Lukijoiden kysymyksiä

◼ Suhtautuvatko Jehovan todistajat yhtä vakavasti ahmattiuteen jäsentensä keskuudessa kuin vahingolliseen tupakointiin?

Jehovan todistajien tupakoinninvastainen asenne perustuu Raamattuun, ja he hyväksyvät Raamatun tuomitsevan kannan myös ahmattiuteen nähden.

He uskovat, että tupakointi on ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Tupakointi aiheuttaa riippuvaisuutta nikotiinista. Lisäksi on luonnotonta vetää savua henkeensä. Savu saastuttaa ruumiin, aiheuttaa terveysongelmia ja se on lyhentänyt monen ihmisen elämää, joka olisi tullut käyttää Jumalan ylistykseksi. Lisäksi tupakointi saastuttaa vaarallisesti ilmaa, jota toiset hengittävät; se ei totisesti osoita lähimmäisenrakkautta. – 2. Korinttolaisille 7:1; Roomalaisille 12:1; Markus 12:33.

Entä mitä voidaan sanoa ahnaasta ylensyömisestä? Raamattu selvästikin tuomitsee ahmattiuden, joka tarkoittaa ahneeseen kohtuuttomuuteen menemistä syömisessä, kyltymätöntä ylensyömistä. Israelilaispoika, joka oli katumaton ”ahmatti ja juoppo”, piti surmata. (5. Mooseksen kirja 21:18–21, UM) Sananlaskujen kirja varoittaa olemasta ”ahmattien seuralainen”. (Sananlaskut 28:7, UM; 23:20, 21) Ahmattius on väärin myös siksi, että Raamatun mukaan ”ahneet” eivät peri Jumalan valtakuntaa. (1. Korinttolaisille 6:9, 10; vrt. 1. Pietari 4:3; Filippiläisille 3:18, 19.) Kristittyjen valvojien täytyy olla ’itsensä hillitseviä’, ei ”toimettomia ahmatteja”. (Tiitukselle 1:8, 12) Tämä on niin vakava asia, että joitakuita valvojia on poistettu tehtävistään heidän hillitsemättömän syömisensä vuoksi.

Täytyy kuitenkin ymmärtää, ettei ole helppoa ratkaista, milloin on kyse ahmattiudesta. Syöminen (tupakansavun henkeen vetämisen vastakohtana) on luonnollista ja sopivaa. Pelkästään lihavuus ei myöskään ole todiste ahmattiudesta; hyvin laihakin ihminen saattaa olla ahmatti. Raamattu ei tuomitse ylipainoisuutta vaan pikemminkin ylensyömisen, joka voi johtaa tai olla johtamatta liikalihavuuteen.

Joidenkuiden ylipaino johtuu rauhasten toimintahäiriöistä tai sairaudesta; tosin professori Judith Rodin on sitä mieltä, että vain ”viisi prosenttia kaikista liikalihavuustapauksista johtuu ensisijaisesti lääketieteellisistä ongelmista”. Taipumus tanakkuuteen voi myös olla perinnöllistä. Tri William Bennett selittää: ”Monien lihavien ihmisten paino pysyy entisellään vaikka he syövät saman verran kuin keskipainoiset ihmiset – –. Heidän aineenvaihduntansa on erilainen.” Jotkut tiedemiehet ovat jopa sitä mieltä, että jos lihava ihminen syö vähemmän, hänen ruumiinsa hidastaa aineenvaihduntaansa, niin että hän kuluttaa kaloreita hitaammin. Mutta vaikka lihava henkilö ei olisikaan ahmatti siinä merkityksessä, että hän söisi ylettömästi, hänen saattaa olla tarpeellista suhtautua vakavammin Jumalan antamiin ohjeisiin.

Kristittyjen tulisi esimerkiksi kehittää itsehillintää, ja se koskee myös syömistä. (Galatalaisille 5:22, 23; 2. Pietari 1:5–8) Apostoli Paavali kehotti kristittyä juoksijan tavoin ’harjoittamaan itsehillintää kaikessa’. Paavali ’kuritti lyönnein ruumistaan ja johdatti sitä kuin orjaa, ettei hän tulisi kelpaamattomaksi’. (1. Korinttolaisille 9:24–27) Pyylevällä ihmisellä saattaa olla syytä ’kurittaa lyönnein ruumistaan’ sen suhteen, kuinka paljon, mitä, milloin ja miten hän syö.a

Lihavuus voi olla vaarallista. Tutkimusten mukaan liikalihavuudesta voi olla seurauksena korkeampi verenpaine ja veren kolesterolin määrä, aikuisiässä puhkeava sokeritauti, monet syöpälajit, sydäntaudit ja sappiviat, niveltulehdus sekä hengitysongelmat. ”20 prosenttia ylipainoinen ihminen kuolee ennenaikaisesti 30 prosenttia todennäköisemmin kuin normaalipainoinen; 30–50 prosenttia ylipainoisilla todennäköisyys on vastaavasti 50–100 prosenttia suurempi.” (New York Times, 27.2.1985) Samanlaisia tutkimustuloksia on saatu Englannissa, Länsi-Saksassa ja Italiassa.

Kristitty haluaa todella ’rakastaa Jehovaa koko sydämestään, sielustaan [eli elämästään], mielestään ja voimastaan’. (Markus 12:30) Perehdyttyään kristillisyyteen monet lopettavat tupakoinnin varjellakseen terveyttään ja elämäänsä. Eikö kristittyjen tulisi olla aivan yhtä huolissaan siitä, että liiallisesta syömisestä johtuva ylipainoisuus saattaisi vaarantaa heidän terveytensä ja elämänsä, joka on vihitty Jehovalle?

Jotkut syövät enemmän ollessaan murheellisia, turhautuneita, yksinäisiä tai vihaisia. Vaikka kristittynä oleminen ei täysin estäkään sellaisia tunteita, kristitty voi kääntyä Jumalan ja veljiensä puoleen sen sijaan, että hän etsisi helpotusta tarpeettomasta syömisestä. Lue tästä Filippiläiskirjeen 4:6, 7, 11–13. Jopa tiedemiehet, jotka ovat sitä mieltä, että ihmisellä on luontainen taipumus tulla määräpainoiseksi, myöntävät, että sitä voidaan muuttaa. He pitävät tärkeänä vähentää runsaasti rasvaa sisältävien ruokien nauttimista ja harrastaa enemmän liikuntaa. On kiinnostavaa, että monilla alueilla ovelta-ovelle-palvelukseen säännöllisesti osallistuva kristitty kävelee ja kiipeää rappusia paljon, mikä on hänen terveydekseen. Paavalikin ’näki vaivaa ja uurasti’ palveluksessa. – 2. Korinttolaisille 11:26, 27.

Sen perusteella mitä Raamattu sanoo, Jehovan todistajat eivät siis hyväksy ahmattiutta. Painavatpa he minkä verran tahansa, he pyrkivät ’harjoittamaan itsehillintää kaikessa’, myös syömisessä. Se ei ensisijaisesti johdu minkään kulttuurin muotikäsityksistä vaan siitä, että he haluavat elää Raamatun periaatteiden mukaisesti ja olla toimeliaita kristittyjä, jotka saavat Jumalan hyväksymyksen.

[Alaviitteet]