Lukijain kysymyksiä

● Jos mies (tai nainen) lähtee jonkun toisen puolison mukaan, niin voidaanko hänelle antaa anteeksi ja voidaanko hänet hyväksyä takaisin kristilliseen seurakuntaan?

Tällaista tapahtuu melko usein niiden keskuudessa, jotka eivät yritä elää Raamatun mittapuitten mukaan. Sen sijaan Jehovan kansan yhteydessä olevien keskuudessa se on harvinaista, minkä vuoksi sellaisen tapahtuminen tuntuu järkyttävämmältä. Ei ole kuitenkaan mitään aihetta ajatella, että tällainen tapaus pitäisi käsitellä ihmisten keskuudessa yleisesti vallitsevan tavan mukaan. Ennen kuin Jumala ja hänen kansansa voivat hyväksyä sellaisen henkilön, synnintekijän on täytynyt katua ja osoittaa selvästi katumuksen hedelmiä, niin kuin on laita muidenkin syntien ollessa kysymyksessä.

Kertomus siitä, miten Jumala suhtautui israelilaisiin, ilmaisee hänen antaneen anteeksi joskus jopa pöyristyttävän ja toistuvan synnin. (5. Moos. 4:30; Jes. 55:7; 57:16–18; Sak. 1:3, 4) Jeesus mainitsi taivaassa olevan ”iloa yhdestä syntisestä, joka katuu”. Sitten hän valaisi asiaa kertomuksella tuhlaajapojasta, joka haaskasi rahansa irstaaseen elämään porttojen kanssa. Kun poika tuli järkiinsä, palasi kotiin ja pyysi anteeksi synnin tekemistä sekä taivasta että isäänsä vastaan, isä lämpimästi antoi hänelle anteeksi. – Luuk. 15:1–7, 11–24.

Mutta Raamattu osoittaa myös, että kristitty, joka tekee syntiä eikä kadu, pitäisi karkottaa seurakunnasta, jotta se pysyisi hengellisesti puhtaana. (1. Kor. 5:1–5, 11–13) Niin tapahtui Korintossa miehelle, joka vietti julkisesti moraalitonta elämää. Raamattu ilmaisee, että sellaisen miehen täytyi katua, hylätä moraaliton elämäntapansa, tehdä kääntymys ja tuottaa katumukseen sopivaa hedelmää, ennen kuin hänet voitiin hyväksyä takaisin seurakuntaan. Ilmeisesti hän kohta sen jälkeen teki niin. Toisessa Korinttolaiskirjeessä, joka ilmeisesti kirjoitettiin ennen kuin vuosikaan ehti kulua, apostoli Paavali kehotti seurakuntaa antamaan syntiselle anteeksi ja tarkoitti todennäköisesti tätä erotettua miestä, jonka on täytynyt katua. – 2. Kor. 2:5–10; Matt. 3:7, 8; Apt. 26:20.

Jehovan todistajien seurakunnat käyttävät myös nykyään tätä raamatullista erottamismenettelyä. Ja tämän esimerkin mukaisesti takaisin ottamiselle ei ole asetettu mitään määräaikaa; se voi tapahtua vasta sitten, kun ilmenee aitoa katumusta, mihin voi mennä jopa vuosia.

Kysymyksessä esiin tuodussa epätavallisessa tapauksessa juonittelu ja petos ovat saattaneet olla ilmeisiä. Esimerkiksi mies (joka ehkä itse on naimisissa) ihastuu jonkun toisen vaimoon. Sitten saattaa esiintyä salaista flirttailua, salaisia tapaamisia ja kätkettyjä intohimon ilmauksia. Tämä saatetaan pitää valheella ja petoksella salassa toisilta, varsinkin viattomalta puolisolta tai viattomilta puolisoilta. Aikanaan pari saattaa karata yhdessä, ja epäraamatullisen avioeron jälkeen he voivat mennä keskenään naimisiin. He ovat voineet hyvinkin laskelmoida lopputuloksen ja ymmärtää, että seurauksena on erottaminen. Mutta he ajattelevat, että ”ehkä noin vuoden päästä” he voivat väittää tuntevansa katumusta ja päästä takaisin seurakuntaan ja järjestää siten asiat haluamallaan tavalla. Mutta on vakava erehdys käyttää väärin Jumalan armoa. Galatalaiskirjeen 6:7 vakuuttaa: ”Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Monista raamatunkohdista käy ilmi, ettei Jehova hyväksy haureutta, eikä vääriä haluja hellivien tulisi jättää tätä huomioon ottamatta. – Vrt. Ilm. 21:8; 22:15.

