Löysimme tosi tien rakkauteen, iloon ja rauhaan

VAIMONI ja minä menemme tänään pitämään raamatuntutkistelua eräälle nuorelle huumeitten orjalle. Joka kerta kun menemme hänen luokseen, arvelemme, mahtaako hän olla masennuksen tai tuskan kourissa. Ehkä ne, jotka tutkivat meidän kanssamme vuonna 1970, ajattelivat samalla tavalla, sillä me olimme silloin hippejä ja vietimme samanlaista elämää kuin tämä nuori mies.

Vaikka olimme naimattomia, Romy ja minä sekä viisi muuta nuorta asuimme suuressa huoneistossa Roomassa. Halusimme päästä perille elämän tarkoituksesta, tietää, miten saada ihmiset ymmärtämään rakkautta, rauhaa ja totuutta tutkimalla arkkitehtuuria, musiikkia, näyttämötaidetta ja jopa sarjakuvia. Sen lisäksi että käytimme hasista ja LSD:tä, harrastimme transsendenttista mietiskelyä ja tutkimme salatieteitä. Mutta sen sijaan että ongelmamme olisivat ratkenneet ja olisimme saaneet vastauksen kysymyksiimme, tulimme entistä hämmentyneemmiksi.

Havaitessamme joutuneemme ojasta allikkoon harkitsimme yhteiskunnan, kaupungin ja perinteisen järjestelmän hylkäämistä. Järjestimme tovereittemme kanssa matkan Polynesiaan, missä ajattelimme elävämme lähellä luontoa, tekevämme omilla käsillämme sen, mitä tarvitsimme elatukseksemme. Se oli meidän viimeinen toivomme.

Romy ja minä halusimme ennen lähtöämme solmia avioliiton omaistemme mieliksi, vaikka laillisella avioliitolla ei ollut juuri mitään merkitystä meille. Tavatakseni tyttöystäväni vanhemmat menimme Sveitsiin vuonna 1970. Romyn äiti oli kasvattanut hänet. Hänen isänsä oli hankkinut avioeron ja mennyt uudelleen naimisiin, mutta nyt hän oli yksi Jehovan todistajista. Romy sanoi, että hän ikävystyttäisi meidät kuoliaaksi Raamatulla.

KÄYNTI ROMYN ISÄN KOTONA

Hänen isänsä sanoi meille heti kun olimme saapuneet, että voisimme tupakoida ainoastaan keittiössä tai ulkona ja että toinen meistä nukkuisi alakerrassa ja toinen yläkerrassa, koska emme olleet laillisesti naimisissa. Sellainen luja asenne sai meidät ajattelemaan.

Olimme oikeastaan päättäneet osoittaa hänelle, että Raamattu on vain hengellisen kehityksen kynnys eikä opeta sielun puhdistautumista, joka auttaa elämään sopusoinnussa kaikkeuden ja toisten ihmisten kanssa. Mutta tuleva appeni selitti meille, että kaikki yrityksemme kohottaa itseämme hengellisesti todellisuudessa palvelivat Panettelijan tarkoitusta ja että me avasimme oven tälle joka kerta, kun tyhjentäydyimme transsendenttista mietiskelyä varten. Oli kiinnostavaa, että kokemuksemme huumeista ja salatieteistä oli saanut meidät vakuuttuneiksi Saatanan olemassaolosta, sillä mietiskelyjemme aikana olimme tosiaan tunteneet ilkeiden väristysten tulevan meihin. Olimme puhuneet siitä huolissamme opettajallemme. Hän vain sanoi, että me tarvitsimme puhdistautuaksemme rohkeutta sivuuttaaksemme meissä olevan pahan.

Romyn isä varoitti meitä henkisestä tyhjiöstä, joka auttaa demoneita saamaan ihmisen valtaansa. Hän luki Luukkaan 11:24–26:sta: ”Kun epäpuhdas henki tulee ulos ihmisestä, se kulkee vedettömien paikkojen halki etsiessään lepopaikkaa, ja kun se ei löydä, se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta muutin.’ Ja saavuttuaan se tapaa sen puhtaaksi lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee tiehensä ja ottaa mukaansa seitsemän muuta, itseään pahempaa henkeä, ja päästyään sisään ne asuvat siellä, ja sen ihmisen viimeiset olosuhteet tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” Omat kokemukseni olivat antaneet minulle ennakkovälähdyksen sen totuudellisuudesta, mitä Raamattu sanoi.

