Tarvitsemmeko apua ymmärtääksemme Raamattua?
VIIME vuoden huhtikuussa Vartiotorni-seuran Brasilian haaratoimistoon saapui seuraava kirje:
”Kirjoitan teille ilmoittaen kunnioittavasti, että olen nöyrä lehtimies, elokuvatuottaja, valokuvaaja, . . . ja olen tehnyt kaikkea mitä olen halunnut. Mutta on käynyt niin, että minulta puuttuu pääasia: usko Jumalaan. Olen jo kaksi vuotta lukenut Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisuja ja pidän ’Jehovan todistajien’ opista ja haluaisin tulla yhdeksi heistä ja tehdä jotakin hyvää ihmiskunnalle. Olen kyllästynyt kirjoittamaan käsikirjoituksia elokuviin, huomiota herättäviä lehtijuttuja ja kirjoituksia, jotka jopa kiihottavat prostituutioon, murhiin, huumeitten käyttöön, pahoinpitelyihin ja kaikenlaiseen pahuuteen, jota sanomalehdet julkaisevat etusivullaan ja jota aikuiset ja lapset ahnaasti lukevat. Minun täytyy muuttua. Minulla on vielä aikaa käyttää Jumalan minulle antamaa mielikuvitusta veljieni hyödyksi.
”Siksi haluaisin hartaasti pyytää teitä ilmoittamaan minulle, mitä minun pitäisi tehdä ryhtyäkseni noudattamaan ’Jehovan todistajien’ opetuksia.
”Kunnioittavasti jääden odottamaan ystävällistä vastaustanne.”
Olisiko riittänyt, jos tämän miehen olisi vain käsketty lukea Raamattua yhdessä toisten sellaisten kanssa, jotka haluaisivat menetellä samoin? Hän näyttää lukeneen Raamattua jonkin verran. Mutta hänestä oli päivänselvää, että hän tarvitsi sen lisäksi apua.
Hän oli sen etiopialaisen miehen kaltainen, jonka evankeliuminkirjoittaja Luukas mainitsee Apostolien tekojen 8. luvussa. Ollessaan matkalla vaunuissaan tämä etiopialainen luki ääneen Jesajan profetiaa. Jumalan pyhän hengen kannustamana evankelista Filippus lähestyi vaunuja. Kuullessaan miehen lukevan sitä kohtaa, joka nykyään on osa Jesajan 53. lukua, Filippus kysyi: ”Ymmärrätkö todella mitä luet?” Etiopialainen vastasi: ”Kuinka voisinkaan, ellei joku opastaisi minua?” – Apt. 8:30, 31.
Etiopialainen ei olisi voinut ilman apua tietää, kuka oli se, josta Jesaja kirjoitti: ”Kuin lammas hänet vietiin teurastettavaksi, ja kuin karitsa, joka on äänettömänä keritsijänsä edessä, niin hän ei suutansa avaa.” Niin Filippus selitti, että tämä profetia täyttyi Jeesuksessa Kristuksessa. Mies hyväksyi todistelun ja pyysi, että hänet kastettaisiin ensi tilassa. – Apt. 8:32–38.
TULKINNAN TARVE
Samanlainen opastuksen tarve ilmenee kahta Jeesuksen opetuslasta koskevasta kertomuksesta. Nämä miehet olivat matkalla Emmaukseen kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Raamatun heprealaiset kirjoitukset olivat heille tuttuja, mutta he eivät silti voineet ymmärtää, miksi Jeesuksen täytyi kärsiä ja kuolla. Kun ylösnoussut Jeesus tapasi heidät, he eivät tunteneet häntä, koska Jeesus oli ilmeisesti ottanut erilaisen muodon. Mitä Jeesus teki näiden surullisen näköisten opetuslasten auttamiseksi?
Raamatun kertomus sanoo: ”Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista Profeetoista ja tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä.” Mikä oli seuraus? Kun Jeesus oli tehnyt itsensä tunnetuksi ja kadonnut heidän näkyvistään, he sanoivat: ”Eikö sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä, kun hän täysin avasi meille Raamatun kirjoitukset?” – Luuk. 24:27, 32.
