Lukijain kysymyksiä
● Epäuskoinen aviomieheni tunnusti minulle, että hänellä on toinen nainen. Onko hänen tunnustuksensa riittävä peruste raamatulliselle avioerolle?
Joissakin tapauksissa se, että kristityn epäuskoinen puoliso tunnustaa menettelevänsä moraalittomasti, varaisi raamatullisen perustan avioerolle, joka puolestaan vapauttaisi viattoman kristityn menemään uudelleen naimisiin, jos hän haluaisi.
Jehova Jumalan muinaiselle Israelin kansalle antama laki teki mahdolliseksi avioeron eri perusteilla. (5. Moos. 24:1, 2) Aviorikos, homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen olivat perusteita avioliiton lopettamiselle; syyllinen oli teloitettava. (5. Moos. 22:22–24; 3. Moos. 18:22, 23) Mutta Laki asetti seuraavan tärkeän vaatimuksen: ”Kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuolemaan tuomittu surmattakoon. Yhden ainoan todistajan todistuksen nojalla älköön häntä surmattako.” (5. Moos. 17:6; 19:15; 4. Moos. 35:30) Koska Jehova ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”, hän vaati, että sellaiset asiat ratkaistaisiin todisteitten, todistajien, ei pelkästään epäilyksen perusteella. (Ps. 33:5) Tämä tietenkin mainittiin sovellettavaksi kuolemanrangaistukseen, ei avioerotoimenpiteeseen.
Myös toinen Laissa käsitelty tilanne valaisee todistuksen tärkeyttä. Mitä miehen piti tehdä, jos hän epäili vaimonsa suorittaneen aviorikoksen, mutta tämä kielsi sen eikä ollut todistajia? Jumalan laki esitti, mitä voitiin tehdä, mutta se oli voimakas toimenpide, joka voi pysyvästi vaikuttaa vaimoon, jos hän oli syyllinen, tai aviomieheen, jos vaimo oli viaton. Vaimo voitiin viedä papin eteen ja panna osallistumaan määrättyyn menettelytapaan, johon sisältyi erikoisveden juominen. Jos vaimo oli syyllinen, hän koki Jumalan rangaistuksena ’lanteittensa kuihtumisen’, mikä ilmeisesti tarkoitti hänen sukupuolielintensä surkastumista ja lastensaamiskykynsä menettämistä. (4. Moos. 5:12–31) Ilmeisesti sellaisissa tapauksissa aviorikoksen tehnyttä vaimoa ei teloitettu, vaikka hän saikin tämän erikoisrangaistuksen Jumalalta, koska hän oli kieltänyt syyllisyytensä eikä ollut vaadittuja kahta todistajaa.
Millainen on nykyään tilanne kristillisessä seurakunnassa? Onko pätevien todisteitten hankkiminen avioeron perusteiksi mahdollista?
Jeesus itse sanoi, että hänen seuraajillaan ainoa peruste avioerolle, joka vapauttaisi henkilön menemään uudelleen naimisiin, on se, että puoliso syyllistyy porneiaan, vakavaan sukupuoliseen moraalittomuuteen. (Matt. 19:9) Olisiko avioerolle tarpeeksi perustetta, jos kristitty vaimo vain epäilisi, että hänen miehensä oli syyllistynyt aviorikokseen? Ei, sillä Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset esittävät edelleen periaatteen siitä, että asia täytyy olla kahden tai kolmen todistajan vahvistama, kuten tasapainoinen oikeustaju vaatii. (Joh. 8:17, 18; 1. Tim. 5:19; Hepr. 10:28) Jos siis vaimo vain epäilisi miestään aviorikoksesta, mutta mies kieltäisi sen eikä olisi todistajia vahvistamaan asiaa, vaimolla ei olisi riittävästi perustetta vakuuttaa kristilliselle seurakunnalle, että hänellä olisi oikeus erota miehestään ja että hän täten olisi vapaa menemään uudelleen naimisiin.
Mutta joissakin tapauksissa epäuskoinen puoliso tunnustaa menettelevänsä moraalittomasti. Aviomies voisi esimerkiksi jopa kerskailla siitä vaimolleen ivallisesti loukatakseen häntä. Vaimo voisi ehkä jättää huomioon ottamatta hänen oikkunsa. Mutta entä sitten, jos vaimosta tuntuu, ettei hän voi tai että hänen ei pitäisi jättää sitä huomioon ottamatta? Onko miehen tunnustus riittävä todiste?
Tällaisessa tilanteessa ei ole kysymys siitä, että mies väittää olevansa viaton tai järkkymättömästi kieltää syyllistyneensä aviorikokseen. Sen sijaan hän tunnustaa sen vaimolleen, vaikkakin maineensa takia hän ei ehkä haluaisi tunnustaa sitä tuomioistuimessa tai toisten ihmisten edessä. Mitä vaimo voi tehdä?
Koska vaimo kuuluu puhtaaseen kristilliseen seurakuntaan, hänen pitäisi ymmärtää, että on tärkeää käsitellä asia oikein, niin ettei heräisi epäilystä siitä, onko hän pitänyt ”aviovuoteen saastuttamattomana”, jos hän saatuaan miehestään avioeron myöhemmin menisi uudelleen naimisiin. (Hepr. 13:4) Sitä varten hän voisi antaa seurakuntaa edustaville vanhimmille kirjeen, jossa hän esittää tilanteensa ja mainitsee, että hänen epäuskoinen aviomiehensä on tunnustanut hänelle syyllistyneensä moraalittomuuteen. Ja hän voisi mainita, että Matteuksen 19:9:n mukaisesti hän haluaa hylätä miehensä, hankkia laillisen avioeron ja siten lopettaa avioliiton raamatullisesti ja laillisesti.
Vanhimmat voisivat harkita, onko mitään tunnettua syytä päätellä toisin kuin että epäuskoinen puoliso on ollut moraaliton. Ellei ole, niin he voisivat hyväksyä hänen allekirjoittamansa lausunnon.
Joku voisi kuitenkin sanoa: ’Mutta eikö ole mahdollista antaa petollinen, epätodenmukainen lausunto ja sanoa, että mies on tunnustanut moraalittomuuden, vaikka hän ei todellisuudessa olisi sanonutkaan niin?’ Sellaisen yrittäminen olisi todellisuudessa suuri petos. Daavid rukoili kerran: ”Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä [sinä havaitset, että minä en ole juonitellut, UM].” (Ps. 17:3) Toisaalta jos joku juonittelee, niin Jehova on täysin tietoinen siitä, ja Hän saa varmasti aikaan sen, ettei sellainen ihminen saa pysyvää menestystä. Jos siis kristitty nainen kirjallisesti toteaa, että hänen aviomiehensä on tunnustanut olevansa moraaliton, niin Jehova tietää tosiasiat. Raamattuhan sanoo: ”Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” – Hepr. 4:13; Sananl. 5:21; Jer. 16:17.
Jos ei siis ole mitään syytä epäillä vaimon lausuntoa, seurakunnan vanhimmat voivat jättää asian hänen ja Jehovan väliseksi. Siinä tapauksessa vaimon olisi kannettava Jumalan edessä vastuu miehensä moraalittoman menettelyn todellisuudesta, joka olisi raamatullisena perustana avioliiton lopettamiseen, vaikka laillinen avioero hankittaisiinkin jollakin muulla perusteella.