Voitko sinä hyötyä uskosta?

KAUTTA maapallon on viime vuosina tapahtunut niin sanottua uskonnollista elpymistä. Mistä se johtuu?

Professori Martin E. Marty Chicagon yliopiston teologisesta tiedekunnasta sanoi vastauksessaan: ”Syy numero yksi: Mikään muu ei menesty – mikä on suora tapa sanoa, että viimeiset 15 vuotta ihmiset uskoivat suuressa määrin ihmisen taitoon, tekniikan ja politiikan yhdistämiseen. Ja me pääsimme mielestäni suurenmoisiin saavutuksiin meidän maassamme [Yhdysvalloissa] – kansalaisoikeuksien, ihmisoikeuksien ja ihmisten välisten suhteiden alalla, terveydenhuollon eräissä piirteissä ja turvatoimissa.”

Professori Marty jatkoi: ”Mutta me opimme myös ihmisen yrityksen rajat. Huomasimme, että nämä saavutukset eivät antaneet elämälle tarkoitusta. Ne eivät antaneet meille arvoja, jotka uusi sukupolvi voisi omaksua. Ja historian kuluessa tapahtuu aina niin, että kun ihmiset ymmärtävät rajoituksensa, he tavoittelevat kahteen suuntaan – yhtäältä syvemmälle itseensä sisäiseen kokemukseen ja toisaalta kauemmas itsensä ulkopuolelle transsendenssiin. . . . Ihmiset etsivät tarkoitusta. Ihmiset etsivät johonkin kuulumista. Ja siihen on pakottavia syitä 1970-luvulla, ja luulen että siinä on elpymisen syy.

Mutta onko nykyajan uskonnollinen elpyminen poistanut kansallisuusrajat, jotka jakavat ihmissuvun? Onko uskonto yleensä todella muuttanut ihmisten elämää ja antanut ’arvoja, jotka uusi sukupolvi voi omaksua’? Onko se antanut ihmisille varman tulevaisuudentoivon?

Asioihin perehtyneet tarkkailijat käsittävät, että mahdollisesta maailmanlaajuisesta uskonnollisesta elpymisestä huolimatta kansallisuusrajat jakavat edelleen ihmissuvun. Sellaiset uskontunnustukset eivät ole tehneet loppua avioriidoista, avioerojen jatkuvasta lisääntymisestä eivätkä vastuuttomuudesta sukupuolielämässä, jotka todellisuudessa tuottavat pettymystä ja onnettomuutta. Sitä paitsi vaikka ihmiset kääntyvät yhä enemmän uskonnon puoleen, ei ole juuri todisteita siitä, että se mitä useimmat heistä saavat, valaisi heihin todellista rohkeutta tai antaisi heille perusteltua tulevaisuudentoivoa. Esimerkiksi itsemurhasta on tullut kolmanneksi yleisin kuolinsyy 15–24-vuotiaitten keskuudessa Yhdysvalloissa, ja tri Calvin J. Frederick Yhdysvaltain mielenterveysinstituutista sanoo sellaisten itsemurhien johtuvan ”’onnettomuuden, avuttomuuden ja toivottomuuden’ aiheuttamasta masennuksesta”. – Newsweek, 28.8.1978.

Koska viime vuosien uskonnollisella elpymisellä ei ole ollut huomattavaa vaikutusta ihmisyhteiskuntaan, niin joku voi syystä kysyä: ’Voinko minä hyötyä uskosta? Onko sillä todella vaikutusta ihmisen elämään?’

Ihminen voi olla uskonnollinen, vaikka hänellä ei ole tosi uskoa. Kristitty apostoli Paavali kirjoittikin: ”Usko ei ole kaikkien omaisuutta.” (2. Tess. 3:2) Mutta Raamattuun perustuva usko on joidenkuiden omaisuutta, ja se vaikuttaa heidän elämäänsä. Sellainen usko voittaa esteitä ja vaikeuksia. Sillä on muuttava voima. Tosi usko ei tunne kansallisuusrajoja. Se valaa rohkeutta ja antaa tulevaisuudentoivon.

Ovatko nämä pelkkiä todistamattomia väitteitä? Eivät! Harkitse seuraavassa kirjoituksessa esiintyviä todisteita.