Syvempää näkemystä uutisiin
”Eräänä aamuna vuonna 1914”
● ”Yhtäkkiä, odottamatta, eräänä aamuna vuonna 1914 kaikki päättyi”, selitti Englannin entinen pääministeri Harold Macmillan puhuessaan Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän sanoi, että vuonna 1914 alkanut suuri sota merkitsi ”100-vuotisen rauhan ja edistyksen” loppua ja oli merkkinä ”erään aikakauden lopusta”. Ennen sitä maailma näytti olevan ”automaattisen edistyksen” aikakaudessa, jolloin ”kaikki tuli jatkuvasti paremmaksi”, sanoi 86-vuotias valtiomies. ”Tähän maailmaan minä synnyin.”
Macmillan huomautti sitten, että Kansainliitto oli ”yritys, jonka tarkoituksena oli saada tähän uuteen aikakauteen samaa vakaisuutta, jonka suuret kansakunnat loivat” ennen vuotta 1914. Mutta hän sanoi, että Kansainliitto epäonnistui, koska enää ei ollut ”yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka oli vallinnut edellisten 100 rauhanvuoden aikana”.
Jälleen siis yksi arvostettu asiantuntija lisää äänensä niiden lukuisien valtiomiesten ja historioitsijoiden joukkoon, jotka menneisyyteen katsoessaan ovat tunnustaneet vuoden 1914 merkittävyyden. Mutta jo kymmeniä vuosia aikaisemmin Raamatun profetioitten antautuneet tutkijat tiesivät, että vuosi 1914 oli oleva huipentuva käännekohta. (Bible Examiner, lokakuu 1876, s. 27, 28) Nämä Raamatun profetiat paljastavat myös, että ”sukupolvi”, joka näki tapahtumien alun vuonna 1914, näkisi myös ”asiainjärjestelmän päättymisen”. – Matt. 24:3, 7–22, 32–35.
Ovatko ”superbakteerit” evoluution tulosta?
● Onko sinulla koskaan ollut tartuntatautia, johon lääkärin määräämät antibiootit eivät ole vaikuttaneet? Tällainen epämiellyttävä kokemus sattuu joskus siksi, että eräät yleiset taudinaiheuttajat tulevat ilmeisesti immuuneiksi lääkeaineille, jotka normaalisti tappaisivat ne. Kehitysopin kannattajat väittävät joskus, että tällaiset ”superbakteerit” ovat mutaatioiden tulosta. He vakuuttavat, että samanlaiset ”hyödylliset” mutaatiot ovat johtaneet ihmisen kehitykseen.
Mutta muuttuvatko tavalliset taudinaiheuttajat yleisesti supereliöiksi mutaatioiden ansiosta? Eivät biologi Richard P. Novakin mukaan, joka kirjoitti vuoden 1980 Scientific Americanin joulukuun numerossa. ”Useiden vuosien ajan ajateltiin erheellisesti kromosomaalisten mutaatioiden aiheuttavan kliinisen antibioottien vastustuskyvyn, hän mainitsee. Miksi? Koska laboratorioiden bakteeriviljelmissä havaitaan joskus mutantteja, jotka ovat vastustuskykyisiä antibiooteille. Mutta mitä se merkitsee bakteerien yleiselle terveydentilalle? ”Vastustuskykyiset mutantit ovat evoluution kannalta raajarikkoja”, myöntää Novak, ”ja luonnontilassa ne nopeasti kuolevat.”
Todellisuudessa useimmat antibiooteille vastustuskykyiset supereliöt, joiden kanssa lääkärit joutuvat tekemisiin, eivät ole mutaatioita tri Novakin mukaan. Sellaiset taudinaiheuttajat saavat vastustuskykynsä pieniltä ”plasmideiksi” kutsutuilta organismeilta, jotka ilmeisesti antavat bakteereille vastustuskyvyn lääkeaineille. Tiedemiehet eivät oikein tiedä, mistä nämä plasmidit tulevat, mutta on merkille pantavaa, ettei ”hyödyllisiä mutaatioita” ole ehkä läheskään niin paljon kuin jotkut kehitysopin kannattajat ajattelevat niitä olevan.
”Onko uskonto mennyt liian pitkälle?”
● Yhdysvalloissa jonkin aikaa sitten esitetyssä radio-ohjelmassa radioasema WRFM:n uutispäällikkö Jim Branch puhui aiheesta ”Onko uskonto mennyt liian pitkälle?” Branch huomautti uskonnon suuresta osuudesta Yhdysvaltain menneissä presidentinvaaleissa sanoen: ”Halutaan tosiaan palata takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin kirkko ja valtio eivät olleet erossa toisistaan ja uskonto oli johtoasemassa sekä paikallisella tasolla että korkeammilla tasoilla.”
Branch sanoo, että kirkot näyttävät puolustavan politiikkaan osallistumistaan ”sillä perusteella, että Jumala on kaikkialla, mutta jonakin päivänä ne saattavat kohdata tuomarin, joka sanoo: ’Ei, ei hän ole . . . lailliselta näkökannalta katsottuna.’ Ja sitten tuomari määrittelee Jumalan ja uskonnon ja sen rajat. Ja niin uskonto toteaa osien vaihtuneen. Kun se on niin monta vuotta sanonut maalliselle vallalle mitä tehdä, niin maallinen valta tulee sanomaan uskonnolle mitä tehdä.”
Havainnollisessa kuvauksessa kirkkojen aseman mullistavasta muutoksesta kristitty apostoli Johannes esittää väärän uskonnon eli ”Suuren Babylonin” sanovan: ”Minä istun kuningattarena enkä ole mikään leski enkä tule koskaan näkemään surua.” Profetia jatkuu: ”Sen vuoksi hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälänhätä, ja hänet poltetaan kokonaan tulella.” – Ilm. 18:7, 8.