Onko totta että ”kaikki ovat tehneet syntiä”?
OLETKO koskaan ihmetellyt, miksi vilpittömien ihmisten kaikista ponnisteluista huolimatta ei tähän mennessä ole kyetty ratkaisemaan useimpia ihmisen vakavista ongelmista? Vaikka ihmisellä on jokseenkin selvä näkemys siitä mitä hän haluaa – rauhaa, vaurautta, onnellisuutta ja terveyttä – niin miksi hän näyttää joutuvan aina vain kauemmaksi näistä halutuista tavoitteista?
Yksi huomattava syy tähän löytyy apostoli Paavalin sanoista: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Room. 3:23) Niin, useimmat ihmiskunnan pyrkimykset ovat epäonnistuneet ihmisen syntisyyden takia.
Jotkut voivat epäillä apostoli Paavalin mainintaa. He saattavat sanoa: ’Kuinka voitte ajatella, että minä olen syntinen? En tee mitään pahaa lähimmäiselleni. Vietän rauhallista elämää enkä aiheuta mitään vaikeuksia. Mitä syntejä minä teen?’ Totuus kuitenkin on, että syntiin sisältyy enemmän kuin lähimmäisemme vahingoittaminen tai vaikeuksien aiheuttaminen. Tosin nämäkin ovat syntejä, ja niiden karttaminen on suositeltavaa. Mutta sanalla ”synti” on laajempi sovellutus. Paavali yhdisti sen ’Jumalan kunniaa vailla olemiseen’. Se liittyy siten Luojaamme, Jehova Jumalaan, omaamaamme suhteeseen.
Sanat, jotka on nykyisiin Raamattuihimme käännetty ”synniksi”, sisälsivät alun perin ajatuksen ”harhaan osumisesta” tai ”vajaaksi jäämisestä” täydellisen tottelevaisuuden suhteen. Minkä tottelemisen? Jumalan tahdon. Niinpä eräs nykyaikainen Raamatun sanakirja sanoo: ”Synti on sekä Jumalaan kohdistuvasta uskollisuudesta luopumista että myös tottelemattomuutta käskyille ja laeille.” Näin ollen ainoastaan Jumalalla voi olla valta sanoa meille, mitä hän pitää syntinä, ja sen hän on sanonut Raamatussa.
Esimerkkejä synnistä
Ensiksikin on paljon sellaista, mikä alkaa olla hyväksyttyä nykymaailmassa mutta mikä todellisuudessa on väärin. Raamattu sanoo: ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Niin, aviorikos, haureus ja homoseksuaalisuus ovat syntejä. Samoin varastaminen.
Tosin monet ihmiset välttävät moraalittomuutta ja varastamista, ja se on hyvä. Mutta on muitakin syntejä. Puheemme sekä tekomme voivat olla syntisiä. Valehteleminen on synti. Samoin panetteleva juoruilu, vihainen puhe ja herjaus. (Kol. 3:9; Ps. 101:5; Ef. 4:31) Lisäksi Paavali sanoi: ”Älkääkä olko nurisijoita, niin kuin jotkut heistä nurisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.” (1. Kor. 10:10) Jaakob tuomitsi kerskailun, kun taas Paavali neuvoi karttamaan tyhmää puhetta ja rivoa leikinlaskua. (Jaak. 4:16; Ef. 5:4) Voiko kukaan meistä rehellisesti sanoa, ettei hän ole koskaan tehnyt syntiä yhdelläkään edellä mainitulla tavalla? Tuskinpa. Jaakob, Jeesuksen veli, sanoi: ”Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaak. 3:2) Voiko kukaan meistä väittää olevansa täydellinen? Ei.
Tämä sama opetuslapsi mainitsi erään toisenkin tavan, jolla me voimme tehdä syntiä. Hän sanoi: ”Jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti.” (Jaak. 4:17) Miten näin voisi käydä? Kuvittele esimerkiksi, että mies on kävelemässä jalkakäytävällä, kun yhtäkkiä jostakin puutarhasta juoksee hänen edestään lapsi vilkasliikenteiselle ajoväylälle. Entä, jos miehellä on tilaisuus pelastaa lapsi joutumasta autojen yliajamaksi mutta hän ei kiinnitä häneen mitään huomiota vaan kävelee ohi? Hän ei tosin tee mitään väärää, mutta se, että hän jättää tekemättä jotakin lapsen auttamiseksi, olisi hänelle synti. Kuinka monta kertaa me kaikki olemme jättäneet toimimatta todella rakkaudellisella tavalla lähimmäisiämme tai Jumalaa kohtaan? Joka kerta kun niin käy, me teemme synnin.
