Miten voittoisa usko voi vaikuttaa sinuun

YLI sata Jehovan todistajain ”Voittoisan uskon” kansainvälistä konventtia järjestettiin pidettäviksi vuosina 1978 ja 1979 eri puolilla maailmaa sijaitsevissa kaupungeissa. Vuoden 1978 syyskuun 1. päivään mennessä näissä konventeissa oli ollut läsnä yli 1 700 000, ja konventtien sarja jatkui sen jälkeen.

Mikä näiden konventtien tarkoitus oli? Ne oli järjestetty uskon rakentamiseksi. Ei pelkän uskonnollisen vakaumuksen vaan voittoisan uskon, sellaisen uskon, jota kristitty apostoli Johannes tarkoitti, kun hän kirjoitti: ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.

Tällainen voittoisa usko on vaikuttanut tuhansien ihmisten elämään. Se voi vaikuttaa sinuun, niin kuin se on vaikuttanut toisiinkin. Pane merkille, miten tämä pitää paikkansa, kun tarkastelemme lyhyesti joitakin piirteitä Euroopan maissa pidetyistä ”Voittoisan uskon” kansainvälisistä konventeissa.

USKO VOITTAA ESTEITÄ JA VAIKEUKSIA

Joillekuille jo näihin konventteihin pääseminen merkitsi uskon ilmaisemista ja esteitten voittamista. Konventtimatka ei ollut voittamaton ongelma. Päästäkseen Lillessä Ranskassa pidettyyn konventtiin eräs nuori osanottaja Puolasta ajoi 1 200 kilometriä polkupyörällä kuudessa päivässä.

Neljäkymmentä Puolasta tullutta todistajaa oli läsnä Kööpenhaminan konventissa Tanskassa. Tämä kävi helpommaksi, koska jonkin aikaa sitten on avattu suora matkustajalaivareitti Swinoujsciesta Tanskan pääkaupunkiin. Mutta matka maksoi jokaiselle heistä kuukauden palkan. He saivat matkustusluvan, vaikka he ilmoittivat matkansa syyksi ”läsnäolon Jehovan todistajien konventissa Tanskassa”. Ennen kuin he voivat lähteä Puolasta, heillä täytyi kuitenkin olla kutsu ja maksettu viisumi ulkomailta, ja Tanskan veljet järjestivät ne. Sen lisäksi että nämä edustajat saivat nauttia suuresta konventista monien toisten uskovien kanssa, he saivat hyötyä kahden ja puolen päivän puolankielisestä ohjelmasta, jossa esitettiin muun muassa kolme raamatullista näytelmää ääninauhojen ja diakuvien avulla. Yhdessä englantilaisten, kreikkalaisten, espanjalaisten ja jugoslavialaisten edustajien kanssa puolalaiset veljet lisäsivät erikoisella tavalla kansainvälisyyttä Kööpenhaminan konventtiin. Konventtiohjelmaa esitettiin kahden päivän ajan kreikan, espanjan ja kroatian kielillä. Kielirajatkin siis voitettiin.

Pariskunta, jolla on yksitoista lasta, halusi lähteä toisten Azorien todistajien mukaan ja olla läsnä Lissabonin konventissa Portugalissa. Mutta kuinka heillä oli varaa siihen? Jotkut vanhemmista lapsista auttoivat rahan hankkimisessa ottamalla työpaikan muutamaksi kuukaudeksi ennen konventtia. Lentoliput, ruoka ynnä muu tulivat maksamaan runsaasti yli 4 000 markkaa, mikä on sievoinen omaisuus näille vähävaraisille saarelaisille. Mutta he voittivat tällaiset taloudelliset esteet osoittamalla uskoa Jehovaan, ja koko kolmentoista hengen perhe oli läsnä Lissabonin konventissa.

