Pitäisikö sinun noudattaa totunnaista tapaa?

RHODESIASTA tullut pariskunta oli käymässä ystäviensä luona Itävallassa. Siellä heidät kutsuttiin vierailulle erääseen kotiin. Kun he menivät taloon, heitä pyydettiin ottamaan kengät pois jalasta ja kummallekin ojennettiin tohvelit. Ensiksi he hämmentyivät. He eivät olleet tottuneet ottamaan kenkiä pois jalastaan vieraiden edessä, varsinkaan jonkun muun kotona. Mutta pian he tyyntyivät ja mukautuivat auliisti pyyntöön. Miksi? Koska se ilmeisesti oli tapana perheessä.

Tämä tietysti oli suhteellisen helppo ratkaisu, koska kysymyksessä ei ollut mikään suuri asia. Mutta kaikkia tapoihin liittyviä ongelmia ei ole yhtä helppo ratkaista, varsinkin kun ne koskevat kristillisen omantunnon kysymyksiä. Varsin monet totunnaiset tavat ovat viattomia ja itse asiassa piristävät ja rikastuttavat elämää. Jotkin tavat ovat hyvin vahingollisia ja voivat vakavasti heikentää ihmisen suhdetta hänen Luojaansa, kun taas toisia tapoja pitäisi innokkaasti tavoitella, jos aikoo vaeltaa elämän tiellä.

MIKÄ ON TAPA?

Tapa on määritelty mm. ”vanhaksi käytännöksi, jota pidetään kirjoittamattomana lakina”. Se on myös ”monille yhteinen käytäntö tai tottumus . . . tai tavanomainen menettely jollekulle yksilölle”. Lakiterminä sitä sovelletaan ”yhtenäisen käytännön synnyttämään kirjoittamattomaan lakiin”.

Katsokaamme tämän valaisemiseksi 1. Mooseksen kirjan 29. lukua Raamatusta. Siinä on kertomus Jaakobin enonsa Laabanin kanssa tekemästä sopimuksesta, jotta hän olisi saanut tämän nuoremman tyttären Raakelin vaimokseen. Sopimuksen mukaan Jaakobin piti palvella seitsemän vuotta Laabania Raakelin saamiseksi, jota hän rakasti erittäin paljon. Seitsemän vuoden kuluttua Jaakob lähestyi Laabania ja sanoi: ”Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen.” Mutta Laaban petkutti Jaakobia ja antoi hänelle vanhemman tyttärensä Leean Raakelin sijaan. Ilmeisesti Jaakob oli hyvin järkyttynyt tästä petoksesta ja esitti vastalauseen enolleen. Mitä Laaban vastasi? ”Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.” Vaikka Jaakobia oli näin petetty, hän ei asettanut kyseenalaiseksi tätä kirjoittamatonta lakia, vaan ilmaisi tunnustavansa sen suostumalla odottamaan vielä viikon, ennen kuin sai Raakelin vaimokseen. – 1. Moos. 29:15–28.

Voisimme käyttää myös nykyajasta esimerkkiä, joka osoittaa ”tapa”-sanan merkityksen. Rhodesiassa täytyy jonkun hallituksen edustajan laillisesti rekisteröidä avioliitto virallisen tunnustuksen saamiseksi. Yhteen aikaan ei niin ollut. Vihkiäisjuhlan täytyi olla afrikkalaisen tavan, kirjoittamattoman lain, mukainen, jotta avioliitto tunnustettiin yhdyskunnassa. Siihen kuului muun muassa morsiamenhinnan eli lobolan maksaminen sekä välittäjän läsnäolo sen varmistamiseksi, että vanhemmat tai holhoojat hyväksyivät avioliiton. Vielä nykyäänkään moni afrikkalainen nainen ei katso olevansa todella avioliitossa, ennen kuin näitä totunnaisia tapoja on noudatettu, vaikka hänellä onkin hallussaan avioliittotodistus.

