Annatko kohtuuttoman huomattavan aseman luomuksille?
ME HUOMAAMME ihmisten eri osissa maailmaa osoittavan kunnioitusta kaikenlaisille kohteille, eläimet ja ihmiset mukaan luettuina. Toiset näistä tunnustetaan avoimesti jumaliksi. Toisia ei kutsuta jumaliksi, mutta niihin kohdistettu ihailu ja huomio ja usein tottelevaisuus tai antaumus tekevät niistä kuitenkin itse asiassa jumalia. Jopa kristikunnassakin niiden palvojat suorittavat monesti paljon enemmän palvelusta niille kuin sille Jumalalle, jota he väittävät palvelevansa.
Jehova Jumala, Raamatun Jumala, on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”. (2. Moos. 20:5, Um) Jokainen poikkeaminen täydellisestä alamaisuudesta tosi Jumalalle ja hänen kokosydämisestä palvelemisestaan on omiaan saamaan palvojan ajelehtimaan pois tottelevaisuudesta Hänen lakejaan kohtaan. Tällaisen ihmisen hengellinen ja moraalinen ryhti luhistuu, ja hän luisuu vähitellen tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan ja epäjumalanpalvelijaksi. Lopulta hän ei enää tunnusta Jehovan ylimmyyttä, ja hänestä tulee Jumalan vihollinen.
”SAASTAISTEN EPÄJUMALIEN” PALVONTA ISRAELISSA
Papit ja uskonnolliset opettajat olivat muinaisessa Israelissa loitonneet yhä kauemmas laista, niin että Jumalalle osoitettava yksinomainen antaumus oli rappeutunut hälyttävässä määrin. Tosiaan, olosuhteet olivat tulleet niin huonoiksi vähää ennen kuin babylonialaiset hävittivät Jerusalemin, että Jumala oli hylännyt Jerusalemissa sijainneen temppelinsä. Mutta hän halusi kaikkien tietävän, että hän siitä huolimatta oli täysin tietoinen siitä mitä oli tapahtumassa. Jumala huolehti myös juutalaisten keskuudessa olevista vilpittömistä ihmisistä, jotta he olisivat tienneet, miksi hän oli rankaisemaisillaan kansaa. Siksi hän salli profeettansa Hesekielin nähdä ja paljastaa ne törkeät inhottavuudet, joita heidän johtajansa tekivät temppelissä.
Hesekiel siirrettiin näyssä Babylonista Jerusalemiin, ja Jehova johdatti hänet kiertokäynnille sikäläiseen temppeliin. Hesekiel selostaa:
”Ja hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän’. Niin minä murtauduin läpi seinän, ja katso: jokin ovi!” – Hes. 8:7–9.
Joko suurennetun aukon tai sen lähellä olevan ’jonkin oven’ läpi Hesekiel voi mennä sisälle ja nähdä mitä oli tapahtumassa. Hän kertoo meille:
”Ja hän sanoi minulle: ’Mene ja katso häijyjä kauhistuksia, joita he täällä tekevät’. Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia [saastaisia epäjumalia, Um] oli piirretty seinään yltympäri. Ja niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika; ja kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu. Niin hän sanoi minulle: ’Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: ”Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan”.’” – Hes. 8:9–13.
Kuvittelehan! Nämä tosi palvonnan otaksutut johtajat ovat kunnioittamassa jumalina inhottavia, saastaisia matelijoita ja muita eläimiä sen elävän Jumalan temppelissä, joka oli tehnyt heistä suuren kansan ja antanut heille puhtautta ja vanhurskautta koskevat lakinsa! Ja he olivat langenneet niin turmeltuneeseen mielentilaan, että he eivät luulleet Kaikkivaltiaan Jumalan näkevän niitä inhottavia tekoja, joita he suorittivat.
KEHITYSOPPI ON VAARA
Saattaisiko tällaista mahdollisesti tapahtua kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa? Kyllä. Se on itse asiassa yksi nykypäivien suurimmista vaaroista. Millä tavalla?
