Miten oppia mukautumaan siihen mitä ei voi muuttaa
ERÄÄN vanhan ajan kreikkalaisen filosofin väitetään neuvoneen: ’Menkää kaikin mokomin naimisiin. Jos saatte hyvän vaimon, tulette onnellisiksi, mutta jos saatte huonon, tulee teistä filosofeja, mikä ei ole vahingoksi kenellekään.’ Lausunnon jälkiosaan sisältyy ajatus, että on hyvä mukautua siihen, mitä ei voi muuttaa, omaksua filosofinen elämänkatsomus, niin sanoaksemme.
Oppiminen mukautumaan siihen, mitä ei voi muuttaa, soveltuu varsin moniin elämään liittyviin seikkoihin. Joku voi murehtia pituuttaan. Yli 180 senttimetriä pitkä tyttö voi harmitella sitä, että hän on niin pitkä. Alle puolitoistametrinen mies taas voi olla harmissaan siksi, että hän on niin lyhyt. Mutta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kerrotaan sanoneen: ”Kuka teistä voi murehtimisella lisätä kasvuansa yhden kyynärän?” (Matt. 6:27, Saarisalo) Edelleen joku on voinut syntyä kyttyräselkäisenä, puhevikaisena, näkövammaisena tai on voinut tulla rammaksi polion vuoksi.
Mitä kukaan tällaisista ihmisistä voi tehdä? ”Se, mitä ei voida parantaa, täytyy kestää”, sanoo lääkäri. Yksi, joka oppi mukautumaan lyhytkasvuisuuteensa, on Carlos Romulo, filippiiniläinen valtiomies. Hän sanoo, ettei hän ryhtynyt häpeämään lyhyyttään, ja ajan mittaan hän huomasi, että siitä oli todellisuudessa etua, koska ihmiset ovat usein taipuvaisia suosimaan hyvin pientä ihmistä.
Mutta kaikki tällaisista haitoista kärsivät ihmiset voivat ainakin oppia arvostamaan niitä siunauksia, joita heillä on. Eivätkö elämä ja edes jonkinlainen terveys ole suuria siunauksia? Sitten on luomakunnan eli ”luonnon” kauneus, kauniin musiikin kuuntelemisesta saatava nautinto, perheen ja ystävien ilmaisema rakkaus sekä tyydytys, joka tulee toimimisesta omaksi hyödykseen ja toisten hyödyksi.
Sama soveltuu suhtautumiseemme maailman olosuhteisiin, joita emme voi muuttaa paremmiksi. Pitäisikö meidän tulla levottomiksi siksi, että turmelus korkeissa virka-asemissa lisääntyy ja väkivalta ja rikollisuus kaupunkien kaduilla tulee pahemmaksi? Raamattu antaa hyvän neuvon: ”Älä vihastu pahain tähden.” Miksi ei? Koska Jumalan määräaikana heitä ei enää ole. (Ps. 37:1–13) Siihen saakka voi opetella mukautumaan olosuhteisiin siten, että on erittäin varovainen eikä uskaltaudu kaduille yksinään myöhään illalla, ja arvostamalla elämäänsä enemmän kuin rahaa, jota jollakulla saattaa olla mukanaan, ja niin edelleen.
Voimme oppia paremmin mukautumaan siihen, mitä ei voi muuttaa, jos yritämme suhtautua tilanteeseemme filosofisesti ja käyttää sitä parhaiten hyväksemme. Hyväksy se tosiasia, että kaikki onnellisuus on suhteellista ja että nykyisissä epätäydellisissä ja syntisissä olosuhteissa on aina sekä iloa että surua. Missä tahansa tilanteessa siis oletkin, tähyile mitä hyvää tai siunauksia voit siitä saada. Unen aikaansaama tiedottomuuden tilakin on siunaus, josta eräs runoilija kerran kirjoitti: ”Siunausta on kaikkialla, ja siunaus, rohkaiseva ajatus, tekee murheestakin hyvän asian ja saa ihmisen tyytymään osaansa.”