Nämä ovat esimerkkejä yleisistä tavoista, jotka eivät välttämättä ole huonoja, paitsi tietenkin silloin, jos niitä käytetään väärin. Monet niistä ovat itse asiassa hyvin miellyttäviä ja lisäävät suuresti elämän nautintoa. Kuka ei esimerkiksi nauttisi kiinalaisen aterian syömisestä – tai sen yrittämisestä – syömäpuikoilla? Tapa ottaa kengät pois jalasta, kun astutaan jonkun kotiin, ei ole ainoastaan rentouttava, vaan myös käytännöllinen keino osoittaa huomaavaisuutta emäntää kohtaan, joka ponnistelee pitääkseen kodin siistinä ja puhtaana. Ikimuistoisista ajoista asti myös sadonkorjuutapoihin on kuulunut iloitseminen ja hauskanpito. (Ps. 126:5, 6) Sellaiset tavat tosiaan lisäävät paljon elämän nautintoa.

Jeesus Kristus ei tuominnut kaikkia totunnaisia tapoja. Itse asiassa hän kerran moitti Simon-nimistä fariseusta siitä, ettei tämä noudattanut erästä vieraanvaraisuuteen liittyvää tapaa. (Luuk. 7:44–46) Erään toisen kerran Jeesus käytti hyväkseen tapaa lukea Raamatun kirjoituksia synagogassa antaakseen hyvän todistuksen messiaanisuudestaan. (Luuk. 4:16–21; vrt. Apt. 15:21.) Myös apostoli Paavali käytti hyväkseen tapaa lukea Raamattua synagogassa. Todellisuudessa siitä ja Jumalan sanan selittämisestä tuli hänelle henkilökohtainen tapa. Tessalonikassa Paavali ”tapansa mukaan” käytti juutalaista synagogaa ja ”kolmena sapattina hän puhui perustellen heidän [juutalaisten] kanssaan käyttäen Raamatun kirjoituksia”. Mikä oli seuraus? ”Muutamat heistä tulivat uskoviksi ja liittyivät Paavalin ja Silaan seuraan.” (Apt. 17:2–4) Todistuksen antamiseksi sekä Jeesus että Paavali käyttivät siis hyväkseen hyvää tapaa.

KARTETTAVIA TAPOJA

Mutta on olemassa vahingollisiakin tapoja. Siihen aikaan mennessä, kun Jeesus oli maan päällä, juutalaiset olivat muodostaneet perinnejärjestelmän, joka sälytti raskaita taakkoja ihmisten harteille. Monet pitivät näitä perinteitä arvokkaampina kuin Jumalan kirjoitettua sanaa. Jeesus itse tuomitsi purevasti ulkokullatut, jotka määräsivät sellaisia perinteitä ja tekivät siten tyhjäksi Jumalan sanan. Hyötyivätkö syylliset fariseukset tästä? Eivät, sillä opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Tiedätkö, että fariseukset kompastuivat kuullessaan mitä sanoit?” Eivätkä ainoastaan fariseukset itse sokaistuneet, vaan myös ne, joita pakotettiin noudattamaan näitä perinteitä. (Matt. 15:1–14) Sellaisten tapojen eli perinteitten edistämä tietämättömyys todellisuudessa johti siihen, että juutalaiset surmasivat hänet, joka osoittautui kauan sitten luvatuksi Messiaaksi, ”elämän Pääedustajaksi”. – Apt. 3:14–17.

Nykyäänkin on olemassa tapoja, jotka voivat johtaa hengelliseen haaksirikkoon, ellemme luota lujasti Jumalan sanaan. Esimerkiksi Rhodesiassa on tapana, että vasta avioitunut mies jättää vaimonsa kotikyläänsä ja lähtee kaupunkiin maalliseen työhön. Kirjoittamattoman lain mukaan hänen täytyy tehdä siten, muutoin hän joutuu yhdyskunnassa julkisen arvostelun kohteeksi. Mutta mitä yleensä tapahtuu, kun tätä tapaa noudatetaan? Kaupungissa ollessaan miehellä täytyy olla asunto. Niinpä hän etsii huoneen ja asuu siinä ehkä yhden tai kahden muun kanssa. Ajan mittaan hänestä alkaa tuntua siltä, että hän tarvitsee jonkun laittamaan hänelle ruokaa ja pesemään hänen vaatteensa. Niinpä hän etsii itselleen niin sanotun mapoto-vaimon. (Mapoto on englanninkielisestä ”pot”-sanasta johdettu nimitys ja on translitteroitu šonan kielelle.) Tämä nainen ei huolehdi ainoastaan miehen taloudenhoidosta, vaan tyydyttää myös hänen sukupuoliset halunsa. Niinpä hän elää aviorikoksessa.