Eräissä ”Voittoisan uskon” kansainvälisissä konventeissa oli läsnä myös sellaisia, jotka olivat selviytyneet elossa natsien keskitysleireiltä. Kahdella Brysselin konventissa Belgiassa läsnä olleella todistajalla oli vielä tallella raidalliset vanginpukunsa. He panivat ne ylleen englanninkielisessä ohjelmassa läsnä olleiden nähtäväksi. Eräs mies, joka nyt on kristitty valvoja, oli viisivuotias, kun hänen isänsä pidätettiin vuonna 1941, ja hän muistaa vielä, kun hän kysyi äidiltään, kuinka kauan tämä olisi poissa, kun hänet pidätettiin, sillä hän luuli äitinsä olleen vain menossa asioita toimittamaan. Hän näki äitinsä vasta neljän vuoden kuluttua. Mutta voittoisa usko voitti kaikki heidän vaikeutensa ja heidän kokemansa vainon.

Helsingin konventtiin kokoontuneille eräs vanhahko pariskunta toi terveisiä Länsi-Berliinistä. Molemmat olivat Valtakunnan julistajia koko ajallaan ja olivat palvelleet tässä asemassa yhteensä yli sata vuotta! Kuulijakunta melkein pidätti henkeään kuunnellessaan tämän nuorekkaan pariskunnan kertovan kokemuksiaan. Aviomies oli ollut Beetel-perheen (Vartiotorni-seuran haaratoimiston henkilökunnan) jäsen Hitlerin aikana Kolmannen valtakunnan hallitessa, Gestapo oli pidättänyt hänet ja hän oli joutunut Sachsenhausenin keskitysleiriin 600 muun veljen kanssa. Päästyään vapaaksi toisen maailmansodan lopussa hän ryhtyi jälleen palvelemaan Beetelissä. Myös hänen vaimonsa oli ollut vankeudessa. Avioitumisensa jälkeen he kumpikin joutuivat kommunistien vankileirille. He ovat viettäneet yhteensä 41 vuotta vankilassa! Vaikuttivatko he masentuneilta tai lannistuneilta? Eivät lainkaan! Veli mainitsi: ”Tästä erikoisedusta olemme Jehovalle hyvin kiitollisia.” He olivat joutuneet kärsimään puolueettomina kristittyinä, mutta heidän uskonsa oli ollut voittoisa.

Tosiaan ne, joilla on voittoisa usko, selviytyvät suunnattomista esteistä, kestävät vaikeuksia eivätkä anna myöten vainoojiensa edessä. He eivät vetäydy pois, vaan heillä ”on usko sielun elossa säilymiseksi”. (Hepr. 10:38, 39) Voittoisalla uskolla voi olla sama vaikutus sinun elämässäsi.

USKOLLA ON MUUTTAVA VOIMA

Mutta vaikuttaako usko yksilön menettelyyn tai käyttäytymiseen? Ranskalainen sanomalehti Le Soir esitti, kuinka suuri vastakohta Marseilles’ssa pidetyn Jehovan todistajien kristillisen konventin rauhallisuus oli heidän käyttämällään stadionilla yleensä nähdylle epäjärjestykselle. Lehdessä sanottiin: ”Ihmiset ovat rauhallisia ja ystävällisiä, valmiita puhumaan. . . . Väkijoukkoihin tavallisesti liittyvää kurittomuutta ei esiinny lainkaan. Kaikki istuvat hiljaa tuoleillaan, jotka on tuotu paikalle tilaisuutta varten. Kukaan ei kävele nurmikolla eikä tallaa sitä. Nämä eivät ole kirkuvia kiihkoilijoita, vaan tyynesti keskustelevia ihmisiä. He ovat löytäneet elämän tarkoituksensa, totuutensa, Jehovan todistajien keskuudesta.”

Selostaessaan Roomassa pidettyä ”Voittoisan uskon” kansainvälistä konventtia italialainen sanomalehti Paese Sera sanoi todistajia ”hyvin kasvatetuiksi” ihmisiksi, joilla on ”moitteeton käytös”. Konventtipaikasta sanoi Roomassa ilmestyvä Il Messaggero: ”Täältä puuttuvat paperinpalat ja muut roskat, jotka ikävä kyllä ovat niin tyypillisiä maassamme pidetyille joukkokokouksille.” Sen sanottiin olevan ”ihmisystävällisyyden tunnusmerkki, joka johtuu osaksi tehokkaan siivouksen järjestämisestä, mutta myös läsnä olevien hyvistä käytöstavoista”.