Nämä kaksi opetuslasta tapasivat hieman myöhemmin samana päivänä yksitoista apostolia eräässä huoneessa Jerusalemissa ja kertoivat heille kokemuksestaan. Jeesus ilmaantui yhtäkkiä heidän keskuuteensa, kun he vielä olivat puhumassa näistä asioista. Antoiko Jeesus heille lisää valistusta? Antoi, sillä hän selitti: ”Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa, pitää täyttyä.” Ja Luukas lisää: ”Sitten hän avasi heidän mielensä täysin tajuamaan Raamatun kirjoitusten merkityksen.” – Luuk. 24:44, 45.
Se, mitä on kerrottu Apolloksesta, joka ”oli hyvin perehtynyt Raamatun kirjoituksiin”, valaisee myös oikeasta lähteestä tulevan ohjauksen tarpeellisuutta. Apollos oli kaunopuheinen ja saarnasi vakuuttavasti, että Jeesus oli Messias. Oli kuitenkin tarpeen, että pariskunta, joka oli kiinteässä yhteydessä apostoli Paavaliin, antoi hänelle raamatullista opastusta. Kun tämä kristitty pariskunta kuuli Apolloksen saarnaavan, se voi havaita, että hänelle tarvitsi selittää eräitä asioita. Yksi asia oli se, että hän tiesi vain Johannes Kastajan suorittamasta kasteesta. – Apt. 18:24–26.
IHMISKANAVA
Tällaisista kokemuksista voidaan havaita Jehova Jumalan kirjoituttaneen Raamatun sillä tavalla, että lukijan on tultava kosketuksiin Hänen ihmiskanavansa kanssa, ennen kuin hän voi täysin ja oikein ymmärtää sitä. Me tosin tarvitsemme Jumalan pyhän hengen apua, mutta myös sen apu tulee meille pääasiassa siten, että olemme yhteydessä siihen kanavaan, jota Jehova Jumala näkee hyväksi käyttää. – 1. Kor. 2:6–10.
Raamattu osoittaa, että Jumalalla olisi järjestäytynyt seurakunta, jonka kautta opetus tulisi, kun se sanoo: ”Hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen, jotta emme enää olisi lapsia.” – Ef. 4:11–14.
Ensimmäisellä vuosisadalla odotettiin ohjausta sellaiselta seurakuntajärjestelyltä. Tämä huomataan esimerkiksi silloin, kun heräsi kysymys siitä, pitikö pakanakäännynnäiset ympärileikata. Sanoiko apostoli Paavali silloin jotakin tähän tapaan: ’Kuulkaahan, Jeesus Kristus ilmestyi minulle henkilökohtaisesti, hän on antanut minun nähdä yliluonnollisia näkyjä, hän on antanut minulle profetoimisen ja henkeytyksen lahjan ja hän on tehnyt minut kykeneväksi suorittamaan voimallisia tekoja; antakaahan minun siksi sanoa, mikä on oikein tässä ympärileikkauskysymyksessä’? Ei sinne päinkään!
Apostoli Paavali ja hänen toverinsa lähtivät Jerusalemiin neuvottelemaan kristillisen seurakunnan hallitsevan elimen kanssa, joka koostui apostoleista ja vanhimmista. Eikä ympärileikkausta koskevaa päätöstä tehnyt tunnetuksi apostoli Paavali, vaan Jaakob, Jeesuksen velipuoli, joka siihen aikaan ilmeisesti toimi Jerusalemin seurakunnan esivalvojana. Sen jälkeen Paavali, Silas ja muut toimittivat nämä päätökset veljille. – Apt. 15:1–35.