Tarkastelehan esimerkiksi kehitysteoriaa, jonka miljoonat ihmiset, myös hyvin monet kirkossakävijät, hyväksyvät. Mitä he uskovat? Että he ovat lähtöisin alkumeressä olleesta yksisoluisesta eliöstä. Tästä yksisoluisesta alusta kehittyivät sitten vähitellen heidän esipolvensa vaihtelevien kehitysvaiheitten kautta yksinkertaisista kala- ja sammakkoeläinmuodoista monimutkaisempiin maaeläimiin asti, joista ihminen lopulta ilmaantui ja nousi pystyasentoon – niinhän heidän teoriansa sanoo.
Jos sanoisit jollekulle miehelle, että hän on käärmeitten sukua, niin hän luultavasti tahtoisi tapella kanssasi. Tai jos sanoisit, että hänen esi-isänsä oli tyhmä apina, opossumi tai koira, niin hän pitäisi sitä varsin alentavana kohteluna. Ihminen on kuitenkin kehitysteorian mukaan olemassaolostaan kiitollisuuden velassa tällaisille eläimille esi-isinään. Täten kehitysoppi alentaa ihmisen eläinten tasolle.
Vielä pahempaa on, että kehitysteoria kieltää korkeimmanälyisen Jumalan olemassaolon. Tai se väittää häntä valehtelijaksi, kun hänen Sanansa Raamattu sanoo, että ihminen tehtiin alussa Jumalan kuvaksi, jolla on paljon korkeampi äly kuin eläimillä, jolla on ajattelukyky ja moraalisia ja hengellisiä ominaisuuksia. Usko kehitysteoriaan saa kirkkoon kuuluvat palvomaan Jehova Jumalan sijasta luojana teoreettista, sokeaa kehitysvoimaa, joka personoidaan ”Luontoäidiksi”. Se on äärimmäisen alentavaa ja herjaavaa ja törkeää epäjumalanpalvontaa!
KANSALLISMIELISYYS, URHEILU, JULKISUUDEN HENKILÖT
Toinen vielä ovelampi seikka, joka voi aiheuttaa sen, että kristityiksi tunnustautuvien saatetaan havaita palvovan eläimiä ja ihmisiä tms. epäjumalina, liittyy kansallismielisyyteen sekä urheilun ja huvittelun maailmaan. Millä tavalla?
Huomaa ensiksikin villieläimet ja linnut, jotka esittävät ja vertauskuvaavat kristikunnan kansakuntien maita. Mahdollisesti yksityinen kansalainen ei ajattele paljoakaan kansakunnan tunnusta. Eikä ole välttämättä väärin, että maaeläinten tai lintujen nimiä valitaan toisinaan kuvaamaan tai edustamaan jotakin kansaa. Jehova vertaa Raamatussa huolenpitoaan kansastaan siihen, miten kotka pitää huolta poikasistaan, ja Jeesusta Kristusta kutsutaan ”jalopeuraksi Juudan sukukunnasta” jalopeuran eli leijonan vertauskuvatessa rohkeaa oikeudenmukaisuutta. (2. Moos. 19:4; Ilm. 5:5) Myös patriarkka Jaakob ennusti Israelin kahdestatoista sukukunnasta kertoen ennalta eräitä luonteenpiirteitä, joita ne ilmaisisivat, vertaamalla niitä eläimiin, joilla on samoja ominaisuuksia. – 1. Moos. 49:9, 14, 17, 27.
Mutta kansallisista vertauskuvista herää kysymys: liittyykö niihin palvontaa? Niiden vaikutus ihmisten asenteeseen nimenomaan ratkaisee, sisältyykö niihin palvontaa vai ei. Mitä sinun ajatuksiisi ja tunteisiisi vaikuttaa näiden vertauskuvien näkeminen? Tuntuuko sinusta, että sinun rotusi tai kansallisuutesi ihmiset ovat parempia kuin toiset? Vai pidätkö sen sijaan sitä seikkaa arvossa, että Jumala ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä]” ja että hän ei ole puolueellinen mitään rotua tai kansallisuutta kohtaan? – Apt. 17:26.