Jos tällainen erotettu henkilö aikanaan tulee seurakuntaa edustavien hengellisten vanhinten luo ja pyytää päästä takaisin seurakuntaan, niin heidän tulisi harkita tapahtunutta sekä väärintekijän asennetta. Käsitellessään uskon ykseyttä Paavali sanoi, ettei ’ihmisten juonittelun ja viekkaan erheitten keksimisen’ tulisi vaikuttaa siihen. (Ef. 4:13, 14) Tämä koskee opillisen erheen välttämistä yhtä hyvin kuin senkin välttämistä, että seurakunnassa on henkilöitä, jotka ovat tahallaan käyttäneet petosta ja juonittelua menetelläkseen pahoin. – Vrt. 2. Kor. 11:13; Ps. 101:7; 119:118.

Tällaista takaisinpääsemispyyntöä käsittelevä vanhinten komitea halunnee kiinnittää huomiota siihen, mikä ero on siinä, jos joku lankeaa syntiin hetken heikkoudessa, ja siinä, jos joku suunnittelee synnin tekemistä. Voimme palauttaa mieleen sen, että Jumala osoitti armoa Pietarille, kun tämä oli kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa; kuitenkin Ananiaan ja Safiiran, jotka juonittelivat sydämessään, miten voivat toteuttaa petoksensa, Jumala teloitti. – Apt. 5:1–11.

Vanhinten tarvitsee siis olla hyvin varovaisia tapauksissa, joihin liittyy ulkokultaista teeskentelyä ja vehkeilyä. Joku voi sanoa tuntevansa surua ja katumusta, mutta jos hän olisi uudelleen siinä, mistä hän aloitti, niin tekisikö hän jälleen samoin? Jättäisikö hän puolisonsa toisen vuoksi? Tietenkin hän on nyt astunut uuteen avioliittoon, eikä hän voi lopettaa sitä ja palata tilanteeseen, jossa hän oli aikaisemmin; edellinen avioliitto päättyi avioeroon, aviorikokseen ja uudelleen avioitumiseen. (Matt. 19:9) Mutta ilmaiseeko hän aitoa katumusta, onko hän sydämessään murtunut? (Jes. 57:15) Inhoaako hän tekemäänsä syntiä sen sijaan että hän vain surisi sitä, että on erotettu eikä voi nauttia kristillisestä seurasta? Onko hän edeltä määräämättömän, tarpeeksi pitkän ajan tuottanut katumukseen sopivaa hedelmää? Vanhinten pitäisi olla ilman epäilystä vakuuttuneita siitä, että katumus on todellista. Jos he eivät aidosti tunne olevansa vakuuttuneita siitä, he voivat päättää odottaa ja kokoontua tarkastelemaan asiaa uudelleen, kun lisätodisteita on kertynyt.

Vanhinten pitäisi olla hyvin tietoisia vastuustaan seurakunnan suojelemiseksi ja silti olla aina tietoisia Jumalan armosta ja siitä, että hän haluaa ihmisten saavan elämän. (Room. 2:4) He ymmärtävät, ettei heillä ole yli-inhimillistä kykyä lukea täysin sydämiä ja vaikuttimia, niin kuin Jehovalla on, jolle synnintekijä on tilivelvollinen. (Hepr. 4:13) Siksi heidän täytyy pyrkiä siihen, että Jumalan sana on opastamassa heitä asian käsittelyssä ja ratkaisun tekemisessä ja siinä, mitä he voivat päätellä erotetun asenteesta ja sydämentilasta. Jos vanhinten komitea aikanaan tulisi siihen tulokseen, että synnintekijä on todella katunut ja puhdistanut sydämensä, niin takaisin ottaminen on paikallaan, niin kuin tapahtui miehelle, joka oli Korintossa. (Jaak. 4:8) Mutta sen toteuttamiselle ei ole mitään määräaikaa. Ja vaikka seurakunta voikin ottaa takaisin sellaisen synnintekijän, niin on muistettava, että hänen täytyy silti ’seisoa Jumalan tuomarinistuimen edessä’ tehdäkseen tilin hänelle. – Room. 14:10–12.