Ahmattius – miksi kartettavaa?

”SYÖKÄÄMME ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” Apostoli Paavali mainitsi joidenkuiden ajattelevan elämästä tällä tavalla. Mutta elääkö ihminen syödäkseen vai syökö hän elääkseen? Ne, joista Paavali puhui, ilmeisesti päättelivät, että he elivät syödäkseen ja juodakseen. (1. Kor. 15:32) Mutta he olivat väärässä.

Tosin Jehova Jumala loi ihmisille kyvyn syödä. Siitä syystä Jumala teki mahdolliseksi, että ihminen voi tyydyttää ruoan tarpeensa, ja sanoi ensimmäiselle ihmiselle Aadamille: ”Sinä saat syödä kylliksesi.” (UM) – 1. Moos. 2:8, 9, 16.

Niin, ihmisen piti ’syödä kyllikseen’. Se tekisi hyvää hänen elimistölleen ja auttaisi häntä palvelemaan hyvin sitä tarkoitusta, jota varten hänet luotiin. Sen tähden viisas mies sanoi syntisestä ihmisestä: ”Minä ylistin iloa, koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa [lukuun ottamatta Jumalan tarkoituksen palvelemista] kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä.” – Saarn. 8:15.

MITÄ ON AHMATTIUS?

Jumalan varaaman runsaan ravinnon oli määrä palvella tätä tarkoitusta. Ruokaa ei pitänyt tuhlata, sillä tuhlaavaisuus osoittaisi arvostuksen puutetta tätä järjestelyä kohtaan. Mutta tavaksi tullut liian runsas syöminen ilmaisisi myös asianmukaisen kiitollisuuden puuttumista. Sen tähden ahmattius on kartettavaa.

Mutta mitä on ahmattius? Englanninkielinen Websterin Uusi kansainvälinen sanakirja määrittelee ”ahmattiuden” ”liialliseksi syömiseksi; kohtuuttomaksi ruokahalun tyydyttämiseksi; ahnaudeksi”. Se kuvailee ahmatin ”henkilöksi, joka syö ahnaasti tai liikaa; suursyömäriksi; ihmiseksi, joka jollakin tavalla ahmii”. – Webster’s New International Dictionary, 2. painos.

JUMALA TUOMITSEE AHMATTIUDEN

Muinaiselle Israelille antamassaan laissa Jehova Jumala osoitti, kuinka jyrkästi hän suhtautui ahmattiuteen. Hän käski vanhempien viedä parantumattoman uppiniskaisen ja kapinallisen pojan kaupungin vanhinten eteen ja ilmoittaa heille: ”Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen, hän ei ota kuullakseen, mitä me sanomme, vaan on irstailija [ahmatti, UM] ja juomari.” Huomaa, mitkä tunnuspiirteet liittyvät ahmattiin. Se, että hän on uppiniskainen ja kapinallinen, tuottaa varmasti häpeää hänen vanhemmilleen, nöyryyttää heitä toisten silmissä. – 5. Moos. 21:18–21; vrt. Sananl. 28:7 (”irstailijain” = ”ahmattien”, UM).

Suuren Huolenpitäjämme tarkoitus on, että kaikki saavat nauttia hyvästä ruoasta. Mutta jos joku ahneesti yrittäisi syödä kaiken kyltymättömänä, hän ei osoittaisi huomaavaisuutta ja rakkautta toisia kohtaan. Ja koska ”Jumala on rakkaus”, niin se olisi vastoin Luojan ominaisuuksia. – 1. Joh. 4:8.

MIKSI KARTETTAVAA

Jumala tuomitsee ahmattiuden, eikä se ole sopusoinnussa Jumalan rakkauden ominaisuuden kanssa. Ylensyöminen ei voi tuottaa todellista tyydytystä tai onnellisuutta ahmatille itselleen. Pelkästään näiden seikkojen takia ajattelevan ihmisen pitäisi karttaa ahmattiutta. Mutta on muitakin syitä sen karttamiseen.

Koska ahmatti on ahne, niin hän riistää toisilta heidän osuutensa siihen hyvään, mitä Jehova varaa kaikkien nautittavaksi. Aterialla ahmatti voi tehdä mahdottomaksi sen, että toiset syöjät saisivat kyllikseen. Tästä syystä ahmattia voidaan lopulta ryhtyä halveksimaan. Antautumalla itsekkäitten himojen tyydyttämiseen hän todellisuudessa eristäytyy muista. He voivat karttaa häntä hänen ahneitten tapojensa takia. Jos siis ihminen arvostaa toisten kunnioitusta ja seuraa, niin hän karttaa ahmattiutta. Jos hän ei tekisi siten, niin se olisi hänelle vahingollista henkilökohtaisesti.