Todellisuudessa kaikki kunnia toivotusta tai jumalisesta käytöksestä kuuluu Jehova Jumalalle. Usko häneen ja Raamatun noudattaminen elämässä saavat aikaan niiden muuttumisen, joista on tullut tosi kristittyjä. (Room. 12:2; 1. Kor. 6:9–11) Ranskalainen sanomalehti Le Dauphiné libéré huomauttaa: ”Karkottakaamme mielestämme ajatus ’taikurista’, joka muuttaa sinut muutamalla taikasanalla ja taikasauvalla. Ei, Jehovan todistajat eivät ole kiinnostuneita syvän vakaumuksen ’laadun’ vaihtamisesta suureen ’määrään’ ihmisiä, jotka kuvittelevat, että ohimenevä usko on saanut heidät vakuuttuneiksi.

Miten joku sitten voi hankkia tosi uskon? Sama sanomalehti jatkaa: ”On ymmärrettävä, että sellainen usko kehittyy Pyhän Raamatun valossa. Kukaan ei synny Jehovan todistajaksi. Jokaisen täytyy omaksua kantansa jonakin aikana elämässään täydessä ’hengellisessä’ vapaudessa, onpa sitten joku kasvatettu Jehovan todistajien keskuudessa tai tutustunut heihin sattumalta.” Kristitty apostoli Paavali sanoi sen näin: ”Usko siis seuraa siitä, mikä on kuultu. Kuultu vuorostaan tulee Kristusta koskevan sanan välityksellä.” – Room. 10:17.

Voittoisa usko on tosiaan seuraus ”siitä, mikä on kuultu”. Ja uskon muuttava voima perustuu lujasti Jumalan sanaan. Helsingin Sanomat sanoi näin selostaessaan Helsingin konventtia:

”Suuret konventit ovatkin Jehovan todistajille tärkeitä tilaisuuksia sekä nykyisten että tulevien perheiden kannalta: kokouksiin tullaan perheittäin ja nuoret tapaavat niissä muita nuoria: tulevan aviopuolison on oltava myös Jehovan todistaja.” (5. Moos. 7:3, 4; 1. Kor. 7:39) Sanomalehti lisää: ”Myös perhe-elämän muilla alueilla Jehovan todistajien elämänohjeet ovat selkeät: avoliittoja ei tunneta eikä esiaviollisia suhteita hyväksytä. Avioliittopäätöstä pidetään lopullisena. Avioerot ovat kiellettyjä ’muun kuin haureuden tähden’. Jehovan todistajat käyttäytyvät näin, koska raamatussa siihen yksiselitteisesti kehotetaan.”

Kokonaiset perheet voivat hyötyä ja hyötyvät uskosta. Ja havainnoitsijat voivat nähdä, että Jehovan todistajien usko Jumalaan ja hänen Sanaansa on yleensä vaikuttanut heihin. Usko on tosiaankin vaikuttanut heihin yksilöinä.

USKO EI TUNNE KANSALLISUUSRAJOJA

Erittäin merkittävä ohjelma jokaisessa ”Voittoisan uskon” kansainvälisessä konventissa oli ”Uskomme julistus”. Rohkealla ja voimakkaalla vakuutuksellaan tuhannet kokoontuneet ovat ilmaisseet päättäneensä mennä eteenpäin Jehovan palveluksessa. Ja he todistavat muun muassa näiden julistukseen sisältyneiden sanojen totuudellisuuden: ”Olemme nähneet, mitä usko voi saada aikaan kautta koko maapallon; miten Jumalan henki on saanut aikaan sellaista, mikä pysyy ainutlaatuisena: maailmanlaajuisen ’veljesseuran’. (1. Piet. 2:17) Kristus Jeesus sanoi, että ’tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne’. (Joh. 13:35) Me iloitsemme siitä, että olemme osa ainoasta todella kansainvälisestä veljesseurasta maan pinnalla, veljesseurasta jota yhdistää murtumaton rakkaus – Jumalaan ja hänen Poikaansa, totuuteen, siihen mikä on oikein ja toinen toiseemme.”

