voimme käyttää tämän ylimääräisen ajatteluajan, mitä meillä kaikilla on, täysimmin hyödyksemme seuraavalla tavalla: Kun puhuja etenee puheessaan, niin me emme ainoastaan etene hänen mukanaan, vaan myös kaartelemme hänen ajatustensa ympärillä edetessämme hänen kanssaan. Aina kun kuulemme uuden ajatuksen, voimme kysyä itseltämme: Miksi hän sanoi noin? Millä tavalla tämä liittyy hänen jo esittämiinsä kohtiin? Miten se soveltuu siihen, mitä jo tiedän? Näin kuuntelemme kokosydämisesti ja pidämme mielemme toiminnassa ja keskittyneenä koko ajan puhujan ajatuksiin.
17. a) Mitä meillä täytyy olla tarjottavaa hengellistä ravintoa kohtaan? b) Mitä voimme oppia erään japanilaisen todistajan esimerkistä, joka tuli tuntemaan totuuden vankilassa ollessaan?
17 Kuunnellaksemme tällä tavalla meillä täytyy olla aito kiinnostus ja syvä arvostus esitettävää hengellistä ravintoa kohtaan. Meillä täytyy olla samanlainen tunne kokousta kohtaan kuin eräällä japanilaisella todistajalla oli. Hän tuli tuntemaan totuuden ollessaan japanilaisessa vankilassa odottamassa teloitustaan. Hän oli 18-vuotiaana tappanut kaksi miestä, hänet tuomittiin kuolemaan, ja hän oli odottanut 8 vuotta oman teloituksensa tuloa minä hetkenä tahansa. Yhdeksäntenä vankeusvuotenaan hän tuli tuntemaan totuuden ja tuli hyvin innokkaaksi saarnaamaan vankitovereilleen ja kaikille vankilan ulkopuolella oleville, joille voi kirjoittaa. Hän oli suurena kannustimena japanilaisille todistajille totuuden iloisen arvostamisensa takia. Tämä todistaja sanoi, että hän antaisi mitä tahansa maailmassa saadakseen olla yhdessä kokouksessa seurakunnan kanssa, mutta sitä ei sallittu hänelle. Hän kuoli pääsemättä koskaan kokoukseen. Meillä on kristittyinä viisi kertaa joka viikko juuri se, mitä tämä henkilö kaipasi. Jos me arvostamme jokaisessa kokouksessa olemista, niin me kuuntelemme kokosydämisesti totellen Jehovan käskyä: ”Kuulkaa [tarkkaavaisesti, Um] minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.” – Jes. 55:2.
18. Mitä saamme, jos esitämme vastauksia kokouksissa, ja minkä pitäisi saada meidät esittämään tällaisia lausuntoja?
18 Neljäs tapa, jolla voimme antaa kokoontuneissa joukoissa, on vastaaminen ja kokouksiin osallistuminen. Eikö olekin totta, että vaikka meillä olisi pienikin osuus kokouksessa – ehkä esitämme vain lyhyen vastauksen – niin me saamme suuremman tyydytyksen ja nautinnon siitä kokouksesta? Tosiaan, todellinen nautinto tulee, kun henkilö ilmaisee oman uskonsa Jehovaan kristittyjen veljiensä keskuudessa. Ei ole kysymys siitä, että tuntisi velvollisuudekseen vastata kerran ja sitten rentoutuisi ja jättäisi loput kokouksesta toisille. Ei, vaan meidän rakkautemme Jehovaa kohtaan täyttää meidät ja on niin ylitsevuotava, että me haluamme siunata Jehovaa ja ilmaista rakkautemme häntä kohtaan. Tällä tavalla me uhraamme Jehovalle huultemme hedelmää ollessamme kokoontuneina hänen kansansa kanssa yksimieliseen palvontaan. – Hepr. 13:15.
LAULAMALLA
19. Vaikka laulumme voi olla hiomatonta, niin miten meidän tulee suhtautua Jehovalle esitettäviin ylistyslauluihimme?
19 Valtakunnan laulujen laulaminen sydämellämme ja mielellämme sekä huulillamme on viides tapa antaa kokosydämisesti. Me haluamme ajatella sanojen merkitystä laulaessamme niitä seurakunnan kanssa. Meidän tulee varoa antamasta ajatustemme harhailla laulaessamme tuttuja sanoja. Me haluamme laulaa myös hartaasti sallien kauniin sävelen herättää tunteemme ja sydämemme siunaamaan Jehovaa. Joillakuilla voi tosin olla parempi lauluääni, mutta meidän hiomaton laulamisemme on kauniimpaa ja soinnukkaampaa Jehovasta ja veljistämme kuin Suuren Babylonin kaikkien kirkkojen parhaan laulajan tai kuoron esitys. Pelkästään laulamisemme antaa meille yhdessä toisten kokoontuneitten kristittyjen kanssa joka viikko monta tilaisuutta siunata Jehovaa.