Sama soveltuu keskinäisiin suhteisiin. Monet avioparit huomattuaan, että he eivät oikein hyvin sovi yhteen, ottavat asumus- tai avioeron, mutta parempi olisi oppia mukautumaan toisiinsa. Kerran urheilusta pitävä romanttinen italialainen nai jokseenkin konservatiivisen englantilaisen tytön. Yhdessä eläminen tuotti heille monen vuoden ajan vaikeuksia, mutta lasten vuoksi he eivät eronneet. Ajan mittaan he oppivatkin mukautumaan ja tekemään avioliittonsa enemmän tyydytystä ja onnea tuottavaksi.
Toinen tosielämän tapaus nykyajalta koskee viehättävää nuorta naista, joka meni naimisiin miehen kanssa, joka täytti naisen kaikki toiveet persoonallisuuden ja omaisuuden ollessa kysymyksessä. Mutta naisen toive saada lapsia ei täyttynyt. Onko hän oppinut mukautumaan siihen, mitä ei voi muuttaa? On, sillä nyt hän voi jopa laskea leikkiä siitä, mikä aiheutti hänelle pettymyksen. Lisäksi hän täyttää päivänsä osallistumalla koko ajallaan ”hyvän uutisen” kertomiseen toisille – niin kuin hänen miehensäkin tekee – ja saa paljon siunauksia ja tyydytystä opettaessaan kokonaisia perheitä ja varsinkin äitejä ja heidän pikkulapsiaan tuntemaan Jehova Jumalaa ja hänen valtakuntansa siunauksia. Siten hän ikään kuin kasvattaa hengellisiä lapsia tekemällä näistä kristittyjä opetuslapsia.
Raamatusta löydämme monia muita esimerkkejä niistä, jotka oppivat mukautumaan siihen, mitä ei voi muuttaa. Tässä suhteessa huomionarvoisiin kuuluu profeetta Mooses. Kuinka vaikuttavalla tavalla Jumala käyttikään häntä tuomaan kansansa pois Egyptistä, ja silti se koetteli hänen kärsivällisyyttään vuodesta toiseen neljänkymmenen vuoden erämaavaelluksen ajan! (5. Moos. 8:2–5) Israelilaisten ilmaisema arvostuksen puute, heidän uskonpuutteensa, heidän valituksensa, heidän kapinallisuutensa ja heidän ahne itsekkyytensä ovat varmaan saaneet hänet tuntemaan pettymystä! Hänen heitä kohtaan osoittamansa rakkaus, joka ilmenee 5. Mooseksen kirjasta, on todistus siitä, kuinka hyvin hän oppi mukautumaan kansansa muuttumattomiin heikkouksiin ja puutteisiin – muuttumattomiin siinä mielessä, että hän ei kyennyt tekemään mitään tilanteen muuttamiseksi. – Apt. 7:30–39.
Samoin nykyaikana Jehova Jumalan palvelijat havaitsevat usein tilanteet hyvin koetteleviksi. Kun he saarnaavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista, heidän täytyy kestää välinpitämättömyyttä, sokeaa ennakkoluuloisuutta ja katkeraa vastustusta. Luopuvatko he tehtävästään, koska olosuhteet näyttävät muuttumattomilta? Eivät toki. Sen sijaan he yrittävät tulla neuvokkaammiksi; he ponnistelevat oman uskonsa vahvistamiseksi ja palauttavat jatkuvasti mieleensä ne syyt, joiden vuoksi he palvelevat Jehova Jumalaa tänä lopun aikana.
On tosiaan paljon tilanteita, joissa eri ihmisten on täytynyt kestää siksi, että he eivät ole kyenneet muuttamaan niitä tai pääsemään niistä pois menettelemällä kunniallisesti. Mutta millaisista tilanteista sitten lieneekin kysymys, on viisasta oppia mukautumaan niihin. Tässä auttaa kallisarvoinen rukousetu sekä Jumalan sanan esittämä toivo ”uusista taivaista ja uudesta maasta”, joissa ei ole mitään pahaa eikä pettymyksiä. Sen sijaan niissä vallitsee ikuinen onnellinen elämä. – Fil. 4:6, 7; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:4.