Ovatko nämä pelkkiä tyhjiä sanoja? Eivät todellakaan! Kaikista roduista ja kansoista on tullut yksilöitä, jotka ovat asettuneet kansallisuuteen ja rotuun kohdistuvan ennakkoluulon yläpuolelle. Heidät on yhdistetty kristillisen rakkauden katkeamattomin sitein. Siitä, että voittoisa usko ei tunne kansallisuusrajoja, on olemassa selvä todistus.

Päättyneet konventit olivat todella kansainvälisiä luonteeltaan. Esimerkiksi Münchenin konventissa Saksan liittotasavallassa oli läsnä Vartiotornin Raamattukoulussa Gileadissa valmennettuja lähetystyöntekijöitä, jotka nyt palvelevat 35:ssä eri maassa. Ohjelmaa esitettiin siellä monilla eri kielillä. Englanninkielisessä ohjelmassa esiintyi puhujia yhdestätoista maasta.

Se seikka, että Jehovan todistajat muodostavat kansainvälisen veljesseuran, ei ole jäänyt huomaamatta ulkopuolisilta tarkkailijoilta. Esimerkiksi Wienissä Itävallassa pidettyä ”Voittoisan uskon” kansainvälistä konventtia selostaessaan lehti Wiener Morgen Kurier sanoi seuraavasti: ”’Jehovan todistajat’ tulevat yhteiskunnan eri tasoilta, mutta side, joka yhdistää heidät, on heidän syvä uskonnollisuuden tunteensa, joka perustuu yksinomaan Raamattuun.”

Eräs Kööpenhaminan kansainvälisessä konventissa läsnä ollut todistaja kertoi tavanneensa sosiaalityöntekijän, johon Jehovan todistajien työ oli tehnyt hyvin syvän vaikutuksen. Tämä nainen on tekemisissä vanhusten kanssa, ja hän on nähnyt usein, kuinka hyödyllinen vaikutus Valtakunnan sanomalla on näihin yksilöihin. Sosiaalityöntekijä mainitsi: ”Ihailen työtänne . . . Joskus, kun olen tekemisissä pappien kanssa, tunnen suurta pettymystä. Teillä on ainoa kansainvälinen veljesseura maailmassa. Ihailen saarnaamisrohkeuttanne. Jatkakaa hyvää työtänne!”

USKO VALAA ROHKEUTTA

Juuri siten Jehovan todistajat tekevät. He ’jatkavat hyvää työtään’! Voittoisa usko valaa rohkeutta noudattaa kristillisyyttä elämäntapana ja julistaa rohkeasti ”hyvää uutista”. (Mark. 13:10) Siitä ”Uskomme julistuksessa”, joka innostuneesti vahvistettiin ”Voittoisan uskon” kansainvälisissä konventeissa, sanottiin selvästi:

”Me emme halua emmekä voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet, kuulleet ja kokeneet. (Apt. 4:20) Meidän on pakko ilmaista huulillamme vahva uskomme Jehovan voittoisaan valtakuntaan, ja me haluamme vilpittömästi kertoa tämän ’hyvän uutisen’ siunauksista kaikille. Pyydämme apostoli Paavalin tavoin: ’Tulkaa sovitetuiksi Jumalan kanssa.’ (2. Kor. 5:20) Päätöksemme on julistaa julkisesti tätä Jehova Jumalan valtakunnan hyvää uutista tästä eteenpäin aina tämän asiainjärjestelmän loppuun saakka.” – Matt. 24:14; 28:19, 20.

Kun konventtilaisilta kysyttiin, olivatko he samaa mieltä, he antoivat vastaukseksi jyrisevän ”kyllä!”-huudon. Mutta he tekevät enemmänkin. He toimivat vakuutuksensa mukaan.

Konventin osanottajat omistivatkin kolmannen konventtipäivän aamupäivän innokkaaseen todistamistoimintaan kentällä. Esimerkiksi Irlannista ilmoitetaan, että tämän rynnistyksen aikana Dublinissa ”nähtiin suurin koskaan siellä annettu todistus”. Ilmoitusten mukaan 2 650 aikuista kävi henkilökohtaisesti kenttäpalvelusosastossa hankkimassa värikkään kirjallisuuskassin, jota käytettiin tässä erikoisrynnistyksessä. Erään Dublinin kristityn vanhimman kuultiin sanovan: ”Ensimmäisen kerran O’Connell Streetillä on enemmän todistajia saarnaamassa kuin pappeja kävelemässä.” Yksi Dublinin konventissa ilmestynyt julkaisu, joka varmasti edistää Valtakunnan saarnaamistyötä Irlannissa, oli gaelinkielinen traktaatti nimeltä ”Ihmisen ainoa rauhan toivo”.