Entä Paavalin lähetysmatkat? Toimiko hän riippumattomasti siitä välittämättä, että Jehova antoi hänelle tehtäväksi toimia tietyn ryhmän apostolina? Ei, vaan hän otti tottelevaisesti tehtävänsä vastaan, ja Jerusalemissa olleen hallitsevan elimen ”pylväät” tunnustivat tämän myöhemmin, kuten Galatalaiskirjeen 2:9 sanoo: ”Tultuaan tuntemaan minulle annetun ansaitsemattoman hyvyyden Jaakob ja Keefas ja Johannes, jotka näyttivät olevan pylväitä, ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteisen osallisuuden oikean käden, jotta me menisimme kansojen keskuuteen, mutta he ympärileikattujen luo.” – Apt. 9:15; 13:1–4; 22:17–21.
Kun Paavali myöhemmin tuli Jerusalemiin viimeisen kerran, sikäläiset juutalaiset olivat saaneet hänestä harhaanjohtavia tietoja. Niinpä Jerusalemissa olevat ”vanhimmat” antoivat Paavalille neuvoja sen suhteen, mitä tehdä huhujen vaimentamiseksi. Ja Paavali otti heidän neuvonsa auliisti vastaan. – Apt. 21:17–36.
Jotta voisimme ymmärtää Jumalan sanaa näinä ”viimeisinä päivinä”, Jehova Jumala on rakkaudellisesti antanut meille Kristuksen johdossa olevan näkyvän järjestön – ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Koska Jehova Jumala on suonut sen ohjauksessa suoritetuille toiminnoille menestyksen, niin ei antautuneitten kristittyjen mielessä voi olla mitään epäilystä siitä, että sillä on Jehova Jumalan hyväksymys. – Matt. 24:45–47.
JALOMIELINEN SUHTAUTUMISTAPA
Miten me suhtaudumme tämän ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä saamaamme hengelliseen ravintoon? Pitäisikö siihen suhtautua kriittisesti tähän tyyliin: ’Saattaahan se olla oikein, mutta voi olla, ettei se olekaan, ja siksi meidän täytyy tutkia sitä hyvin kriittisesti’? Jotkut ovat ilmeisesti ajatelleet tällä tavalla. Ajattelutapansa tueksi he ovat lainanneet Apostolien tekojen 17:11:tä, joka sanoo Berean vastakiinnostuneista: ”Nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.”
Mutta merkitseekö tämä, että nuo berealaiset etsivät kuulemastaan sanomasta virheitä tai että heidän asenteensa oli epäilevä? Asettaako tämä ennakkotapauksen, jonka mukaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” tuottamiin julkaisuihin tulisi suhtautua kriittisesti ja niistä tulisi yrittää löytää vikoja? Ei lainkaan!
Pankaamme ensinnäkin merkille, millaisessa tilanteessa lausunto jalomielisistä berealaisista esitettiin. Paavali oli Silaan kanssa toisella lähetysmatkallaan. Vainon puhkeamisen vuoksi Tessalonikan veljet lähettivät heidät Bereaan. Bereassa he tapasivat vilpittömiä juutalaisia, joilla oli luja usko Jumalan sanaan. He eivät olleet vielä kristittyjä. He olivat vasta kiinnostuneita, joiden täytyi vakuuttautua siitä, että Paavalin heille esittämillä asioilla oli Raamatun heprealaisten kirjoitusten tuki.
Nämä Berean hartaat juutalaiset eivät ehkä siihen mennessä olleet kuulleet mitään Jeesuksesta Kristuksesta. Se, mitä Paavali heille puhui, oli täysin uutta. Niinpä nuo Berean jalomieliset juutalaiset tutkivat joka päivä Raamatun kirjoituksia varmistautuakseen siitä, että Paavalin maininnat olivat todella osa Jumalan sanaa. Ja millaisessa mielentilassa he jatkoivat tutkimistaan? Oliko heillä epäilevä asenne, ja yrittivätkö he todistaa Paavalin olevan väärässä? Ei, he olivat aivan toisenlaisia kuin Areiopagilla olevat Paavalin arvostelijat, sillä me luemme, että he kuuntelivat Paavalin todistelua ”erittäin alttiisti”. – Apt. 17:11, 32.