Entä mitä kuuluu kylään jääneelle vaimolle? Hän viljelee peltoja, pitää huolta kotieläimistä ja lapsista ja saattaa tavata miehensä vain kerran tai kahdesti vuodessa. Koska mies on suurimman osan ajasta poissa kotoa, myös vaimo joutuu suureen kiusaukseen harjoittaa moraalittomuutta. Tässä on siis tapaus, jossa totunnainen tapa voi johtaa Jumalan puhtaan totuuden sanan suoranaiseen rikkomiseen. Raamattu sanoo, että kun mies ja vaimo astuvat avioliittoon, heistä tulee yhtä lihaa ja heidän pitäisi sen tähden pysyä yhdessä. (Matt. 19:5, 6) Voi tietenkin olla tilanteita, jolloin mies tai vaimo havaitsee tarpeelliseksi olla erossa puolisostaan jonkin aikaa, ehkä aavistamattomien olosuhteiden vuoksi. Tai se voi tapahtua jopa keskinäisestä sopimuksesta jonkin tilapäisen velvoituksen suorittamiseksi. Mutta kun erossa asumisesta tulee tapa, kuten esimerkiksi juuri mainitussa tapauksessa, se voi aiheuttaa paljon vahinkoa.

Onneksi Jehovan kristityt todistajat ovat siellä, missä tämä tapa on vallalla, ottaneet rohkeasti vastaan siitä johtuvan soimauksen, etteivät he ole noudattaneet tätä tapaa. He tekevät sen mieluummin kuin ryhtyvät menettelyyn, joka johtaa Jehovan paheksumaan ja mahdollisesti ikuisen elämän menettämiseen. Jotkut ovat yksityisyrittäjinä ryhtyneet viljelemään esimerkiksi kahvia tai banaania sen sijaan että olisivat jättäneet vaimonsa ja lähteneet työhön kaupunkiin. Jehova on siunannut heitä, koska he ovat vilpittömästi halunneet pysyä perheensä yhteydessä ja noudattaa hänen Sanansa opastusta. Vaikka se saattaisikin johtaa jossain muodossa yhdyskunnan paheksuntaan, he tekevät sen kuin Jehovalle eivätkä ihmisille. – Kol. 3:23.

Joihinkin tapoihin sisältyy niin törkeitä menettelyjä, että ne ovat inhottavia Jehovasta ja siten myös hänen kansastaan. Sellaisiin menettelyihin kuuluvat yhdyntä suun tai peräaukon kautta, eläimiin sekaantuminen, homoseksuaalisuus, sukurutsaus ja muut sukupuolisen moraalittomuuden muodot. Sellaisiin antautuivat Luvatun maan kanaanilaiset asukkaat. Kun Jehova oli maininnut tapoja, jotka olivat epäpuhtaita ja inhottavia hänestä, hän varoitti israelilaisia: ”Noudattakaa minun määräyksiäni, ettette seuraisi niitä kauhistavia tapoja, joita on seurattu ennen teitä, ettekä saastuttaisi itseänne niillä.” Sitten hän tähdensi asian vakavuutta sanomalla: ”Minä olen Herra [Jehova, UM], teidän Jumalanne.” – 3. Moos. 18:1–30.

Näin saamme tietää Jehovan näkemyksen sellaisista iljettävistä tavoista. Mutta entä nykyään? Ovatko tällaiset tavat yleisiä sinun maassasi? Millainen on tilanne omassa lähiympäristössäsi? Eikö ole totta, että eräissä maissa jopa muutetaan lakeja niin, ettei homoseksuaalisuus ole enää lain mukaan rangaistavaa ja että homoseksualisteja pidettäisiin kunnioitettavina yhdyskunnassa? Mutta niin kuin oli muinaisten israelilaisten päivinä ja varhaiskristillisen seurakunnan aikana, sellaiset tavat ovat vastenmielisiä kaikille niille, jotka haluavat ’tulla kaikessa käytöksessään pyhiksi’. – 1. Piet. 1:15; Room. 1:24–27.