Tällainen evankelioimistyö on totisesti osoitus voittoisasta uskosta. Mutta vaikuttaako se todella niihin, joille Jehovan todistajat julistavat Valtakunnan sanomaa? Pariisissa tänä erikoistoiminnan aamuna eräs 30-vuotias nainen lausui todistajat tervetulleiksi ja sanoi: ”Tulette kuin Jumalan johdatuksesta. Tarvitsin ehdottomasti jonkun, jonka kanssa puhua. Olen kokenut jo kolme hermoromahdusta ja halunnut jopa tehdä itsemurhan.” Sitten hän kertoi vieraileville todistajille, että hän tunsi tarvetta vetäytyä lähemmäksi Jumalaa. Nainen oli tutkinut joitakin itämaisia uskontoja, mutta ei ollut saanut mielenrauhaa. Niinpä hän ilmaisi haluavansa tutkia Raamattua. Sovittiin, että hän tulisi erään ystävän mukana esitelmään. Tämä nainen otti todistajien tarjoaman kirjallisuuden ja oli onnellinen saadessaan raamatulliset vastaukset kysymyksiinsä.

Tähän uskoa vahvistavaan toimintaan osallistui Lissabonissa Portugalissa vierailemassa ollut Jehovan todistajien hallitsevan elimen jäsen vaimonsa kanssa. Ehkä ajattelet sen olevan itsestään selvää! Mutta hän oli joutunut vähän aikaisemmin onnettomuuteen ja häneltä oli katkennut kolme kylkiluuta. Hän iloitsi kuitenkin osallistumisesta toisten uskovien kanssa tähän kenttäpalveluksen erikoisrynnistykseen.

Suuri todistus annettiin Roomassa, missä myös pidettiin kansainvälinen konventti. Kaupunki oli tosin melko tyhjä, koska useimmat kaupunkilaiset olivat lomalla, ja paavi Paavali VI:n kuolema oli kiinnittänyt paljon huomiota. Eräs Keski-Italiasta saapunut kristitty vanhin mainitsi: ”Jokainen Rooman kaduilla ollut todistaja etsi ihmisiä, joille voi todistaa. Kun lähestyin erästä miestä, hän sanoi minulle: ’Te olette jo 25. todistaja, joka on pysähdyttänyt minut tänä aamuna!’” Eräs nainen sanoi: ”Olin torilla ja siellä oli heitä. Menin lihakauppaan ja sielläkin heitä oli. Ruokatavarakaupassa tapasin heitä. Heitä on täälläkin. Tapaan Jehovan todistajia kaikkialla.” Eräs veli näki monien pappien lukevan kirjallisuutta, jota oli jätetty heille sinä aamuna.

Viitaten tähän konventtilaisten perjantaiaamun kenttäpalvelustoimintaan Milanossa päivälehti Il Giorno mainitsi, että todistajat ”koputtivat oville talosta taloon” ja ”selittivät syitä uskoonsa”. Siinä sanottiin edelleen: ”Kaikki tapahtui hyvin miellyttävällä tavalla, eivätkä he loukkaantuneet, kun joku kohteli näitä uskollisia sopimattomaan aikaan saapuneina häiritsijöinä ja torjui heidät töykeästi.”

Mutta voittoisa usko saa aikaan paljon enemmän kuin vain sen, että se valaa rohkeutta jotakin lyhytaikaista ”hyvän uutisen” julistusrynnistystä varten. Se on kestävää, voimia antavaa jopa useiden vuosien ajaksi. Tässä suhteessa on Philadelphia Inquirer -lehdessä julkaistu Italian Jehovan todistajia koskeva uutinen kiinnostava. Roomasta tulleessa uutisraportissa sanottiin muun muassa:

”Samaan aikaan kun katolilaiset viime viikonloppuna jonottivat pitkään päästäkseen käymään paavi Paavali VI:n haudalla, kokoontui noin 65 000 italialaista värikkäine päivänvarjoineen Flaminion jalkapallostadionille osoittaakseen kunnioitusta Jumalaansa kohtaan.

