Kansainvälisissä konventeissa tarvitaan paljon halukkaita työntekijöitä
JEHOVAN kristityt todistajat ovat aivan oikein tunnettuja siitä, että he ovat innokkaita ja halukkaita työskentelemään yhdessä saadakseen työn tehdyksi. Se, mitä tapahtui rakennettaessa konventtisalia lähelle Pittsburghia Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa, on hyvin tyypillistä. Sanomalehtiuutisessa, jossa oli myös kuva, sanottiin, että ”suunnilleen 200 miestä kypärä päässä ja työvaatteisiin pukeutuneina valoi betonia ja muurasi tiiliä rakennuspaikalla, eikä yksikään heistä saanut palkkaa”. Siinä mainittiin myös erään valvonta-asemassa olevan todistajan sanoneen: ”Joskus . . . meillä on täällä enemmän miehiä kuin tarvitsemme.” Muutamaa päivää myöhemmin sama lehti kertoi erään pappismiehen päinvastoin valittaneen, että tuskin kukaan tuli auttamaan ”lukuisten protestanttisten kirkkojen” järjestämää hanketta.
Into on ollut aina tunnusomaista Jehovan tosi palvelijoille. Tabernaakkelin ja sen kalustusten valmistaminen erämaassa vaati varmasti paljon ankaraa työtä. Havaitsiko Mooses tarpeelliseksi pakottaa kansaansa tai maksaa sille palkkaa, jotta tarpeellinen työ olisi saatu tehdyksi? Ei sinnepäinkään! Silloiset israelilaiset olivat arvostusta ilmaisevia vapaaehtoisia työntekijöitä, kuten luemme: ”Mooses kutsui . . . kaikki taidolliset, joiden sydämeen Herra oli antanut taidollisuuden, kaikki, joiden sydän vaati heitä ryhtymään työhön suorittaaksensa sen.” (2. Moos. 36:2) Kertomus kuvailee edelleen, mitä kaikki nuo sydämestään halukkaat kykenivät saamaan aikaan.
Apostoli Paavali sanoi suorittavansa palveluksensa vapaasta tahdosta. (1. Kor. 9:17) Ja hän neuvoi antamaan aineellista apua tarpeessa oleville uskoville vapaaehtoisesti, ei pakosta, ”sillä Jumala rakastaa iloista antajaa”. (2. Kor. 9:7) Myös apostoli Pietari kehotti vanhimpia suorittamaan tehtävänsä, ”ei pakosta, vaan halukkaasti”. – 1. Piet. 5:2.
Vuosittain pidettävät piirikonventtimme tarjoavat hyviä tilaisuuksia halukkaille sieluille palvella veljiään innokkaasti ja epäitsekkäästi. Ja tulevissa kansainvälisissä konventeissa siihen on vielä enemmän tilaisuuksia.
Jehovan uskollisina antautuneina palvelijoina me olemme kaikki kiinnostuneita siitä, että Jumalan sanan annettaisiin osoittautua totuudelliseksi, niin kuin Jeesuskin osoitti toteuttamalla kaiken, mitä hänestä oli ennustettu. (Room. 3:4; Luuk. 24:26, 27, 44–46) Onko meillä sama uskollinen henki Jumalan profeetallista sanaa kohtaan? Jos on, niin me tarjoudumme halukkaasti, ilmaiseksi ja iloisesti työskentelemään näissä konventeissa, sillä Jehova Jumala on kirjoituttanut Sanaansa: ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: . . . sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.” (Ps. 110:3) Emmekö me ole eläneet Jeesuksen Kristuksen sotaanlähdön päivää vuodesta 1914 lähtien? Totisesti olemme. Hän toteuttaa edelleen sitä, mikä on Jehovan ennalta esitetty tahto hänen suhteensa. Eikö meidänkin pitäisi tehdä sitä, mitä Jehova on ennustanut meistä?
Kansainvälisistä konventeista näyttää tulevan suuria hengellisiä juhlatilaisuuksia. Hallitseva elin työskentelee kovasti muiden päätoimistossa olevien veljien kanssa järjestääkseen hyvät hengelliset pidot kaikille Jehovan palvelijoille, jotka voivat olla niissä läsnä. Samoin voidaan sanoa haaratoimistoissa olevista veljistä niissä maissa, joissa näitä konventteja pidetään. Mutta ei riitä, että vain valmistetaan tätä hengellistä ravintoa. Tämä ravitseva hengellinen leipä täytyy myös jakaa kaikille konventeissa läsnä oleville, ja järjestelyjä tarvitaan myös heidän muiden tarpeittensa täyttämiseksi. Tämä edellyttää vapaaehtoisen avun antamista näissä konventeissa. Niissä on totisesti työtä kaikille. Erityisesti tarvitaan ”taidollisia”, joilla on kokemusta jossakin ammatissa tai kykyä valvoa ja johtaa eri osastoja. Kaikki muut voivat auttaa vapaaehtoisesti siellä, missä ’tarve on suuri’, kuten yleisönpalvelijoina tai siivoamisessa, ruokalassa tai virvokeosastolla, vain muutamia mainitaksemme.
Tosiaan paljon halukkaita työntekijöitä tarvitaan, jotta vuoden 1978 kansainvälisiin konventteihin tulevien veljien olisi niissä miellyttävä olla ja jotta he voisivat kuulla ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” varaamat ohjelmat ja nauttia niistä. Puhujalavalla palvelevilla veljillä on etu jakaa hengellistä ravintoa. Aineellisten välttämättömyyksien ja mukavuuksien varaaminen on myös tärkeää. Vain silloin, kun sekä hengelliset että aineelliset tarpeet täytetään sopivasti, kaikki näihin konventteihin tulevat rakentuvat hengellisesti. Silloin he voivat palata kotiinsa samassa mielentilassa kuin entisajan israelilaiset palasivat kotiinsa Jehovan temppelin vihkiäisistä Jerusalemista: ’iloiten ja hyvillä mielin siitä hyvästä, minkä Jehova oli tehnyt kansallensa’. – 2. Aikak. 7:10.