Nämä berealaiset kuuntelivat halukkaasti, alttiisti, saadakseen uskon. Niinpä he eivät olleet ainoastaan ennakkoluulottomia, vaan he halusivat, että tämä ”hyvä uutinen” osoitettiin todeksi. Jotta joku voisi saada uskon, hänellä täytyy olla ”halu uskoa”. Jos hän on päättänyt, ettei hän usko, niin ei mikään todistusten määrä saa häntä vakuuttuneeksi; sillä jos joku etsii tekosyitä, niin hän voi aina löytää uskottavan tuntuisia syitä, joiden vuoksi hän ei omaksu uskon hänelle tuottamaa vastuuta. Apostoli Paavali sanoikin: ”Usko ei ole kaikkien omaisuutta.” (2. Tess. 3:2) Mutta berealaiset halusivat uskoa. He harkitsivat kuulemaansa vastaanottavaisin mielin. Sen vuoksi ”monet heistä tulivat uskoviksi samoin kuin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet”. – Apt. 17:12.
Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat paljon kirjeitä kristillisille seurakunnille, ihmisille jotka olivat jo ”totuuden tiellä”. (2. Piet. 2:2) Mutta missään kohdassa ei kerrota, että nämä veljet olisivat ensin epäilevinä tarkastaneet Raamatusta, että näillä kirjeillä oli todella Raamatun tuki ja että kirjoittajat todella tiesivät, mistä he puhuivat.
SUHTAUTUMISEMME ”ORJAAN”
Me voimme hyötyä tästä tarkastelusta. Jos olemme kerran tulleet vakuuttuneiksi siitä, mitä välinettä Jumala käyttää ’orjanaan’ hengellisen ravinnon jakamiseen kansalleen, niin Jehovaa ei varmaankaan miellytä se, että me otamme tämän ravinnon vastaan ajatellen sen voivan sisältää jotakin vahingollista. Meidän pitäisi luottaa Jumalan käyttämään kanavaan. Brooklynin päätoimistossa, josta Jehovan todistajien raamatulliset julkaisut ovat lähtöisin, on enemmän sekä ”jäännökseen” että ”muihin lampaisiin” kuuluvia kypsiä kristittyjä vanhimpia kuin missään muualla maan päällä.
Näitä julkaisuja valmistavat veljet eivät tosin ole erehtymättömiä. Heidän kirjoituksensa eivät ole henkeytettyjä, niin kuin Paavalin ja muiden raamatunkirjoittajien kirjoitukset olivat. (2. Tim. 3:16) Ja aika ajoin on ollut tarpeellista oikaista näkemyksiä, kun ymmärrys on tullut selvemmäksi. (Sananl. 4:18) Mutta tämä on johtanut Jehovan todistajien hyväksymän Raamattuun perustuvan totuuden sisällyksen jatkuvaan kirkastumiseen. Kun tähän totuuden sisällykseen on vuosien mittaan tehty korjauksia, se on tullut yhä suurenmoisemmaksi ja elämäämme soveltuvammaksi näinä ”viimeisinä päivinä”. Eivät kristikunnan raamatunselittäjätkään ole henkeytettyjä. Vaikka he kerskuvat suurella tietomäärällään, he eivät ole tuoneet esiin edes Raamatun perustotuuksia, kuten tulevaa paratiisimaata, Jumalan nimen merkitystä ja kuolleitten tilaa.
”Uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -järjestön kuluneitten yli 100 vuoden aikana itselleen luoman maineen perusteella meidän on pakostakin tehtävä sama johtopäätös, jonka Pietari esitti, kun Jeesus kysyi, halusivatko hänen apostolinsa myös jättää hänet, nimittäin: ”Kenen luo menisimme?” (Joh. 6:66–69) Siitä ei ole epäilystäkään. Me kaikki tarvitsemme apua ymmärtääksemme Raamattua, emmekä me voi saada tarvitsemaamme raamatullista opastusta muualta kuin ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orja” -järjestöltä.