”Tämä oli kuitenkin erilainen Jumala kuin se, jota Pietarinkirkon alla olevassa hautaholvikossa lepäävä paavi edusti. Täällä, maailman katolisimman kansan keskuudessa, Jehovan todistajat ovat saavuttaneet vankan ja yhä laajenevan jalansijan. . . .

”Jehovan todistajien, joilla oli 95 kannattajaa Italiassa toisen maailmansodan aikana, väitetään nyt olevan Italian toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä. He muodostavat kiistatta maan nopeimmin kasvavan ryhmän. . . .

”Heidän lukumääränsä on kasvanut 25 810:stä vuonna 1972 66 315:een vuonna 1977. He väittävät, että heillä on nyt 71 796 jäsentä . . .

”Heidän lukumääränsä on yhä pieni verrattuna niihin Italian 54 miljoonaan kansalaiseen, joista useimmat ovat ainakin nimellisesti katolilaisia. Mutta he ovat tehneet läsnäolonsa tunnetuksi täällä.

”Kirkon viranomaiset sanovat, että Jehovan todistajat ovat kolkuttaneet jokaiselle ovelle Italiassa tähän päivään mennessä. Jokaista jäsentä vaaditaan suorittamaan evankelisia tehtäviä.”

Sitkeä kamppaileminen suurissa vaikeuksissa Valtakunnan sanoman julistamiseksi vaatii ponnistelua ja rohkeutta. Käsitellessään Barcelonassa Espanjassa pidettyä Jehovan todistajien ”Voittoisan uskon” kansainvälistä konventtia Diario de Barcelona mainitsi: ”Heidän uutispalvelunsa päällikkö sanoi, että he eivät ole ’osa tästä maailmasta’. Ehkä niin on, mutta he epäilemättä tuntevat maailman hyvin ja rohkenevat ilmaista vakaumuksensa sille.” Niin, Raamattuun perustuva usko on aina valanut ”rohkeutta puhua Jumalan sanaa pelottomasti”. – Fil. 1:14.

VOITTOISA USKO ANTAA TULEVAISUUDENTOIVON

Jehovan todistajien ”Voittoisan uskon” kansainväliset konventit varasivat tervettä raamatullista neuvontaa. Ne rakensivat uskoa. Ja niiden hyöty oli kauaskantoinen, sillä voittoisa usko antaa varman tulevaisuudentoivon.

Näiden kansainvälisten konventtien huomattavia ohjelmanumeroita olivat raamatulliset näytelmät. Vaikka antautuneet kristityt ponnistelevat tunnollisesti valmistautuessaan näihin esityksiin, voi syntyä odottamattomia ongelmia. Esimerkiksi Kööpenhaminan konventissa oli rankkasade neljästä näytelmästä kolmen aikana, ja näytelmät esitettiin avoimella pallokentällä. Mutta ohuihin itämaisiin viittoihin pukeutuneet näyttelijät esittivät osansa yhtä innostuneesti kuin he olisivat olleet Lähi-idän lämpimän auringon alla. Niinpä he saivat erittäin voimakkaat suosionosoitukset suojassa olevilta katselijoilta.

Miksi sitten nähdä niin paljon vaivaa? Ilmeisesti Barcelonassa ilmestyvä El Noticiero Universal esitti pohjimmaisen syyn hyvin sanoessaan: ”Tämä väki ansaitsee tunnustuksen, koska kukaan näyttelijöistä ei ole ammattilainen; he ovat jäseniä, jotka esiintyvät vapaaehtoisesti. He auttavat siten uskonveljiään.”

Mutta ovatko nämä näytelmät tehneet vaikutuksen tarkkailijoihin? Totisesti ovat! Näytelmä nimeltä ”Älä katso taaksesi äläkä pysähdy” käsitteli Raamatun kertomusta Lootista. (1. Moos., 19. luku) Harkitessaan esitystä eräs kokenut kristitty vanhin sanoi: ”Materialismi on osoittautunut hyvin petolliseksi. Huomaamme, kuinka monista eilispäivän ylellisyyksistä on tullut tämän päivän välttämättömyyksiä, ja ihmiset kantavat raskaita taakkoja yrittäessään seurata ajan suuntauksia. . . . Ajankohtainen sanoma!”