Väärät asenteet voivat myös olla syntisiä. Raamattu tuomitsee ylpeyden ja pöyhkeyden ja pelkuruuden. (Sananl. 21:4; Ilm. 21:8) Väärät ajatuksetkin ovat syntisiä. Viimeinen kymmenestä käskystä sanoo: ”Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” – 2. Moos. 20:17.
Miten voimme estää vääriä haluja tulemasta mieleemme? Ehkäpä ajattelemalla jotakin hyödyllistä. Mutta jos tämä ei auta, niin meidän on vain tunnustettava ne siksi, mitä ne ovat, ja taisteltava niitä vastaan. (1. Kor. 9:27) Tällaiset väärät halut ovat syntejä Jumalan silmissä. – Sananl. 21:2.
Lopuksi myös väärä uskonto voi johtaa meidät syntiin. Sen lisäksi että Raamattu nimenomaan kieltää sellaiset väärät tavat kuin epäjumalanpalveluksen ja spiritismin, pelkästään kuuluminen johonkin väärään uskontoon osoitetaan myös synniksi. Kuvaillessaan väärän uskonnon suureksi maailmanlaajuiseksi kaupungiksi, jota nimitetään Suureksi Babyloniksi, Raamatun viimeinen kirja sanoo: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilm. 18:4) Väärä uskonto on syyllistynyt vakaviin synteihin. Se on edustanut väärin ainoaa tosi Jumalaa, vainonnut Jumalan tosi palvelijoita ja sekaantunut politiikkaan. Kaikki väärään uskontoon kuuluvat osallistuvat noihin synteihin siten, että he tukevat niitä harjoittavia järjestöjä.
Miksi me olemme syntisiä?
Olemme maininneet vain muutamia tapoja, joilla voimme langeta syntiin. Raamatussa esitetään monia muitakin. Ajateltuasi niitä mahdollisesti päättelet, että on mahdotonta välttää tekemästä syntiä jollakin tavalla. Olet ehkä samaa mieltä kuin kuningas Salomo, joka sanoi: ”Ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee.” (1. Kun. 8:46) Jumala itse sanoi: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” (1. Moos. 8:21) Monet seikat saavat siis meidät tekemään syntiä, mutta varsinkin oman lihamme heikkous.
Miksi näin on? Se johtuu perinnöllisyydestä. Ensimmäisillä vanhemmillamme Aadamilla ja Eevalla ei alun perin ollut tätä ongelmaa. He olivat täydellisiä ja voivat tehdä tasapainoisia, järkeviä ratkaisuja synnin suhteen. Mutta he tekivät väärän valinnan, päättivät kapinoida Jumalaa vastaan ja lankesivat siten täydellisyydestä epätäydellisyyteen. Tämän takia he jättivät kaikille lapsilleen syntisten, väärien taipumusten perinnön. Apostoli Paavali selitti sen tällä tavalla: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.
Vaikka meillä olisi siis kuinka hyvä vaikutin tahansa, me emme voi välttää synnin tekemistä. Miksi? Apostoli Paavali itse tunnusti: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan”! (Room. 7:19) Meillä kaikilla on sama ongelma.
Seuraus on ollut tuhoisa ihmiskunnalle. Ihmisen parhaat aikeet ovat jääneet toteutumatta hänen oman erehtyväisyytensä takia. Itsekkyys ja ahneus johtavat saastumiseen, köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Epäily ja epäluottamus aiheuttavat epävakaisuutta kansainvälisissä suhteissa niin kuin perheissäkin. Turmelus ja rikollisuus haittaavat valtioitten edistymisponnisteluja. Ja se, mitä ihminen voi tehdä asian hyväksi, on hyvin vähäistä.
Lisäksi Roomalaiskirjeen 6:23:ssa esitetty sääntö on ihmisten perinnöllisen syntisyyden vuoksi kuin synkkä pilvi päämme päällä: ”Synnin maksama palkka on kuolema.” Me itse emme voi tehdä mitään välttääksemme syntiemme takia tulevan kuolemanrangaistuksen kärsimistä, koska me emme voi millään tavalla välttyä tyystin synnin tekemiseltä. Me olemme suuressa määrin oman epätäydellisyytemme armoilla.
Eikö tilanteen hyväksi sitten ole mitään tehtävissä? Estävätkö ihmisen omat heikkoudet häntä aina toteuttamasta korkeimpia unelmiaan ja toiveitaan? Eivät. On Yksi, joka voi auttaa meitä. Kun apostoli Paavali on tunnustanut olevansa itse kykenemätön välttämään syntiin lankeamista, hän sanoo: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” Mitä hän vastaa? ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Room. 7:24, 25) Niin, kun ymmärrämme, kuinka suuressa määrin olemme synnin vallassa ja kuinka avuttomia olemme pelastamaan itseämme, me arvostamme Jumalan suurta rakkautta ja huomaavaisuutta, Hänen joka on auttanut meitä. Mutta miten hän on tehnyt sen?