Syvempää näkemystä uutisiin

Tuomari: ”Lakatkaa opettamasta Raamattua”

● Massachusettsissa Yhdysvalloissa eräs tuomari sääti, että mies voi menettää oikeutensa käydä lastensa luona. Mies ja hänen vaimonsa olivat eronneet kongregationalistisen kirkon jäseninä, ja lapset määrättiin äidin huoltoon. Miehestä tuli myöhemmin Jehovan todistaja. ”Tämä 35-vuotias palokuntalainen ei lyö tyttäriään (iältään 7 ja 4) eikä vie heitä lapsilta kiellettyihin elokuviin eikä yllytä heitä laiminlyömään läksyjenlukuaan”, kirjoittaa kolumnisti William Rasberry. ”Hän lukee heille Raamattua.” Äiti valitti: ”Hän (myös) saattoi heidät hämilleen kertomalla heille, ettei ole joulupukkia eikä pääsiäispupua eikä hammaskeijua, ja minä olin kertonut heille niiden olevan olemassa.”

”Pelkästään syntynyt hämmennys on tuskin voinut olla [tuomarin syynä]”, mainitsee kolumnisti Rasberry. ”Mitä herra tuomari muutoin tekisi kaikille niille eheiden avioliittojen lapsille, joiden vanhemmilla on erilainen uskonnollinen vakaumus? . . . Voisiko olla, että tuomari itse on kongregationalisti? Tai uskooko hän hammaskeijuun ynnä muuhun?” – ”The Philadelphia Inquirer”, 13.2.1979 s. 13-A.

Pojan vai auringon palvontaa?

● ”Saturday Review” -lehdessä olleessa auringon palvontaa käsittelevässä kirjoituksessa tunnettu tiedetoimittaja Isaac Asimov kuvailee erilaisia vanhoja juhlia, jotka liittyivät talvipäivän seisaukseen (joulukuun 21. päivään, jolloin päivät alkavat jälleen tulla pidemmiksi). Hän mainitsee, että roomalaiset viettivät tätä ”viikon pituisten saturnaalien [maanviljelyn jumalan Saturnuksen kunniaksi vietetyn juhlan] yhteydessä joulukuun 17. päivästä 24. päivään. Se oli loputtoman hilpeyden ja ilonpidon aikaa. . . . lahjoja annettiin joka puolella.”

Asimov kertoo edelleen, että kolmannella vuosisadalla ”Mitran, Persian auringonjumalan, palvonta tuli suosituksi varsinkin sotilaitten keskuudessa. Mitran palvojat viettivät Mitran syntymäpäivää talvipäivän seisauksen aikaan, luonnolliseen aikaan, ja määräsivät päiväksi joulukuun 25. päivän, niin että suositut roomalaiset saturnaalit voivat huipentua Mitran palvojien ’Auringon päivään’.

”Siihen aikaan kristillisyys sukeutui suureen kamppailuun Mitran palvojien kanssa Rooman valtakunnan asukkaiden sydämestä ja mielestä. . . . Jolloinkin vuoden 300 jälkeen kristillisyys onnistui lopullisesti sulauttamaan saturnaalit, ja sen mukana se sai voittonsa mitralaisuudesta. Joulukuun 25. päivä vakiinnutettiin Jeesuksen syntymäpäiväksi, ja suuresta juhlasta tehtiin kristillinen. Sille, että joulukuun 25. päivä olisi Jeesuksen syntymäpäivä, ei ole mitään raamatullista perustetta.”

Miten sitten kristityn tulisi suhtautua juhlaan, jonka juuret ovat niin syvällä epäuskoisten palvonnassa? ”Älkää ruvetko yhteistyöhön pakanain kanssa”, sanoo Jumalan sana. ”Lähtekää pois heidän keskeltään ja eristäytykää heistä. Älkää koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät vastaan.” – 2. Kor. 6:14–18, ”Uusi testamentti nykysuomeksi”.

Ykseyttäkö erimielisyydessä?

● Amerikan luterilaisen kirkon puheenjohtaja David Preus sanoo, ettei kristittyjen keskuudessa tarvitse olla yksimielisyyttä. Hän väitti Raamatun tukevan tätä näkemystä ja mainitsi saddukeukset, fariseukset ja kirjanoppineet, joilla oli erilaisia opetuksia, ja sanoi: ”He olivat eri mieltä toistensa kanssa, mutta säilyttivät perheykseyden.”

Tosi kristillisyys ei kuitenkaan ole vain perheykseyden asia, sillä ateistitkin voivat saavuttaa sen. Eikä saddukeusten, fariseusten ja kirjanoppineitten antama esimerkki suinkaan puolusta erimielisyyttä, vaan tuomitsee sen, sillä Jeesus sanoi heille: ”Minkä vuoksi tekin rikotte Jumalan käskyn perinteenne takia? . . . Te olette tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi perinteenne takia.” Jeesus siis hylkäsi heidän palvontamuotonsa ja julisti: ’Turhaan nämä ihmiset jatkavat Jumalan palvomista, koska he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.’ – Matt. 15:3–9.

Apostoli Paavali osoitti selvästi, että tosi kristityt ’puhuisivat kaikki yhtäpitävästi eikä heidän keskuudessaan olisi jakaumia’. – 1. Kor. 1:10.