Syvempää näkemystä uutisiin
Kuka on todella syyllinen?
● Melkein kaksi jokaisesta kolmesta ihmisestä maan päällä elää nykyään jossakin ei-kristillisessä maassa. Miksi ”kristillisillä” uskonnoilla on usein hyvin vähän vetovoimaa näillä alueilla? Kaksi kirjoitusta, jotka julkaistiin syyskuun 16. päivän New York ”Times” -lehdessä 1974, valaisivat asiaa.
Toinen kirjoitus käsitteli manner-Kiinaa, jossa on 800 miljoonaa asukasta eli lähes viidesosa maapallon väestöstä. Jonkin aikaa sitten pidettiin Belgiassa kansainvälinen teologinen konferenssi, jossa käsiteltiin kristikunnan uskontojen kyvyttömyyttä lähettää lähetystyöntekijöitä Kiinaan. ”Times”-lehden selostuksen mukaan syyksi esitettiin, että Kiinan ensimmäiset lähetystyöntekijät olivat ”kannattaneet liian kiinteästi länsimaiden imperialistien etuja”. Konferenssissa todettiin mm.:
”On valitettavaa, että kristillisyyttä länsimaiden virallisena uskontona käytettiin monin tavoin puolustamaan imperialismia, feodalismia, kolonialismia ja porvarillista kapitalismia.”
Toinen kirjoitus koski Saudi-Arabiaa, joka on 530 miljoonan muslimin uskonnollinen keskus. Mohammed Salahuddin, ”Al Medina” -lehden toimittaja, sanoi puhuessaan vauraiden arabimaiden lisääntyvästä uudenaikaistumisesta:
”Me tiedämme, millainen länsimainen yhteiskunta on, ja se pelottaa meitä. Näemme perheen luhistumisen ja laajalle levinneen sukupuolisen moraalittomuuden ja tiedämme, ettei sellainen elämä ole minkään arvoista.”
Apostoli Paavali sanoi aikanaan ulkokultaisista ihmisistä, jotka väittivät palvelevansa Jumalaa: ”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’.” (Room. 2:24) Samoin nykyään kristikunnan uskonnot ovat osoittautuneet ulkokultaisiksi, koska ne hylkäävät aidot Raamatun periaatteet poliittisen hyödyn vuoksi ja suvaitsevat sukupuolista moraalittomuutta, ja siten ne ovat pikemminkin estäneet kuin auttaneet ihmisiä ymmärtämään Raamatun totuudellista sanomaa ei-kristillisissä maissa.
Moraalimittapuitten vaihtuminen
● Pitäisikö kristittyjen moraalimittapuitten vaihtua ajan myötä, muovautua vallitsevien poliittisten asenteiden tai aineellisen vaurauden mukaan? Julkaisussa ”National Catholic Reporter” (16.8.1974) katolinen monsignore Paul Furfey esittää ensimmäisen vuosisadan ja myöhempien vuosisatojen kristittyjen jyrkän vastakohtaisuuden.
Varhaiskristityt kestivät maailman vihamielisyyden ja vainon. Mutta ”kaikki tämä muuttui Konstantinuksen [4. vuosisadalla hallinneen Rooman keisarin] rauhan myötä”, sanoo monsignore. ”Kristillisyyttä ruvettiin yhtäkkiä pitämään arvossa. Piispat ryömivät esiin maan alta ja rakensivat itselleen palatseja. Kristityistä alkoi tulla julkisia viranomaisia, tärkeitä sotapäälliköitä ja rikkaita kauppiaita.”
Siirtyessään nykyaikaan kirjailija viittaa ensin Jeesuksen sanoihin siitä, miten vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan, ja sanoo sitten: ”Mutta . . . katoliset miljonäärit eivät ole järin huolissaan. He tietävät piispojensa asuvan asunnoissa, joiden kutsuminen palatseiksi ei ole sopimatonta.” – Matt. 19:23, 24.
Mistä tällainen varhaiskristillisyyden mittapuitten jyrkkä vaihtuminen johtuu? Kirjoittaja viittaa syyhyn sanoessaan: ”Jos on tosiaan kysymys siitä, että moraaliteologit pyrkivät noudattamaan keskiluokan perinteisiä tapoja Uuden testamentin epämaailmallisten oppien sijasta, niin tilanne on sanomattoman murheellinen.”
Suuntaus on yksinkertaisesti historian toistumista. Jeesus sanoi rahaa ja valtaa rakastaville aikansa uskonnollisille johtajille, että he olivat ottaneet Jumalan sanan sijaan ihmisten opetukset ja perinteet. – Matt. 15:1–9.