Kansainvälisen konventin ohjelma varasi myös terveitä raamatullisia neuvoja avioliittoa varten. Vaikuttiko se yksilöihin? Kyllä vaikutti. Eräs nuori pariskunta sanoi palattuaan Marseilles’n konventista Ranskassa: ”Kuinka suuresti olemmekaan arvostaneet tätä konventtia, varsinkin avioliittoa käsitteleviä puheita ja käytännöllisiä neuvoja siitä, miten avio-ongelmat voidaan ratkaista! Tämä konventti oli tarpeellinen muistutin siitä, mitä Jehova sanoo Sanassaan, ja auttaa meitä vahvistamaan liittoamme ja ratkaisemaan ongelmamme. Palasimme konventista vahvistuneina ja onnellisina.”

Jumalan varmaan sanaan perustuva voittoisa usko vaikuttaa tosiaan yksilöihin. Se hyödyttää heitä. Kuinka hyvin tämä kävikään ilmi erään 62-vuotiaan naisen kohdalla, joka kastettiin Sheffieldissä Englannissa pidetyssä kansainvälisessä konventissa! Koska hän oli journalisti, hän oli kirjoittanut paikkakunnan kirkolliseen lehteen ja ollut sen toimittajana. Mutta kaksikymmentä vuotta sitten hän halvaantui, eikä kirkko sen jälkeen osoittanut enää kiinnostusta häntä kohtaan. Vuonna 1977 eräs kristitty nainen alkoi tutkia Raamattua tämän sairaan henkilön kanssa, ja hän kertoo siitä: ”Joka viikko hänellä oli muistilehtiössään kysymyksiä. Hän löysi itse kaikki raamatunkohdat. Voimme todella nähdä Jehovan hengen toiminnassa joka kerta kun näimme hänet. Hänen edistymisensä oli suurenmoista. Tutkistelun jatkuessa hän edistyi siinä määrin, että voi lukea kappaleet ja käydä keskustelua.”

”Hänen ruumiillinen terveytensä parani sitä mukaa kuin hänen hengellinen tilansa edistyi”, huomautti hänen aviomiehensä. Nainen lopetti tupakoimisen, kun hän sai tietää, että se ei miellyttänyt Jehovaa, ja hänet kastettiin konventissa. Mutta tämä oli liikuttava uskon voitto, sillä sekä nainen että hänen pyörätuolinsa täytyi laskea veteen. Raamatun totuus on antanut hänelle totisesti varman tulevaisuuden toivon. Kasteensa aikaan hän huudahti: ”Olen niin onnellinen saadessani olla täällä näin monien joukossa!” Millainen on hänen näkemyksensä nyt, kun hänellä on todellinen tarkoitus elämässä? Usko on antanut hänelle toivon, ja hän sanoo: ’Haluan vain kertoa toisille Jehovan lupaamasta rauhallisesta tulevaisuudesta.’

Jehovan todistajat suhtautuvat tulevaisuuteen luottavaisina. He voivat tehdä siten, koska heillä on voittoisa usko, joka voittaa esteitä ja vaikeuksia. Se on usko, jolla on muuttava voima heidän elämässään. Nämä kristityt iloitsevat, koska he ovat osa ainoasta todella yksimielisestä maailmanlaajuisesta veljesseurasta. Heidän uskonsa ei tunne kansallisuusrajoja. Heillä on usko, joka valaa rohkeutta. Lisäksi tämä voittoisa usko antaa heille tulevaisuudentoivon.

Raamattuun vankasti perustuva usko voi vaikuttaa sinuun samoilla tavoilla. Sinäkin voit todella hyötyä voittoisasta uskosta.

[Kuva s. 8]

Usko rakentaa onnellisia perheitä

[Kuva s. 11]

Konventtilaiset kertovat ”hyvää uutista”

[Kuva s. 12]

Lootin perhettä käsittelevä näytelmä opettaa tärkeän läksyn