TOIVOTTAVIA TAPOJA NOUDATETTAVAKSI

Tähän mennessä olemme käsitelleet tapoja, jotka lisäävät elämän nautintoa, tapoja, joihin liittyy Raamatun valmentama omatunto, ja sellaisia tapoja, joita täytyy karttaa, jotta kristitty voisi pysyä puhtaana Jehovan silmissä. Kiinnittäkäämme nyt vielä huomiota totunnaisiin tapoihin, joita kristitty haluaisi noudattaa pysyäkseen erossa maailmasta. Muista, että ”tavan” määritelmään sisältyy ajatus käytännöstä, joka on ”monille yhteinen” tai ”tavanomainen menettely jollekulle yksilölle”. Millaisia tapoja kristityn muun muassa tulisi kehittää?

Muistatko Apostolien tekojen kirjan 17. luvun kertomuksen, jossa mainitaan, että Paavali ja Silas lähtivät Tessalonikasta ja menivät Bereaan? Miten berealaiset suhtautuivat kristilliseen opetukseen? Jae 11 sanoo: ”He ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.” Onko sinulla tapana tutkia Jumalan sanaa päivittäin? Mietitkö syvällisesti sitä, mitä olet oppinut? Ihmistä, joka tekee tällaisesta säännöllisen tavan elämässään, sanotaan onnelliseksi. – Ps. 1:1, 2, UM.

Entä palvominen yhdessä toisten kristittyjen kanssa? Etkö sanoisi, että sellaisen tavan kehittäminen olisi toivottavaa? Apostoli Paavali ajatteli niin. Kirjoittaessaan heprealaisille kristityille hän mainitsi tavan, jonka ilmeisesti jotkut olivat kehittäneet – tavan laiminlyödä palvontaan kokoontuminen. Sen sijaan että apostoli olisi hyväksynyt tämän tavan, hän kehotti toisia uskovia noudattamaan päinvastaista tapaa. Hän sanoi, että heidän olisi pitänyt kokoontua yhteen kannustaakseen toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin. Samoin meidän pitäisi tehdä nykyään – todellakin ’sitä enemmän, kuta enemmän näemme sen päivän lähestyvän’. – Hepr. 10:24, 25.

Lopuksi voisimme kysyä itseltämme: Kuinka paljon osoitan olevani kiinnostunut toisista? Onko minulla tapana puhua totuudesta toisten uskovien kanssa ja muiden kanssa heidän kodeissaan? Tutki, miten Jeesuksen apostolit suhtautuivat tähän tapaan. Pietaria ja Johannesta kiellettiin kerran Jerusalemissa enää puhumasta Jeesuksen nimeen. Nämä apostolit julistivat juutalaisen sanhedrinin edessä kunnioittavasti mutta rohkeasti: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Vapautumisensa jälkeen nämä Jumalan palvelijat liittyivät toisten uskovien joukkoon, ja he kaikki yhdessä rukoilivat: ”Jehova, ota huomioon heidän uhkauksensa ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” (Apt. 4:18–30) Mikä erinomainen asenne!

Mutta ei siinä kaikki. Rohkean toimintansa vuoksi apostolit pantiin myöhemmin vankilaan. Mutta enkeli vapautti heidät yöllä. Ja minne he menivät? Temppeliin jatkamaan ”hyvän uutisen” julistamista. Pian he olivat juutalaisen tuomioistuimen edessä. Kun he olivat lausuneet rohkeasti, että heidän ’täytyi totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä’, heidät piestiin ja vapautettiin. Mutta mitä he tekivät? ”Joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apt. 5:17–42) Mitä erinomaisia tapoja nämä Jeesuksen Kristuksen uskolliset seuraajat olivatkaan kehittäneet! Suhtaudutko sinä samalla tavalla kristilliseen tapaan julistaa ”hyvää uutista”?

Miten siis vastaisit kysymykseen: pitäisikö sinun noudattaa totunnaista tapaa? Viisaat ratkaisut johtavat lämpimään ystävyyteen toisten uskovien kanssa, samalla kun ne tekevät elämäsi vaihtelevammaksi ja rikkaammaksi. Ennen kaikkea rakennat täten läheisen, lämpimän henkilökohtaisen suhteen Jehovaan, joka antaa kaikkea nautinnoksemme. Lisäksi varmistat itsellesi ja ehkä muillekin, joille julistat ”hyvää uutista”, edun elää Jumalan uudessa vanhurskaassa järjestyksessä, missä kaikki tavat koituvat Jehovan kunniaksi. – 1. Kor. 10:31.