Tämän keskustelun jälkeen Romy ja minä uskaltauduimme paljastamaan toisillemme mantramme, salaisen kaavan, joka oli välttämätön mietiskelylle. Tuskin tämä sana oli ehtinyt lähteä huuliltamme, kun kumpikin tunsimme kohmettuneemme, jähmettyneemme. Jokin oli juuri poistunut meistä, ja kun se ryntäsi pois raivoisasti, meistä tuntui kuin olisimme joutuneet pyörteeseen. Kauhistuneina näistä ilmiöistä herätimme Romyn isän saadaksemme apua. Kun hän näki, miten kauhuissamme me olimme, hän tarjoutui heti rukoilemaan Jehovaa puolestamme. Sinä yönä pystyimme nukkumaan rauhallisesti, vaikkakin erossa toisistamme, niin kuin Romyn isä oli vaatinut.

RAAMATUNTUTKISTELU ALKAA

Pian sen jälkeen kun olimme palanneet Roomaan, menimme Vartiotorni-seuran haaratoimistoon kysymään, voisimmeko tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Aioimme silti pysyä hippeinä. Mutta emme ottaneet niin usein huumeita, sillä pelkäsimme, että Saatana voisi aiheuttaa meille vaikeuksia.

Saamamme vastaanotto haaratoimistossa ja siellä tekemämme kiertokäynti vaikuttivat meihin syvästi. Kukaan ei katsonut paheksuen hippivaatetustamme, vaikka se oli järkyttävä, kun taas kadulla ihmiset usein kääntyivät ympäri ja huutelivat epäystävällisiä huomautuksia meille. Ennen lähtöämme jätimme heille osoitteemme, niin että joku voi tulla luoksemme pitämään raamatuntutkistelua.

Ensiksi kaksi nuorta kävi luonamme keskustelemassa Jumalan sanasta. Koska he olivat nuorempia kuin me, Romylla oli tapana nauraa heille. Myöhemmin luoksemme tuli todistaja, joka oli vanhempi ja paljon ankarampi kuin nämä kaksi nuorta todistajaa. Vaikka kävi toistuvasti niin, ettei hän löytänyt meitä kotoa, hän tuli kuitenkin jatkuvasti, odotti pitkän aikaa ja jätti ilmoituksia seuraavista tapaamisista. Hän ei masentunut. Ensimmäisestä käynnistä alkaen tämä todistaja piti rukouksen ja pyysi, ettemme tupakoisi tutkistelun aikana. Hän kutsui meidät usein syömään kotiinsa, sillä hän tiesi, ettemme syöneet hyvin.

Lujuuden ja rakkauden avulla hän sai meidät tajuamaan ylpeytemme ja ylemmyydentunteemme, joka johtui erheellisistä filosofisista käsityksistämme. Hän sai meidät vakuuttuneiksi siitä, että meidän oli erittäin tärkeätä vapautua pahoista henkivoimista. Apostolien tekojen 19. luvun ja 5. Mooseksen kirjan 7:25, 26:n tutkiminen sai meidät vähitellen hävittämään eräät kirjat, muun muassa salatieteitä käsittelevät, ja initiaatioistunnoissa käyttämämme vaatteet.

Silti meistä edelleen tuntui siltä kuin olisimme olleet verkossa. Emme tienneet, että erään vaimoni ystävän kirjoittamat kirjeet olivat vaikeuksien aiheena. Pimeässä nämä kirjeet aiheuttivat hänelle selvästi sellaisen tunteen, että läsnä oli yli-inhimillisiä olentoja, joiden silmät tuijottivat häntä. Heti kun kytkimme valot, kaikki nämä ilmiöt lakkasivat. Yleensä nimen ”Jehova” lausuminen ääneen riitti. Heti kun huusimme Jumalan nimeä, demonin vaikutus hävisi, mutta palasi joitakin tunteja myöhemmin. Tätä jatkui, kunnes tuhosimme kirjeet.