Urheilun kysymyksessä ollessa mitä sinä ajattelet jostakin paikallisesta urheilujoukkueesta tai mahdollisesta suosikkijoukkueestasi? Huomattavia urheilijoita juhlitaan nykyään sankareina, ja heidän ihailijansa tai palvojansa seuraavat innokkaasti heidän esimerkkiään, syövät samaa ruokaa ja käyttävät samantyylistä vaatetusta. Heidän nimikirjoituksensa ovat suuressa huudossa. Pelaajista tai joukkueista käydään toisinaan katkeria kiistoja, jopa kiivaita taisteluita, ja heistä lyödään vetoa suuret summat.
Miten tämä on ”saastaisten epäjumalien” palvontaa? Joukkueessa tai pelissä ei tarvitse olla välttämättä mitään väärää. Eikä itse ”sankariakaan” voida pitää muita ihmisiä pahempana. Mutta vaikutus ihailijaan ja ihailijan asenne muodostuu palvonnaksi. Pitäisikö urheilijoita epäjumaloida vain siksi, että heillä on voimakas ruumis, jonka he hallitsevat hyvin? Millaisia ihmisiä he ovat näitä kykyjä lukuun ottamatta? Ovatko he ihmisiä, joiden elämäntapaa pitäisi jäljitellä? Onko heillä rakkauden, huomaavaisuuden, Jumalaan uskomisen, ilon, rauhan ja itsehillinnän ominaisuudet? Korottaako heidän menettelytapansa seuraaminen Jumalaa? Kirkastavatko he itse Jumalan nimeä vai omaa nimeään? Olkootpa he sitä paitsi millaisia tahansa, ketään ihmistä ei tule epäjumaloida.
Jos siis joku käyttää paljon aikaa ja ponnistelee kovasti tullakseen huolellisesti tuntemaan eri joukkueitten ja pelaajien tulostilastot ja keskiarvot, niin mistä hän on todella kiinnostunut ja mille antautunut? Kuinka paljon häntä kiinnostaa lisätiedon saaminen Jumalan tarkoituksesta?
Kysymys on: Mitä henkilö todella mietiskelee? Mitä hän mielellään tekee, katselee ja lukee? Mitä hän arvostaa? Jeesus sanoi: ”Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” – Matt. 6:21.
Jehova Jumalan palvonnassa ja palveluksessa ei ole sijaa äärimmäisyyksille. Siinä on tosin iloa, siinä on intoa, siinä on innostusta. Mutta se kaikki koituu siksi, mikä on hyvää, ja se on hyödyllistä toisille. Varsin monien urheiluintoilijoiden ja urheilun harrastajien kiihko ja äärimmäisyyksiin menevä kiinnostus ovat todistus siitä, että he epäjumaloivat peliä tai siihen osallistuvia. Harkitkaamme esimerkiksi tapauksia, jolloin intoilijat ovat heitelleet pulloja pelaajia tai erotuomareita kohti ja ovat vauhkoontuneina rikkoneet nurmikkoa ja välineistöä baseball- tai jalkapallo-ottelun jälkeen.
Nauttisiko kukaan, joka sanoo olevansa kristitty, roomalaisista gladiaattoritaisteluista? Eikö monissa urheilulajeissa ole ainakin jotakin vastaavaa, varsinkin nykyisissä lähikamppailuun pakottavissa urheilulajeissa, kuten amerikkalaisessa jalkapallossa, nyrkkeilyssä, jääkiekossa ja maahockeyssa?
Esimerkiksi ammattimaisessa amerikkalaisessa jalkapallossa on niin sanottu ”itsemurharyhmä”, joka lähetetään otteluun erityisesti, niin kuin Life-lehti asian esitti, ”suorittamaan nimenomaisia väkivaltaisia tehtäviä”. Life selittää, että itsemurharyhmän jäsenten vaatimuksena on ”raakalaisvaistot eikä lainkaan pelkoa”. Eräs pelaaja sanoi: ”Minä ajattelen vain toisen vahingoittamista, koska joka kerta, kun sinut potkaistaan tiedottomaksi, sinä voit luottaa siihen, että tyrmäät kaksi tai kolme muuta tiedottomiksi. Se on melko hyvä tunne.”