Koska Jehova Jumala loi ihmisen elimistön siten, että se tarvitsee sopivan määrän ravintoa, niin liiallinen määrä vaikuttaa siihen varmasti epäsuotuisasti. Tämä tunnustetaan lääketieteellisissä piireissä nykyään. Niinpä eräässä lääketieteellisessä tietoteoksessa mainittiin, että ylensyöminen voisi aiheuttaa liikapainoa, jonka ”on kauan havaittu osaltaan pahentavan monia tautitiloja, varsinkin iäkkäitten ja ikääntyvien keskuudessa”. – Illustrated Medical and Health Encyclopedia.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tiesi ylensyömisen huonot ruumiilliset vaikutukset. Sen tähden hän sanoi varoittaessaan opetuslapsiaan: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta.” (Luuk. 21:34) Sellainen tila vaikuttaa ihmisen mieleen ja sydämeen, se tekee hänet laiskaksi, uneliaaksi ja piittaamattomaksi. Tällaisessa tilassa hän ei välitä Jehovan tahdosta ja voi herkästi laiminlyödä velvollisuuksiensa suorittamisen häntä kohtaan. Ellei hän korjaa menettelyään, hän voi joutua Jumalan epäsuosioon ja menettää elämänsä.

Nooan päivinä ennen vedenpaisumusta ihmiset antautuivat syömiseen, juomiseen ja nautintojen tavoittelemiseen siinä määrin, etteivät kiinnittäneet huomiota lähestyvää tuhoa koskevaan varoitukseen, jota Nooa ja hänen perheensä kaiuttivat. Itse asiassa ihmiset elivät syödäkseen ja juodakseen. Seuraus oli, että he menettivät elämänsä. – Matt. 24:37–39.

Jeesuksen Kristuksen apostoleitten päivinä jotkut näyttivät antautuneen kohtuuttomuuteen. Niinpä kun Paavali neuvoi Timoteusta ja Tiitusta sen suhteen, keiden tulisi palvella vastuullisissa asemissa kristillisessä seurakunnassa, niin hän varoitti nimittämästä ahneita ihmisiä ja mainitsi nimenomaan, että valittujen pitäisi olla ’kohtuullisia tavoissaan’. (1. Tim. 3:1–13; Tiit. 1:5–9) Ilmeisesti tämä sulkisi pois ahmatit. Sellaiset ”ahneet” eivät peri Jumalan valtakuntaa. – 1. Kor. 6:9, 10.

LISÄSYY SEN KARTTAMISEEN

Rakkaudellisessa neuvossaan Jehova sanoo: ”Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. Sillä juomari ja syömäri köyhtyy.” (Sananl. 23:20, 21) Jos emme halua joutua hengelliseen köyhyyteen ja mahdollisesti jopa aineelliseen köyhyyteen, niin meidän on hyvä noudattaa näitä sanoja ja karttaa ahmattiutta.

Tänä aikana, jolloin ihmiskunnan enemmistö on uhmannut Jumalan lakeja ja kapinoinut kaikkea säädyllistä vastaan, kaikkien elämää rakastavien, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, tarvitsee kiinnittää huomiota apostoli Pietarin henkeytettyyn neuvoon, kun hän sanoi: ”Riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa.” (1. Piet. 4:3) Mitä meidän siis täytyy tehdä nyt? Kuten Paavali sanoi, ”yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle. . . . Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päiväsaikaan, ei mässäilyissä eikä juopottelussa, . . . vaan pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä tehkö etukäteen suunnitelmia [itsekkäästi ja ehkä ahmattiutta ilmaisten] lihan halujen hyväksi.” – Room. 13:12–14.

Kuten olemme maininneet, ahmattius ei ilmaise arvostusta sitä kohtaan, että Jumala on rakkaudellisesti varannut ihmisille ravintoa, jotta he saisivat syödä kylläkseen. Eikä se ilmaise rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Lisäksi se on vahingollista ihmisen omalle hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Ahmattiuden karttaminen osoittaa siksi käytännöllistä viisautta.

Jos joku on ottanut tavakseen syödä liikaa, häneltä tosin vaaditaan todellista ponnistelua ’ajaa itsensä pois pöydästä’, jotta voisi välttää kohtuuttomuuden. Mutta koska Raamattu tuomitsee ahmattiuden ja koska ahmatit eivät peri Jumalan valtakuntaa, niin tämä ansaitsee hyvin vakavan harkinnan. Ylensyömisen taipumusten voittamiseen tarvitaan ehkä harrasta rukousta. Ihmisen tarvitsee rukoilla Jumalan henkeä ja Jehovan apua sen hedelmien kehittämiseksi, joihin sisältyy itsehillintä. (Luuk. 11:13; Gal. 5:22, 23) Mutta ahmattiuden karttaminen on niin tärkeää, ja Jehova auttaa niitä, jotka hartaasti etsivät hänen apuaan tässä suhteessa.

Siksi, että monet ihmiset ovat nykyään ahneita, toisilla ei ole riittävästi ruokaa, jotta voisivat syödä kyllikseen. Jotkut kiroavat sen vuoksi Jumalaa ja väittävät, että hän tekee elämän heille hyvin vaikeaksi. Jehova on suuri ravinnon Varaaja, ja hän odottaa, että tätä varausta käytettäisiin sopivasti kunnioittaen ja arvostaen.

Lähitulevaisuudessa Jumala Jeesuksen Kristuksen ja valtakuntansa välityksellä tekee lakia uhmaavista ahmateista lopun. Silloin ihmiset, jotka ovat ottaneet vaarin Jehovan rakkaudellisesta neuvosta eivätkä ole olleet ahmattien seurassa, eivät näe enää nälkää. He saavat nauttia seuraavien henkeytettyjen sanojen täydellisestä täyttymyksestä: ”Hän [Jehova] ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.” – Ps. 107:9.