Tutkintoja vielä edessäpäin Gilead-koulun käyneillä
HUHTIKUUN 10. päivä 1977 oli päättäjäispäivä Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 62. kurssin oppilailla. Kahden vakituisen opettajan, U. V. Glassin ja K. Adamsin, loppupuheiden lisäksi ohjelmaan sisältyi Jehovan todistajien hallitsevan elimen jäsenten pitämiä syvällisiä puheita. A. D. Schroeder, joka itse oli ollut pitkään koulun opettajana, toimi puheenjohtajana. Vaikka koulun tutkinnot olivat päättyneet neljä päivää aikaisemmin, päättäjäispuheet panivat kunkin oppilaan tutkimaan itseään ja saivat hänet valppaaksi vielä edessä olevia tutkintoja varten.
W. K. Jackson palautti yleisön mieleen Gilead-koulun ensimmäisen kurssin päättäjäiset vuonna 1943. Hän kertoi, että silloin Vartiotorni-seuran presidentti N. H. Knorr sanoi koulun päättäneelle kurssille: ’Te voitte odottaa vaikeuksia, jotka vaativat kestävyyttä, mutta Jehova Jumala tulee antamaan teille voimaa.’ Kestäisivätkö he? Entä 62. kurssi? Jackson kertoi äskettäin tavanneensa ensimmäisen kurssin käyneitä, jotka ovat yhä kokoajan palveluksessa ulkomailla. He kertoivat hänelle kokemuksistaan täysin tietoisina siitä, että Jehova oli antanut heille voimaa. ”Jehova ei hylkää teitäkään”, Jackson vakuutti tälle uudelle lähetystyöntekijäryhmälle, joka pian oli lähtevä palvelemaan kahteentoista maahan.
Hyvin lämpimästi seuraava puhuja kertoi kurssilaisille, että heidän edessään oli vielä paljon koulutusta. ”Te olette elämänantavaa opetusta jakavassa Jehovan jatkuvassa koulussa iäti”, sanoi G. D. Gangas. Kertoen heille yhdestä suuresta läksystä, joka on opittava siinä koulussa, hän sanoi: ”Meissä kaikissa on ylpeyttä ja kateutta. Älä sano, ettei sinussa ole. Sinussa on. Meidän tarvitsee päästä niistä eroon.” Avuksi siinä hän kehotti heitä panemaan sydämelleen neuvon, jonka Galatalaiskirjeen 6:3 esittää.
Jälleen kaivautuen syvälle ja kehottaen jokaista harkitsemaan vaikuttimiaan E. C. Chitty puhui ensin palveluksesta Jehovan todistajien päätoimistossa Brooklynissa New Yorkissa ja sitten lähetystyöstä. Hän neuvoi: ”Älä anna henkilökohtaisen onnellisuuden ratkaista” sitä, pysytkö tehtävässäsi. Onnellisuus tulee Jehovan tahdon tekemisestä. Toisinaan tarvitaan kestävyyttä, mutta luottamusta Jehovan järjestelyyn osoitetaan halukkuudella palvella henkilökohtaisinkin kustannuksin. Hän mainitsi Jeesuksen oman esimerkin, jonka hän antoi Johanneksen 12:27, 28:ssa esitetyssä rukouksessaan, ja apostoli Paavalin esimerkin, joka ilmaistaan Apostolien tekojen 20:23, 24:ssä, mallina, joka kaikkien tulisi panna sydämelleen.
Liittäen osuvasti sanottavansa siihen, mitä oli jo esitetty, K. F. Klein varoitti oppilaita: ”Tärkeimpiä ja kuitenkin vaikeimmin opittavia läksyjä on mielen vaatimattomuus.” Hän tähdensi erityisesti, kuinka tärkeä se on toimeen tulemisessa toisten lähetystyöntekijöiden kanssa, ja hän valaisi, miten suuremman henkilökohtaisen tunnustuksen haluaminen voisi saada henkilön menettämään näkemyksensä siitä erinomaisesta palvelusedusta, joka hänellä on. Lopuksi hän sanoi: ”Sinä saat täyden nautinnon edustasi toimia lähetystyöntekijänä, jos tyydyt olemaan vähäisempi.”
Ennen diplomien jakoa myös F. W. Franz puhui kurssin käyneille. Hän muistutti heitä koulun tutkinnoista, jotka he olivat jo suorittaneet, mutta sitten hän herätti heidän mielenkiintonsa kysymällä: ”Onko teillä ollut tärkeämpi ja vakavampi munuaistenne tutkinto?” Hän osoitti Jobin 19:27:stä, että Raamatussa ”munaskuut” eli munuaiset usein edustavat ihmisen olemuksen sisimpiä sopukoita. Niinpä kun Jeremian 17:10 sanoo että Jehova ’koettelee munaskuut’, niin se ei ole lääketieteellinen tutkimus, vaan se tehdään tuomiovaltaisessa ominaisuudessa, selitti Franz. Kurssin käymisen jälkeen lähetystyöntekijät joutuvat sellaiseen munuaistensa tutkimukseen, mainitsi puhuja. Miten? Siten, että he joutuvat uusiin tilanteisiin elämässä. Kun heidät pannaan koetukselle, niin millaisiksi he todella osoittautuvat sisimmältään? Vaikka psalmista Daavid oli syntinen, niin hän ei pelännyt sellaista Jumalan tekemää tutkimusta. (Ps. 26:1–3) Ei meidänkään pitäisi pelätä. Lopuksi Franz neuvoi: ”Olkaa aitoja kristittyjä, älkää olko ulkokultaisia älkääkä teeskentelijöitä. Olkaa todellisia kristittyjä persoonallisuutenne ydintä myöten. Jos olette, niin läpäisette munuaistenne tutkinnon ikuiseksi kunniaksi itsellenne ja saaden puhtaan todistuksen hengellisestä terveydestä.”
Myöhemmin päivällä Vartiotornin käsittelyn jälkeen oppilaat esittivät monikielistä ajanvietettä ja kaksi hyvää raamatullista näytelmää: ”Nuoret, mikä on tavoitteenne elämässä?” ja ”Kristittyjen naisten raamatullinen kaunistus”.
Kaikki ohjelmaa seuranneet havaitsivat, että hengelliset tutkinnot, joista oli puhuttu, ja näytelmien neuvot eivät olleet tarkoitetut vain lähetystyöntekijöille. Jokainen kysyi itseltään: ’Olenko todella sellainen kristitty kuin minun pitäisi olla?’