Joonatan – ’yksi mies tuhannesta’
VIISAS kuningas Salomo mainitsi: ”Olen löytänyt tuhannesta yhden miehen.” (Saarn. 7:29) Tämä ilmaisee, että ihannemies on harvinainen. Harvat herättävät huomiota moraalisella erinomaisuudella. Yksi, joka herätti, oli Joonatan, kuningas Saulin poika. Hän oli rohkea, uskollinen ja epäitsekäs. Jos kenellä, niin Joonatanilla olisi saattanut olla aihetta antautua mustasukkaisuuden, kilpailuhengen tai kateuden tunteiden valtaan. Mutta hän ilmaisi suurta kiintymystä ja uskollisuutta juuri sitä henkilöä kohtaan, jota vähemmän jalot miehet olisivat pitäneet vakavana uhkana asemalleen.
Isänsä hallituskauden alkupuolella Joonatan osoittautui urheaksi soturiksi. Tuhannen huonosti varustetun miehen avulla hän voitti aseistetun filistealaisvaruskunnan Gebassa. (1. Sam. 13:1–3) Joonatanin on täytynyt olla silloin ainakin 20-vuotias, koska se oli Israelin sotilaitten alin ikäraja. – 4. Moos. 1:3.
Myöhemmin Joonatan ja hänen aseenkantajansa iskivät maahan noin kaksikymmentä filistealaisvihollista Jumalan avulla. Tämä teko tasoitti israelilaisille tietä voiton saamiseen vihollisistaan. Tämän taistelun aikana Joonatan tietämättään jätti huomioon ottamatta isänsä harkitsemattoman valan. Tämän valan toteuttaminen täydessä määrin vaati Saulin pojan teloittamista. Joonatan ei vetäytynyt peloissaan pois, vaan sanoi isälleen: ”Katso, minä olen valmis kuolemaan.” Mutta kun kansa ymmärsi, että Jehova oli ollut Joonatanin kanssa, niin se vapahti hänet kuolemasta. – 1. Sam. 14:1–45.
Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Daavid tappoi filistealaisen jättiläisen Goljatin. Daavidin rohkea teko, jonka hän oli suorittanut uskoen täysin Jehovan pelastusvoimaan, liikutti Joonatanin sydäntä. Raamattu kertoo: ’Joonatan kiintyi kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.’ (1. Sam. 18:1) Tämän ystävyyden merkiksi Joonatan antoi Daavidille viittansa, miekkansa, jousensa ja vyönsä. – 1. Sam. 18:4.
Kun Daavid myöhemmin osoittautui rohkeaksi johtaessaan Israelin joukot taisteluun filistealaisia vastaan, naiset tervehtivät palaavia voittajia laulaen ja tanssien. He lauloivat: ”Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta.” (1. Sam. 18:5–7) Tämä teki Saulin yhä mustasukkaisemmaksi, ja hän alkoi epäillä tavattomasti Daavidia. Kun Saul oli epäonnistunut yrittäessään tappaa Daavidin keihäällä, hän myöhemmin suostui antamaan hänelle tyttärensä Miikalin vaimoksi sillä edellytyksellä, että Daavid esittäisi todisteen sadan filistealaisvihollisen tappamisesta. Saul oli aivan varma, että Daavid siten joutuisi vihollisten käsiin. Mutta Daavid palasi mukanaan 200 filistealaisten esinahkaa – todistus siitä että hän oli surmannut niin monta. Tämä vain voimisti Saulin pelkoa ja vihaa Daavidia kohtaan. – 1. Sam. 18:8–29.
Mutta Joonatan ei sallinut isänsä mustasukkaisen vihan tuhota ystävyyttään Daavidin kanssa. Kun Saul julkisesti ilmaisi haluavansa surmauttaa Daavidin, Joonatan puuttui asiaan ja onnistui saamaan isänsä antamaan lupauksen, ettei hänen ystäväänsä surmattaisi. Mutta myöhemmin Daavidin oli pakko paeta henkensä edestä, koska Saul jälleen heitti keihään häntä kohti. Kuningas lähetti myös miehiä vartioimaan Daavidin taloa yöllä, minkä ymmärrettiin merkitsevän sitä, että he aamulla surmaisivat hänet. Daavid pääsi sinä yönä pakenemaan kotinsa ikkunasta. – 1. Sam. 19:1–12.
Sen jälkeen Joonatan oli yhteistoiminnassa Daavidin kanssa yrittäessään saada selville, mitä hänen isänsä oikeastaan ajatteli hänen ystävästään. Saul raivostui ja solvasi poikaansa seuraavin sanoin: ”Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle. Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma.” Kun Joonatan vastusti, hänen raivostunut isänsä heitti keihään häntä kohti. – 1. Sam. 20:1–33.
Joonatan ja Daavid tapasivat toisensa aikaisemmin sovitussa paikassa. Molemmat miehet vahvistivat jälleen keskinäisen ystävyytensä ja uskollisuutensa. (1. Sam. 20:35–42) Tällaisen ystävyyden syntyminen ja jatkuminen on todella merkittävää. Joonatan oli ilmeinen valtaistuimen perillinen, ja hän tiesi, että kuninkuus joutuisi lopulta Daavidin käsiin. Sitä paitsi hän oli noin 30 vuotta Daavidia vanhempi. Kuitenkin Joonatan kykeni iloitsemaan Daavidin menestyksistä ja itkemään hänen kanssaan hänen ahdistuksessaan. Epäilemättä ystävyys Joonatanin kanssa auttoi Daavidia säilyttämään sopivan kunnioituksen kuningasta kohtaan, niin ettei hän käyttänyt hyväkseen tilaisuuksia vahingoittaa häntä. Vaikka Saul ajoi armottomasti Daavidia takaa, Joonatanilla oli tilaisuus vahvistaa ystäväänsä. Eräästä tapauksesta kerrotaan seuraavasti: ”Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa. Hän sanoi hänelle: ’Älä pelkää; sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös minun isäni Saul tietää kyllä sen.’” – 1. Sam. 23:16, 17.
Miten jalomielinen Joonatan olikaan tyytyessään saamaan toisen sijan kuningaskunnassa! Tällainen epäitsekäs antaumus oli mahdollista, koska Joonatan hyväksyi Daavidin Jehovan valitsemaksi kuninkaaksi ja rakasti häntä hänen hyvien ominaisuuksiensa takia.
Joonatan ei kuitenkaan tullut toiselle sijalle valtakunnassa, vaan kuoli isänsä kanssa taistelussa. (1. Sam. 31:2) Saulin ja Joonatanin kuolema antoi Daavidille aiheen surulaulun sepittämiseen, jonka nimi oli ”Jousilaulu”. Tämä surulaulu kuului alun perin runojen, laulujen ja muiden kirjoitusten kokoelmaan, joka muodosti Oikeamielisen kirjan. Sen jälkeen ”Jousilaulu” esitettiin 2. Samuelin kirjan henkeytetyssä kertomuksessa. Laulu oli määrä opettaa Juudan pojille. – 2. Sam. 1:17–27.
Kun harkitsemme Daavidin ja Joonatanin välistä suurenmoista ystävyyden sidettä, voimme helposti ymmärtää, miksi Daavid esitti sellaisia ajatuksia ”Jousilaulussa” kuin hän esitti. Hän vaikeroi muun muassa: ”Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” (2. Sam. 1:26) Joonatan oli totisesti ’yksi mies tuhannesta’.