Viisaat lapset ovat vanhempiensa sydämelle iloksi
”VIISAS poika on isällensä iloksi.” (Sananl. 15:20) Kuinka paikkansa pitävät nämä henkeytetyt sanat ovatkaan! Kun lapset menettelevät viisaasti, niin he ovat vanhempiensa sydämelle iloksi.
Mutta tällaisen onnellisen tuloksen saavuttaminen vaatii valmennuksen antamista. Niin kuin kaikkialla maailmassa niin Burmassakin Jehovan kristityt todistajat ovat todenneet sen pitävän paikkansa.
Esimerkiksi kuusivuotiasta Joannaa hänen äitinsä on kasvattanut hyvin. Eräänä päivänä Joanna meni äitinsä mukana eräiden ystävien luo vierailulle. Juuri ennen kuin he ryhtyivät aterioimaan kyläpaikassa, Joanna kysyi lapsilta, pitivätkö he rukouksen ennen aterioimista. Saatuaan tietää, etteivät he edes osanneet rukoilla, hän pyysi jokaista toistamaan perässään, kun hän rukoili ääneen. Lasten äitikin teki niin. Syömisen jälkeen Joanna ryhtyi kertomaan muille lapsille Jumalastaan Jehovasta. Hän kysyi heiltä, oliko heillä Jumala. Kun he sanoivat, että heillä oli, hän kysyi seuraavaksi: ”Mikä teidän Jumalanne nimi on?” He eivät tietenkään osanneet vastata hänen kysymykseensä. Niinpä Joanna sanoi ylpeänä: ”Minun Jumalani nimi on Jehova.” – Ps. 83:19.
Kahdeksanvuotiaan Peterin vanhemmat ovat opettaneet häntä käyttämään Raamattua vakaumustensa selittämiseen toisille. Hän käyttää paperipaloja sopivien kohtien merkiksi Raamatun välissä. Kun yksi hänen kirjanmerkeistään putosi hänen Raamattunsa välistä, hän esitti raamatunkohdan ulkomuistista.
Mutta entä jos jollakulla ei ole aikaa tehdä merkintöjä Raamattuunsa tai kirjoittaa paperilappua? Hän voisi oppia jotakin seitsenvuotiaalta Joshualta. Hän kuunteli tarkkaavaisesti erästä seurakuntansa nimitettyä vanhinta, joka näytti, miten esittää raamatullisia ajatuksia epäuskoisille. Mutta Joshualla ei ollut paperia, johon hän olisi voinut tehdä muistiinpanoja. Jos hän olisi ryhtynyt etsimään paperia, hän olisi menettänyt hyvää opetusta. Mitä hän sitten teki? Hän kirjoitti nopeasti raamatunkohdan kämmeneensä. Myöhemmin hän pystyi kertomaan tästä raamatunkohdasta toisille.
Kun vanhemmat valmentavat hyvin lapsiaan, he voivat todeta lastensa antaman esimerkin uskoa vahvistavaksi. Tällaisen kokemuksen sai eräs vanhin. Muutama vuosi sitten hänet ja eräs toinen vanhin vangittiin väärien syytösten perusteella ja koska he olivat puolueettomia politiikan suhteen. Seurakunnassa ei ollut ketään muuta vanhinta eikä palvelijaa. Niinpä hänen tyttärensä, kaksitoistavuotias Zami, otti aloitteen toiminnan ylläpitämiseksi isänsä vapauttamiseen saakka. Joka sunnuntaiaamu isä seisoi lähellä vankikopissa olevaa pientä aukkoa katsellakseen, kun hänen tyttärensä ja muut kävivät ihmisten luona puhumassa heille Raamatusta.
Lapsia ei tietenkään opeteta vain puhumaan toisille. Heitä pitäisi opettaa myös kuuntelemaan tarkkaavaisesti seurakunnankokouksissa ja soveltamaan oppimaansa. Juuri siten nelivuotiaan Sanjun vanhemmat tekivät. Häntä pyydettiin kuuntelemaan tarkkaavaisesti kokouksissa. Myöhemmin, kun he jo olivat kotona, hän kiipesi tuolille ja piti saman puheen vanhemmilleen omalla lapsenomaisella tavallaan. Vierailijat saivat varmasti kuulla Sanjun puheita. Nyt kun Sanju on seitsemänvuotias, hän pitää puheita seurakunnan teokraattisessa koulussa.
Oikea valmennus voi myös auttaa lapsia vastustamaan painostusta Jumalan lain rikkomiseen. Kuusivuotias Christine koki sellaista. Hän oli kerran muutaman päivän epäuskoisten isovanhempiensa luona. Ruokapöydässä hän huomasi, että hänen isoäitinsä oli valmistanut ruoaksi pieniä paahdettuja eläimiä. Hän kysyi: ”Miten nämä on teurastettu?” Saatuaan tietää, että niistä ei ollut laskettu verta oikealla tavalla pois, Christine sanoi, ettei hän voisi syödä niitä. ”Miksi et?” kysyivät hämmästyneet isovanhemmat. ”Isäni on sanonut minulle, että minun ei kristittynä pitäisi syödä sellaista, mitä ei ole oikealla tavalla teurastettu”, sanoi Christine. (1. Moos. 9:3, 4) Koettaen taivutella tyttöä syömään isoäiti sanoi, ettei tytön isä saisi koskaan tietää mitään siitä. Mutta Christine vastasi: ”En palvo isääni. Vaikka hän ei olekaan täällä näkemässä minua, niin Jehova Jumala, jota minä palvon, on täällä.” Tämä auttoi noita vanhuksia kiinnostumaan Raamatun sanomasta.
Kuinka todet ovatkaan henkeytetyt sanat: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä [Jehova] olet valmistanut ylistystä”! – Matt. 21:16.