Kun henkilö voittaakseen pelin rahan, maineen, kunnian tai minkä muun takia hyvänsä ei ainoastaan vaaranna omaa terveyttään, vaan myös yrittää vahingoittaa, mahdollisesti tehdä raajarikoksi tai tappaa toisia, niin eikö se ole eräänlaista epäjumalanpalvontaa kyseistä urheilulajia kohtaan? Se merkitsee varmasti enemmän oman kuin Jumalan luoman lähimmäisen kunnian ajattelemista. Se on suoranaista tottelemattomuutta Luojaa kohtaan ja jonkin muun palvelemista jumalana, joka paremmin ansaitsee asianomaisen antaumuksen ja elämän aherruksen.
Kaikki urheilulajit eivät luonnollisestikaan ole ruumiillisesti niin väkivaltaisia, mutta suosipa kristitty niistä mitä tahansa, hänen tulee varoa, ettei anna sen vallata sydäntään siinä määrin, että se alkaa viedä aikaa ja huomiota Jumalan sanan tutkimiselta ja Hänen palvelemiseltaan.
Emmekä me voi pitää yksistään urheilukilpailuja sellaisina, joista voi tulla epäjumala. Jos katselemme televisio- tai elokuvatähtiä, muusikoita, laulajia tai muita julkisuuden henkilöitä palvovasti kunnioittaen tai omistamme ylen määrin aikaa heidän katselemiseensa tai kuuntelemiseensa, niin me laiminlyömme Jumalan palvonnan heidän hyväkseen.
VALVO SYDÄMESI ASENNETTA
Me voimme siis osallistua epäjumalanpalvelukseen, jos ylen innostuneesti kannatamme näitä asioita, joissa ihmisiä ylistetään, jos kiinnitämme niihin sydämemme. Vaikka emme avoimesti näyttäisikään sellaisia tunteita, meidän on tarkkailtava mielemme asennetta ja sydäntämme, sillä muinainen profeetta Job osoitti, että ihminen voi syyllistyä epäjumalanpalvelukseen oman sydämensä sisimmässä kätkössä. Hän sanoi:
”Jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.” – Job 31:26–28.
Jos sydämessämme syntyy sellainen kiintymys johonkin luomukseen tai asiaan, että se riistää jotakin yksinomaisesta antaumuksestamme Jumalalle, niin siitä tulee meille epäjumala ja synti Jumalaa vastaan. On hyvä pitää aina mielessä Jeesuksen sanat, jotka osoittavat, miten vaarallista on antaa minkään sellaisen vietellä sydäntämme, mikä voi vetää meidät tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Hän varoitti opetuslapsiaan: ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” Hän osoitti myös, että ihmisen sydän voi viekoitella hänet tekemään syntiä Jumalaa vastaan, kun hän sanoi: ”Minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” – Matt. 15:19; 5:28.
Huvi ja ruumiinharjoitus ovat hyviä oikeassa paikassaan. Apostoli Paavali pani asiat oikeaan järjestykseen sanoessaan: ”Harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” – 1. Tim. 4:7, 8.
Me voimme siis nähdä, että Hesekielin näyt soveltuvat hyvin voimakkaasti nykyisyyteen. Samoin kuin eräät israelilaiset olivat joutuneet pauloihin, ovat monet kristityiksi tunnustautuvatkin. Kun nuo Israelin miehet olivat tulleet houkutelluiksi palvomaan eläimiä ja muita ”saastaisia epäjumalia”, niin he ajattelivat, ’ettei Jehova nähnyt heitä’, ettei heitä vedettäisi tilille. Vaikka kristityt tietävät nykyään, että Jehova on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala” ja että ’hän ei anna kunniaansa toiselle eikä ylistystään epäjumalille’, niin jotkut antavat houkutella itsensä epäjumalisiin tapoihin. – Jes. 42:8.
Tosi kristityn tarvitsee näin ollen olla varuillaan tämän hyvin ovelan ansan, ”elämän korskeuden”, suhteen, mikä apostoli Johanneksen sanojen mukaan ei ole ”Isästä, vaan maailmasta”. Kunnian etsiminen itselleen tai kunnian antaminen toisille ihmisille vie epäjumalanpalvelukseen. Lisäksi se on katoavaa kunniaa. Johannes sanoo edelleen: ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 1. Joh. 2:16, 17.