Eräänä yönä kun olimme molemmat nukkumassa, vaimoni sai äkkiä sellaisen aavistuksen, että aioin tappaa hänet. Tunsinkin vastustamatonta pakkoa tarttua aseeseeni tehdäkseni rikoksen vastoin tahtoani. Vaikka vastustin kaikin voimineni, tämä pakottava voima työnsi minua hellittämättä. Vain lausumalla Jumalan nimeä ”Jehova” lakkaamatta kykenin pidättämään itseni. Pahimman estämiseksi käskin vaimoni pukeutua nopeasti ja juosta erään todistajan, erään vanhimman, luo joka tiesi ongelmamme. Pian jälkeenpäin seurasin vaimoani vanhimman kotiin. Kello oli kolme aamulla. Todistaja ymmärsi tilanteen heti, hän kuunteli, lohdutti meitä ja esitti sopivan rukouksen, minkä jälkeen hän tarjoutui antamaan meidän nukkua hänen kodissaan. Seuraavana päivänä todistaja, joka tutki kanssamme, saattoi meidät takaisin kotiimme.

YSTÄVIEN REAKTIO

Sillä välin olimme alkaneet puhua Raamatun totuudesta ystävillemme, jotka käyttivät huumeita. Olimme antaneet heille Raamatun ja julkaisun Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Mutta nämä ystävät estivät minua edistymästä kristillisellä elämäntiellä. He arvostelivat totuutta ja pilkkasivat minua siksi, että halusin leikkauttaa tukkani ja lakata ottamasta huumeita. Minä puolestani en voinut lakata ajattelemasta sitä, mitä sanotaan 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18:ssa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoi: ’Minä olen asuva heidän keskuudessaan ja vaeltava heidän joukossaan, ja minä olen oleva heidän Jumalansa, ja he tulevat olemaan minun kansani.’ ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’ ’”Ja minä tulen olemaan teille isänä, ja te tulette olemaan minulle poikina ja tyttärinä”, sanoo Jehova Kaikkivaltias.’”

Mutta näistä ystävistä erottautuminen ei ollut minulle helppoa. Pidin erittäin paljon eräästä ystävästäni, joka oli kovin järkyttynyt, kun leikkautin tukkani ja aloin käydä säännöllisesti työssä. Kaikki, mihin ryhdyin, järkytti häntä kovasti. Tämä vaivasi minua suuresti. Sitten myöhemmin, kerran kun olin palaamassa koulusta, jossa työskentelin, viheltelin ja laulelin ajaessani moottoripyörää. Olin niin onnellinen. Sama ystävä oli ajamassa autollaan, laski alas ikkunan ja katsoi hämmästyksissään, kun olin niin onnellinen. Iloisuuteni sai hänet tajuamaan, että huumeet tekivät hänet aina vain onnettomammaksi.

Sen vuoksi sinä samana päivänä hän, hänen 16-vuotias vaimonsa ja serkkunsa tulivat valtakunnansaliin. Heidän saamansa vastaanotto ja läsnä olevien onnellisuus teki heihin niin suuren vaikutuksen, että he alkoivat tutkia Raamattua saman todistajan kanssa, joka tutki meidän kanssamme. Heidät kastettiin samana vuonna kuin meidätkin. Iloitsemme siitä, että huumeita käyttäneistä ystävistämme neljä on tähän mennessä omistanut elämänsä Jehovalle.

Jehovan todistajien keskuudesta olemme löytäneet paljon tosi ystäviä ja aitoa rakkautta, iloa ja rauhaa. Emme koskaan unohda sen todistajan vaimon osoittamaa kärsivällisyyttä, joka tutki Raamattua kanssamme. Hän opetti Romyn laittamaan ruokaa ja pitämään kotimme siistinä ja puhtaana. Hänen ansiostaan vaimoni voi miellyttää Jehovaa myös näillä kristillisen elämän aloilla. (Sananl. 31:27) Vihdoinkin olemme todella ykseydessä onnellisessa aviosuhteessa. – Lähetetty.

[Huomioteksti s. 6]

Kokemuksemme huumeista ja salatieteistä oli saanut meidät vakuuttuneiksi Saatanan olemassaolosta

[Huomioteksti s. 7]

Laillisella avioliitolla ei ollut juuri mitään merkitystä meille

[Huomioteksti s. 7]

Vain lausumalla Jumalan nimeä ”Jehova” lakkaamatta kykenin pidättämään itseni

[Huomioteksti s. 7]

Iloisuuteni sai hänet tajuamaan, että huumeet tekivät hänet aina vain onnettomammaksi