”Ihmispelko panee paulan”
JUHANI ja Helena seurasivat kiinnostuneina, kun todistaja puhui heidän ovellaan eräänä sunnuntaiaamuna. He olivat riemuissaan, kun heidän omasta Raamatustaan luettiin Ilmestyksen 21:4:n sanat: ”Hän [Jehova Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” Koska he itse olivat rauhaa rakastavia, he halusivat tietää, kuinka he voisivat nauttia elämästä näin suurenmoisissa olosuhteissa. Heille järjestettiin heti raamatuntutkistelu.
Kolmena seuraavana keskiviikkoiltana oli mieluista nähdä, kun tämä nuori pariskunta teki kysymyksiä ja vastasi kysymyksiin, kun heidän kodissaan pidettiin raamatuntutkistelua. Mutta tämä onnellisuus kesti vain kolme viikkoa! Neljännellä viikolla heidän ovensa ei auennut, kun todistaja koputti. Juhani ja Helena olivat päättäneet lopettaa raamatuntutkistelunsa. Miksi? Johtuiko se siitä, että he olivat menettäneet uskon Jumalan voimaan? Olivatko he alkaneet epäillä Raamatun oikeaperäisyyttä ja totuudellisuutta? Eivätkö he enää olleet kiinnostuneita elämisestä paremmissa olosuhteissa? Lopettaminen ei johtunut näistä seikoista. He lopettivat tutkistelunsa ihmispelosta. Pelko pani heille paulan. Henkeytetty viisas mies varoitti tästä pelosta monta sataa vuotta sitten ja sanoi: ”Ihmispelko panee paulan.” – Sananl. 29:25.
Tosin me kaikki luonnostamme haluamme, että toiset pitävät meistä ja että lähimmäisemme, ystävämme ja tuttavamme puhuvat meistä hyvää. Mutta meidän on hyvin vaarallista antaa toisten ihmisten mittapuitten vaikuttaa elämämme tärkeimpiin ratkaisuihin. Jos joku ajattelee, että hänen täytyy mukautua yhdyskuntansa odotteisiin ja mittapuihin kaikissa suhteissa, niin hänestä tulee mukautumisen orja. Ja voimakas halu toisten hyväksymyksen saamiseen voi estää jotakuta ryhtymästä myönteiseen toimintaan, jotta hänestä tulisi Jumalan palvelija.
Monet ihmiset eivät nykyään rakasta, kunnioita eivätkä pelkää Jumalaa. He eivät joko halua saada tietoa hänestä tai epäilevät jopa hänen olemassaoloaan. Sen tähden jos joku osoittaa kiinnostusta Raamattuun, hän voi joutua naurunalaiseksi ja menettää arvonantonsa toisten silmissä. Sellaisen painostuksen kohdatessa ihmispelko ilmeisesti tekisi hyvin vaikeaksi jatkaa hengellistä edistymistä.
Ihmispelolle perään antamisen vakavia seurauksia valaistaan hyvin muinaisen Israelin kuninkaan Saulin tapauksessa. Kun profeetta Samuel puhui Saulille siitä, ettei tämä ollut noudattanut Jumalan ohjeita taistelussa amalekilaisia vastaan, Saul tunnusti: ”Minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä.” Mikä oli seurauksena tällaisesta menettelystä? Hänelle sanottiin: ”Sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana.” – 1. Sam. 15:24, 26.
Jos emme halua Kaikkivaltiaan hylkäävän meitä, on elintärkeätä, että pyrimme olemaan enemmän huolissamme asemastamme hänen edessään kuin asemastamme ihmisten edessä. Raamattu sanoo: ”Herran pelko on viisauden alku.” (Ps. 111:10) Sellainen on tervettä pelkoa, ja se on lähtöisin hartaasta halusta olla miellyttämättä Korkeinta. Se on verrattavissa tottelevaisen pojan asenteeseen rakkaudellista isää kohtaan. Poika ei halua tehdä mitään sellaista, mikä saattaisi hänen isänsä onnettomaksi tai mikä voisi tuottaa häpeää hänen hyvälle nimelleen. Jumalan pelkoon sisältyy siis aivan oikein sen vihaaminen, mitä hän vihaa, ja sen rakastaminen, mitä hän rakastaa. – Sananl. 8:13.
Oikea Jumalan pelko edellyttää sen muistamista, ettei kukaan ihminen voi antaa toiselle ihmiselle ikuista elämää eikä huolehtia hänestä aina ja kaikissa olosuhteissa. Henkeytetty psalminkirjoittaja esitti asiasta oikean näkemyksen, kun hän kirjoitti: ”Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.” (Ps. 49:17, 18) ”He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.” (Ps. 49:7, 8) Mutta Korkein Suvereeni voi pitää yllä ihmisen erittäin koettelevissa olosuhteissa ja jopa saada hänet välttämään kuoleman. (Ps. 49:16) Jumala vakuuttaakin: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” – Hepr. 13:5.
Vaikka ihmiset tappaisivat meidät, he eivät voi estää herättämistämme kuolleista. He eivät voi riistää pois oikeuttamme olla eläviä ihmisiä. Vain Kaikkivaltias Jumala voi tehdä sen. Tästä syystä Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” – Matt. 10:28.
Varmaankin meillä on vielä vähemmän syytä pelätä kuolevaisten ihmisten soimauksia tai naurua. Jesajan kautta annettu Jehovan sana antaa voimakasta rohkaisua siinä suhteessa. Me luemme: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa. Sillä koi syö heidät niin kuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niin kuin villan.” – Jes. 51:7, 8.
Kun harkitsemme Luojan suuruutta ihmisen pienuuteen verrattuna, niin se auttaa meitä vapautumaan ihmispelosta. Jehova Jumalan silmissä kaikki kansat ovat kuin pieni vesipisara sangossa tai ohut pölykerros vaa’alla. (Jes. 40:11–15) Kuinka järjetöntä olisikaan pelätä pienen pientä vesipisaraa tai pölyhiukkasta enemmän kuin kunnioittavaa pelkoa herättävän kaikkeuden Tekijää!
Me voimme saada rohkaisua myös siitä tosiasiasta, että toiset ovat menestyksellisesti vastustaneet ihmispelkoon taipumista. Kristitty apostoli Pietari muistutti toisia uskovia siitä, että ”samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassanne maailmassa”. (1. Piet. 5:9) Me emme siis ole yksin pysyessämme lujina Jehova Jumalan puolella ihmisten painostuksen edessä.
Olisi tosiaan hyvin tyhmää pelätä ihmisiä, yrittää miellyttää ihmisiä, samalla kun olisi miellyttämättä Kaikkivaltiasta Luojaa. Koska Juhani ja Helena eivät luottaneet Jehovaan, he menettivät onnellisuutensa. Toivomme, että he jonakin päivänä ennen tulevaa ”suurta ahdistusta” samoin kuin muutkin heidän kaltaisensa saisivat lujan luottamuksen Korkeimpaan ja ajattelisivat niin kuin psalminkirjoittaja, joka sanoi: ”Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!” – Ps. 27:1.
[Kuva s. 30]
Lopettaako pilkka tämän raamatuntutkistelun?