RUKOILEMALLA YHDESSÄ
20. a) Miksi on tärkeätä, että kukin meistä keskittyy seurakunnassa esitettyihin rukouksiin? b) Miten voimme henkilökohtaisesti antaa yhteisessä rukouksessa?
20 Lopuksi pitäisi meidän suhtautumisemme seurakunnan rukoukseen heijastaa antamisen henkeä, vaikka meitä ei kenties olisikaan pyydetty edustamaan seurakuntaa rukouksessa. Kun rukous esitetään kokouksen alussa ja lopussa, niin kuuntelemmeko kiinteän tarkkaavaisesti ja keskitymmekö rukouksen ajatuksiin, niin että voimme todella sanoa ”aamen” siihen, mitä on sanottu? Vai sallimmeko ajatustemme harhailla rukouksesta asioihin, jotka meidän on hoidettava kokouksen aikana tai sen jälkeen, kuten tutkisteluvälineittemme pois panemiseen tai jonkun veljen tapaamiseen tai kotipulmiin? Jehova, tärkein persoona koko kaikkeudessa, kuuntelee rukousta. Jehova kiinnittää huomion kaikkeen, mitä sanotaan, huolimatta siitä, että hänellä on suurempiakin kysymyksiä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Jos hän osoittaa näin suurta kiinnostusta meidän puolestamme esitettyä rukousta kohtaan, niin eikö meidän pitäisi kiinnittää siihen tarkkaa huomiota, niin että voimme yhtyä siihen ja sanoa ”aamen”? Jehova hyväksyy sellaisen rukouksen, ikään kuin se tulisi kultakin meistä, jos mielemme ja sydämemme on mukana rukouksessa. Näin me henkilökohtaisesti esitämme seurakuntarukouksen, niin että siitä tulee yhteinen siunausrukous Jehovalle.
21. a) Esitä pääpiirteissään eri tavat, joilla voimme ylistää Jehovaa kokoontuneiden joukkojen keskuudessa. b) Minkä pitäisi olla halumme, niin kuin Daavid sanoi Psalmissa 27:4?
21 Me olemme siis nähneet, miten monta tärkeää syytä meillä on siunata Jehovaa kokoontuneiden joukkojen keskuudessa, ja me olemme käsitelleet sitä, miten me voimme antaa kokosieluisesti siunataksemme yksimielisesti Jehovaa seurakuntana. Me teemme sen perusteellisesti valmistautumalla, lausumalla kaikki tervetulleiksi kokouksiin, kuuntelemalla tarkkaavaisesti koko sydämestämme, osallistumalla vastaamiseen ja yhtymällä lauluun ja rukoukseen sydämestämme ja mielestämme. Antamalla kaikilla näillä tavoilla me koemme ja näemme Jehovan miellyttävyyden kokoontuneitten joukkojen keskuudessa. Silloin me kaikki tunnemme aina niin kuin Daavid, joka sanoi: ”Yhtä minä olen pyytänyt Jehovalta – sitä minä odotan: että saisin asua Jehovan huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Jehovan miellyttävyyttä ja katsoa arvostaen hänen temppeliään.” (Ps. 27:4, Um) Niin, olkoon palava halumme aina siunata ja ylistää Jehovaa kokoontuneiden joukkojen keskuudessa!
[Kuva s. 428]
Siunataksemme Jehovaa kokoontuneessa joukossa meidän on tutkittava määrätty aineisto etukäteen
[Kuva s. 429]
Vierailijain ja omien veljien lämmin vastaanotto valtakunnansalissa voi rohkaista heitä, kun he yrittävät vetäytyä lähelle Jumalaa
[Kuva s. 430]
Valtakunnan laulujen laulaminen sydämestämme ja mielestämme on yksi tapa siunata Jehovaa
[Kuva s. 431]
Kun kokouksessa esitetään rukous, niin kuunteletko sinä tarkkaavaisesti osallistuen siten tähän palvonnan ilmaisuun?