Teologit kompastuvat Jumalan nimeen
MITEN papit ja teologian asiantuntijat ovat voineet kompastua Jumalan nimeen?
Ensiksikin suuri opillinen erehdys näyttää johtuneen siitä, että Jumalan nimi on otettu pois Raamatusta. Kuten edellä olleessa kirjoituksessa osoitettiin, ilmeisesti ”jolloinkin toisen vuosisadan alun tienoilla” Jumalan nimi alettiin korvata ”Uudessa testamentissa” sanoilla ”Herra” tai ”Jumala”. Tämä aiheutti tunnistamisongelman: ketä Herraa tarkoitettiin?
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa on Jehovaa käsitteleviä jakeita, joita lainataan ”Uudessa testamentissa” samassa yhteydessä kuin puhutaan Pojasta. (Jes. 40:3 – Matt. 3:3 – Joh. 1:23; Jooel 2:32 – Room. 10:13; Ps. 45:7, 8 – Hepr. 1:8, 9) Tämä on ymmärrettävää, sillä Jeesus oli Isän tärkein edustaja. Todellisuudessa samalla tavalla puhuttiin enkelistäkin, ikään kuin hän olisi Jehova, koska hän palveli Jehovan puolesta edustaen häntä. (1. Moos. 18:1–33) Mutta mitä Jumalan nimen poistaminen on voinut aiheuttaa?
Julkaisu Journal of Biblical Literature sanoo:
”Monissa kohdissa, joissa Jumalan ja Kristuksen persoonat olivat selvästi erotettavissa, tetragrammin poistaminen on varmasti aiheuttanut melkoisesti epäselvyyttä. . . . Kun Jumalan nimen vaihtaminen lainauksissa oli kerran aiheuttanut sekaannuksen, sama sekaannus levisi UT:n muihinkin osiin, joihin ei lainkaan sisältynyt lainauksia.”
Ilmeisesti havaiten, että tämä on voinut osaltaan vaikuttaa kolminaisuusopin kehittymiseen, kirjoitus kysyy:
”Aiheuttiko tällainen tekstin uudelleen konstruoiminen myöhempiä kristologisia [Kristuksen olemusta koskevia] kiistoja kirkossa, ja olivatko näihin kiistoihin liittyvät UT:n kohdat täysin yhtäpitäviä niiden kanssa, jotka eivät UT:n aikakaudella ilmeisesti aiheuttaneet mitään ongelmia? . . . Perustuvatko [nykyiset kristologiset] tutkimukset UT:n tekstiin sellaisena kuin se esiintyi ensimmäisellä vuosisadalla vai perustuvatko ne muutettuun tekstiin, joka edustaa kirkon historiassa sitä aikaa, jolloin Jumalan ja Kristuksen välinen ero hämmentyi tekstissä ja hämärtyi kirkonmiesten mielessä?”
Jumalan nimen poistaminen ”Uudesta testamentista” on siis voinut vaikuttaa kolminaisuusopin hyväksymiseen myöhemmin, sillä sitä ei opetettu lainkaan alkuperäisessä Raamatussa.
Toinen teologien kompastuskivi liittyy Jumalan nimen lausumiseen. Se kirjoitetaan hepreaksi neljällä konsonantilla, jotka tavallisesti translitteroidaan JHVH. Muinaisessa Israelissa opittiin aikaisemmilta ajoilta periytyvä lausuminen. Mutta ilmeisesti jolloinkin vuoden 70 jälkeen täsmällinen lausumistapa unohdettiin. Kun juutalaiset kirjurit myöhemmin panivat vokaalimerkit konsonantteihin auttaakseen lukijaa, he käyttivät sanojen Adonai (Herra) ja Elohim (Jumala) merkkejä, mikä johti muotoon ”Jehova”.
Monet heprealaiset oppineet suosivat nykyään lausumistapaa ”Jahve”. Kuitenkaan kukaan ei nykyään todellisuudessa pysty varmasti sanomaan, kuinka esimerkiksi Mooses lausui Jumalan nimen.
Julkaisussa Vetus Testamentum (lokak. 1962) tri E. C. B. Maclaurin sanoi: ”Pitäisi toistaa, ettei ole olemassa mitään ratkaisevaa varhaista todistetta siitä, että nimeä olisi koskaan lausuttu Jahve, mutta on olemassa runsaasti varhaisia todisteita seuraavien lausumistapojen puolesta: Hū’, Jah, Jo-, Jau-, -jah ja ehkä -jo.” Tri M. Reisel sanoi julkaisussa The Mysterious Name of Y.H.W.H., että ”tetragrammi on täytynyt alunperin vokalisoida JeHūàH tai JaHūàH.” Edelleen kaniikki D. D. Williams Cambridgestä oli sitä mieltä, että ”todisteet ilmaisevat tai oikeastaan melkein todistavat, että Jahve ei ollut tetragrammin oikea lausumistapa, . . . Nimi itse oli todennäköisesti JAHÔH.” – Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft, 54. vsk.
Useimmissa kielissä on vakiintunut tapa kirjoittaa ja lausua Jumalan nimi, ja se vaihtelee kielestä toiseen. Italiassa se on Geova, fidžin kielessä se on Jiova, ja suomen ja tanskan kielessä nimi on Jehova. Miksi kenenkään tarvitsisi vaatia, että kaikkien ihmisten nykyään pitäisi pyrkiä jäljittelemään jotakin muinaista heprealaista lausumistapaa, josta eivät edes asiantuntijat voi olla yksimielisiä? Tübingeniläinen professori Gustav Öhler sanoikin eräässä kirjassa käsiteltyään eri lausumistapoja:
”Tästä lähtien käytän sanaa Jehova, koska itse asiassa tämä nimi on nyt kotiutunut sanastoomme eikä sitä voida syrjäyttää enempää kuin olisi mahdollista korvata tavanomaista muotoa Jordan oikeammalla muodolla Jarden.”
Tämä on järkevä näkemys, sillä se sallii ihmisten käyttää yleisesti tunnettua lausumistapaa, joka silti selvästi ilmaisee Luojan ja Jumalan, joka kehottaa meitä käyttämään hänen nimeään. (Jes. 42:8; Room. 10:13) Monet teologit sen sijaan ovat halunneet takertua muotoseikkoihin ja ovat langenneet ansaan, Jumalan nimen karttamiseen.